Hiihtokoulua

Viime aikoina tullu muutamia treenejä kovia,

ei näillä vielä kolkutella maajoukkueen ovia.

Oli äsken mulle hiihtokoulu kaikkein kovin,

ei siinä kyydissä jaksanut kuin tovin.

Alkuun verryttelyä ja tasavauhtivetoa,

ei se homma sentään alkanut etoa.

Sprinttitreenissä oli Lassella vauhti rajua,

meikäläiseltä himmensi lähes tajua.

Ekan vedon mukana jaksoin lykkiä,

ja pumppu kauden ennätys tahdit tais sykkiä.

Parissa seuraavassa tuli sitten välimatkaa,

etäältä kattelin leveäherteisen kaverin hatkaa!

Kovista treeneistä on jatkettava hyvällä mielellä,

ja palautella riimien tuotanto kielellä!

Kilpahiihtoa(ko)

On muuten tullut tänä talvena aika lailla monen monta kisakilometriä Tampereella Kaupin urheilupuistossa, enkä ole edes kaikissa siellä järjestetyissä kisoissa ollutkaan. Kyllä Tampere lähiseutuineen on hiihto ja urheilupaikkakunta positiivisessa mielessä!
Niin tällä kertaa vuorossa olivat piirikunnalliset hiihdot jotka järjesti Tampereen Pyrintö.
Näemmä täytyy piirin tasosta todeta että sen verran korkea se on ettei meikäläisen vauhdilla ole asiaa palkinnoille edes piirikunnallisissa!
Reittinä totuttuun tapaan kaupin haasteellinen vitonen kahteen kertaan, tällä kertaa parilla mäellä helpotettuna, liekö oli nyt alimittainen vai onko kaikkine koukeroineen ylimittainen, mene ja tiedä.. ei oo tullu tarkistettua koskaan gps kellolla.
Parinkympin yöpakkasten jälkeen lumi oli melko lailla natisevaa eikä keli siis maailman liukkain ollut. Oma suksen valinta ja suksen voitelutaito on kantapääopiston kautta mennyt hiukan parempaan suuntaan. Nyt sukseni oli ainakin ok jollei enempää...
Jollain tapaa väsyneissä fiiliksissä olin kisa-aamuun herännyt tehtyäni yhdeksän päivää töitä perätysten ilman vapaapäivää. Hyvillä verryttelyillä ja iloisella hymyllä aurinkoisessa kelissä koitin kisavireen löytää. Eikä se vire niin kamalan huono ollutkaan sitten lopulta vaikkakin jaloissa ja alaselässä tuntui olevan jotain pirullista puutumista... Vasen pakara ja takareisi tuntui melko pian startin jälkeen olevan puuduksissa mutta siitä sitä vaan sitten väänsin puoliväkisin menemään ja tuloksena oli kuudes sija. Viialan viri myllytti kolmoisvoiton ykkösenä jo aikuiseen ikään ehtinyt Markus Välimäki. Jäin vauhdikkaasti edenneelle voittajalle 1.04. Kumminkaan ei missään tapauksessa paskan maku jäänyt suuhun tästä kisasta. Ainahan auringon paisteessa on mukava hiihdellä, hiljaa tai kovaa.. edelleen mennään mukavasti kohti sm-kisa viikonloppua. Pari jippoa on vielä käyttämättä ennen niitä karkeloita.. katsotaan osuuko kohdilleen;) Yhden uskallan paljastaa se on se viimeinen oljenkorsi, eli meikäläisellä on lepoa töistä koko viikko ennen sm-kisoja. Saa siis nähdä herkistyykö vai löysistyykö mies sen loman aikana.
Nyt pistän aurinkolasit päähän ja monot jalkaan ja menen ulos. (muuta ei varmaan päälle tarviikaan)

Viime viikkoina ollu ihme oloja,

kuin pöpöt söis kehoon koloja.

Mut sitte ei kumminkaan iskeny tauti,

pysy vaan tunne sellaisena ettei nauti.

Jotenkin vaan epävireistä,

kärsiny oon lihaksista kireistä.

Jos on kesällä tehny huonot pohjat,

niin talvella väsymys ottaa ohjat?

Ei kestä montaakaan tovia,

kun ei enää jaksakaan reenejä kovia!

Mutta nyt taidan taas vähän päästä jyvälle,

juuri äsken hiihtely tuntui ihan hyvälle.

Siispä jatkossakin sulloudutaan trikoo housuun,

ja reenataan kunto vaikka väkisin nousuun.

Tehdään pari treeniä tosi hanakkaa,

sellainen kehittää kroppaa tanakkaa!