Hiihtokisakuulumisia toisen perään

No niin, kyllästymiseen asti kerrotaan näitä juttuja viimeaikaisista hiihtokisoista.. vastahan minä kisoissa kävin keväällä 21 ja nyt eilen heti perään uudestaan.

Jotenkin onnistuivat minut höynäyttämään tuonne viestikilpailuihin. Ja heti kylmiltään avausosuudelle.

Kyseessä siis Hämeen viesti ja joukkueena LeKin 2 joukkue. Tuo tiimi josta saattaa vielä kehittyä jotain kunhan hieman vielä kokemusta hankitaan.. joukkueen keski-ikä siis jo lähempänä 50 vuotta. Kertoo paljon joukkueesta kun meikäläinen oli nuorin siinä porukassa.

No ikäjärjestyksessä lähdettiin menemään eli minä nuorimpana ensin.

Eihän tuo Hämeen viesti nyt tapahtumana niin iso ole , mutta ihan sopiva tälleen harvakseltaan lenkillä käyvälle ja vielä harvemmin kisoihin osallistuvalle..

Keli oli plussan puolella ja päiväkausia jatkuneiden vesi ja räntä sateiden myötä rata oli tykkilumella lyhyttä rinkiä, paikkana siis Hämeenlinna ja Ahvenisto.

Kisamatka siis 7km per osuus ja kaikki osuudet vapaalla.

Kisahan lähti omalta osaltani ihan kivan tuntuisesti heti paukusta alkaen.. avausosuudella oli nuorta voimaa ja vankkaa kokemusta sopivassa suhteessa ja neljän hiihtäjän ryhmänä lähdettiin irti ja vetovuoro vaihteli matkan varrella muutaman kerran.. itse en vetohommiin ryhtynyt koska niin varma en itsestäni ollut ja hyvä niin..koska kyllähän se kilpailemattomuus näkyi sekä myöskin valmistautuminen / se ettei valmistautumista kisaan oikein varsinaisesti ollut.. 

Niinhän siinä kävi että jo ennen avaus osuuden puolta väliä alkoi meikäläisen vieteri olla suorenemaan päin..kun reitille oli pari ihan kivaa nousua siunaantunut niin se oli omiaan väsyttämään äkkinäisen kroppaa..

Jäin sitten kovasta yrityksestä huolimatta pääjoukon matkasta , mutta taistelin rääkäten tuttua miestä niin paljon kuin vain kykenin..

Sinne jäi voimat ja keuhkot huusi hoosiannaa.

Suksihan oli vesikeliin ihan hyvä ja oishan sillä voinut kunnon salliessa tulla kärki porukan mukana ..

Eipä tuosta omasta hiihdosta ihmeempää kertomista.. kyllähän se oli selkeästi kunnon mukainen suoritus, mutta olihan tuo hengitykselle ja lihaksistolle rajuinta urheilua mitä olen tehnyt yli vuoteen.. tuostahan olisi mahdollista hieman parantaa suht helpostikin oikeanlaisilla harjoitteilla.. enpä vaan tiedä.. nyt kun pihalle katsoo niin eipä taas huvita hiihto hommien miettiminen liiaksi.. vesisade lienee pian vienyt mahdollisuuden luonnonlumi lenkille.. no pitää taas jatkossa katsoa kelien mukaista liikuntaa..ja onko se sitten kuntoilua, vai treeniä se katsotaan tapauskohtaisesti..

Takaisin viestiin lyhyesti ja ytimekkäästi.. meidän tiimin muut ukkelit olivat niin raudan lujia että lopulta meidät palkittiin kultamitalein tuossa ponnistelussa..

Tulokset:

https://www.hauhonsisu.fi/suunnistus/tapahtumat/hiihtoseura/HameenViestipaiva2023/Lopputulokset.html

Tämä tuli niin äkkiä, onko tämä comebackiä..

Tänään kävin salilla tuntein pelon sekaisin, 

Näinköhän taas tyhmän virheen tekaisin.

Suuta tosiaan siihen malliin piestiin,

Että nyt ei auta kuin lähteä Hämeen viestiin..

Joutunee siis ainakin kerran sukset voidella,

Fysiikkaa ei enää kuntoon ehdi hoidella..

Olemassa olevilla rippeillä siis vedetään,

Kaikki mitä lähtee tyylillä edetään ..

Oman maksimin täytyy riittää,

Vaikka tuskin sillä isosti mainetta niittää..

Talvi jota ei koskaan ollutkaan...

Tällä hetkellä tätä kirjoitellessa normaalitilanteen vallitessa minun pitäisi olla aivan muualla kuin kotona tietokoneen äärellä.
Mietteitä menneestä talvesta ajattelin tähän mainita. Käytännössä kummoisia mainintoja ei päässyt kertymään hiihtourheilun saralta.
Talvi oli poikkeuksellinen ja lumimäärä näillä korkeuksilla olematon. Vaikkakin tämän kuun alussa on täälläkin pitäny talvisempaa lämpötilaa kuin tammikuussa niin silti voinen sanoa ettei talvi tänne oikein saapunut ollenkaan.
Tästä talvesta jäi vähän sellainen välivuoden tuntu koko kilpaurheiluun. Vaikkakin käytännössä koko talven ajan on ollut käytössä jonkilainen tykkilumesta tehty ladun pätkä on siihen hiihtämiseen ollut hieman hankalaa löytää motivaatiota ja näin ollen talvi oli sen puolesta myös enemmän kuin haastava. Pienessä liikkeessä olen koko ajan pysynyt joten ulkomuodoltani edelleen muistutan etäisesti kilpahiihtäjää.
Oikeastaan Helmikuun lopulta ja varsinkin maaliskuun puolelta lumitilanteesta huolimatta löysin hieman parempaa intoa ja tein hiihtotreenejäkin suht hyvin, tehojakin jopa.. Ajatuksena tosiaan oli tehdä se mahdoton ja virittää itsensä siedettävään kuntoon sitä viidenkympin kisaa ajatellen.
Sitten maailma muuttui ja virusaalto perui kaikki tapahtumat, paska homma kun juuri olin päässyt kymppisakkiin hiihtovireeseen...Hah no niin sitten ei enempää..vakavilla asioilla ei pidä leikkiä.. Anyway.. mainitaan tähän mitä tuli tehtyä talvella kisarintamalla.
Joo Talvikisathan olenkin jo maininnut joten ei niistä sen enempää tässä uudestaan.
Niin sitten osallistuin helmikuussa Jaguar sprint kilpailuun. Tuossa vaiheessa yritin pakkosyötöllä käynnistää konetta ja viikolla koitin vetää pirunmoista tehoa tykkiradalla ja jotain muutakin väkinäistä liikuntaa.. tehotreeni kulki viikolla pirun hyvin mutta kisapäivänä jalka oli ihan kankea..Onnistuin kuitenkin vääntämään voiton siellä yleisessä sarjassa.. Valovuosiahan olin jäljessä nuorten miesten sarjoja.. en minäkään aina ihan noin hidas ole... selittelee ne hiihtäjätkin...
No sitten tässä keväämmällä oli vielä Hämeen viesti johon Leki lähetti meistä koukkupolvista koostuvan tiimin..

Eipä sitten muuta kun osuudet jaettiin,

ja ukoille pikkuisen kokemusta haettiin..

Joukkueen keski-ikä 44 vuotta lähenee,

Mielenkiinto lajiin tuskin silti vähenee..

Vielä sen verran kapula liikkui ,

että viesti koko ajan hyvillä sijoilla kiikkui.

Omissa koivissa oli taas kankeutta,

mutta ei korosteta tähän enempää ankeutta..

Muutkin ukkelit tasavahtasti riuhtoi,

niinpä meidän jengi kakkoseksi viuhtoi..

Tässä sitten oma osuus takana ja vielä jaksaa tolpillaan olla

Tässäpä tämä hymyilevä kolmikko sitten maalissa, ihan hyviä hiihtäjiä kun vielä vähän kokemusta saadaan. Kameran takana aktiivinen seuratoimija Antero Korhonen

Tuon viestihässäkän myötä intokin nousi taas piirun verran paremmaksi ja kunto tuntui olevan nousussa kun seuraavina päivinä tein lenkkiä. Tein hieman pidempää pk lenkkiä ajankäytön sallimissa rajoissa ja pikkuisen lisää tehojakin.. voimailin ja verryttelin.. Fiilis oli hyvä.. No sitten tuli se kisojen peruminen.. sen jälkeen vielä pääsi muutaman päivän ajan Kaupissa lenkille ja veikkaan että tykkilunta riittäisi vieläkin mutta sekin latu suljettiin ja särjettiin ihan vaan siksi kun paljon porukkaa kokoontui lenkille ja riski viruksen leviämisestä isoni.. Minun viimeiseksi lenkiksi jäi tuolla sitten sellainen 52 kilsan pertsan rimpuilu.. Tuolloin kisat siis oli jo peruttu mutta halusin itselleni todistaa että olen vielä jaksavainen hiihtää viiskymppiä.. Se oli itse asiassa aika mukavaa.. Lämppäriasu päällä ja luistovoitelematon suksi johon paskasen liisterin päälle laitoin vaan lisää.. no jonkun verran alle kolmen tunnin silti viiskymppiä meni...Joka tapauksessa tuli vähiten hiihtokilsoja arviolta pariin kymmeneen vuoteen...

Näiden tuntemusten ja ajatusten myötä tässä mietiskelen että ehkäpä tässä tulee vielä sellainen projekti 2020+1... Pieniä muitakin urheilemiseen liittyviä ajatuksia ja tavoitteen tynkiä olen miettinyt.. kerrotaan niistä lisää lähiaikoina...

Talviurheilua talvikelissä

Välillä pääsin minäkin taas tositoimiin kisarintamalla. Vuorossa oli viime viikolta pakkasen takia siirretyt Lempäälän Ideasport hiihdot. Näköjään se on tänä talvena niin että jollei ladulla tule pirunmoisen pakkasen takia vilu niin silloin sitten tuulee ja tuivertaa ja lunta tulee tuutin täydeltä.
No sehän sitä talviurheilua onkin!
Viime viikonlopun viluisen Oulun reissun jälkeen oli pientä nuha oireilua ilmassa jotenka alkuviikosta olin harrastamatta mitään.. No ei iskeny pahemmin päälle nuha ja keskiviikkoon mennessä oli jääpuikotkin sulaneet nenästä ja korvista joten uskalsin pistää nimen listalle.
Valmistautuminen oli taas melko erikoinen tai toisin sanoen valmistautumista ei ollut kisaa varten ollenkaan.. keskiviikkona kevyttä hiihtelyä..Torstaina vedin niin kovan voimailujumpan että sen jälkeen piti polviin nojata henki vinkuen.. voimajumpan kolotukset taisi tuntua vielä tänäänkin. Ja että valmistautuminen olis paras (pahin) mahdollinen niin eilen aamulenkin jälkeen painelin leffateatteriin viihtymään. No siellä ne vielä tänäänkin kisan aikana mahassa velloi ne kaikki syödyt popcornit, karamellit, jäätelö, suklaapalat ja limonaadi.. älkää hyvät ihmiset ottako tästä mallia! Aamulenkkeily kisa-aamuna oli lumitöitä talven teeman mukaisesti...
No itse kisassa vauhti oli silti sentään kohtalaista vaikka se tukalalle tuntui koko ajan.. Lumipöperö ladulla otin suksitaktiikaksi sen että laitoin niin vähän pitoja kuin uskalsin ja vetelin koko kisan varsin ylävartalo painotteisesti. En tiedä oliko se paras taktiikka mutta itsellä se ainakin tuntui ihan siedettävästi menevän, ainakin se riitti pojat 40 sarjan voittoon.
Hiihtäminen on vaihteeks taas ihan mukavaa ja haaveena tietenkin saada talven aikana vielä vähän lisää vauhtia kisoihin! Kilpaurheilijanhan pitää olla optimistinen! Ehkäpä talven aikana täytyy koittaa vielä jopa valmistautua johonkin kisaan?!
Tulokset:https://drive.google.com/file/d/1jkXOXiZcXdmbdg8o48oQfB1eL2HJzSHw/view

Hämeen viestin LeKi kertomus

Kun mulla ei ole ollenkaan omaa sanottavaa niin linkitellään tänne tuolta urheiluseuran sivuilta tuo kertomus miten hämeen viesti meni oman seuran osalta.
Asiaa minusta sitten kun sitä taas on!
Tässä menen eteenpäin aavistuksen epävireisenä päivä kerrallaan..
Mutta tässä se linkki juttuun:
http://team.jopox.fi/leki/hiihto/uutiset/21136/leki-katkaisi-hakan-voittoputken-hameen-viestissa

Talven tasokkain tekstaus tänne?

Tässä viikot toisensa perään vierii,

aika matelee tai sit hurjasti kierii..

Kevättä kohti painellaan jälleen kerran,

sitä minäkin ootan pikkuisen verran.

Vakio kuntoiluannokseen on kiinni päästy,

eikä blogin lukijakaan riimiltä säästy.

Oli eilen ihan hiihtokisakin,

ja oli ukko edelleen vähän risakin.

Pikkuisen irvistelin kivusta,

niin kolottaa ukkelilla alavatsaa, nivusta..

Hämeenviesti jonkun piti avata,

mäkiä ylös niin kuin Kläbö ravata.

 Vaan se ravaaja taisi olla joku muu!

Meikä vaan happee haukkoi avoimena suu!

Ei oo ohjelmassa enää kuin sm-kisastartit,

viiskymppisellä kärkeen jäänen useemmat vartit!?

Ja jänskättää ne kisat ihan halvatusti,

että voittaako Iivo, entä miten pärjää Kusti?

Viestiäkin on oikein hauska siellä koittaa,

mikä joukkue siellä lie tahtimarssin soittaa?

Mutta arvon lukijat vois mulle vastaa,

Vedänkö sprintinkin vaiko vaan syön kämpillä pastaa ?

Jospa ne kisahimot alkas taas herätä,

vois mennä ja sukset matkaan kerätä..

 Tän viikon kuntoilut on seittemän tasan,

seiskoista alkaa saada jo melko ison kasan!

Aprillipäivään lienee vielä aikaa?

Mahtaako joku pian taas suuttua,

kun taas viikkotunnit taitaa puuttua.

Se asia korjataan ihan nyt juuri,

viime viikon määrä on kyllä totutun suuri.

vakiot reilu seittemän ja puoli,

vähäsen sykkii myös runosuoli.

Tän viikon levolla eilen aloitin,

ja tänään rankaista koitin.

Juoksutettiin itteä ja paria muuta miestä

henki vinkui ja oltiin märkiä hiestä!

Huomenna kärsinen pohkeesta arasta,

olihan vauhti vissiin kauden parasta.

On Kaupissa kunnolla treenimaastoa, 

kokonainen kymppi ihanaa raastoa!

Verryttelyssä hauskoja puhuttiin,

ja mun seurasiirrostakin huhuttiin!

Mistä ihmeestä nää huhut alkaa pauhaa,

Kun meikä kuulemma ens kaudella Visassa jauhaa!?

Seura Iisalmen on sangen mahtava en kiellä,

mutta nyt vois joku vähän sanojansa niellä!

Siirtomarkkinoilla lienee varsin kuumaa,

kun tällaistakin tulee, liekö viinien huumaa!?

Historiaa on kanssa mainitun tiimin,

mutta nyt oon Hämeessä ja kohta päätän tän riimin.

Lekissä jatketaan omaa touhua puolivakavaa,

tervehdin sua näitä suuria huhuja jakavaa!

Yksikertainen kaksinkertainen piirinmestari

Tämän talven hiihtobuumissa ollaan tultu siihen vaiheeseen että välitavoite on saavutettu. Tulee nimittäin vuosien paussin jälkeen täydet viisi mainintaa rankinglistalle. Ei niillä maininnoilla kovin korkealle vielä ponnisteta mutta onpahan kirjattuna kumminkin. Tästä siis nyt aletaan pikku hiljaa parantaa ja tiputtelemaan huonoimpia tuloksia listalta pois näkyvistä.
Tosiaan nyt menneenä viikonloppuna kisat oli jälleen kerran Tampereella ja Kaupissa ja talven myötä erittäin tutuksi tulleella samaisella reitillä jossa on jo monet hikipisarat valutettu ja välillä miltei kyyneleitä, onpa tullut tippa vertakin nokasta.
Tällä kertaa siis ratkottiin piirinmestaruuksia armottomalla taistelulla. Itselläni varsinkin taistelu kultamitaleista oli aivan armotonta molempina päivinä! Mestaruuden pahin este ja vastus olisi ollut keskeyttämisen peikko, mutta onneksi sain sen karkoitettua molempina päivinä!
Matkana siis oli 11.6 kilsaa eli neljä kierrosta kaupin tykkilumirataa. Lauantaina pertsa ja Sunnuntaina vapaa. Ei mainittavampaa kulkua mutta mestaruuden sain kuin sainkin voitettua 35 sarjassa keskeyttämispeikkoa vastaan taistelussa!
Keli oli nollassa ja luntakin sateli koko viikonlopun ja rata oli sen mukainen. Möykkyinen ja raskas, ainakin mulle.
Lauantaina rutiinisuoritus, ei yhtään venymistä. Ylivoimainen mestaruus 35 sarjassa. Yleisen voittajaan Vesa Kallioon eroa 2.07.
tulokset:
http://tampereenpyrinto.fi/hiihto/tulokset-20-2-2016/
Sunnuntaina väsytti vielä enemmän ja suksi ei tuntunu olevan ihan superkilpailukykyinen, mutta jälleen mestaruus 35 sarjassa ja ero yleisen kärkeen repesi jo omasta mielestäkin liian suureksi eli jäin voittaja Kalliolle 3.12.
tulokset:
http://tampereenpyrinto.fi/hiihto/tulokset-21-2-2016-pm-vapaa/

Nyt on meikäläisen koitettava saada happea tarttumaan lihaksiin, eli tarviis vissiin rentoa ulkoilua suorittaa. Ja samalla mielessä haaveillaan vielä keväällä edessä olevista spektaakkeleista. Nautintoa on vielä paljon edessä ja ulkona täälläkin näyttää talviselle!

Neljäs ja viides

Niin nimittäin kisastartti.. sijoitukset oli sentään kolmas ja neljäs.
Tosiaan lauantaina oli Valkeakoski-hiihdot matkana kymppi vapaalla. Meno oli tuiki tavallista viime aikojen fiilikseen suhteutettuna. Kohtuudella sitä kerkee ja jaksaakin. Uskaltaisko sanoo että joskus on ollut vielä tätäkin huonompaa heh.
Maalissa tuloksena 35 sarjan kolmas, eroa kärkeen ikuisuus..
Nyt ei ihmeemmin tässä aleta jaarittelemaan vaan lähinnä odotellaan vaan fiiliksen nousua kun sentään mennään SM-kisa viikkoa ja tunnelma ja vire on nousussa!
Tulokset:
http://www.hakahiihto.com/nayta_pdf.php?id=t&tiedosto=/vlk-15tulokset.txt

Ja sunnuntaina Hämeen viesti aloitusosuus ja matkana 8 km pertsalla Hämeenlinnan Ahvenistolla moottorirataa ympäri. Kulku oli kohtuullista mutta jostain se sisäinen kilpaurheilja alkoi huudella eikä ollut täysin tyytyväinen vaan oli sitä mieltä että olis aavistuksen rohkeampi pitäny olla ja haastaa pääjoukkoa ja taistella kakkos sijasta. Vaihtoon siis tulin kuudentena 1.11 osuuden kärkeä Tuomas Saksaa perässä.
Nyt vaan odotellaan ja kuunnellaan kun kunto nousee , ja seuraavaks sitten tosiaan SM-kisapäivitys. Katsotaan minkä verran sitten on jaarittelemista.. täältä tähän..
Ai niin ne tulokset:
http://www.hameenlinnanhiihtoseura.fi/@Bin/389562/HameenViesti.htm

Kilpahiihtoa(ko)

On muuten tullut tänä talvena aika lailla monen monta kisakilometriä Tampereella Kaupin urheilupuistossa, enkä ole edes kaikissa siellä järjestetyissä kisoissa ollutkaan. Kyllä Tampere lähiseutuineen on hiihto ja urheilupaikkakunta positiivisessa mielessä!
Niin tällä kertaa vuorossa olivat piirikunnalliset hiihdot jotka järjesti Tampereen Pyrintö.
Näemmä täytyy piirin tasosta todeta että sen verran korkea se on ettei meikäläisen vauhdilla ole asiaa palkinnoille edes piirikunnallisissa!
Reittinä totuttuun tapaan kaupin haasteellinen vitonen kahteen kertaan, tällä kertaa parilla mäellä helpotettuna, liekö oli nyt alimittainen vai onko kaikkine koukeroineen ylimittainen, mene ja tiedä.. ei oo tullu tarkistettua koskaan gps kellolla.
Parinkympin yöpakkasten jälkeen lumi oli melko lailla natisevaa eikä keli siis maailman liukkain ollut. Oma suksen valinta ja suksen voitelutaito on kantapääopiston kautta mennyt hiukan parempaan suuntaan. Nyt sukseni oli ainakin ok jollei enempää...
Jollain tapaa väsyneissä fiiliksissä olin kisa-aamuun herännyt tehtyäni yhdeksän päivää töitä perätysten ilman vapaapäivää. Hyvillä verryttelyillä ja iloisella hymyllä aurinkoisessa kelissä koitin kisavireen löytää. Eikä se vire niin kamalan huono ollutkaan sitten lopulta vaikkakin jaloissa ja alaselässä tuntui olevan jotain pirullista puutumista... Vasen pakara ja takareisi tuntui melko pian startin jälkeen olevan puuduksissa mutta siitä sitä vaan sitten väänsin puoliväkisin menemään ja tuloksena oli kuudes sija. Viialan viri myllytti kolmoisvoiton ykkösenä jo aikuiseen ikään ehtinyt Markus Välimäki. Jäin vauhdikkaasti edenneelle voittajalle 1.04. Kumminkaan ei missään tapauksessa paskan maku jäänyt suuhun tästä kisasta. Ainahan auringon paisteessa on mukava hiihdellä, hiljaa tai kovaa.. edelleen mennään mukavasti kohti sm-kisa viikonloppua. Pari jippoa on vielä käyttämättä ennen niitä karkeloita.. katsotaan osuuko kohdilleen;) Yhden uskallan paljastaa se on se viimeinen oljenkorsi, eli meikäläisellä on lepoa töistä koko viikko ennen sm-kisoja. Saa siis nähdä herkistyykö vai löysistyykö mies sen loman aikana.
Nyt pistän aurinkolasit päähän ja monot jalkaan ja menen ulos. (muuta ei varmaan päälle tarviikaan)

Jonkunlaista kilpailemista...

Niin vammoista toivuttu ja oon koittanu aika kovia reenejä vääntää nyt koko ajan. Ilmoittauduin kisaankin. Hämeen piirinmestaruuskisat , matkana 15 kilsaa vapaalla Tampereen kovimmalla kisareitillä. Noh, eihän siitä mitään sitten tullut. Oli mulla ajatusta että edes pienesti olis liikkunut mutta ei sitten mihinkään. Nyt täytyy peiliin katsoen tunnustaa että suksi ei ollut kilpailukykyinen ja sitten ku ukkokin on väsyksissä niin tuloksena oli valtaisa nöyryytys! Niin paljon jäin voittajalle seurakaveri Iiro Niskaselle etten sitä tähän edes viitsi mainita, kukin katsokoon sen tuolta tulos linkistä jos huvittaa ;)
No joka tapauksessa kun tää nyt oli ensimmäinen normaalimatkan luistelustartti talvelle niin pakkohan se oli maaliin saakka rouhia vaikka tuloksen tiesi jo kilometrin jälkeen. No voitaneen kai sanoa että aika lailla parempi viidentoista vapaa tää oli kuin sm-kisoissa..
Niin mulla on tässä ollut viime päivinä ja viikkoina että koitan löytää kierroksia jostain tähän koko ajan hidastuvaan vanhan ukon koneeseen! Tulipa alkuviikosta väännettyä melkein 50 kilsaa "ylikovaa peekoota" ja muut treenit olleet lyhykäisiä ja sit oon tehny maksimaalisia rynnistyksiä eri mittaisia maaston eri kohtiin. Vielä se ei ainakaan näkyny muuten kun että lihakset oli tukossa.
Yhtään enempää jossittelematta tulos oli huono. Elämä jatkuu ja harrastus tietenkin , enhän minä osaa olla harrastamattakaan hah, no tässäpä tätä skeidaa tarpeeks tälle päivälle. Jonain toisena päivänä lisää.
Ai niin piru vie, ne tulokset...:
http://www.tampereenpyrinto.fi/hiihto/TP%202013%20PM%20tulos.htm

Kilpailukausi avattu

Niin se taas se päivä koitti kun piti numerolappu solmia tiukkojen trikooasujen päälle ja koittaa räkä poskella painella vauhdikkaasti.
Kyseessä siis Hämeen viesti ja itselläni seitsemäs osuus LeKin joukkueessa eli vitonen vapaalla.
Monenlaisten tiukkojen vaiheiden jälkeen viesti tuotiin mulle kolmantena ja lähdin siitä täyttä höyryä tavoittelemaan edelle lähtenyttä joukkuetta. Vitosen hiihdosta ei viime vuosilta juurikaan ole kokemusta mutta ajattelin että kaasu pohjassa kai se on rynnistettävä. Näyttikin alusta saakka ilmiselvälle että yhden joukkueen edestäni nappaan kiinni ja niin kävikin. Ensi metreistä saakka saavutin ja kun rinnalle ja ohi pääsin en sen jälkeen enää kuullut kilpakumppanin huohotusta takanani, enkä taakseni katsellut. Lyhyellehän se vitonen tuntui mutta ihan niin kovaa kuin pystyin koitin koko ajan pinkoa, eli ihan hienosti sijalla kaksi toin joukkueen vaihtoon, eroa oli kärkijoukkueeseen reilusti ja tulihan sitä toki mun osuudella lisää. Hävisin siis 36 sekuntia osuuden voittaneeseen Hakan Sinijärveen. Olin koko osuuteni viidenneksi nopein. Ihan mukava pinkaisu ja kisakauden avaus. Tästä sitten melko pian lisää nautintoa luvassa, siitä sitten enemmän myöhemmin!


Tulokset:
http://www.hakahiihto.com/nayta_pdf.php?id=t&tiedosto=%2Fhv_2013_tulokset.txt

päivitystä taas

On sitä viime kirjoituksen jälkeen jotain taas tapahtunutkin, olen käynyt lenkillä, olen käynyt töissä, olen myös laiskotellutkin.. Viikko olisi mun piinan hetkeen eli siihen pitkään juoksuun. Noiden juoksemisten suhteen on ollut tuntemukset aika lailla vuoristorataa.. välillä tuntuu että jalka rullaa niin pirusti ja välillä tuntuu että tavoitteeseen ei pääse millään,  no katsotaan mihin suuntaan se käyrä alkaa taipumaan viikon mittaan. Tässä päivänä muutamana ei niin virkeää meno ollutkaan joten nimenomaan siis laiskottelin vähän enemmän.
No siinä laiskotteluiden ja työpaikalla olemisen ohessa ennätin käydä tuolla uuden urheiluseuran tiloissa pyörähtämässä. Käynti oli positiivinen ja fiilis sen myötä mukava.
Tosiaan tulevalla kaudella mun nimen perässä lähtö ja toivottavasti tulosluetteloissakin lukee Leki.
Kiitoksia Katajalle näistä muutamista vuosista, oli oikein miellyttävää edustaa maineikasta Joensuulaista urheiluseuraa! Nyt kumminkin tässä vaiheessa elämääni olen alkanut ainakin aavistuksen hämäläistymään ja siten siirto Lempäälän Kisaan oli mielestäni paikallaan. Siis perusteluna se että nyt edustamani seura ja sen toiminta sijaitsee ihan tuossa kotinurkkani takana.
Tietenkin jonkin asteinen uudistuminen vielä tässä vaiheessa harrastustakin tuo sitä motivaatiota ja saa hassunhiihtäjänkin hikoilemaan aktiivisesti lenkillä edelleen. Tai voiko puhua enää pelkästä harrastuksesta, taitaa olla jo lähellä sitä että se on elämäntapa, eikä sille totaalista loppua näy..

Elämä maistuu ja ulkoilukin on mukavaa(paitsi tänään olen lorvaillut)

Katsotaanpas oisko mulla mitään asiaa tällä kertaa. Yleensä kun en pähkäile etukäteen näitä juttuja kun vaan avaan blogin ja alan näppäilemään epämääräistä tekstiä.
No urheilua ekaks mitäs muutakaan... Perus liikunnan taso on ollut viime aikoina ihan ookoo ja tuntuu että kunto ja tuntemukset kaiken kaikkiaan ois selkeesti nousussa. Se että mitä se kertoo tai mihin se riittää on todella vaikee alkaa arvioimaan enkä alakaan. Hiihtänyt olen muutaman tunnin viikossa tossa Hakkarin tykkilumibaanalla. Määrää en ole maksimoinut enkä sitä yritäkään.. Pari kertaa olen jopa innostunut hengästyttämään itseni hiihtämällä, sitä se perhana on että vähemmälläkin hengästyy kun on huonommassa kunnossa vai kuin se menee..? Kerran pari viikossa olen rautaa kolistellut ja kerran jopa vähän ottanut juoksuaskeleita, eli peruspaketti on yllättävänkin monipuolinen.
Tänään on ollut lepopäivä sekä töistä että urheilusta. Ruuan ahmiminen ei ainakaan ole vähentynyt tänäänkään. No jaksaapahan huomennakin sit aamusta startata lenkille jonnekin. Vähän alkaa levottomaksi olo tulla jo yhden lepopäivän aikana. No täytynee koittaa päivän urheiluvieroitusoireita lievittää vaikka venyttelemällä. Niinkuin tästä ilmi on tulleet kauden mittaan vaivanneet ihme jumit niin se muistuttaa ja motivoi siihen lihashuolto puoleenkin ihan kohtuudella. Solmuun en edelleenkään itteeni saa ja joissan asennoissa rajoitustappi tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin mutta kaiken kaikkiaan lihas tuntuu suht vetreältä ja elastiselta. pääkoppa on kans tarkoitus pitää "vetreänä" tän urheilun suhteen ja näin ollen "harrastelijakin" pystyis lajista nauttimaan kunnolla.
Tosta fis pisteiden metsästyksestäkään en ota turhaa stressiä, jos en ole kunnossa niin sit en ole , mutta ainakin kerran aion fis startata tässä lähitulevaisuudessa.
Kuulin tässä asiantuntija taholta että esim norjassa kaikki hiihtokisat on fis kisoja ja näin ollen fis pisteillä karsinta maan mestaruuskisoihin on erittäin reilua. Entäs jos suomessa olisi samoin, heitettäis menemään koko nykyinen (vanhanaikainen?) ranking järjestelmä ja iskettäis vaan kaikki kisatulokset fis-rankingiin, sit sieltä vaan karsittais sm kisoihin parhaat listalta, olis näyttöpaikkoja tarpeeks eikä tarviis valitella. Varmaan ei ihan noin yksinkertaista ole toteuttaa mutta ajatuksena hyvä??

Tässä hämäläistyvänä savolaisena mietiskelin mitä eroa on treenata täällä kuin vaikka puijolla vuosin varrella:

Puijolla ennen kävin sauvarinteessä,

oli siellä myös joskus Pörsti pinteessä

Hänet ku nähny oon on siitä aikaa,

silti hänen ainainen höpinä mielessä raikaa...

Nyt on ollut rinteenä mustavuori,

jossa on mahdollisuus bongata vaikka Riihivuori.

Nyt on hiihdetty Hakkarissa,

on muutama kilsa plakkarissa.

Jopas on mukavaa voi hemmetti,

siellä kiertää myös Lasse Lemmetti.

Ei oo täällä näkyny Puijon jannuja,

Ottaako Randeliini taas palkintokannuja?

On kuulemma jälleen aktiivi niin kunnoltaan raju,

että vastustajilta osalta pelosta lähtee taju?

On ajettu mersu puijolla parkkiin?

Varmaan sillon voit törmätä rissasen jarkkiin?

Täällä voit nähdä legendan hämeen,

on Riipinen ehtinyt hiihtää yli monen rämeen..

Joskus saattaa vilahtaa vaikka rintteri kalle,

Hän kun kiihdyttää ei passaa jäädä alle.

On niitä tuttuja legendoja läpi suomen,

kaikki luettelis niin koittais pian huomen.

Kaikille tutuille ja tuntemattomille terkkuja,

Nautitaan hiihdosta ja syödään herkkuja.

Ehkä jossain kisoissa tavataan,

ja sanainen arkku avataan.

Tässä oli häme ja puijo vasta,

kaksi melkein lempilasta.

Mut entäs sitten pärnävaaralla,

meikä ei jaksa niitä mäkiä kuin haaralla!