Hiihtokoulua

Viime aikoina tullu muutamia treenejä kovia,

ei näillä vielä kolkutella maajoukkueen ovia.

Oli äsken mulle hiihtokoulu kaikkein kovin,

ei siinä kyydissä jaksanut kuin tovin.

Alkuun verryttelyä ja tasavauhtivetoa,

ei se homma sentään alkanut etoa.

Sprinttitreenissä oli Lassella vauhti rajua,

meikäläiseltä himmensi lähes tajua.

Ekan vedon mukana jaksoin lykkiä,

ja pumppu kauden ennätys tahdit tais sykkiä.

Parissa seuraavassa tuli sitten välimatkaa,

etäältä kattelin leveäherteisen kaverin hatkaa!

Kovista treeneistä on jatkettava hyvällä mielellä,

ja palautella riimien tuotanto kielellä!

Kilpahiihtoa(ko)

On muuten tullut tänä talvena aika lailla monen monta kisakilometriä Tampereella Kaupin urheilupuistossa, enkä ole edes kaikissa siellä järjestetyissä kisoissa ollutkaan. Kyllä Tampere lähiseutuineen on hiihto ja urheilupaikkakunta positiivisessa mielessä!
Niin tällä kertaa vuorossa olivat piirikunnalliset hiihdot jotka järjesti Tampereen Pyrintö.
Näemmä täytyy piirin tasosta todeta että sen verran korkea se on ettei meikäläisen vauhdilla ole asiaa palkinnoille edes piirikunnallisissa!
Reittinä totuttuun tapaan kaupin haasteellinen vitonen kahteen kertaan, tällä kertaa parilla mäellä helpotettuna, liekö oli nyt alimittainen vai onko kaikkine koukeroineen ylimittainen, mene ja tiedä.. ei oo tullu tarkistettua koskaan gps kellolla.
Parinkympin yöpakkasten jälkeen lumi oli melko lailla natisevaa eikä keli siis maailman liukkain ollut. Oma suksen valinta ja suksen voitelutaito on kantapääopiston kautta mennyt hiukan parempaan suuntaan. Nyt sukseni oli ainakin ok jollei enempää...
Jollain tapaa väsyneissä fiiliksissä olin kisa-aamuun herännyt tehtyäni yhdeksän päivää töitä perätysten ilman vapaapäivää. Hyvillä verryttelyillä ja iloisella hymyllä aurinkoisessa kelissä koitin kisavireen löytää. Eikä se vire niin kamalan huono ollutkaan sitten lopulta vaikkakin jaloissa ja alaselässä tuntui olevan jotain pirullista puutumista... Vasen pakara ja takareisi tuntui melko pian startin jälkeen olevan puuduksissa mutta siitä sitä vaan sitten väänsin puoliväkisin menemään ja tuloksena oli kuudes sija. Viialan viri myllytti kolmoisvoiton ykkösenä jo aikuiseen ikään ehtinyt Markus Välimäki. Jäin vauhdikkaasti edenneelle voittajalle 1.04. Kumminkaan ei missään tapauksessa paskan maku jäänyt suuhun tästä kisasta. Ainahan auringon paisteessa on mukava hiihdellä, hiljaa tai kovaa.. edelleen mennään mukavasti kohti sm-kisa viikonloppua. Pari jippoa on vielä käyttämättä ennen niitä karkeloita.. katsotaan osuuko kohdilleen;) Yhden uskallan paljastaa se on se viimeinen oljenkorsi, eli meikäläisellä on lepoa töistä koko viikko ennen sm-kisoja. Saa siis nähdä herkistyykö vai löysistyykö mies sen loman aikana.
Nyt pistän aurinkolasit päähän ja monot jalkaan ja menen ulos. (muuta ei varmaan päälle tarviikaan)

Viime viikkoina ollu ihme oloja,

kuin pöpöt söis kehoon koloja.

Mut sitte ei kumminkaan iskeny tauti,

pysy vaan tunne sellaisena ettei nauti.

Jotenkin vaan epävireistä,

kärsiny oon lihaksista kireistä.

Jos on kesällä tehny huonot pohjat,

niin talvella väsymys ottaa ohjat?

Ei kestä montaakaan tovia,

kun ei enää jaksakaan reenejä kovia!

Mutta nyt taidan taas vähän päästä jyvälle,

juuri äsken hiihtely tuntui ihan hyvälle.

Siispä jatkossakin sulloudutaan trikoo housuun,

ja reenataan kunto vaikka väkisin nousuun.

Tehdään pari treeniä tosi hanakkaa,

sellainen kehittää kroppaa tanakkaa!

Jonkunlaista kilpailemista...

Niin vammoista toivuttu ja oon koittanu aika kovia reenejä vääntää nyt koko ajan. Ilmoittauduin kisaankin. Hämeen piirinmestaruuskisat , matkana 15 kilsaa vapaalla Tampereen kovimmalla kisareitillä. Noh, eihän siitä mitään sitten tullut. Oli mulla ajatusta että edes pienesti olis liikkunut mutta ei sitten mihinkään. Nyt täytyy peiliin katsoen tunnustaa että suksi ei ollut kilpailukykyinen ja sitten ku ukkokin on väsyksissä niin tuloksena oli valtaisa nöyryytys! Niin paljon jäin voittajalle seurakaveri Iiro Niskaselle etten sitä tähän edes viitsi mainita, kukin katsokoon sen tuolta tulos linkistä jos huvittaa ;)
No joka tapauksessa kun tää nyt oli ensimmäinen normaalimatkan luistelustartti talvelle niin pakkohan se oli maaliin saakka rouhia vaikka tuloksen tiesi jo kilometrin jälkeen. No voitaneen kai sanoa että aika lailla parempi viidentoista vapaa tää oli kuin sm-kisoissa..
Niin mulla on tässä ollut viime päivinä ja viikkoina että koitan löytää kierroksia jostain tähän koko ajan hidastuvaan vanhan ukon koneeseen! Tulipa alkuviikosta väännettyä melkein 50 kilsaa "ylikovaa peekoota" ja muut treenit olleet lyhykäisiä ja sit oon tehny maksimaalisia rynnistyksiä eri mittaisia maaston eri kohtiin. Vielä se ei ainakaan näkyny muuten kun että lihakset oli tukossa.
Yhtään enempää jossittelematta tulos oli huono. Elämä jatkuu ja harrastus tietenkin , enhän minä osaa olla harrastamattakaan hah, no tässäpä tätä skeidaa tarpeeks tälle päivälle. Jonain toisena päivänä lisää.
Ai niin piru vie, ne tulokset...:
http://www.tampereenpyrinto.fi/hiihto/TP%202013%20PM%20tulos.htm

Eipä voi vielä käyttää kättä vääntövipuna,

asia ilmenee välittömästi kipuna.

Kai oman aikansa kestää toipua

mut en halua vaan lepoasentoon voipua

Eipä auta ku lepuuttaa yläkroppaa,

ja koittaa virkeenä pitää aivokoppaa.

Äsken juuri kävin kyykyssä selässä rautaa,

Nyt voinkin pistellä pastaa ja jauhettua nautaa.

Kolmen kisan viikonloppu, kisakilsoja ehkä kolme

Nyt melkein uskallan todeta että ei ihan ollu meikäläisen kisaviikonloppu Jämillä. Perjantaina se sprintti perinteisellä. Kyseinen kilpailumuoto on hiihdossa varmasti se kaikkein vähiten minulle sopiva laji, mutta tyypilliseen tapaani innokkaasti pitää jokaisessa olla mukana. No eihän se tosiaan tuntunut oikein missään se sprintti, en saanut itseäni ahtaalle, olen liian hidas. Sijaluku oli 68. ja jäätävä 26 sekuntia aikahiihdon kärkimieheen Matias Strandvalliin.
Lauantaina sitten oli se kisa mihin olin vähän niinku valmistellut ja odotuksiakin olin kohtuullisesta kulkemisesta itselleni asettanut. No juu starttiviivalta ylväästi luistellen mielessä tulevat 15 haastavaa kilometriä. Lähti ihan ookoo menemään eikä sen ihmeempää kommentoitavaa alkumatkan menemisestä. No sitten ensimmäinen kunnolla vauhdikas alamäki ja juuri mutkaan saavuttaessa kun käänsin suksen kantilleen jarruttamista ajatellen kävi niin että rusahti ja suksi irtosi. Löysin itseni naamaltani lumihangesta, hetkeen en tiennyt mihin suuntaan piti lähtee ku nousin ylös, lunta oli silmissä , korvassa ja paidan sisällä. Siteestä puolet oli monon pohjassa kiinni ja loppuosa suksessa kiinni. Jatkaminen oli mahdotonta ja kun siinä itseään ja välineitä keräili niin huomasin että olkapäähän ja kylkeen teki kipeää. No sieltä hankien seasta koitin juosta sukset kainalossa kohti lähtöpaikkaa ettei kamalan kylmä tulis kauheassa tuulen tuiverruksessa. Päivystyksen kautta kotiin ja sunnuntain kisaan ei mitään asiaa lähtöviivalle. Tässä nyt siis vain venttailen että alkaa paranemaan. Kipuja ei ole kauhean paljon mutta ei olkapää kestä mitään hiihtoa voimailua tai fyysistä työtä tällä hetkellä.
Optimistinen kuitenkin olen että suhtellisen pian pääsee taas jotain harrastamaan. Ja lienee pakkokin mielenterveyden kannaltakin ainakin vähän ulkoilla pitkin viikkoa.
http://www.jamism.fi/tulokset

mukavaa

Onpas ollut toi hiihtäminen talvella mukavata,

huomennakin kutsuu mua sprinttirata.

Onhan nois sm-kisoissa ennenkin käyty,

ei niistä vieläkään mitta täyty.

Vaikka onkin kokemusta jonkin verran,

silti vieläkin kohtaa muutaman kokeneemman herran.

Viime talvena harrastuksesta osittain pihalla,

nyt on ollu iho innosta kananlihalla.

Mukava viikonloppu toivottavasti edessä,

siellä kisapaikalla soljutaan kuin kala vedessä!?