Syksyisen kuntoilun satoa.

On koitettu edelleen vastustaa syksyn ankeutta,

Kuten myös käyrä urheilijan lisääntyvää kankeutta.

Eikä syksy oikeasti ole millään lailla ankeaa aikaa..

On näissäkin keleissä jotain fiilistä ja taikaa..

Voipihan sitä kipittää iltalenkkiä kera ledilampun 

Takoa samalla päähän sitä fiilistä vaikka avulla pampun..

Eipä oo kyllä tarvinnut pakottaa lenkille,

Useimmiten vähemmän jään istumaan sohvalle tai penkille..

Juoksentelu on edelleen aktiivisena pitäny,

Ja kuntoilun siemen on sisällä itäny..

Kokeilin viikolla että vieläkö sitä rullilla tuupata jaksaa,

Mukavaahan se oli eikä tarvinnut mitään maksaa.

Viiskymppisen tasuria kiskasin,

Turhat analysoinnit nurkkaan viskasin..

Kaikki oli ok, ei tärissy rullien vanteet, 

Tosin rupes äkkinäisellä kiristää kyynärpäät ja ranteet...

Parin askeleen verran myös tehojuoksua äsken juuri,

Peruskunto on jämerä kuin mureneva muuri..

Välillä hömppäukot kysyy kilpaurheilusta..

Lieköhän siihen vielä olis musta?

Ei se kuitenkaan ole päivittäin mielessä, 

Ja tuntuu että silti ei ole urheilu ihminen ihan pielessä..