Juna Rovaniemelle..

Eipä ole vielä talven tulosta mitään hajua,

Harrastetaan silti liikuntaa sopivan rajua. 

Kohta taitaa valtakunta taas talviaikaan siirtyä, 

Alkaako sen ansiosta maisema valkeaksi piirtyä.. 

Vahvasti epäileväinen olen tuon asian tiimoilta. 

Odottaahan sitä, täysin ei voi välttyä hiihto kiimoilta.. 

Nyt on otettu rakkaaseen lajiin etäisyyttä hiukan.. 

Kuntoillaan silti pikkuisen jotain, jos sais kropastaan tiukan. 

Antaa rauhassa mahdollisen talven tehdä tuloa, 

Ja pyritään edelleen välttämään syys alakuloa.. 

On tässä suht pitkä matka lajin kanssa kuljettu, 

Ei kisastartit vieläkään ole poissuljettu.. 

Rovaniemen juna on tainnut jo kyllä jättää? 

Vai onko joku sitä mieltä että vielä ennättää?! 

Tässä kai vaan keski-ikäinen harrastaja itsensä kanssa vääntää, 

Epämääräiset ajatuksensa tänne valittaa ja ääntää.. 

Onko kyse henkisestä lamasta, 

Vaiko fysiikan huonosta jamasta.. 

Onko tää sitä luopumisen tuskaa, 

Kuntoilija itseään fuskaa? 

Tehty mikä tehty

Tässä se hiljalleen muistoihin painuu,

Oli putken alussa joskus Kainuu..

Lopussa saman maakunnan metsät ja vaarat..

Väliin mahtuu useammat wassuttelut ja haarat..

Viiskymppisiä tehtynä tonni ja risat,

Tasaluku jos laskee peräkkäiset kisat..

Olipahan sunnuntaina taas varsin harrasta,

Hiki lorinalla valui olemattomasta parrasta.

Vesiloska varpaiden välissä litisi,

Suksi tahmeasti liukui, melkein kitisi..

Maaliin saakka meno oli suoritus iisi,

Iso osa muhun verrattuna suorastaan kiisi.

Turhapa sitä sen enempää on alkaa puimaan.

Ei meikäläisen kalustossa oo suksea joka tuolla alkais kunnolla uimaan..

Oli itseä sinne hieman viritelty,

Kaverien kanssa toisinaan kiritelty..

Ihan en kaikkee osaamista saanu esittää,

Kaluston puute sen taisi osittain vesittää..

Ei toki luvata että ois menty kuuhun,

Eikä välineitä hakata puuhun..

Pikku hiljaa hiihtely muihin harrastuksiin vaihtuu.

Monoistakin varmaan tuo vesi syksyyn mennessä haihtuu.. 

Viimeistä voitelua vaille valmis?!

Tässä siirryttiin seuraavaan vaiheeseen,

Nimittäin talviloma aiheeseen.. 

Nyt ei tartte työmatka pyörää yli viikkoon sotkea

Mahtaako reisi silti olla yhtään enemmän notkea?

Lepuutetaan kroppaa ja kuuppaa

Mahtaako sitä silti tanakammin sauvalla tuuppaa.. 

On sitä hiukan koitettu kuntoa esiin repiä 

Onkohan loikka siltikään kovin kepiä? 

Se on niitä elämän arvoituksia isoja, 

Uhoon ei varaa kun ei oo alla kisoja.. 

Koitetaan haastaa nuorta ja vanhempaa miestä, 

Mahtaako kaikki mut siellä piestä?

Korona tuloksetkin siellä pitää listalle lätkiä, 

Tonne kaivataan vain terveitä jätkiä! 

On tämä ollut hikinen ajanviete tapa maalis/huhtikuinen, 

Paljon puhuu vähän toteuttaa ukko isosuinen! 

Mitähän sitä ensi kevättalvella nyhjää, 

Kun on omassa hiihto kalenterissa tyhjää?! 

Näinkö tässä sitten käy?!

Nyt alkoi kädet vapista ja kalpea on lärvi,

Herää kysymys perutaanko Ristijärvi?! 

Samalla alkaa armoton itku ja vikinä..

Hiihdänkö kisoissa enää ikinä..

On ollut hauskaa, sitten kaiken pilaa korona,

Haaveet valuu paskaviemäriin norona..

Oon yrittäny kunnontynkää viritellä, 

Enimmäkseen itse itseäni kiritellä.. 

Käykö taas niin että kisat vuodella siirtyy, 

Sellainen kauhukuva verkkokalvoille piirtyy. 

Siinä tapauksessa pitää jo enemmän miettiä,

Onko seuraavalle vuodelle enää viettiä.. 

 

projekti 2020 +1

Kevättä tässä vietetään ja tulevaakin hieman ajatellaan.. 

Tämän huhtikuunkin olen viettänyt jonkinlaisen perus liikunnan ja ulkoilun merkeissä. Ammattilaiset vetää hirmuisia kilometrejä suksilla siellä missä sitä lunta on. Täällä ei oo hiihtokelejä eikä muutenkaan kiire minnekään urheilun saralla.. Ajattelin kuitenkin että jonkinmoisen liikunnan parissa viettäisin edelleenkin tämän ns. siirtymä kauden. Koska eipä tässä ole mitään raakaa kisa rupeamaa mistä pitäisi palautella parin kolmen viikon levolla ennen uuden kauden alkua.. Uskoisin että ihan hyvä tulee tässä kun pitää teemana vaikka keppikävelyä ja kuntopyörää ja siihen jatkeeksi hieman läskien kiinteytys jumppaa.. Eiköhän niillä toimilla ole sitten ihan mukava lähtee niin kutsuttuun uuteen kauteen. Vai mitä mieltä tästä on blogia seuraava tuhatpäinen asiantuntija joukko?! Ainakin pääkoppa tykkää pienestä liikunnasta ja pysyypähän tuo painokin hallinnassa.. Nyt 84 kiloa.. Viime vuonna 1 toukokuuta  oli painoa 90..

Niin menneestä kaudesta olenkin kaiken kertonut eikä siitä paljoa kertomista ollutkaan.. 

Mutta ainahan sitä voi ja pitääkin katsella tulevaan... 

Niin siinä kävi että taitaa tulla sm 50km hiihdettäväksi ensi talvena minullakin.. Eipä kai sitä voi tälleen jättää.. Elikkä siis olkoon nyt ainakin tässä vaiheessa nimellä projekti 2020+1.

Jonkin verran tässä miettinyt noita perus liikunnan elementtejä ja sitä kautta noihin omiin kuntoiluihin jotakin pieniä tulos tavoitteita. 

Sellaisia ehkä suht realistisia mutta kuitenkin sellaisia että joudun olemaan ainakin jokseenkin aktiivinen että pystyn ne tekemään.. Sellaista perus settiä että pysyy työläinen kohtuullisessa kunnossa.

Perus kuviona.

Juoksu 10km ajassa 38 min

Juoksu 1km alle 3,10

Paino leuanveto 50kg ykkösmaksimi

Leuanveto määrä väh. 20x

Ainakin yksi 100km lenkki, rullilla tai lumella hiihtäen.. 

Se sm 50.. (jos alkuperäisen teeman mukaisesti niin "pitää olla hyvässä tulos kunnossa kun päivämäärä koittaa") No sen hyvän tulos kunnon määritelmän pidän itselläni, mutta jokainen pystyy sen päättelemään viime vuosien treeni tunneista ja tulostasosta muutenkin.

Tuohon listaan on mahdollista että tulee lisäyksiä ja tarkennuksia mutta tuo tavoite lista pidetään.. Suorituksia koitetaan sitten esittää täällä ja todistaa tehdyksi.. 

Talvi jota ei koskaan ollutkaan...

Tällä hetkellä tätä kirjoitellessa normaalitilanteen vallitessa minun pitäisi olla aivan muualla kuin kotona tietokoneen äärellä.
Mietteitä menneestä talvesta ajattelin tähän mainita. Käytännössä kummoisia mainintoja ei päässyt kertymään hiihtourheilun saralta.
Talvi oli poikkeuksellinen ja lumimäärä näillä korkeuksilla olematon. Vaikkakin tämän kuun alussa on täälläkin pitäny talvisempaa lämpötilaa kuin tammikuussa niin silti voinen sanoa ettei talvi tänne oikein saapunut ollenkaan.
Tästä talvesta jäi vähän sellainen välivuoden tuntu koko kilpaurheiluun. Vaikkakin käytännössä koko talven ajan on ollut käytössä jonkilainen tykkilumesta tehty ladun pätkä on siihen hiihtämiseen ollut hieman hankalaa löytää motivaatiota ja näin ollen talvi oli sen puolesta myös enemmän kuin haastava. Pienessä liikkeessä olen koko ajan pysynyt joten ulkomuodoltani edelleen muistutan etäisesti kilpahiihtäjää.
Oikeastaan Helmikuun lopulta ja varsinkin maaliskuun puolelta lumitilanteesta huolimatta löysin hieman parempaa intoa ja tein hiihtotreenejäkin suht hyvin, tehojakin jopa.. Ajatuksena tosiaan oli tehdä se mahdoton ja virittää itsensä siedettävään kuntoon sitä viidenkympin kisaa ajatellen.
Sitten maailma muuttui ja virusaalto perui kaikki tapahtumat, paska homma kun juuri olin päässyt kymppisakkiin hiihtovireeseen...Hah no niin sitten ei enempää..vakavilla asioilla ei pidä leikkiä.. Anyway.. mainitaan tähän mitä tuli tehtyä talvella kisarintamalla.
Joo Talvikisathan olenkin jo maininnut joten ei niistä sen enempää tässä uudestaan.
Niin sitten osallistuin helmikuussa Jaguar sprint kilpailuun. Tuossa vaiheessa yritin pakkosyötöllä käynnistää konetta ja viikolla koitin vetää pirunmoista tehoa tykkiradalla ja jotain muutakin väkinäistä liikuntaa.. tehotreeni kulki viikolla pirun hyvin mutta kisapäivänä jalka oli ihan kankea..Onnistuin kuitenkin vääntämään voiton siellä yleisessä sarjassa.. Valovuosiahan olin jäljessä nuorten miesten sarjoja.. en minäkään aina ihan noin hidas ole... selittelee ne hiihtäjätkin...
No sitten tässä keväämmällä oli vielä Hämeen viesti johon Leki lähetti meistä koukkupolvista koostuvan tiimin..

Eipä sitten muuta kun osuudet jaettiin,

ja ukoille pikkuisen kokemusta haettiin..

Joukkueen keski-ikä 44 vuotta lähenee,

Mielenkiinto lajiin tuskin silti vähenee..

Vielä sen verran kapula liikkui ,

että viesti koko ajan hyvillä sijoilla kiikkui.

Omissa koivissa oli taas kankeutta,

mutta ei korosteta tähän enempää ankeutta..

Muutkin ukkelit tasavahtasti riuhtoi,

niinpä meidän jengi kakkoseksi viuhtoi..

Tässä sitten oma osuus takana ja vielä jaksaa tolpillaan olla

Tässäpä tämä hymyilevä kolmikko sitten maalissa, ihan hyviä hiihtäjiä kun vielä vähän kokemusta saadaan. Kameran takana aktiivinen seuratoimija Antero Korhonen

Tuon viestihässäkän myötä intokin nousi taas piirun verran paremmaksi ja kunto tuntui olevan nousussa kun seuraavina päivinä tein lenkkiä. Tein hieman pidempää pk lenkkiä ajankäytön sallimissa rajoissa ja pikkuisen lisää tehojakin.. voimailin ja verryttelin.. Fiilis oli hyvä.. No sitten tuli se kisojen peruminen.. sen jälkeen vielä pääsi muutaman päivän ajan Kaupissa lenkille ja veikkaan että tykkilunta riittäisi vieläkin mutta sekin latu suljettiin ja särjettiin ihan vaan siksi kun paljon porukkaa kokoontui lenkille ja riski viruksen leviämisestä isoni.. Minun viimeiseksi lenkiksi jäi tuolla sitten sellainen 52 kilsan pertsan rimpuilu.. Tuolloin kisat siis oli jo peruttu mutta halusin itselleni todistaa että olen vielä jaksavainen hiihtää viiskymppiä.. Se oli itse asiassa aika mukavaa.. Lämppäriasu päällä ja luistovoitelematon suksi johon paskasen liisterin päälle laitoin vaan lisää.. no jonkun verran alle kolmen tunnin silti viiskymppiä meni...Joka tapauksessa tuli vähiten hiihtokilsoja arviolta pariin kymmeneen vuoteen...

Näiden tuntemusten ja ajatusten myötä tässä mietiskelen että ehkäpä tässä tulee vielä sellainen projekti 2020+1... Pieniä muitakin urheilemiseen liittyviä ajatuksia ja tavoitteen tynkiä olen miettinyt.. kerrotaan niistä lisää lähiaikoina...

Pieni palanen harrastehiihdon historiaa

Tehdäänpäs välillä jotain erilaista ettei aina vaan valiteta ja narista tänne blogille!

Tässä nyt kun tätä "projektia" miettii niin vasta pikkuhiljaa alkaa tajuta että harrastamishistoriaa itselläkin on jo aika lailla kertynyt.. Eihän se parikymmentä vuotta sitten ollut millään lailla suunnitelmana vääntää näitä kisoja paria vuosikymmentä ja itseasiassa ylikin. Tähän hässäkkään nyt valikoitui tosiaan nämä viidenkympin kisat, vaikka kyllähän muillakin sm matkoilla olen ollut mukana jo vuodesta 98 alkaen.. en ihan kaikissa mutta melko lailla usein.. 

Näihin kaikkiin kisailuihin liittyy erilaisia tarinoita ja muistoja. Tässä nyt haastankin tätä juttua lukevat ihmiset kertomaan jotain hiihtokisajuttuja , oikeastaan mistä vaan tapahtumasta, mutta hienointa toki olisi jos se osuisi tämän kahdenkymmenen vuoden välille. Siis kertokaa hyvät ihmiset juttuja , laittakaa suoraan tähän blogille tai vaikka sitten facebookkiin..

Ajattelin itse aloittaa parilla pikku jutulla mikä liittyy tähän hiihtokisahistoriaan..

Niin siis meikäläisen viidenkympin kisaurakkahan oikeasti alkoi jo vuonna 99 Inarissa perinteisellä..ja maaliin hiihdetty kisa sielläkin..tuloksia ei mulla ole enkä muista..mut jos joku tietää niistä niin voipi kertoa. Muistelen että voittaja tuolloin oli Harri Kirvesniemi. Itse jäin hänelle muistaakseni jonkun 14-15 minuuttia..

Noista Inarin kisoista sellainen etäinen muisto että joku olisi hiihtänyt maaliin kisan vaikka hänellä katkesi monon pohjasta se kiinnitysrauta kesken matkan.. Eli suksi vaan kainaloon ja jatkamaan matkaa, kunnes sai ehjän monon ladun varresta .. Kuka tahansa tästä muistaa niin ois mukava kuulla kuinka se asia menikään?

Vuonna 2000 Oli kisat Pärnävaaralla, minulla oli armeijavuosi ja tähtäin oli jossain nuorten kisoissa muistaakseni , ja viidenkympin kisa ei ollut keväällä vaan muistaakseni alkutalvesta, täten itseä nuorten kisoihin säästääkseni tuolta on DNS merkintä mulla ..

Mainitaan tähän vielä tämä 2001 josta tää nykyinen hupi projekti alkaa.. Tosiaan Kajaanissahan silloin kisat oli..Yksi hauska tapaus sieltä vielä kun kerran historiaan päästiin.. Noihin aikoihin Mannisen Hannulla oli tapana osallistua toisinaan myös sm viidellekympille (hiihdettiinpä jossain kohtaa Inarissakin 99 vuonna perinteisellä peräkkäin)

Kisat siis käytiin yhteislähdöllä ja sellainen muisto että viimeistä kierrosta ja kaiketi viimeistä kilometriäkin siinä mentiin ja kaikki oli pelissä mitä irtoaa. Yleisöstä minulle huuhdetaan että "Sun edellä menee mäkihyppääjä! Se on vielä saatava kiinni!!" No totuushan oli se että juuri hetkeä aiemmin Hannu oli minut napannut kiinni ja samantien jäätävällä kirillä jättänyt ja meikäläisellä oli vieteri suorana eikä mitään jakoja enää.. Maalissa olin sijalla 30. Ja Mannisen Hannu siinä pykälän tai pari edellä.. tässä siis muistelen, ei ole tuloslistaa mitä lueskella.

Sitten vielä nykyisyydestä pikaisesti yks juttu kun nyt lähti tää teksti rullaamaan.

Tässä äskettäin jutustelin yhden oman ikäpolven hiihdon harrastajan kanssa ja hän oli peilaillut tätä mun viiskymppislistaa ja muistellut omia suorituksiaan että missä kaikissa noista oli ollut mukana. Samalla hän pähkäili siinä että oishan se kiva saada tasaluku täyteen hänellekin... Jos tällainen mun hupailu yhtään mitään ketään inspiroi niin mukavahan se on tässä sitten toimia vaikka harrastekilpahiihdon lähettiläänä...Tässäpä tätä! Mukavaa ois muistella lisää historiaa elikkä siis kommenttiryöppyä odotellessa...

Tässä yksi esimerkki myöskin historiaan liittyen, nykyään ei suksiakaan enää merkata. Tästä katsomalla leimoja selviää että näillä hiihdetty SM-kisat 2006 muun muassa ja tuolloin viidelläkympillä sijalle 35.

Samaa tarinaa,ainaista narinaa...

Aina vaan motivaatiosta ruikutan,

ilman kunnollista asiaa vaan täällä uikutan.

Näyttää että meinaa into karahtaa,

Välillä voipi loskassa hieman parahtaa!

Ei tarvinne odotella että keli ois kuiva,

Riittää lenkille kapula märässä uiva.

Olisko hiihtäjällä parempi huomen,

lumilla pohjoisen valkean suomen..

Millaista ois vaikka yritellä Pallaksella?

Mahtais olla ihan hyvä liikuskella?!

On tässä aktiivinen olla koitettu,

lähtemisen tuska monta kertaa voitettu.

Läheskään aina ei oo sivakat silti alla,

Täältä nääs puuttuu se kylmä ja halla..

Tuleeko kisasta ihan pelkkä kuntoiluretki?

vai onko kisakuntoa, ootellaan vielä hetki?

Ei vaan taida riittää pelkkä venttaus,

mitä tehdä, aloitetaan yleisön tenttaus?

Tavalla tai toisella käynnistetään aineenvaihdunta,

samalla kisakuntoon alkaa laihdunta.

SM (=Sonnanmakuiset) Viikonloput

Pari SM-kisareissua on nyt takana,

ukko on kalpea kuin lakana.

Äänekoskella alettiin alaspäin painaa naamataulua,

pikkuisen sielläkin pelasti kun kuulin synttärilaulua.

Vaikka veteraani väänsikin suorituksen risan,

auttoi synttärilaulu kesken kisan.

Urheilullisesti ei annettavaa lain..

pahan olon vain itselleni sain..

Kelitkin oli itselleni ei niin rakkaat,

sama vaikka päätä seinään hakkaat.

Lähtö sarjan loppupäästä

ei tietoakaan lumesta tai jäästä..

Paksu kerros oli pehmeää loskaa..

Ja tässä suolletaan runomoskaa..

Tavoitteita nyt ei ollut niin kauheen isoja,

jotain kumminkin niin kauan kuin käy kisoja.

Ei rahkeet suurtekoihin mahda riittää,

mut noin vähästä ei voi itseään silti kiittää.

https://www.hiihtoliitto.fi/suomen-cup/tulokset/aanekoski-2019/

Seuraavalla viikolla lapin maisemiin upeisiin,

tarkoituksena saada energiaa, voimaa kupeisiin...

Tässä siitäkin viikosta vaan lyhyt poiminta,

puuttui reidestä melkein kaikki toiminta..

Ei ottanu kroppa käskyjä vastaan,

eikä energiaa vaikka upottautuis pastaan.. 

Viidellekympille lähtö maltilla liikkuen,

silti melko pian kuin hirressä kiikkuen...

ei paljon pysty hiihtoaan tahdistaa,

jos matkanteko koko ajan ahdistaa..

mentiin hitaasti kolmatta rundia,

kun alkoi tyhjentää kundia..

alkoi varpusparvi suusta lentää,

sen lotinan äänikin kauas entää..

eipä siinä paljoa kisailija hyökkää,

jos eväänsä mahasta pihalle yökkää..

Ei kesken tohtinu jättää vaikka se oli mielessä,

keskeytys lähellä, kaikki eniten koskaan pielessä.

Projekti 2020 siis edelleen jatkuu kun maaliin nilkutin,

lentävälle laatalle mennessäni vilkutin..

toivottavasti ei kohdata heti uudesti,

riittää kun sen tekee kisassa kuudesti..

Hassun hiihtäjän talvi päättyy tämän myötä,

harrastetaan edelleen ei tää oo mun työtä..

Kerran vielä (ainakin) viidellekympille palataan,

siellä sitten kätellään ja kaikkia halataan..

Voidaan kenties vielä jotain myöhemmin muistella,

Onpahan taas kokeiltu miltä tuntuu ainiovaaralla luistella

https://www.hiihtoliitto.fi/suomen-cup/tulokset/ylitornio-2019/

Nouseeko kunto kuntoilemalla?

Niinpä niin tässä sitä taas pähkäillään tätä urheiluharrastamista.. Luulot ja kuvitelmat on että kisakunto olis kohoamaan päin.. todellisuutta ei tiedä pirukaan.. No joka tapauksessa tässä luulossa kun elän niin ajatuksissa siis on että pian taas pitää nimi laittaa lähtöluetteloihin.. Sittenhän se totuus paljastuu...
Tässä oon pari viikkoa viettänyt etuoikeutettua perhe-elämää..ihan huikean hienoa aikaa.. ja sit kun on aikaa jäänyt niin oon pikkuisen käyny lenkillä.. Tuntimäärillä ei isotella niinkuin ei yleensäkään, mutta melkein joka päivä jotain niinku kelpo kuntoilijan kuuluukin..
No paskat kun mulla ei oo oikeesti mitään asiaa niin kirjoitetaan tähän ne kuntoilut mitä oon parin viikon aikana tehny.. siitä sitten saa arvoisa tuhatpäinen lukijajoukko sitten päätellä että elänkö utopiamaailmassa kun luulen että kisakunto nousee..

Viikko 9

Ma. Lepo

Ti.  Hiihto V 1h 30min (25km) mäkiseen maastoon

Ke. Hiihto P 1h 10min (18km) mäkiseen maastoon huippu kelissä

To. Crosstraining Spartan 300 +lämmittely juttuja ..kuntopyörää yms. yht. 1h 30min

Pe. Hiihto V 1h (17km) mäkiseen maastoon

La. Hiihto V 1h (13km) satavassa nollakelin jarrulumessa, mäkiseen maastoon
      ja hiihdon jatkeeks 20 min juoksua (4km)

Su. Hiihto P 1h 10min (20km) Perinteisellä superliukkaalla kelillä, mäkiseen maastoon

Viikko 10

Ma. Lepo

Ti. Hiihto V 1h (17km) Sisältää 10x15 sek. maksimikiihdytykset, melko mäkinen reitti

Ke. Kuntosali 1h "terävä puntti" alkuun ja loppuun kuntopyörällä yht. 20 min

To. Hiihto P 2h (25km) jälleen perusjauhamista nollakelin satavassa jarrulumessa

Pe. Hiihto V 50min (14km) sisältää 15min "kovaa" mäkiseen maastoon

La. Hiihto V 3h 15min (61km) kokeilu että ilkeääkö ilmoittautua sm viidellekympille, rennon alun            jälkeen keskikovaa jauhamista 50 kilsaa mäkiseen maastoon pysähtymättä ja juomana vesi.

Su. juoksu 40min (7km)

Viime aikoina oon koittanu noille hiihtolenkeille keräillä nousumetrejä sillä ajatuksella että keväällä pitäis Ainiovaaralla jaksaa pikkuruista kukkulaa nousta monesta kohtaa.. Kyllä sitä nousua saa keräiltyä täällä Tampereellakin Kaupissa melko hyvin ja jotain kertyy näillä pääosin lyhyilläkin pyrähdyksillä.. katsotaan nyt sitten mitä se kroppa sanoo kun taas tositoimiin joutuu..Täältä taas tähän..lisää tarjoillaan kun keretään..
     

Valitusta aina samoista aiheista, projektin muuttumattomista vaiheista ..

Taas kerran tehdään blogille paluu,

hitaanlaisesti päivityksiä tänne valuu..

eipä kait siitä ala yleisö hälistä,

vaikka pari kisaraporttiakin jää välistä.

Nyt kuitenkin on tunnelmat oikein hyvät,

fiilikset onnelliset ja tuntemukset syvät.

Täällä isävapailla meikä tuudittelee lastaan,

Kun treeneihin ehtii niin hyvin ottaa keho vastaan.

Pitänee treenata viittäkymppiä silmällä pitäen,

mikrokokoinen kunnon siemen kehossa itäen.

Ehkä pari muutakin sm starttia kiskasta?

Tietäen kuinka oon ikuisuuden perässä Niskasta!

Kahdeksantoista kerran katkeamaton ketju koossa, Kuhno kuitenkin kaikista kovin kisakiertäjä!

No niin, nyt ollaan tultu taas tähän pisteeseen vuodesta että pitäis tehdä yhteenvetoa kisakaudesta. Omalta osaltani tynkäkausi kisojen määrän suhteen. Alkuperäisenä ajatuksena oli niitä muutama enemmän jauhaa talven aikana mutta nyt ei kunto antanut yhtään enempää myöten tehdä. Pienten ja keskikokoisten murheiden jälkeen kuitenkin uskallan sanoa että tuo Taivalkosken kolmen kisan viikonloppu oli mulle jonkinlainen työvoitto ja siitä annan itselleni ihan tyydyttävän arvosanan.
Muutamien aikaisempien vuosien tapaan olin taas lomailemassa tuolla pohjoisemman suomen kauniissa maisemissa koko viikon ennen noita sm-kisoja. Tänä vuonnahan olisi hiihtokelit olleet täydelliset täällä kodin ympäristössäkin mutta kyllä maisemanvaihdos teki hyvää!
Ja ennen kaikkea lepääminen teki hyvää! Nukuin kahdeksan tuntia öisin ja sitten vielä päiväunet joka päivä.
Lenkillä kävin kerran päivässä, pääosin hiihtoa tunti tai puoltoista kerrallaan matalasykkeistä ulkoilua. Ja mikä tärkeintä, venyttelin joka päivä..
Kun mulla tosiaan on ollut noita ihmeellisiä vaivoja helmikuusta saakka kehossa. Sisäreisiin,nivusiin ja alavatsaan on tehnyt kipeää miltei joka lenkillä. Asiaa on tutkittukin ja todella pienin askelin se oli parempaan suuntaan menossa. Liekö sitten ois totaalilevolla menny ohi äkimmin, mutta en kokenut sitä vaihtoehtoa mielekkääksi.
No tosiaan tuon viikon rentoilun , kuntoilun ja venyttelyn ansiosta kivut olivat perjantaihin mennessä miltei poistuneet.
No ajatuksena oli että sprintti toimii sopivana avauksena muihin päiviin. Niinkai se olikin..Kovaa yritin sprintissä mennä, mutta enhän minä mihinkään kerennyt, senhän tiesin jo etukäteenkin.
Sadan sakkiin mahduin, muutama jäi taaksekin
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/M_Sprintti_Lopputulokset.pdf

Viestissä meillä oli kasassa perusvarma joukkue itselläni toinen osuus. Jollain tapaa tuo viestihiihto noudatti sitä samaa kaavaa kuin sprinttipäiväkin. Tasaisella väännöllä etenemistä, eihän se koviin tuloksiin riitä, mutta pitkästä aikaa urheileminen ei tehnyt kipeetä. Tai no jos nyt kilvanhiihdosta voi sanoa ettei mihinkään satu, mutta ne aiemmat ongelmat ei sen kummemmin tuntuneet.
Viestikisat on aina mukavia osallistua ja kaikki oli pelissä mitä kykeni, viitteet on aina siihen suuntaan että mahkuja olis lievään parannukseenkin mutta ei se helpolla tule.
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/M_viesti_tulokset.pdf

Tässä kuvassa Lekin toisen osuuden viestinviejä

Kuhno on kuningas viiskymppisten määrässä!

Viestin jälkeen tietenkin alkoi armoton tankkaus että jaksaa viiskymppisen rankassa maastossa. Tai kun ei viestikympin jälkeenkään edes verryttelyssä tehnyt kipeetä niin olin ekan kerran pitkään aikaan jo melko optimistinen että viideltäkympiltäkin maaliin tullaan.
Syödyt ja juodut ravinnot oli hyvin imeytyneet kun sunnuntai ja juhlapäivä koitti. Trikoopuku nätisti puettuna saavuin hyvillä mielin kisapaikalle. Siinä höpöteltiin samanhenkisten kanssa eikä pahempaa stressiä ollut päällisin puolin havaittavissa.
Ihan kevyesti kolmen kilsan verran alkulämpöjä ettei viluhytinässä tartte lähtöviivalle mennä. Viime hetken puskapissa stadionin lähimetsässä ja sitten vaan menoksi..
Alusta alkaen huomasin että tulee olemaan rankka ja pitkän tuntuinen kuus kierrosta, jälleen kerran!
Ihan niinkuin vuosien varrella olen tottunut , että säästellen mentävä.. ylämäessä turha kiire pois, kyllä sen siitä jaksaa.. Keli oli auringossa lämmin ja varjossa vähän viileämpi ja ainakin mulla tuntui että suksi ei ollut joka kohdassa yhtä hyvä. Joka kohdassa se jotenkin toimi.. ihan niinkuin hiihtäjäkin.
Kun neljättä kierrosta kiersin oli ekan kerran semmoinen huono hetki.. nousuissa tuntui pirun pahalle ja henkinen kantti aavistuksen rakoili. Vetelin vähän pidempää huikkaa juomapullosta juottopaikalla. Tuumailin vielä ohimennessäni että taitaapa tulla todella pitkät kaks viimeistä kierrosta. Jotenkin sitten tuli pientä virkistymistä eikä se ihan niin vaikeeta ollutkaan kun se henkinen musta hetki meni ohitse.
Tuosta juottamisesta , nyt kun näitä muutama viiskymppinen on vedetty niin lähes joka kerta on juottopulloa ollut ojentamassa sama mies, oma isäni, aina yhtä varmasti ja eleettömästi. Nyt viime vuosina on juotto ja luottoryhmään mukaan tullut myös rakas vaimoni Sonja. Eiköhän me samalla organisaatiolla vielä muutama viiskymppinen tempaista!
Niin, tuloksellisesti odottelin viideltäkympiltä hiukan parempaa.. aiemmin talven mittaan ennen helmikuuta jopa pari, kolkyt pykälää parempaa ja viime hetkelläkin ennen kisaa kuvittelin mahkuja kuudenkympin sakkiin.
No lopulta maali oli riittävä tavoite ja se tuli jääräpäisesti, näin ollen joudun projektia 2020 jatkamaan!
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/Tulokset/M_50km_tulokset.pdf?748701

Tässä vaiheessa on taas mahdollisuus kaikilla liittyä hassuhiihtäjän projektin taustaorganisaatioon.. tarvitaan ennenkaikkea kannustajia ja kanssatreenaajia. Ja toden totta myöskin idearikas valmentaja joka jaksais silloin tällöin motivoida jääräpäistä veteraania jonkun kevyen kuntoiluohjelman myötä..
Hakemuksia ja yhteydenottoja saa ja pitää laittaa tänne sivulle tai s-postiin mikä näkyy sivun oikeassa laidassa!
Lunta on vielä pihalla mutta tuskin tulee hiihdeltyä. Kausi on paketissa , liikkumaan alan heti jollain tapaa.
Koitetaan vielä jonkin ajan päästä tehdä pientä tilastotiedettä noista kuntoiluista.. hyvää kevään jatkoa kaikille!

Talven tasokkain tekstaus tänne?

Tässä viikot toisensa perään vierii,

aika matelee tai sit hurjasti kierii..

Kevättä kohti painellaan jälleen kerran,

sitä minäkin ootan pikkuisen verran.

Vakio kuntoiluannokseen on kiinni päästy,

eikä blogin lukijakaan riimiltä säästy.

Oli eilen ihan hiihtokisakin,

ja oli ukko edelleen vähän risakin.

Pikkuisen irvistelin kivusta,

niin kolottaa ukkelilla alavatsaa, nivusta..

Hämeenviesti jonkun piti avata,

mäkiä ylös niin kuin Kläbö ravata.

 Vaan se ravaaja taisi olla joku muu!

Meikä vaan happee haukkoi avoimena suu!

Ei oo ohjelmassa enää kuin sm-kisastartit,

viiskymppisellä kärkeen jäänen useemmat vartit!?

Ja jänskättää ne kisat ihan halvatusti,

että voittaako Iivo, entä miten pärjää Kusti?

Viestiäkin on oikein hauska siellä koittaa,

mikä joukkue siellä lie tahtimarssin soittaa?

Mutta arvon lukijat vois mulle vastaa,

Vedänkö sprintinkin vaiko vaan syön kämpillä pastaa ?

Jospa ne kisahimot alkas taas herätä,

vois mennä ja sukset matkaan kerätä..

 Tän viikon kuntoilut on seittemän tasan,

seiskoista alkaa saada jo melko ison kasan!

Sm-kisakierrokset ja "numero 17" suoritettu

Niin mitäpäs noista menneistä parista viikosta ja viikonlopusta osais sanoa? Ainakin nyt sen että hiihtelykausi on ohi kun täällä Tampereella ikkunasta kurkkii.
No niin ensin tosiaan matkustin Kontiolahdelle varovaisen toiveikkaana tekemään kauden parasta menoa. Tuntemukset viikolla olivat olleet ihan hyvät ja väsymys ei ollut liiaksi ottanut valtaa.
Olin päässyt tekemään pientä liikehdintää viimeisillä tykkilatujen rippeillä ja hiihtointo oli suhteellisen korkealla kun tiesi pääsevänsä tekemään oikeaa talviurheilua oikealle lumelle!
Torstaina saavuin paikkakunnalle ja majoituin ja kävin testaamassa kaksi paria suksia, toinen kisaan ja toinen verryttelyyn!
Hiihtelin ja varovaisesti koittelin kisavauhtiakin pienen pätkän. Kroppaa ei kolottanu mihinkään, erikoista..
Illalla suihkut syömingit ja pikku venyttelyt. Uni maistui hotellissa oikein hyvin, ehkä liiankin syvään horrokseen meinasi vaipua koska aamu oli vähän hankala..
Kisapaikalle puolitoista tuntia ennen omaa starttia. Numero valmiiks päälle ettei unohdu mihinkään ja sitten kankealle urheilijalle vaadittava tunnin verryttely.
Kisa hiihdettiin 3,4 kilometrin lenkkiä. Melko lailla isoja mäkiä oli taas kun koko talven oli jotain pikku kukkulaa tahkonnut edestakaisin lenkeillään.
Keli oli mainio ja ainakin oma suksi tuntui ihan liukkaalle.
Matkaan lähdin niin kovaa kuin uskalsin, viimeinen kierros tuntui vaikealle mutta jollain tapaa jaksoin taapertaa koko kisan lävitse. Sijaluku ei sinänsä kilpaurheilijalle ole kovin mairitteleva, mutta siltikin omaan väsymystilaan ja kuntoiluun käytettyihin tunteihin verrattuna uskallan olla tulokseen vähäsen tyytyväinen. Ei se tuon kovempaa ole paljoa tainnu pariin kolmeen vuoteen kulkea, koska kuitenkin parhaimmat fis pisteet mitä on tullut aikoihin.
Sijaluku siis 125. ja jäin voittaja Lehtoselle 3 min 22 sek.
Tulokset:
http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2017/docs/results/M_10km_tulokset.pdf
Kisan jälkeen verryttelyt ja pikaisesti palautusjuomat ja suihkun kautta syömään.
Kone lähti käyntiin ja olotila oli hyvä ja odotin ylihuomista päivää...
Kolmekymppiä oli sunnuntaina luvassa perinteisellä tyylillä ja yhteislähdöllä.
Viestijoukkuetta meillä ei harmi kyllä ollut joten lauantaina kävin Pärnävaaralla vähän haistelemassa Pohjois-Karjalan tuulia ja maistelemassa sielläkin lunta.
Sitten kuluttelin aikaa päivän ja onneksi oli muitakin alan miehiä paikkakunnalla niin ei ihan ittekseen tarvinnu olla koko päivää.
Sunnuntaina aamulla herätessä iski heti pikkuisen tappiomieliala. Koko tämän vuoden itsestään muistutellut selkäjumi oli palannut, joka askeleella sattui.. No aamiaiselle ja koitin olla optimistinen että kyllä se siitä.
Mut eihän se oikein toiminu. Lähtöpaikka oli takarivissä ja vielä alkumatkasta koitin olla optimistinen että selkä lämpenee ja rupee notkistumaan. Haeskelin vähän siinä jo parempia letkoja missä ois mahdollisuus pysyä. Tasatuuppaus tuntui ihan hyvälle mutta kun ei yhtään perinteisen potkua kärsiny ihan perille asti potkaista niin meni ne nousut semmoiseks vanhan ukon köpöttelyks enemmän käsien varassa. No kädetkin väsyi suhteellisen äkkiä ja siellä sitä taapersin takajoukoissa.
Sen verran on kuitenkin pöljä että ei sitä edes keskeytä vaikka kuinka olis huonoa.
Maaliin siis tulin ja tokihan se tuntui joka paikassa kehoa. Yritystä oli niin paljon kuin kykenin tekemään. Alakanttiin laskisin tuon kisan menneen vaikka ei sieltä taivaspaikkaa tavoiteltukaan.
Sijoituin sijalle 83. ja jäin voittaja Hakolalle 11 min 46 sek.
Tulokset:
http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2017/docs/results/M_30km_tulokset.pdf

Kontiolahden tapahtuman jälkeen suuntana olikin sitten Ylitornio ja viikon lomailu siinä ennen viimeistä rutistusta tälle talvelle. Majoitus itse asiassa oli Ruotsin puolella ja sellaisessa pikku kylässä kuin Svanstein. Paikka osoittautui oikein mainioksi hiihtomestaksi. Huippukuntoiset ladut ja lunta pirusti kaikkialla. Itselläni toki pääpaino oli vain elpymisessä. Toki kävin tunnin päivässä suksilla, yhtenä päivänä kaks.
Laskeskelin että olo on levänneempi kuin työputkessa vaikka kävisinkin joka päivä vähän kuntoilemassa.
Parina päivänä kurkistelin myös Ainiovaaran kisalatuja pelonsekaisella kunnioituksella..
Ja niin se viikko meni siinä lumesta nautiskellessa, pikku kuntoilua ja mäenlaskua tyttären kanssa.
Launtaina suomen cup viesti ja kolmos osuus matkana 7,5 kilsaa vapaalla. Tähän viikonloppuun olin henkisesti valmistautunu taas melkein vuoden , mutta fyysinen valmistautuminen lienee jäljessä jotain viis vuotta!
No viesti tuli minulle pienten vaikeuksien jälkeen aavistuksen verran myöhässä aikataulusta. Pikkuisen oli terä poissa menosta kun väistelin kärkipään joukkuieta jotka olivat 2,5 kilsaa pidemmälle ehtineet. Toki pääosin koitin kaikki peliin pistää mutta ei se vaan hurjemmin irronnut.
Toin joukkuueen maaliin sijalla 26.
Tulokset:
http://www.aavasaksanurheilijat.com/teksti/miestenviesti.pdf

Sunnuntaina sitten se viidenkympin matka josta olen pikkuhiljaa kokemusta saanut keräiltyä.
Lauantaina olin saanut hyvin tankkailtua kisan jälkeen ja olo oli energinen ja jaksavaisen oloinen niinkuin olen tottunutkin.
Ja tosiaan kisassahan se jaksaminen siis tulee siitä kun ei turhaa kiirettä pidä. Minun tämän hetkisellä kunnolla ei yhtään uskalla rynnätä mihinkään nousuun koska sen jälkeen matkanteko tulee tukalaksi. Ja tuollahan sitä nousua riitti joten kovasti varovaista etenemistä ja tasaisen varmaa tamppaamista kierros kierrokselta. Varovainen perusjauhaminen riitti tällä kertaa sijaan 61. Ihan täysin tyytyväinen en ole, mutta selittelyitäkään ei kauheesti ole. Ainoa mahdollisuus tuolta nousemiseen on se että lenkillä pitäis muistaa käydä hieman ahkerammin!
No joka tapauksessa se oli seitsemästoista kerta peräkkäin maaliin eli projekti saa jatkua!
Aloitetaan henkinen valmistautuminen ensi talven viiteenkymppiin nyt heti ja fyysinenkin toivottavasti muutamien päivien päästä!
Tulokset:
http://www.aavasaksanurheilijat.com/teksti/M50kmtulokset.pdf

Projekti 2020 jatkaa siis etenemistä ainakin yskähdellen jos ei muuta! Sitä valmennusapua saa edelleen tarjoilla!
Ymmärrän toki että koutsilla voi mennä hermot tällaisen puolilaiskan ja huonosti elävän vaikkakin pohjimmiltaan lahjakkaan nuorukaisen kanssa!
Pirun pitkää jaarittelua jota kukaan ei jaksa lukee loppuun! ja lisää luvassa valitettavasti jossain vaiheessa! Huutakaa hep te jotka jaksoitte kokonaan lukea!

Se on loppu nyt!

Nimittäin talvi täällä Tampereella! Samaten luonnollisesti mun hiihtelykausi. Seuraavaa odotellessa!?

On tässä ollu blogillakin paussia liiallista ,

täytynee kaivaa siis runoratsu tallista.

Vedetään juttua niin rajua,

että vielä vappunakin hämärtää tajua!

Pitäskö viime kisoistakin kertoo tarinaa?

vai tuleeko niistä vain valitusta ja narinaa..

Joka tapauksessa useemmat kisat taas käyty,

aina ei mielessä olleet tavoitteet täyty!

Silti on useimmiten kiva hiihtourheilla,

ei kannata mieltä täyttää murheilla!

Yks viikonloppu vedettiin Taivalkoskella,

märkä oli reitti ja räkä oli poskella.

Laiha oli sieltä saavutettu tulos,

rinttiviestissäkin eka mutkassa ulos.

Edellä vetäs nurin siinä Härski,

ja eipä aikaakaan kun meikäkin hangessa pärski

Eikä tullut sen jälkeen nousua ripeää,

perskannikassakin teki kipeää.

Maaliin silti joukkueemme kisan kiersi,

vaikka hatutti ja kuupassa hiersi!

Seuraavana pertsaa seitsemän ja puoli,

sitäkin koitin vetää pitkällä peräsuoli!

Suksi mukavasti siellä toimi,

ja kunnon mukaisen sijan meikä sieltä poimi.

Ei liian lujaa tainnu jaksaa,

sen verran se reenaamisen vähyys maksaa!

Sunnuntaista ei jääny käteen mitään,

ois sama ollu mennä hevonvattuun itään! 

Ei kyllä silloin suksi antanu apua,

harmitti, ehkä jäi vähän tähteeks papua.

Kun en viittiny kaikkee irti riuhtoa,

kun ei luista niin ei se auta viuhtoa!

Tulokset: http://www.metsaveikot85.fi/fi/SM+2016/Tulokset.html

Väliviikko Posiolla itseään keräillen,

aamun viileyteen kuntoilemaan heräillen.

Enimmäkseen toki vain oleskelua rentoa,

odotellen josko kunto nousis ja olis lentoa.

Ihmeitä ei toki viikossa tuu,

mutta edelleenkin enimmäkseen hymyssä suu.

lauantaina sitten suomen cuppia Rukalla,

lämmintä oli ei tarvinnu karvahattua tukalla.

Pertsalla seiskapuolikkaan pätkää,

joukkueessa mä ja pari nuorta jätkää!

Jälleen epäonnea viestikisoissa,

mut ens vuonna sit onnistutaan tapahtumissa isoissa!

Ankkurina maaliin työnsin,

kärki menee lujaa senkin myönsin!

Omaa perustasoa tulla taisi,

vaikka kovempaakin kulkea saisi.

Sunnuntaina sitten pitkän lenkin päivää,

viidelle kympille starttasin ilman huolen häivää.

Tapasin jo ennen kisaa valtaisin määrän tuttuja,

oli hyvinkin monenlaista keskusteluu ja juttuja.

Puheissa oli hiihtää 20 pitkää starttia peräkkäistä,

toivotaan siis jatkossakin talvea lumista ja jäistä.

Mennään silti yksi talvi kerralla,

vielä riittää osallistumis intoa tällä herralla.

Laitetaan liikkeelle sellaista huhua,

että neljännesvuosisadastakin saatetaan puhua.

On se vaan vitsailua aikamoista,

kun nyt peräkkäisiä viiskymppisiä on vasta kuustoista.

Maaliin taas tasaisella vauhdin jaolla,

perässä kärkeä valtaisalla raolla!

Ei silti tarvinne pistää pensaaseen kuonoa,

ei se kaiketi siltikään ollu niin pirun huonoa!? 

Tulokset: http://www.kev.fi/sm-2016/tulokset/

Historiaa ja tilastotiedettä

Niin nyt vielä menneen talven huumassa muistellaan tota viidenkympin kisa hehkutusta. Tosiaan kuten totesin tuli täyteen 15 startti peräkkäin. Paikallaan siis voisi olla muistella ja kerrata näiden vuosien tuloksia vähäsen.
Erittäin paljon on kaikenlaisia kisatapahtumia tullut käytyä mutta nyt kerrataan vain noita viidenkympin tuloksia SM-kisoista.
Ensimmäisen viidenkympin kisan olen hiihtänyt kaudella 98-99 Inarissa. Tuosta en tuloksia löytänyt liiton netistä eikä ole itselläkään tallessa. Muistelen että Harri Kirvesniemi olis voittanut mestaruuden siellä. Omaa sijoitusta en muista tähän hätään mutta taisin jäädä ehkä 14-16 minuuttia? Jos jollakulla on tuloksia noista kisoista niin niitä saa laitella tänne blogille tai vaikka allekirjoittaneelle s-postiin joka löytyy tän blogin alalaidasta.
Kaudella 99-2000 jäi viiskymppinen väliin, taisi olla keskittyminen nuorten kisoihin vielä silloin ja tästä syystä jäi startti tekemättä. Kisa taisi olla Pärnävaaralla, tuloksista ei muistikuvaa.
Mutta sitten alkaa se mun pitkä urakointi SM-pitkillä matkoilla, voiko viidentoista vuoden jälkeen sanoa että vähän niinku "kuuluu kalustoon"
Seuraavaksi vain tähän tylsä luettelo 50 km kisoista ja omat sijoitukset:

 1.4.2001 Kajaani vapaalla sija 30.
7.4.2002 Virolahti perinteisellä sija 49.
30.3.2003 Lieksa vapaalla sija 59.
28.3.2004 Rovaniemi perinteisellä sija 56.
3.4. 2005 Vuokatti vapaalla sija 35.
26.3.2006 Kotka perinteisellä sija 35.
1.4. 2007 Pyhäjärvi vapaalla sija 19.
30.3.2008 Kuusamo perinteisellä sija 28.
29.3.2009 Kontiolahti vapaalla sija 72.
28.3.2010 Kontiolahti perinteisellä sija 71.
27.3.2011 Kuopio vapaalla sija 22.
25.3.2012 Imatra perinteisellä sija 39.
7.4. 2013 Kontiolahti vapaalla sija 83.
23.3.2014 Vaajakoski perinteisellä sija  48. (matka vain 30 lumen puutteen vuoksi)
29.3.2015 Kuusamo vapaalla sija 60.

Aika tiiviisti on vuosittain siis mennyt maalis-huhtikuun taite samoissa merkeissä. Tuota listaa muutenkin kun selaa niin huomaa että itsestä on tullut kansallisen tason ikinylkky, veteraani-ikäinen ja loppua ei näy! Toinen selkeä viestihän tästä tulee että Kontiolahti on paska paikka kun siellä tulee aina selkeesti huonoimmat tulokset, jospa siellä ei ois enää kisoja.
Uskallan arvailla ja oikeastaan tiedän että muitakin pitkän linjan aktiiveja on joilla tulee pitkä putki näitä kisoja. Muutamia "koukkupolvia" joilla kisoja on vielä enemmän takana kuin mulla. Tänne saa ilmiantaa samankaltaisia "urotekoja" joko asianomaiset itse tai joku muu.

Nykyisyydestä sen verran että tuon viimeisimmän kisan jälkeen en ole urheilua vielä harrastanut minuuttiakaan. Sen verran suoritin eilen että kävin ostamassa uudet lenkkarit, näillä korkeuksilla kun ei enää hiihdellä pahemmin. Eiköhän sitä kengän sisäänajo ulkoilua tule jo tän viikon merkeissä tehtyä...

SM-kisat Rukalla

Tälle talvelle viimeinen kisaraportti tulee tässä! Erityisen varmaa että se tämä on viimeinen raportti on kun katsoo täällä Tampereella ikkunasta ulos niin eipä ole talvea ei, toista se oli eilen tuolla Kuusamossa, lunta oli kymmeniä senttejä kaikkialla.
Olihan se vähän niin että tynkäkisat niistä sitten tulikin kun ei saatu viestijoukkueita kasaan kumpaankaan viestiin. Täten siis kaikki keskittyminen jäi vain ja ainoastaan tuota viidenkympin kisaa varten.
Maaliskuun aikana into hiihtämiseen oli ollut melkoisen hyvä ja fiilikset ja kunto tuntuivat olevan nousussa. Monella lenkillä oli tuntunut oikein hyvälle ja odotukset oli itsellä vähän nousseet. Ihan niin ruusuista se meno ei ollut sittenkään kun se kisapäivä vihdoin koitti. Ajatuksena oli taas että sellaisella oman tyylisellä menolla perusvarman alun jälkeen nousujohteisesti hyvälle sijalle maalissa. Toteutus olikin sitten vähäsen erilainen. Energiaa oli ja fiilistä mutta heti eka mäkeen huomasin että ei jalat olekaan ihan parhaassa vireessä, poikkeuksellisen ahtaalle se meno tuntui alkuunsa, ehkä parikymmentä kilsaa. Jossain vaiheessa sitten vaan huomasin että hei, enpä hyydykään niin pahasti kuin ehkä jotkut toiset. Varovasti piti survoa niitä pirullisen isoja nousuja menemään ja yritin sitten tasaisemmilla osuuksilla pitää omaa maksimi vauhtia yllä. Suksi oli kaiketi ihan ok, kympin takalenkillä se tuntui huonommalle parissa paikassa. Enemmän liippautuneissa kohdissa se oli varsin hyvä. Energiaa riitti maaliin saakka vaikka lihaskestävyys jaloissa olikin aika lopussa. Ei huono hiihto , mutta silti taas sen verran kilpailuhenkinen luonne että jälleen jäi vähän kaivelemaan. Tuloksena siis sijaluku 60. Voittaja Heikkiselle jäin sen 15min 50 sek. Ihan tosissani lähdin kyllä hakemaan muutamaa pykälää korkeampaa sijoitusta. Eikä siihen korkeamman sijoituksen hakemiseen edes liity mitään utopiaa. Toki silti tuo tulos mikä on ei selittelyllä muutu. Siinä oli kaikki mitä tuona päivänä lähti.
Nyt niitä taitaa olla 15 peräkkäistä viidenkympin kisaa maaliin saakka.. pitäskö ottaa tavoitteeks 20 peräkkäistä...
Aloitellaan siis treenaaminen seuraavaa koitosta varten! Taidan silti lepäillä ainakin tämän loppupäivän tässä!

Aiheeseen liittyviä linkkejä:
http://www.kev.fi/@Bin/564647/M_50km_tulokset.pdf

https://picasaweb.google.com/112227652142554560791/SMHiihdot2015Ruka#6132002594247574802

Vuosittainen pakollinen SM-kisapäivitys

Siinä se taas vierähti sekin talvi! Talvi 2014 joka voidaan nimetä talveksi jota ei koskaan tullutkaan!
Mutta ei silti talvea ilman sm-kisoja mullekaan.
Jyväskylässä Vaajakoskella sitten tekivät kisaladun hiihdettävään kuntoon ihan silkkaa jääräpäisyyttään. Olihan se reitti märkä ja paskainen mutta kaikille se oli sama.
Tässä vaiheessa yllättäen huomaan että talvelle ei sitten tullutkaan kisoja kuin seitsemän, vaikka alunperin intoa ja ajatusta hieman tiheämpään kilpailemiseen oli.
Tästäkin syystä olin innosta puhkuen haistelemassa kisatunnelmaa sm-kisoissa, tunnelmaa ei tässä vaiheessa harrastusvuosia enää latista juuri mikään, tietenkin keskinkertaisesta kulkemisesta mielellään nousisi hieman paremmalle tasolle, sen verran on kilpailijaluonnetta aina olemassa.
Helppoa ei siis tosiaankaan ollut tuolla Vaajakosken loskaradalla.
Perjantain vapaan kympillä luonnollisesti kaikki oli pelissä mutta aina vaan huomaa sen että ei kykene vetämään äärirajoilla kuin muutaman sekunnin. Isoihin nousuihin pakko himmailla kun ei palaudu sitten millään jos vetää tietyn rajan yli. Jostain syystä tänä talvena muutenkin vapaalla hiihtäminen on tuntunut paljon hankalammalta kuin perinteinen joka sekään ei kovin helppoa ole ollut. No sitä kympin kisaa ei hirveemmin pysty puhumalla parantamaan tulos kertoo just sen missä tilanteessa meikäläisen luistelukunto on. Sijaluku siis jaettu 106. ja jäin voittaja Heikkiselle 4 min 51 sek.
Launtaina sitten viesti ja jälleen aloitusosuudelle rajuun raastoon. Tai olishan sitä voinu rajumpikin olla mutta kun ei niin ei, mäkeen ei löydy agressiivisuutta jostain syystä eli alusta saakka oli tarjolla vain peesaajan roolia mulle jos sitäkään. Seurailin letkoja ja yksittäisiä hiihtäjiä, pari harvaa onnistuin ohittamaan ja tulin ohitetuksi monta kertaa, aavistuksenomaisesti oli viimeisellä kierroksella valoa tunnelin päässä, hiihdettiin siis 3,3 kilsan lenkkiä jokaisena kisapäivänä. Vaihtoon keskikastissa keskinkertaisella hiihdolla sijalla 28 joka taisi olla tasan sama sija jolla toin Lekin vaihtoon myös edellisenä talvena. Nyt olisi ollut tahtoa ja halua tuoda vähän paremmin koska mielestäni olen ollut tänä talvena paremmassa kunnossa kuin edellisenä mutta kun ei irtoo niin ei irtoo perkeles heh. Lopulta tasainen joukkueemme oli maalissa sijalla 24.
Sunnuntaina jälleen se yksi odotetuimmista, tosin tällä kertaa ei viittäkymppiä vaan vaivaiset kolmekymppiä, keliolosuhteiden myötä päätyivät lyhentämään kisoja, hyvä ratkaisu mielestäni. Toki olisin halunnut että kelit olisivat olleet suotuisat ja oltais päästy hiihtämään kunnon viiskymppinen, sitä kumminkin oli vesi kielellä ventattu koko olematon talvi.
Niin itse kisaan sitten. Mulla tuli edellisenä päivänä sellainen kutkuttava fiilis että voipi jotain tapahtua, kun en kerran viestissä saanut kovin kovaa agrea päälle niin ehkäpä se hidas kiiruhtaminen sitten siivittää mut kohtuulliseen sijoitukseen, varsinkin kun perinteisen suksi tuntui olevan varsin mainio tuolla kelillä.
Ja viestin vikalla kierroksella oli aavistuksen omaista aukeamista ollut havaittavissa niin nyt piti koittaa mennä edes jokseenkin kovaa alusta saakka, olihan matkana "vain" kolmekymmentä.
No lähdin mielestäni rennon kovaa ja tuntuikin hyvälle. Heti ekalla rundilla vaan järjestin itselleni yllätysohjelmaa ettei menis liian tylsäks! Huomasin että monon vetoketju oli jostain ihmeen syystä auki. Ajattelin että seuraavan alamäen alussa nykäisen sen kiinni, ja niin teinkin, mutta samalla kädessäni sauva oli liian levällään ja se takertui järjestäjien ladun varteen laittamaan verkkoaitaan. Suhteellisen nopeasti kaikki tapahtui, tuntui kova nykäys, yksi aidantolppa irtosi maasta ja itsekin pääsin jatkamaan mutta sompa jäi sinne aidan viereen. Hiihdin yhden ison jyrkän mäen ylös sommattomalla sauvalla joka upposi joka työnnöllä pohjaan saakka, tiesin tasan missä on isäni juottopaikalla ja mukana myös varasauvat. Lyhyt kilpailureitti pelasti sen ettei siinä sen ihmeemmin mitään käynyt, arviolta kuultujen väliaikojen perusteella hukkasin tossa reilun kymmenen sekuntia mutta siihen ei hiihtoni ratkennut. Tästä eteenpäin menikin ilman kommelluksia toisessa kädessä vihreä ja toisessa oranssi sauva. Oli niin kuuma keli joten join joka kierrokselle paitsi ekalle ja vikalle pikkuisen ja luulen että se oli hyvä asia. Nousujohteinen kisa ja sijoitus parani loppua kohden ja uskalla väittää että sitä itse kaipaamaani agressiivisuuttakin löytyi vähäsen parille viime rundille. Tietenkin jäi sitten miettimään että ollapa ollut se viiskymppinen, pari napsua hitaampi vauhti alussa ja muuten samalla lailla niin väitän että nousujohteisuus ois jatkunut vielä parikyt kilsaa... mut joka tapauksessa minulta ihan hyvä kisa. Sijoitus siis 48. Voittaja oli Lari Lehtonen jolle jäin 9.44
Sellainen fiilis jäi tästä(kin) tynkätalvesta ja tynkä kisakaudesta että kisoja tulee vieläkin, niitä viiskymppisiäkin.
Hassuhiihtäjä siirtyy tämän myötä kesälaitumille kun ei talvi kerran tullutkaan..
Tulokset viikonlopulta:
http://www.huhtasuonhiihto2000.fi/kilpailut/sm2014/tulokset/

Sm-kisat takana, kausi myös paketissa

Jälleen kerran piti lähteä Kontiolahdelle urakoimaan sm-hiihtojen pariin. Melkein vois jo todeta että alkaa tylsäksi käymään aina vaan samalle paikkakunnalle! Puitteethan siellä on kohdallaan hieno stadioni ja kovat maastot ja hyväkuntoiset ladut aina, siitä se ei jää kiinni.
Niin itse mielelläni aina pyrin kisailemaan kaikki lähdöt kun kerran kisapaikalle matkustetaan.
Torstaina saavuin ja pikku verryttely siinä iltapäivän kuumuudessa, fiilis oli katossa kun aurinko paistoi ja samanhenkisten ihmisten kanssa juttua riitti.
Perjantaina pariviesti kisa, toisessa karsintaerässä parina Lasse Lemmetti.  Olin aloittajana ja pari ensimmäistä rundia siinä roikuskelin pääjoukon mukana pienessä jojossa. Lassen osuuksilla jatkuvasti kovempi vauhti, mutta hyvin hän suoriutui. Itselläni puuttui kirivaihe kokonaan, samaa vauhtia painelin menemään mutta ei se meinannut riittää. Olimme oman erän kuudensia, ei asiaa jatkoon, varsinkin kun keli muuttui niin selkeästi että ensimmäisestä karsintaerästä löytyi kaikki aikojen perusteella jatkoon menijät. Karsinta oli siis kelien puolesta epätasainen.
Lauantaina sitten jouduin vuosien tauon jälkeen viestin avausosuudelle, tuo osuus jota samalla rakastaa ja vihaa, monenlaisia kokemuksia on viestin aloittamisesta(kin) tullut. Nyt mielessä oli se että pysy pystyssä ja älä vedä vieteriä suoraksi eka kierroksella, mentiin siis 3,3 kierrosta.
Kolariin joutuminen oli erittäin lähellä alkukiihdytyksen jälkeen, juuri ja juuri pysyin pystyssä ja onnistuin väistämään ennennäkemättömän massakolarin. Vähän kyllä uskaltaisin syyttää järjestäjää kolarista, koska melko lailla lyhyen kiihdytyksen jälkeen reitti kapeni merkittävästi eikä siihen kaikki sitten sopinut, miehissä kun lähtö on aina tasainen ja jokainen painelee täysiä niin arvatenkin rytisee.
No kun kerran kolarisuman vältin niin se helpotti omalta osaltani sitä että pystyin pitämään sijoituksen keskikastissa. Kaiken kaikkiaan oma hiihto tuntui että sellaista perus kilpavauhtia jollain tapaa jaksaa mutta kunnolla ei pysty iskemään kun on peesejä yms tarjolla. Koko ajan jouduin vaan sinnittelemään ja pitämään varani etten ylitä rajaa jonka jälkeen tulee lopullinen noutaja. Viimeisessä nousussa yritin sentään sitten vähäsen iskettääkin vielä mutta sen jälkeen lopputasainen osuus kaikkine koukeroineen tuntui pirun pitkälle, liian pitkälle, henki vinkui ja oli huono olo, vaihtoon tulin tyydyttävästi sijalla 25. Piti käydä ihan lumen pintaankin tutustumassa vaihdon jälkeen, sen verran meinasi heikottaa. Sieltä sitten ylös ja samantien tankkauksen aloitus viidenkympin koitosta varten. Vähän patukkaa naamariin ja kevyesti verryttelemään. Aika lailla väsyneelle tuntui.
Lauantain aikana sain aika hyvin sitten energiaa kehoon ja illalla olo tuntui ihan hyvälle, ainoa vaan että lonkan koukistajat olivat molemmissa jaloissa ihan kipeät, eli se kertoi sitä kieltä että "ylikovaa" perinteistä en ollut tarpeeks treenannut.
Sunnuntaina sitten se koko talven odotettu kohokohta henk. koht tasolla. Optimistisesti hymyilin auringon kanssa kilpaa ennen lähtöä ja fiilikset oli korkealla.
Hyvinkin pian sitten lähdön jälkeen huomasin että eipä taida kummoista kulkua löytyä. Ihmeen pahalle tuntui vaikka etenemisnopeus oli retkeilyvauhtia. Jos kiristi niin alkoi heti henki vinkumaan, sitä ei ollutkaan aikoihin ilmennyt missään kisoissa, paitsi edellisen päivän viestikisan loppuvaiheilla, eli ikään kuin hengitys olisi jatkanut sitä kaavaa mihin se edellisenä päivänä jäi. Jaloissakaan ei puhtia ollut joten mun rooliksi jäi se retkeilyvauhtia kiertäminen. Sen verran jääräpäinen olen että pois en ladulta hyppää, niinpä viidenkympin maalin tulemisista edelleen puhdas saldo. Jollen väärin laskenut niin tää oli neljästoista kerta viidellä kympillä. Pakko on kyllä myöntää että toi sijaluku 83. ei ollut laisinkaan sitä mitä lähdin hakemaan, viiskyt pykälää tosta pois olis pitänyt olla mahdollinen, kun treeneissäkin on tuntunut hyvälle, mutta tulos on mitä on ei se siitä muutu vaikka täällä blogilla kuinka vuodattais. Jotenkin vaan täytyy toivoa että jatkossa sm viiskymppinen on jossain muualla, kun nyt olen kolmesti sen hiihtänyt kontiolahdella ja nämä kolme kertaa ovat olleet selkeästi kaikkein huonoimmat viiskymppiset. Onko Kontiolahti sitten paska paikka? ;)
Hieno olisi ollut vetää miehekkäästi oman kykynsä ylärajoilla toi kisa kun kerrankin oli oikein kaksi juottomiestäkin valjastettu meikäläiselle, kiitos juottomiehille ettette kyllästyneet venttaamaan retkeilijän paikalle saapumista, niiltä osin kaikki toimi erinomaisesti.
Tuloksia:
http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2013/kilpailijat_tulokset.html

sm-hiihdot Imatralla

Niin se vaan koitti se aika kun meikäläisenkin pitää lunastaa lupaukseni kisoihin osallistumisesta. Niinpä sitten pakkasin kassin monot suksia muutamat ja nipun hiilikuitukeppejä ja suuntasin ajoneuvon lännestä itään suomen läpi. Ainakin tuntui että heti ensimmäinen matka eli menomatka oli ihan mukava, rokki pauhasi ja fiilis oli iloinen. Perillä sitten hiihtokamppeita niskaan ja taas huomasin että näin nuori ja kokematon oon näissä kisahommissa että en osannu kaikkee pakata messiin, juomavyö oli jääny kotiin.
Hiihtelin siinä torstaina reilun tunnin verran sprinttilenkkiä ympäri ja nautin tunnelmasta. Tuntui kyl että vähän väsyttää. Ja kauhee hiki ja jano koko ajan.
Kämpillä ei hirveesti turhia viihdykkeitä ollut mutta ihan kivasti se aika siinä meni puhelinrallin ja angry birdsin myötä.
Nukuin sitten vähän viikolta kertyneitä univajeitakin siinä kun to-pe taisi mennä 11 tuntia untenmailla. Aamulla heräsin siis uuteen päivään vähemmän väsyneenä.
Sprinttilenkki oli mun mielestä ihan kiva, mutkikas ja lyhyitä nousuja. Ei minä missää sprintissä ole koskaan oikein ehtinyt mihinkään, siispä odotuksia ei ollut.
No eikä sieltä sen kummempaa tullutkaan mukavaa oli ja helposti jaksoi muttei taaskaan kerennyt, mukavaa silti oli, suksi toimi että kyllä sillä ois nopeempikin kaveri hienosti voinu mennä eteenpäin. Sijoitukseksi riipaisin sitten 52. eli semmoista keskikastia suunnilleen, vähän puolen välin alapuolella tuloksissa.

Sitten olikin se legendaarinen viesti ja viime vuosina Katajan joukkueeseen ei ole päästy oikein karsimaan, laitetaan vaan terveet miehet kaikki johonkin järjestykseen joukkueeseen. Näin ollen meikäläinenkin siis saa viestikokemusta pikkuhiljaa..
Tällä kertaa viime hetken muutosten saattelemana mulle siunaantui kolmas osuus, eli eka luistelupätkä.
Aloitusosuuden kompurointien ja muiden härdellien jälkeen viesti tuotiin mulle sijalla 25.
Edellä oli letka ja tuntui koko ajan että se saatana menee liian kovaa, mut sinnikkäästi jojossa roikotin siinä tuntumassa ja perhanan pahallehan se tuntui, mut kaiken kaikkiaan tuntui että matka taittui jokseenkin miehekkäästi koko ajan. Sinnittelyksi se meni ja vaihtoon tulin ja kipeetä teki röörissä ja lihaksissa, ukko lumeen yökkäilemään, sit huomasin että kylmä siellä lumessa on maata joten parempi vaan koittaa kömpiä jaloilleen ja nojata sauvoihin.
Olin sitten oman osuuteni 16. ajoissa ja olin saanu puserrettua tiimin parinkympin joukkoon.
Omaan viestiosuuteeni täytyy olla tyytyväinen , näemmä hieman aktiivisemmalla otteella reeniin olisi mahkuja kilpailukykyisempiinkin aikoihin??

Ja viisikymppinen sitten koko talven odotettu kohokohta ja laskeskelin että taitaa olla 13. kerta kun sm viiteenkymppiin starttaan.
Edellisillasta saakka siinä oli nautittu sitten ruokaa ja nesteitä riittävästi että pitäisi jaksaa kisan rasitukset. Olin niin motivoitunut että kävin jopa muutaman minuutin lämpöjä hiihtämässä alle ennen startteja. Sitten vaan viimeiset kusen tiraukset männyn juurelle ja hieman pullosta nestettä, piti siis ostaa uusi juomalaukku kun entinen oli kotona! Ja sit viivalle. Olin miettiny että koitan lähtee reippaasti liikkeelle, mut hidas kun oon niin ei kait se vissiin taaskaan ollut kauheen reipasta se lähtö!
Hienolta se taas tuntui kun suksi pelitti ja sekä kädet että jalat liikkuivat suhteellisen rytmikkäästi matkan edetessä. Reitti oli ehkä sellainen puolihelppo kun nousut eivät olleet superpitkiä. Koko ajan melko kivasti kuulin sijoitusta siihen asti saapuneiden osalta, kiitos teille kaikille anonyymeille kellomiehille jotka piditte mut ajantasalla kisan kulusta!
Ja kun se itselle suht tyypillisesti lähti kierros toisensa perään nousemaan se sijoitus ja muutenkin huomasin että ihan jokainen vähemmän kierroksia vetänytkään ei enää pysy tahdissa niin innostuin pikkuhiljaa enemmän... sieltä sitä hiljalleen keskikastissa hilauduin ylöspäin. Juotto mulla oli yhden kerran per kierros ja luotettavasti ja eleettömästi kuten aina isäni minulle pullon ojensi, kiitos siitä! Viidennellä kierroksella maha tuntui hiukan "täydelle" mut se ei aiheuttanut sitten sen kummempaa onneksi. Kuudennella kierroksella tuntui jo väsymyksen oireita, kuinka ollakaan.. No optimistinen siinä vaiheessa olin ja miehekkäästi vaan poljin sen minkä uskalsin menemään. No seitsemäs ja viimeinen rundi oli aavistuksen alavireinen siihen saakka kestäneeseen noususuhdanteesen nähden. Kuudellella ringillä nimittäin oli fiilis että tästähän murjotaan itsensä vielä kolmenkympin sakkiin mutta haaveeksi jäi. Viimeinen kierros oli sinnittelyä. Mutta yhtä kaikki plussavoittoinen viikonloppu ehdottomasti omalta osaltani. Ja kun taas kerran viiskymppisen maaliin saakka tuli niin koko talven kisakilsatkin kerralla tuplaantui. Sijoitus siis oli 39.
Yhtä kaikki tuntuu että olen minä hiihtäjä, kuulun ehkä ainakin jollain tavalla sm kisoihinkin. Ja siellä oli mukavaa koko viikonlopun ajan. Eiköhän niitä hiihtokisoja vieläkin...
Tulokset:http://www.sm2012imatra.fi/tulokset.php