Täytyy sanoa että ei se vielä tällä viikollakaan oikein kone pyöriny, kunnes vasta eilen lauantaina alkoi tuntumaan paremmalle.
Juu, keskiviikosta alkaen lomailin Ylä-Savon maalaismaisemissa ja pakersin ensi lumen kilsan ringeillä sitkeesti noin tunnin hiihdon aamuin illoin. Lauantaina alkoi hiihtomeininki tuntua edes vähäsen ryhdikkäämmältä ja sen suuntaiselta kuin sen pitäiskin. Rauhallista matelua ollu ja väsyneelle tuntunu. Nyt on olotila ihan ok ja olen palannut tänne Hämeeseen ja pian koittaa paluu arjen harmauteen ja työelämään. Koitan olla optimistinen että urheilupuolella ei olis liiallista harmautta, vaikka kelihän on suorastaan musta. Palaan tästä täten takaisin omaan systeemiin ja monipuolisella liikkeellä koitetaan edetä taas. Jospa sitä olis hiihtokelejäkin, uskoisin että hiihtoliikkeitäkin tulee , mutta jollei ole kunnon kelejä niin sitten ei hiihdetä hitto soikoon!
Eipä tässä vaiheessa voi todeta kuin voi voi,
ei ollu loma sen kaltainen kuin meikä toivoi.
No minkä sille sitten mahtaa,
enpä tässä olympiapaikkaa jahtaa.
Eipä ollu Ylä-Savossa ladulla jonoja,
sai melko rauhassa kastella monoja.
Sen verran kuitenkin suksen päällä vietin,
että kisakauden avausta varovasti mietin!
Kisassa todellisen tason hyvin näkee,
ei tartte edes olla kauheen nimekästä väkee.
Eikä tartte kuin katella palkintopöytää,
jos itsensä listan lopusta löytää!
