Nimittäin näitä samoja pirun yksinkertaisia päivityksiä... voi meinaan aika lailla kyllästyttää blogin suunnattoman suurta lukijajoukkoa ja sitten kato käy..
Niin siihen varsinaiseen aiheeseen..
Kuinka ollakaan meikäläinen urheili tällä viikolla taas tyypilliseen tapaan 7h30min.
Jollain tapaa uskon olevani hyvän tai ainakin keskinkertaisen kunnon jäljillä. Pieniä viitteitä sellaiseen on hetkittäin olemassa.
Meillä on ollut jo vuosia tapana käydä kiskomassa aikamiesporukan kanssa täällä Tampereen Kaupissa 10 kilsaa täysiä juosten valikoidusti paljon mäkiä sisältävällä reitillä.
Dataa on tallennettuna monen vuoden ajalta noistakin juoksuista ja loppuajat, joskaan eivät aina ole täysin vertailukelpoisia keskenään koska reitti on useamman kerran kokenut pieniä muutoksia kaupungin suorittamista maansiirtotöistä yms johtuen. Tälle kesälle olimme pakotettuja tekemään muutoksia runsaammin ja samalla päädyimme valikoimaan reitistä vielä pikkuisen entistäkin raastavamman.
Ja tämä kaikki liittyy aasisiltana siihen keskinkertaisen kunnon metsästykseen. Olen nääs huomannu että joinain vuosina syystä tai toisesta se juokseminen on ollut näin syksyn tullen hankalampaa ja vaikuttanu että niiden vetojen osalta on vieteri ollu suorana.
Mutta toisin on nyt!? Tiistaina sain pidettyä uudistetulle reitille omaa parasta vauhtia. Eikös se ole hiihtämishommia ajatellen oikea aikaista kunnon nousua...
Juoksuvauhti sinänsä ei kovin kova mulla ole ja harva se kerta siellä on janttereita jotka ovat mua edellä minuutin kaks tai kolme.. veikkaan että aika helposti löytyis sellaisiakin henkilöitä ketkä saattais olla mua edellä vaikka kuus minuuttia!?
Ja ihan yleisesti ottaen olen optimistinen ja luotan omaan tekemiseeni tällä hetkellä suhteellisen paljon.
Ei noilla tuntimäärillä kuuhun mennä, mutta monipuolistus kesän myötä tuntuu että on päiviä jolloin lihas tottelee käskyjä.
Niin hankala sana, monipuolistuskesä.. se siis kaiken kaikkiaan tarkoittaa että oon yksinkertaisesti koittanu olla pelkkä urheilija, en niinkään pelkästään hiihtäjä. Eli kaikkee on vähäsen kokeiltu, toki edelleenkin kestävyysurheilua, pyörää, juoksua,rullahiihtoo, keppikävelyäkin mutta sitten näiden vastapainoks sitten ihan jotain tyystin erilaista kuten junnuvuosilta tuttu ja rakas harrastus salibandy.. sitä sekaan useemma kerran kesän aikana. sitten crosstrainingia ja painonnostoa. Kroppa tottelee käskyjä vaikka välillä onkin kyllä ihan niitissä koko ukko, mutta sitten kun taas saa happea niin tekeminen on ennenkaikkea mukavaa.. katsotaan mihin se siivittää...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!