Aprillipäivään lienee vielä aikaa?

Mahtaako joku pian taas suuttua,

kun taas viikkotunnit taitaa puuttua.

Se asia korjataan ihan nyt juuri,

viime viikon määrä on kyllä totutun suuri.

vakiot reilu seittemän ja puoli,

vähäsen sykkii myös runosuoli.

Tän viikon levolla eilen aloitin,

ja tänään rankaista koitin.

Juoksutettiin itteä ja paria muuta miestä

henki vinkui ja oltiin märkiä hiestä!

Huomenna kärsinen pohkeesta arasta,

olihan vauhti vissiin kauden parasta.

On Kaupissa kunnolla treenimaastoa, 

kokonainen kymppi ihanaa raastoa!

Verryttelyssä hauskoja puhuttiin,

ja mun seurasiirrostakin huhuttiin!

Mistä ihmeestä nää huhut alkaa pauhaa,

Kun meikä kuulemma ens kaudella Visassa jauhaa!?

Seura Iisalmen on sangen mahtava en kiellä,

mutta nyt vois joku vähän sanojansa niellä!

Siirtomarkkinoilla lienee varsin kuumaa,

kun tällaistakin tulee, liekö viinien huumaa!?

Historiaa on kanssa mainitun tiimin,

mutta nyt oon Hämeessä ja kohta päätän tän riimin.

Lekissä jatketaan omaa touhua puolivakavaa,

tervehdin sua näitä suuria huhuja jakavaa!

Elämä maistuu ja ulkoilukin on mukavaa(paitsi tänään olen lorvaillut)

Katsotaanpas oisko mulla mitään asiaa tällä kertaa. Yleensä kun en pähkäile etukäteen näitä juttuja kun vaan avaan blogin ja alan näppäilemään epämääräistä tekstiä.
No urheilua ekaks mitäs muutakaan... Perus liikunnan taso on ollut viime aikoina ihan ookoo ja tuntuu että kunto ja tuntemukset kaiken kaikkiaan ois selkeesti nousussa. Se että mitä se kertoo tai mihin se riittää on todella vaikee alkaa arvioimaan enkä alakaan. Hiihtänyt olen muutaman tunnin viikossa tossa Hakkarin tykkilumibaanalla. Määrää en ole maksimoinut enkä sitä yritäkään.. Pari kertaa olen jopa innostunut hengästyttämään itseni hiihtämällä, sitä se perhana on että vähemmälläkin hengästyy kun on huonommassa kunnossa vai kuin se menee..? Kerran pari viikossa olen rautaa kolistellut ja kerran jopa vähän ottanut juoksuaskeleita, eli peruspaketti on yllättävänkin monipuolinen.
Tänään on ollut lepopäivä sekä töistä että urheilusta. Ruuan ahmiminen ei ainakaan ole vähentynyt tänäänkään. No jaksaapahan huomennakin sit aamusta startata lenkille jonnekin. Vähän alkaa levottomaksi olo tulla jo yhden lepopäivän aikana. No täytynee koittaa päivän urheiluvieroitusoireita lievittää vaikka venyttelemällä. Niinkuin tästä ilmi on tulleet kauden mittaan vaivanneet ihme jumit niin se muistuttaa ja motivoi siihen lihashuolto puoleenkin ihan kohtuudella. Solmuun en edelleenkään itteeni saa ja joissan asennoissa rajoitustappi tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin mutta kaiken kaikkiaan lihas tuntuu suht vetreältä ja elastiselta. pääkoppa on kans tarkoitus pitää "vetreänä" tän urheilun suhteen ja näin ollen "harrastelijakin" pystyis lajista nauttimaan kunnolla.
Tosta fis pisteiden metsästyksestäkään en ota turhaa stressiä, jos en ole kunnossa niin sit en ole , mutta ainakin kerran aion fis startata tässä lähitulevaisuudessa.
Kuulin tässä asiantuntija taholta että esim norjassa kaikki hiihtokisat on fis kisoja ja näin ollen fis pisteillä karsinta maan mestaruuskisoihin on erittäin reilua. Entäs jos suomessa olisi samoin, heitettäis menemään koko nykyinen (vanhanaikainen?) ranking järjestelmä ja iskettäis vaan kaikki kisatulokset fis-rankingiin, sit sieltä vaan karsittais sm kisoihin parhaat listalta, olis näyttöpaikkoja tarpeeks eikä tarviis valitella. Varmaan ei ihan noin yksinkertaista ole toteuttaa mutta ajatuksena hyvä??

Tässä hämäläistyvänä savolaisena mietiskelin mitä eroa on treenata täällä kuin vaikka puijolla vuosin varrella:

Puijolla ennen kävin sauvarinteessä,

oli siellä myös joskus Pörsti pinteessä

Hänet ku nähny oon on siitä aikaa,

silti hänen ainainen höpinä mielessä raikaa...

Nyt on ollut rinteenä mustavuori,

jossa on mahdollisuus bongata vaikka Riihivuori.

Nyt on hiihdetty Hakkarissa,

on muutama kilsa plakkarissa.

Jopas on mukavaa voi hemmetti,

siellä kiertää myös Lasse Lemmetti.

Ei oo täällä näkyny Puijon jannuja,

Ottaako Randeliini taas palkintokannuja?

On kuulemma jälleen aktiivi niin kunnoltaan raju,

että vastustajilta osalta pelosta lähtee taju?

On ajettu mersu puijolla parkkiin?

Varmaan sillon voit törmätä rissasen jarkkiin?

Täällä voit nähdä legendan hämeen,

on Riipinen ehtinyt hiihtää yli monen rämeen..

Joskus saattaa vilahtaa vaikka rintteri kalle,

Hän kun kiihdyttää ei passaa jäädä alle.

On niitä tuttuja legendoja läpi suomen,

kaikki luettelis niin koittais pian huomen.

Kaikille tutuille ja tuntemattomille terkkuja,

Nautitaan hiihdosta ja syödään herkkuja.

Ehkä jossain kisoissa tavataan,

ja sanainen arkku avataan.

Tässä oli häme ja puijo vasta,

kaksi melkein lempilasta.

Mut entäs sitten pärnävaaralla,

meikä ei jaksa niitä mäkiä kuin haaralla!

Savolaiselle hiihtokansalle miettimistä??

Pariin otteeseen olen samasta asiasta pähkäillyt tässä blogilla ja omassa mielessäni josta nyt kirjoittaa Iisalmen Sanomat: Minne katoaa Ylä-Savosta ja Pohjois-Savosta hiihtäjät? Tehdääkö P-Savon seuroissa jotain väärin vai missä vika?
Itse tilannetta läheltä seuranneena en edelleenkään keksi mitään erityistä syytä tuohon katoon, Kaikki oli pääosin hyvin omalta kohdalta myös aiemmissa Savon seuroissa, mutta ikävystyttämäänhän se alkaa jos itsekseen melkein kulkee leireillä ja kisareissuilla...Niin yksilöurheilua kuin tämä hiihto onkin niin ei kai sen tarvitse olla yksinäistä ja kurjaa kisatapahtumien ulkopuolella. Siinäpä siis päällimmäinen syy nykyiseen seurakuvioon. Ja äärimmäisen tyytyväinen olen ollut tämän hetkiseen tilanteeseen ja uskon että se jatkuu samana ja vie eteenpäin. Minäkin näin "vanhoilla" päivillä olen oppinut ja saanut uusia asioita harjoitteluun uuden seuran ja uuden piirin kanssa. Motivaatio kilpahiihdon harrastamiseen pompahti reippaasti ylöspäin ja nautinto on suuri! Maailmallehan tässä ei olla lähdössä sehän on suhteellisen selvää mutta minkäs teet kun hiihtäminen on mukavaa. Motivoivia ja kannustavia seikkoja on se että seuran leireillä on aina muitakin urheiljoita ja minua kovempia jannuja ja heidän vanavedessään on itsensäkin pakko koittaa asennoitua. Ja kun koko P-karjalan piirissä on monen monta kovaa kilpakumppania niin mikäs tässä ollessa. Jo aikaisin keväällä minut kutsuttiin P-Karjalan piirileirille mukaan, jo ennenkuin seurasiirtoa oli edes tehty! Leireillä mukana aina isohko määrä motivoituneita urheilijoita ja äärimmäisen innostuneet valmentajat! Tällaista kutsua en P-savossa nähnyt tai kuullut vuosiin!
Siis tosiaan Pohjois savossahan on toki Kuopion hiihtäjillä reilu määrä aktiiveja ja heidän edesottamuksiaan katson talven mittaan suurella mielenkiinnolla. Tuttuja miehiä ja kavereita myös hiihtoharrastuksen ulkopuolella! tsemppiä vaan kaikille hiihtäjille niin savossa karjalassa kuin muuallakin!
Visan tilanteesta vielä sen verran että mun omakohtainen perustelu on se että kun osa urheiljoista lopetti mikä on toki kaikin puolin normaalia niin sen seurauksena tilanne muuttui erilaiseksi kuin mitä silloin seuraan liittyessä. Siellä oli hyvä panostus ja uskon että niin on edelleen ja vuosien päästä saan itse katsella ladun varressa kun siellä sitten muiden kovien seurojen joukossa kilpailee myös kova Visan joukkue!

Iisalmen Sanomat 15.12.08

Yläsavolaiset katosivat aikuisten sarjoista

15.12.2008 12:01 Tommi Korpihalla

Perinteiset Kallen kisat. Miesten 10 kilometriä vapaalla hiihtotavalla.

Lähtölistalta löytyy tuttuja nimiä, mutta valitettavan vieraita seuroja. Esimerkiksi Esa Seppä, Joensuun Kataja ja Jarmo Rissanen, Kuopion Hiihtäjät. Listalle voisi lisätä Timo Rissasen, jonka seuraksi muuttui tällä kaudella Espoon Hiihtoseura.

Pohjois-Savon hiihtopiirin puheenjohtaja Kari Virranta ei asia sen kummemmin ihmettele.

- Se on tätä ihan normaalia liikehdintää eri seurojen välillä. Jossain seurassa panostetaan esimerkiksi viestijoukkueeseen ja toisessa ei, Virranta arvelee.

Iisalmen Visan miesten viestijoukkue kolkutteli muutama vuosi sitten SM-viestissä kymmenen joukkoa, jopa korkeammallekin.

- Menestyvä nelihenkinen viestijoukkue tarvitsee ainakin kuusi hiihtäjää, sillä joku kuitenkin sairastuu, Virranta tietää.

Siksi visakaan ei sen korkeammalle noussut

Viestihaastetta ei ole tänä talvena. Lapinlahden Kallen kisojen miesten sarjaan kun ei löytynyt yhtään visalaista. Ainoa yläsavolaisten mainetta puolustanut mieshiihtäjä oli Vieremän Koiton Tuomas Siponen, joka löytyy sijalta 43, 1.43,2 voittajalle hävinneenä.

Pyhäjärven Pohdista kilpaan osallistui Petri Laajalahti. Hän jäi voittajasta 45 sekuntia enemmän kuin Siponen.

Siinä kaikki.

Myös naisten menestys oli Vieremäläisistä kiinni. Naisten sarjaan näet osallistuivat Kerttu Niskanen ja Jonna Säisä. Ei muita.

Niskanen oli naisten viitosella seitsemäs ja Säisä keskeytti.

- Eipä ensi talven SM-hiihdoista tarvitse ainakaan miesten viestistä odotella kovinkaan paljon. Koitto sen sijaan naisten kilpailussa voi olla hyvä, Virranta miettii.

Koko Pohjois-Savon alueella tilanne ei aivan yhtä heikko ole. Riistaveden Urheilijat ja Kuopion Hiihtäjät voivat sentään saada jalkeille miesten viestijoukkueen.

Naisten sarjassa Koitto saa kovan kilpakumppanin SM-viesteihin ja maakuntaviestiinkin Leppävirralta, missä Virillä on kova tulevaisuuden viestijoukkue.

Tulevaisuudessa myös yleisten sarjojen tilanne voi petraantua. 16-vuotiaiden sarjoissa yläsavolaisia oli nyt mukana kymmenkunta, samoin kaksikymppisten sarjassa. 18-vuotiaissa sen sijaan vain muutama.

................................

blogitekstin tunnistetta klikkaamalla näkee myös aiemmin samasta aiheesta kirjoittaman pähkäilyt...

Laadukas urheiluviikonloppu!

Tällä hetkellä on oikein hyvä fiilis, urheilurintamalla kulkee treeni aika kivasti. Kausi lähti nyt rullaamaan. Viikonloppuna ensimmäinen kokoontuminen uuden seuran mukana. Ja kyllä mieltä lämmitti kun miehet siellä ihan kädestä pitäen toivottivat tervetulleeksi ja juttu alkoi luistamaan samalla sekunnilla.
Myöskin treeni kulki miehekkäästi, ja jos tuollaisen kukkulan äärelle kuin Koli pääsee oleskelemaan niin siitähän kyllä täytyy ottaa kaikki hyöty ja urheilullinen nautinto irti. Pääpaino parin päivän aikana olikin rullahiihdossa ja juoksussa, kylläpä siinä kelpaskin mäkeä liikuskella moneen suuntaan, mukavat treenikaverit ja vielä auringonpaistekin. Ja mukana vieläpä äärimmäisen motivoitunut valmentaja, jonka kanssa tarina ei myöskään pääse loppumaan!
Kun seura-asiat alkoi pikkuhiljaa varmistua, niin johan pamahti kutsu piirin valmennusleirillekin, sellainen asia mitä en ole Pohjois-savossa kokenut vuosikausiin...piiri, mikä se piiri onkaan?...pieni piiri...piirivalmennus, mitä se sellainen on?...pian siitä saan selvyyden uudessa piirissä!
Toivotaan samalla että pohjois-savon hiihto lähtee nousemaan! Tilanne on nyt kumminkin se että minä en ole osana sitä mahdollista nousua.
Kiitokset Iisalmen Visalle näistä muutamasta vuodesta, ilman sen seuran tukea ja ryhmää meikäläisen kilpahiihto olis luultavammin taantunut melko alas, mutta nyt oli kumminkin selkeän muutoksen aika. Katsotaan mitä tuleman pitää!

Uuden kauden aloitus

Olen koko ikäni minkä hiihtoa oon harrastanu katkaissu entisen kauden viikkoon 18 ja aloittanut siitä uuden. Laskennallisesti tämä systeemi siis jatkukoon. Tunteja en ole laskenu, sitä vois jossain vaiheessa hieman katsella. Muutama tunti hikoilua vuoteen on mahtunut sentään.
Satuin tossa vilkaisemaan Pohjois-Savon hiihto ry:n sivuja...näemmä ovat pistäneet uuden ryhmän pystyyn. Mun nimeä sieltä ei löytyny...valintaperusteeksi oli sanottu edelliskauden menestys....No kumminkin sieltä löytyi sellaisia nimiä jotka oli mun takana viime talven kisoissa, eli valintaperusteet ei ole pelkästään menestys. Kaikella kunnioituksella ryhmässä olevia kohtaan! Äärimmäisen hyviä jätkiä jokainen ja oikeesti toivon heille menestystä! Olen heitä mielessäni ja ääneenkin kannustanut tuolla kisapaikoilla ja muuallakin tähänkin saakka. Mukavia miehiä, ja lahjakkaita urheilijoita! Treenatkaa pojat kovaa!
Taidanpa hieman lähteä minäkin haukkaamaan happea ulos!

Kerran vuodessa Virranta toistaa itseään!

Iisalmen sanomat huhtikuu 2007:

lä-Savo Pohjois-Savon hiihtoseurojen tilanne ei ole kovinkaan hyvä. Yleisissä sarjoissa ei tule menestystä, ja mikä vielä huolestuttavampaa, nuorten hiihtäjien määrä on mennyt jo vuosia alaspäin. Pohjois-Savon hiihto ry:n puheenjohtaja Kari Virranta on tilanteesta huolissaan.

– Kyllä se on myönnettävä, että tilanne on huono. Nyt todellakin tarttis tehdä jotain, Virranta huokaa.

Virrannan mukaan piirissä pitäisi tarttua kahteen ongelmaan. Ensiksi seuroihin pitää saada valmennuspäälliköt, jotka vastaavat siitä, että homma toimii. Toisena Virrannan puutelistalla ovat hiihtokoulujen rehtorit.

Pohjois-Savossa vain Maaningan Mahdissa ja Puijon Hiihtoseurassa nuorisotoiminta on suunnilleen oikealla mallilla, mutta muissa seuroissa olisi paljonkin tekemistä.

Yksi ongelma on myös se, että hiihtäjät puuttuvat. Siihen pitäisi nyt tarttua.

– Meillä on maailman huippuhiihtäjiä Suomessa ja he ovat nyt nousseet nuorten idoleiksi. Tämä buumi pitäisi nyt käyttää hyväksi niin, että saadaan harrastajamäärät uudelleen kasvuun. Me tarvitsemme pieniä virpikuitusia, joista voi kasvaa uusia maailmantähtiä.

– Tätä tilaisuutta suomalainen hiihto ei saa jättää käyttämättä, Virranta sanoo.

Pohjois-Savon alueella hiihto on kokonaisuudessaan mennyt Virrannan mukaan alaspäin. Hän muistaa ajan jolloin Raili Savolainen ja Jari Räsänen kuuluivat maan kärkikaartiin. Silloin kaikki oli hyvin.

– Sen jälkeen on menty koko ajan tasaisesti alapäin. Onneksi meillä on sentään Leppävirran Viri ja Vieremän Koitto.

Koiton Kerttu Niskanen ja Virin Tanja Kauppinen sekä Vieremän Siposen veljekset Tuomas ja Johannes ovat piirin alueella iloisia poikkeuksia. Ilman heitä Pohjois-Savossa ei olisi mitään.

– Ongelma onkin se, että meillä on muutama yksilö, mutta suuret massat puuttuvat. Jos meillä ei ole junioreita kasvamassa kohti aikuisten sarjoja, voidaan kohta aikuisten kilpailutkin lopettaa.

Mutta tilanne on samanlainen koko maassa. Junioreiden puute ja hiihtotaidottomuus ovat valtakunnallinen ongelma.

– Liiton maastohiihtovaliokunta saa huhtikuussa valmentajien tekemän esityksen uudesta valmennusjärjestelmästä. Tarkoitus on panna liiton alueellinen valmennustoiminnan aivan uuteen uskoon. Sellaista kunnollista remonttia me nyt tarvitaan.

Valmennuksen pitää Virrannan mukaan muuttua myös ammattimaisemmaksi. Onneksi hän tietää mitä siihen tarvitaan.

– Ammattitaitoisille valmentajille pitää maksaa rahaa. Ei tämä muuten onnistu.

Virrannan mukaan liiton tehtävä ei kuitenkaan ole olla maksaja, vaan ensisijaisesti liiton pitää olla valmennusjärjestelmän koordinoija. Sen sijaan Virranta heittää pallon urheiluseuroille. Niissä pitäisi nyt miettiä, minne rahat menevät.

– Sitä me mietitään piirissäkin. Meidän vuosibudjetti on 20 000 euroa, ja meidän on nyt mietittävä tarkkaan, miten se piirin sisällä käytetään.

Tähän saakka piirin tuki on mennyt Pohjois-Savon hiihtotiimille, mutta kuvio saattaa mennä uusiksi, kun rakenteita rukataan.

– Entäs jos piiri maksaisi vuositasolla muutaman tuhannen euroa alueelliselle valmentajalle, joka kiertäisi kaikissa seuroissa. Jotain tällaista meidän pitää keksiä.

Mutta totta kai liittokin on mukana järjestelmän kehittämisessä. Hiihtomenestys on poikinut liitolle uusia yhteistyökumppaneita entisten lisäksi ja samalla sen mahdollisuudet panostaa valmennukseen ovat parantuneet.

– Nyt ollaan suunnittelemassa sitä, että Hopeasompa-järjestelmää tehostetaan ja nostetaan se takaisin siihen kukoistukseen, missä se aiemmin oli.

Uusi nousu pitää ulottaa myös kouluihin, jonne hiihto-opetus pitää saada takaisin.

– Jari Räsänen oli seuraamassa koululaisten maakuntaviestiä ja siellä hän ihmetteli, miksi lapset eivät enää nykyään osaa hiihtää. No eihän sitä opi jos sitä ei missään opeteta. Uuteen nousuun tarvitaan mukaan myös koulujen liikunnanopettajat, Virranta heittää.


Ylä-Savo Pohjois-Savon hiihto ry:n puheenjohtaja Kari Virrannan mukaan yleisen sarjan kilpailijoiden puuttuminen ei saa olla totta enää muutaman vuoden päästä Pohjois-Savossa. Muun muassa Kerttu Niskasen olisi Virrannan mukaan löydettävä jo ensi talvena naisten yleisen sarjan vauhti.

– Jos mietitään Kertun kilpakumppaneita, niin Norjan Therese Johaug ja Astrid Jacobsen sekä Ruotsin Charlotte Kalla heitettiin tänä talvena aikuisten sarjoihin ja mikä olikaan tulos, Virranta vertaa.

– Ei samanlainen temppu yhdeltäkään suomalaisnuorelta onnistu, joten jotain meidän valmennuksessa tehdään eri tavalla kuin esimerkiksi Norjassa. Norjalaisilla on kyllä suuremmat harrastajamäärät kuin meillä, mutta silti.

Sapporossa 30 kilometrillä MM-pronssia hiihtänyt Johaug on saman ikäinen kuin Niskanen. Sapporon sprinttihiihdon MM-kultaa voittanut Jakobsen ja 10 kilometrillä viidenneksi hiihtänyt Kalla ovat vuoden vanhempia.

– Ero on varmaankin harjoitusmäärissä. Jos haluaa päästä maailman huipulle, pitää jo nuorena harjoitella enemmän ja kovempaa, että pystyy parikymppisenä nostamaan tehoja. Nuorten maailmanmestari Martti Jylhä on tällainen esimerkki, samoin Ville Nousiaiselta hyppäys nuorten sarjoista aikuisten joukkoon sujui aika hyvin, Virranta miettii.

Niskasen nuorten Suomen mestaruuksien lisäksi yläsavolainen menestys jäi muutamaa pilkahdusta lukuunottamatta vaatimattomaksi.

– Iisalmen Visan Eveliina Mäyrälle ensi talvi on ratkaiseva. Jos hän haluaa vielä menestyä, ensi vuonna sen on tapahduttava.

Miesten puolella Virranta odottaa nousevaa trendiä Siposen Tuomakselta ja Johannekselta.
– Johanneksen pitäisi nousta nuorten sarjassa maan kärkeen, mutta Tuomaksen pitäisi lyödä jo itsensä läpi miesten sarjassa, Virranta sanoo.

Iisalmen sanomat Huhtikuu 2008:

Kuusamo Pohjois-Savon hiihto ry:n puheenjohtaja Kari Virranta haluaa herätellä piirin hiihtoväkeä kauden päättyessä. Pohjois-Savossa on paljon hyviä asioita, mutta parannettavaakin löytyy.

– Ihan ensimmäisenä pitäisi saada hiihtokoulut muutamissa seuroissa kuntoon. Monet hoitavat perustyönsä hienosti, mutta poikkeuksiakin löytyy, Virranta sanoo.

Virranta kehuu muun muassa Maaningan nuorisotyötä, hyvin menee myös Vieremällä, Sonkajärvellä ja Kiuruvedellä sekä Puijolla, Leppävirralla ja Riistavedellä.

Mutta.

– Se on todettava ääneen, että Visassa ja Vedossa pitäisi herätä, Virranta täräyttää.

– Pitäisi saada uusia innostuneita ihmisiä mukaan toimintaan ja ihan ensimmäisenä pistää lasten ja nuorten hiihtokoulut toimimaan kunnolla.

Virranta muistuttaa, että seurojen hiihtokoulujen tarkoitus on tuottaa uusia hiihtäjiä hopeasompatasolle.

– Lapinlahdella oli jokin vuosi sitten yli sata hiihtokoululaista. Nyt ei meinaa löytyä kilpailijoita edes piirin hiihtocupiin, Virranta huokaa.

Nuorisotoiminta elää omaa aaltoliikettään. Siinä missä muissa kunnissa ollaan nyt nousukiidossa, Visassa ja Vedossa ollaan aallonpohjassa.

– Nyt pitäisi vaan saada toiminta uuteen nousuun.

Virranta miettii myös mahdollisuutta, että piirin oman huippuhiihtäjät voisivat innostaa lapsia ja nuoria. Voisi olla hiihtoleirejä ja -kouluja, joissa kilpahiihtäjät ovat mukana näyttämässä esimerkkiä ja kannustamassa lajin pariin.

Pohjoissavolaisten urheilijoiden eräänlainen ongelmaikä on juuri parinkymmenen tienoilla. Silloin kun lopettamiskynnys on matalimmillaan ja pitäisi löytyä se oikea asenne, jolla aikuisten sarjassa pärjää.

– Parinkympin tienoilla olevan urheilijan pitäisi tehdä ratkaisu, että satsaako urheiluun vai johonkin muuhun, esimerkiksi opiskeluun. Silloin urheilijoita pitäisi pystyä tukemaan nykyistä vahvemmin. Tilanne kun on nyt se, että pappa betalar.

Virrannan mukaan kysymys on rahasta. Liiton rahat menevät enimmäkseen maajoukkueelle, joten nousevia nuoria se ei voi tukea. Siihen pitäisi piirin tai seurojen pystyä.

– Pitäisikö nuoret saada sellaiseen osa-aikaiseen työhön, joka mahdollistaisi harjoittelun, mutta toisi myös elannon? Ihan puhtaasti sponsorituella se ei ehkä ole mahdollista ja kukapa tuntematonta, mutta lupaavaa nuorta tukisi niin isosti, Virranta arvelee.

Piirin tulevaisuus lepää nuorten harteilla.

Virrannan mukaan yksi hiihtokauden valopilkuista oli Kerttu Niskasen hiihto sunnuntaina Rukalla.

– Naisten sarjassa kuudenneksi on kova suoritus, samoin muissakin kilpailussa oli mahtavaa. Myös Nuorten MM-kisoissa Italian Mallesissa Kerttu hiihti loistavasti oman osuutensa, jättihän hän Norjan Therese Johaugin taakseen, Virranta muistuttaa.

Myös Lapinlahden Hopeasompafinaalin hienot järjestelyt olivat yksi kauden kohokohtia, samoin maakuntaviesti Kiuruvedellä.

– Viestiin tehdyt uudistukset olivat erittäin onnistuneita, siitä kuuluu kiitos Kiuruvedelle, Virranta sanoo.

– Kaiken kaikkiaan on vaikea sanoa, mikä näistä kolmesta olisi ollut kauden paras hiihtoteko. Varmaankin ne kaikki, Virranta summaa.



”Tulevaisuuden huippunimet löytyvät Pohjois-Savosta”
Tommi Korpihalla
Kuusamo Pohjois-Savon hiihtopiirin tulevaisuus näyttää Kari Virrannan mukaan hyvältä. Ihan vaan siksi, että siitä tulee lähivuosina valtakunnallisestikin kova juttu.

– Puijon Hiihtoseuran Marjaana Pitkänen, Leppävirran Virin Tanja Kauppinen, Riistaveden Urheilijoiden Perttu Hyvärinen sekä Vieremän Koiton Kerttu ja Iivo Niskanen ovat nyt nousussa.

– Juttelin perjantaina Rukalla nuorten maajoukkuevalmentaja Mikko Virtasen kanssa ja hän sanoi, että juuri pohjoissavolaisten odotetaan nousevan valtakunnan huipulle. Se on aika hyvin, Virranta sanoo.

Mutta hyppäys nuorten sarjoista aikuisten joukkoon vaatii paljon. Paitsi harjoittelua, myös oikeanlaista asennetta.

– Kun siirtyy aikuisten sarjaan, pitää osata myös hävitä. Jos sitä ei osaa, saattaa jatkaminen aikuisten sarjassa tyssätä siihen kun ei enää menesty. Tarvitaan siis paitsi fysiikkaa, myös oikeaa asennetta.

Virrantaa mietityttää myös se, miksi norjalaiset ja ruotsalaiset parikymppiset ovat valmiimpia maailmancupiin kuin suomalaiset parikymppiset.

– Ehkä ero voi olla siinä, että Suomi ei lähetetä kansainvälisiin kisoihin opintomatkalaisia. Näin kokemusta isoista kisoista ei nuorille kerry. Mutta jos rahaa olisi, auttaisivatko opintomatkat ?

– Mutta sitten taas suuri yleisö on sitä mieltä, että opintomatkalaisia ei kannata lähettää. Mikä tässä nyt sitten oikein olisi, Virranta pyörittelee.

Piirin puheenjohtajan mukaan kehittyminen Pohjois-Savosta Suomen huipulle onnistuu. Piirissä on moni asia kunnossa, muun muassa olosuhteet ja valmennusjärjestelmä. Aikuisten sarjoissa meikäläisiä on vähän, mutta uusi sukupolvi on kasvamassa.

– Piirin valmentajatiimiin on nyt saatu uusia nimiä, kun Mika ja Kati Venäläisen lisäksi myös Riikka Sirviö on lupautunut valmentamaan piirin hiihtäjiä. Lisäksi hyviä valmentajia löytyy Maaningalta, Riistavedeltä ja Kuopiosta sekä tietenkin Ylä-Savon seuroista.

– Ainakaan valmennuksen tasosta piirin hiihtäjien taso ei jää kiinni.

Myös pitkällä tähtäimellä näyttää hyvältä, sillä nuoremmissakin hopeasompaikäluokissa on lupaavia junioreita.


Asiaakin kenties? paljon puhetta, onko tapahtunut jotain konkreettista? kommentoikaa jos jaksatta?!

Mietteitä

Tän blogin otsikko hassuhiihtäjä....liekö se edes ollenkaan kuvaava...no en mielestäni liiallinen tosikko ole ainakaan. No kumminkin hiihtoura kilpatasolla vääjäämättä lähenee loppuaan. Voiko sen jälkeen enää kirjoittaa saman otsikon alle. Onko sitä enää hiihtäjä, vai mikä sitä sitten on.
Vai pitääkö otsikon olla : "Hullu kuntoilija" vai "sekopäinen lenkkeilijä" vai mikä hemmetti, täytyypä pohtia.
Toinen mitä olen pohtinut, ja sitä lienee moni muukin pohtinut täällä p-savossa ja muuallakin. Piirien välisistä eroista, kun täällä hiihtopiirin herrat surkuttelee että kun ei tuu menestystä. Mietin että mitä toisissa piireissä tehdään eri lailla kun joistain alueilta tulee menestyjiä kansallisella tasolla reilusti enemmän. Pohjois-savosta ei ketään. Missä vika ? seuroissa? piirissä? Kuuleman ja näkemän mukaan ainakin joissain piireissä on myös valmennustukea aikuisille ja sitä kautta pyritään saamaan menestystä valtakunnallisella tasolla. On jopa ihan leirejä, sen luulis nostavan asennetta ja henkee.
Ja sitten P-Savon alueella piirillä ja seuroillakin olis mahiksia saada kunnon tiimejä, hyvällä rekrytoinnilla yms? Ainakin jo pelkästään täällä Kuopiossa asuu vaikka millä mitalla kansallisen tason miehiä ja naisiakin, suurin osa vaan edustaa jotain muuta kuin pohjois-savolaista urheiluseuraa...
Lahjakkuuksiakin löytyy paljon, osa lopettaa, osa jatkaa, come backkejäkin välillä esiintyy, tietty pääasia on se että harrastamisesta nauttii ja tykkää.
Olihan tässä ei kovinkaan montaa vuotta sitten P-savostakin kaks eri miestä samana vuonna kymppisakissa sm kisoissa, mutta kannustettiinko heitä piiristä? toinen edustaa nykyään eri piiriä, toinen on lopettanut, senkin asian toki ymmärtää että aika aikansa kutakin. Mutta kaivattaisko jotain lisää? oon nyt tätä pähkäilly tässä liian kauan tänään koneella, välillä vastaillu meseen ja puhelimeen..
Kommentoikaa näitä asioita te nimettömät ja kasvottomat mukavat ihmiset jotka tätä vilkuilette:)

Maakuntaviesti pyristelty.

Kiuruveden maakuntaviestiin oli hieman osuuksien pituuksia lyhennetty entisestä ja kun maastokin oli helppo tuli kisasta tasaväkisempi kuin vuosiin.
Oma hiihto ei mitään aivan hurjan tuntuista menoa ollu, mutta eihän se ole sitä ollu koskaan muutenkaan hehee! No siis jotenkin jaloissa tuntui väsyneelle. Kumminkin kolmen kilsan kohdalla läksin innosta puhkuen kärkeen huhkimaan ihan tosissani sillä mielellä että jätän porukan ja tulen vaihtoon ihan yksinäni...No yksi samperin sitkee mies tarras heti mun spurtista peesiin, mutta hänestä ei ollu yhtään vetäjäks jatkossa, lie olis Kaarakainen roikkunu siinä peesissä vaikka kolkyt kilsaa mene ja tiedä. Ja kyllähän ne Mikotkin sieltä vaan vielä mukaan tarttuivat vaikka hetken jo luulin heistä pääseväni eroon. Kyllä huomata sai että tasaisella reitillä ja tuulisella säällä ei vetojuhdan homma ole mikään helppo. Sellainen tuntuma kyllä jäi että häntäkärpäset jotka kyllä ihan lopussa mun edelle sekunnilla menivät olisivat tippuneet jos olis ollu pari kipakkaa nousua tuolla radalla. No matkavauhti pysyi uskoakseni omasta ansiostani niin kovana että aloitus osuuden miehet saivat kovemmat loppuajat kuin ankkuri osuuden kovat menijät.
Kaiken kaikkiaan joukkeena suht hyvä kisa. Ei tää iso meriitti ole mutta siitäkin huolimatta on kiva voittaa.

Piirinmestaruus kisat(hoppee onko häppee)

Jep paluu takaisin kisabaanalle ja taistelemaan pohjois savon herruudesta. Lähdin täysiä painelemaan ikään kuin taas muistuttaakseni itselle mitä se kilvan hiihto on. Pikku hiljaa alkaa taas fiilistä löytymään. Suht hyvin jaksoin rynnistellä koko matkan rajusta aloituksesta huolimatta. Pikkuisen jäi mietityttämään kun testatessa suksi lipsahti eka nousussa puolitoista kertaa, niin tuli sitten lisättyä kerros pitoa, hieman vaan sitten tuntui että annoin luistossa tasoitusta. No pikku juttuja. Iisalmeen olivat sitten tehneet mukavan vauhdikkaan kisaradan, lyhythän se oli ja nousutkin lyhyitä, tunnelma kisassa oli oikein mainio kun koko ajan oltiin ihan näköetäisyydellä. Tossavaisen Jarkko sen kisan sitten vei. Huomenna sitten maakuntaviestiin maisemia katselemaan , tällä erää ei muuta.

Miehet 10 km P
1. Jarkko Tossavainen Kuopion Hiihtäjät 25.11,0
2. Esa Seppä Iisalmen Visa 25.15,1 0.04,1
3. Sami Hämäläinen Puijon Hiihtoseura 25.38,8 0.27,8
4. Juho Kauppinen Iisalmen Visa 25.53,5 0.42,5
5. Antti Hyttinen Puijon Hiihtoseura 25.59,1 0.48,1
6. Mika Leinonen Kuopion Hiihtäjät 26.12,6 1.01,6
7. Henri Suutarinen Iisalmen Visa 26.48,6 1.37,6
8. Teemu Salmela Siilinjärven Hiihtoseura 27.47,8 2.36,8
9. Ilkka Ruuskanen Lapinlahden Veto 28.01,9 2.50,9