Maakuntaviesti pyristelty.

Kiuruveden maakuntaviestiin oli hieman osuuksien pituuksia lyhennetty entisestä ja kun maastokin oli helppo tuli kisasta tasaväkisempi kuin vuosiin.
Oma hiihto ei mitään aivan hurjan tuntuista menoa ollu, mutta eihän se ole sitä ollu koskaan muutenkaan hehee! No siis jotenkin jaloissa tuntui väsyneelle. Kumminkin kolmen kilsan kohdalla läksin innosta puhkuen kärkeen huhkimaan ihan tosissani sillä mielellä että jätän porukan ja tulen vaihtoon ihan yksinäni...No yksi samperin sitkee mies tarras heti mun spurtista peesiin, mutta hänestä ei ollu yhtään vetäjäks jatkossa, lie olis Kaarakainen roikkunu siinä peesissä vaikka kolkyt kilsaa mene ja tiedä. Ja kyllähän ne Mikotkin sieltä vaan vielä mukaan tarttuivat vaikka hetken jo luulin heistä pääseväni eroon. Kyllä huomata sai että tasaisella reitillä ja tuulisella säällä ei vetojuhdan homma ole mikään helppo. Sellainen tuntuma kyllä jäi että häntäkärpäset jotka kyllä ihan lopussa mun edelle sekunnilla menivät olisivat tippuneet jos olis ollu pari kipakkaa nousua tuolla radalla. No matkavauhti pysyi uskoakseni omasta ansiostani niin kovana että aloitus osuuden miehet saivat kovemmat loppuajat kuin ankkuri osuuden kovat menijät.
Kaiken kaikkiaan joukkeena suht hyvä kisa. Ei tää iso meriitti ole mutta siitäkin huolimatta on kiva voittaa.

Piirinmestaruus kisat(hoppee onko häppee)

Jep paluu takaisin kisabaanalle ja taistelemaan pohjois savon herruudesta. Lähdin täysiä painelemaan ikään kuin taas muistuttaakseni itselle mitä se kilvan hiihto on. Pikku hiljaa alkaa taas fiilistä löytymään. Suht hyvin jaksoin rynnistellä koko matkan rajusta aloituksesta huolimatta. Pikkuisen jäi mietityttämään kun testatessa suksi lipsahti eka nousussa puolitoista kertaa, niin tuli sitten lisättyä kerros pitoa, hieman vaan sitten tuntui että annoin luistossa tasoitusta. No pikku juttuja. Iisalmeen olivat sitten tehneet mukavan vauhdikkaan kisaradan, lyhythän se oli ja nousutkin lyhyitä, tunnelma kisassa oli oikein mainio kun koko ajan oltiin ihan näköetäisyydellä. Tossavaisen Jarkko sen kisan sitten vei. Huomenna sitten maakuntaviestiin maisemia katselemaan , tällä erää ei muuta.

Miehet 10 km P
1. Jarkko Tossavainen Kuopion Hiihtäjät 25.11,0
2. Esa Seppä Iisalmen Visa 25.15,1 0.04,1
3. Sami Hämäläinen Puijon Hiihtoseura 25.38,8 0.27,8
4. Juho Kauppinen Iisalmen Visa 25.53,5 0.42,5
5. Antti Hyttinen Puijon Hiihtoseura 25.59,1 0.48,1
6. Mika Leinonen Kuopion Hiihtäjät 26.12,6 1.01,6
7. Henri Suutarinen Iisalmen Visa 26.48,6 1.37,6
8. Teemu Salmela Siilinjärven Hiihtoseura 27.47,8 2.36,8
9. Ilkka Ruuskanen Lapinlahden Veto 28.01,9 2.50,9

Lievää lumimyrskyä

Tänään tuolla sitten aika lailla tuuli,

vaan ei silti ollu alakulossa huuli.

Kumminkin heitin pienen lenkin,

ennenkuin istun ääreen tän atk penkin.

Oli matkassa yks legenda hiihtokiekalla,

Hänen suksessa liuku kuin ois ollu hiekalla.

Kunto näköjään hänellä edelleen hyvä,

ja liikuntaan kiinnostus perin syvä.

Vissiin siellä kuhi kuppilaiset kilpaa huhkui

ja innostuneesti sisään ja ulos puhkui.

Vieläkö he maakuntaviestissä jaksaa,

kaipa jos Kuhi osallistumisen maksaa.

Itse vain verryttelylenkkejä teen,

päivä päivältä laiskemmaks meen.

Vieläkin saa hieman limaa räkiä,

pitkin noita raskaita mäkiä.

Ihan kohta mahan täyteen syön

ja joudun avaamaan vyön.

Sitten pöydästä nousen

katon teevestä tohtori Housen.

Ehkä hieman koitan venyttää kankkua

kenties sitten jaksais vielä liikuttaa lankkua.

Ehkä aamulla taas puijolle maistelemaan lunta,

sitä ennen pitäs saada monta tuntia unta.

Niin sen siitä sitten saa kun Vantaalla likomärissä monoissa hiihtelee, Kisojen jälkeinen alkuviikko oli kovasti epävireistä ja viikollakaan ei tosiaan ollu voimiensa tunnossa, nokkakin tuhisi. Viikonloppu pitikin sitten jo olla kokonaan urheilematta kun siihen malliin nuha painoi päälle. Tänään jo sitten kävin hiihtämässä hiljalleen, eikä se nyt karmeeta ollu, vielä vaan joutuu rykimään ikivihreitä limoja rööreistä, jospa se siitä.

On tässä viime aikoina tullu hupaisia ajatuksia mieleen kun on nykyään vaikka minkälaista tositeevee formaattia yms. Koitetaan saada mummot ja papparaiset laulamaan rokkia, tehään taviksista staroja ja etitään idolia yms. Eikös siinä olis jollekulle miettimistä ja suunnittelua ja projektia urheilun saralla että koitetaan että onko mahdollista tehdä kokeneesta keskitason urheilijasta oikeanlaisella ajankäytöllä ja manageroinnilla huippua. Järjestettäis puitteet, hommattais pari sponsoria, sitoutettais pariks kolmeks vuodeks. Mä voisin olla vapaaehtoinen koekaniini hehee!

Hiihtotunnelmia

On siinä kunnon meininkiä

Kun kierretään märkää kilsan rinkiä.

On baana kohtuullisessa kunnossa,

mies ei välttämättä voimien tunnossa.

Melko helppoa on lenkkiä kiertää,

vaikka märkä sukka varvasta hiertää.

Jos tossa pystyy hiihtää harhaan,

on sama mennä aidattuun tarhaan.

Baanaa kiertää aina monia muita,

on hyvä soittaa suita.

Tiivis on tunnelma tykkiladulla,

melkein kuin Tokion ruuhkakadulla.

Tälläiset terveiset puijon stadikalta,

tosta hyppyrien melkein alta.

Monot edelleen märät!

Siinäpä sitä sitten taas oli suomenmestaruuskisaa kerrakseen. Kelithän olivat sellaiset että äkkiseltään ei olis voinu arvata että Vantaalla hiihdetään, mutta kuinka ollakaan olosuhteethan oli ihmeen hyvät. No hiihtäjän kunto ei sitten ollut oikein odotetunlainen, tai aikalailla kaksijakoiset tunnelmat jäi tosta viikonlopusta.
Ensinnäkin sprintti kulki meikäläisen viimeaikojen mittapuulla mitattuna ihmeen hyvin ja sijaluku 37. vajaa pari sekuntia jatkopaikasta. Kun lopulta jatkokierrokset oli noin lähellä niin se jäi harmittamaan, aina miettii että oisko jossain mutkassa voinu hieman parantaa, mutta äkkiseltään ei sellaista horjahdusta keksi että sillä sais kaksi sekuntia selitettyä. Kumminkin lihakset suksi ja tekniikka oli silloin kunnossa.
No lauantai sitten olikin meikäläisen elämässä lähimuistiin pitkästyttävin päivä, tuli katseltua telkkaria hotellilla ainakin ihan tarpeeks, vittulainen mieluummin oisin hiihtäny viestiä.
Ja sitten se p******en pursuit! Kaiken piti olla kunnossa ja olikin Vantaalle mennessä, mutta jotain ihmettä pääsi tapahtumaan ja kisassa tuli täydellinen romahdus. Jo heti ensi kilometreistä saakka tunsi että nyt ei tule onnistumaan, mutta kun sitä on niin itsepäinen ja sitkee niin sitä ei keskeyttämään käy ellei tosiaan ole pää kainalossa. No koko matkan siinä sitten horjuin ja yökkäilin ja päässä kohisi, sattui jalkoihin ja selkään, kaikki oli pielessä. No sain kuin sainkin sen verran pidettyä vauhtia etten joutunut ulos liputetuksi, ja viimeisellä ja toiseks viimeisellä kierroksella sain vielä puolen kymmentä kaveria kuitatuksi. Loppua kohden näytti jopa hieman siltä että muutamat jampat edellä olivat enemmän niitissä kuin minä, vain maaliviiva pelasti Tossavaisen Jarkon, jos matkaa olis ollu kilsakin enemmän olisin hänet kiinni saanu, no laiha lohtuhan se on. Katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu..

Sm -kisaparran kasvatus myöhässä!

Nyt on jo keskiviikko ja naamassa ei kovin paljoa vielä partaa ole, piru vie kun viime viikolla tuli liian innokkaasti höyläiltyä. Sitten kun vielä löytäis jostain virallisen Gjerdalen lasit niin johan olis hiihto fiilistä! No ehkä se hätätapauksessa Ole- Einar lasitkin välttää!
Tossapa sitten tuore webbikamerakuva karvanaamasta!