Siinä se taas vierähti sekin talvi! Talvi 2014 joka voidaan nimetä talveksi jota ei koskaan tullutkaan!
Mutta ei silti talvea ilman sm-kisoja mullekaan.
Jyväskylässä Vaajakoskella sitten tekivät kisaladun hiihdettävään kuntoon ihan silkkaa jääräpäisyyttään. Olihan se reitti märkä ja paskainen mutta kaikille se oli sama.
Tässä vaiheessa yllättäen huomaan että talvelle ei sitten tullutkaan kisoja kuin seitsemän, vaikka alunperin intoa ja ajatusta hieman tiheämpään kilpailemiseen oli.
Tästäkin syystä olin innosta puhkuen haistelemassa kisatunnelmaa sm-kisoissa, tunnelmaa ei tässä vaiheessa harrastusvuosia enää latista juuri mikään, tietenkin keskinkertaisesta kulkemisesta mielellään nousisi hieman paremmalle tasolle, sen verran on kilpailijaluonnetta aina olemassa.
Helppoa ei siis tosiaankaan ollut tuolla Vaajakosken loskaradalla.
Perjantain vapaan kympillä luonnollisesti kaikki oli pelissä mutta aina vaan huomaa sen että ei kykene vetämään äärirajoilla kuin muutaman sekunnin. Isoihin nousuihin pakko himmailla kun ei palaudu sitten millään jos vetää tietyn rajan yli. Jostain syystä tänä talvena muutenkin vapaalla hiihtäminen on tuntunut paljon hankalammalta kuin perinteinen joka sekään ei kovin helppoa ole ollut. No sitä kympin kisaa ei hirveemmin pysty puhumalla parantamaan tulos kertoo just sen missä tilanteessa meikäläisen luistelukunto on. Sijaluku siis jaettu 106. ja jäin voittaja Heikkiselle 4 min 51 sek.
Launtaina sitten viesti ja jälleen aloitusosuudelle rajuun raastoon. Tai olishan sitä voinu rajumpikin olla mutta kun ei niin ei, mäkeen ei löydy agressiivisuutta jostain syystä eli alusta saakka oli tarjolla vain peesaajan roolia mulle jos sitäkään. Seurailin letkoja ja yksittäisiä hiihtäjiä, pari harvaa onnistuin ohittamaan ja tulin ohitetuksi monta kertaa, aavistuksenomaisesti oli viimeisellä kierroksella valoa tunnelin päässä, hiihdettiin siis 3,3 kilsan lenkkiä jokaisena kisapäivänä. Vaihtoon keskikastissa keskinkertaisella hiihdolla sijalla 28 joka taisi olla tasan sama sija jolla toin Lekin vaihtoon myös edellisenä talvena. Nyt olisi ollut tahtoa ja halua tuoda vähän paremmin koska mielestäni olen ollut tänä talvena paremmassa kunnossa kuin edellisenä mutta kun ei irtoo niin ei irtoo perkeles heh. Lopulta tasainen joukkueemme oli maalissa sijalla 24.
Sunnuntaina jälleen se yksi odotetuimmista, tosin tällä kertaa ei viittäkymppiä vaan vaivaiset kolmekymppiä, keliolosuhteiden myötä päätyivät lyhentämään kisoja, hyvä ratkaisu mielestäni. Toki olisin halunnut että kelit olisivat olleet suotuisat ja oltais päästy hiihtämään kunnon viiskymppinen, sitä kumminkin oli vesi kielellä ventattu koko olematon talvi.
Niin itse kisaan sitten. Mulla tuli edellisenä päivänä sellainen kutkuttava fiilis että voipi jotain tapahtua, kun en kerran viestissä saanut kovin kovaa agrea päälle niin ehkäpä se hidas kiiruhtaminen sitten siivittää mut kohtuulliseen sijoitukseen, varsinkin kun perinteisen suksi tuntui olevan varsin mainio tuolla kelillä.
Ja viestin vikalla kierroksella oli aavistuksen omaista aukeamista ollut havaittavissa niin nyt piti koittaa mennä edes jokseenkin kovaa alusta saakka, olihan matkana "vain" kolmekymmentä.
No lähdin mielestäni rennon kovaa ja tuntuikin hyvälle. Heti ekalla rundilla vaan järjestin itselleni yllätysohjelmaa ettei menis liian tylsäks! Huomasin että monon vetoketju oli jostain ihmeen syystä auki. Ajattelin että seuraavan alamäen alussa nykäisen sen kiinni, ja niin teinkin, mutta samalla kädessäni sauva oli liian levällään ja se takertui järjestäjien ladun varteen laittamaan verkkoaitaan. Suhteellisen nopeasti kaikki tapahtui, tuntui kova nykäys, yksi aidantolppa irtosi maasta ja itsekin pääsin jatkamaan mutta sompa jäi sinne aidan viereen. Hiihdin yhden ison jyrkän mäen ylös sommattomalla sauvalla joka upposi joka työnnöllä pohjaan saakka, tiesin tasan missä on isäni juottopaikalla ja mukana myös varasauvat. Lyhyt kilpailureitti pelasti sen ettei siinä sen ihmeemmin mitään käynyt, arviolta kuultujen väliaikojen perusteella hukkasin tossa reilun kymmenen sekuntia mutta siihen ei hiihtoni ratkennut. Tästä eteenpäin menikin ilman kommelluksia toisessa kädessä vihreä ja toisessa oranssi sauva. Oli niin kuuma keli joten join joka kierrokselle paitsi ekalle ja vikalle pikkuisen ja luulen että se oli hyvä asia. Nousujohteinen kisa ja sijoitus parani loppua kohden ja uskalla väittää että sitä itse kaipaamaani agressiivisuuttakin löytyi vähäsen parille viime rundille. Tietenkin jäi sitten miettimään että ollapa ollut se viiskymppinen, pari napsua hitaampi vauhti alussa ja muuten samalla lailla niin väitän että nousujohteisuus ois jatkunut vielä parikyt kilsaa... mut joka tapauksessa minulta ihan hyvä kisa. Sijoitus siis 48. Voittaja oli Lari Lehtonen jolle jäin 9.44
Sellainen fiilis jäi tästä(kin) tynkätalvesta ja tynkä kisakaudesta että kisoja tulee vieläkin, niitä viiskymppisiäkin.
Hassuhiihtäjä siirtyy tämän myötä kesälaitumille kun ei talvi kerran tullutkaan..
Tulokset viikonlopulta:
http://www.huhtasuonhiihto2000.fi/kilpailut/sm2014/tulokset/
maanantai 24. maaliskuuta 2014
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Kisakausi jatkuu..
Jep, kauden neljäs kisastartti on nyt sitten ollutta ja mennyttä. Harvakseltaan tulee kisoja , osittain keleistä johtuen ja osittain omaa laiskuuttakin.
Joo kuitenkin aina kun kisapaikoille erehdyn menemään niin jotenkin se on juhlapäivä, se kaikki touhu ja toiminta siellä on ihan mukavaa ja sanailu muiden samanhenkisten kanssa.. heh enää puuttuu vain se tuloksen tekeminen!
Tänään tosiaan Kilpailu Hämeenlinnassa Ahvenistolla. Hämeenlinnan hiihtoseuran 90v juhlakisa. Hämeenlinnassa tehdään hienoa työtä hiihdon eteen, kuten Tampereellakin, koska on suorastaan ihme että näillä keleillä ylipäätään hiihdetään. Sen verran luonnonvoimille joutuivat periksi antamaan että kisa vaihdettiin pertsalta vapaalle. Kisareitti itsessään oli hyvässä kunnossa ja verryttelybaanaakin oli reilusti olemassa, märkää tykkilunta siis luonnollisesti.
Omalta osalta kisa oli jokseenkin hankala, tai siis sanoisinko hidas, tasaisen varmasti survoin menemään mutta en kyennyt enkä uskaltanut oikein hyökätä missään vaiheessa. Tuntuu että ei oikein tällä hetkellä palaudu laisinkaan jos hiihtää kierrokset punaiselle hetkeksikään. Eli pirullisen rankat nousut könysin hissun kissun ja yritin sitten iskee enemmän tasaisella, mutta ei ole niin paljon iskuja että kello siitä erityisesti tykkäisi. Sijaluku minulla siis oli 15. Jäin voittajalle Waltteri Vinkaharjulle 1,50. Tai kisan ulkopuolella Norjalainen Lars Moholdt hiihti vielä sekunnin Vinkanharjua kovempaa. Omassa sarjassa eli pojat 35 sarjassa olisin ollut kolmas.
Kaikesta huolimatta jäi sellaista positiivisen sävytteistä fiilistäkin koska hiihdossa oli hyviä elementtejä paljon. Suksi toimi ja vieläpä ihan itse laittama, ja jaksaminen tuntuu olevan ok. Kun en kerran oikein irti saanut niin tuntui voimia jäävän vähän jäljelle maalissa, ehkäpä siis jaksan hiihtää keväällä viiskymppisen jos Jyväskylässä on kelejä. Nyt ainoa missio seuraavien viikkojen aikana on että koitan saada omaan hiihtooni agressiivisuutta joka siivittää nousuissa kovempaan vauhtiin ja maksimisykkeisiin. Sellainen tulis kisojen kautta, jospa niitä kisoja jossain olis...
Tulokset:http://www.hameenlinnanhiihtoseura.fi/@Bin/322148/HlHS90_tulokset.htm
Joo kuitenkin aina kun kisapaikoille erehdyn menemään niin jotenkin se on juhlapäivä, se kaikki touhu ja toiminta siellä on ihan mukavaa ja sanailu muiden samanhenkisten kanssa.. heh enää puuttuu vain se tuloksen tekeminen!
Tänään tosiaan Kilpailu Hämeenlinnassa Ahvenistolla. Hämeenlinnan hiihtoseuran 90v juhlakisa. Hämeenlinnassa tehdään hienoa työtä hiihdon eteen, kuten Tampereellakin, koska on suorastaan ihme että näillä keleillä ylipäätään hiihdetään. Sen verran luonnonvoimille joutuivat periksi antamaan että kisa vaihdettiin pertsalta vapaalle. Kisareitti itsessään oli hyvässä kunnossa ja verryttelybaanaakin oli reilusti olemassa, märkää tykkilunta siis luonnollisesti.
Omalta osalta kisa oli jokseenkin hankala, tai siis sanoisinko hidas, tasaisen varmasti survoin menemään mutta en kyennyt enkä uskaltanut oikein hyökätä missään vaiheessa. Tuntuu että ei oikein tällä hetkellä palaudu laisinkaan jos hiihtää kierrokset punaiselle hetkeksikään. Eli pirullisen rankat nousut könysin hissun kissun ja yritin sitten iskee enemmän tasaisella, mutta ei ole niin paljon iskuja että kello siitä erityisesti tykkäisi. Sijaluku minulla siis oli 15. Jäin voittajalle Waltteri Vinkaharjulle 1,50. Tai kisan ulkopuolella Norjalainen Lars Moholdt hiihti vielä sekunnin Vinkanharjua kovempaa. Omassa sarjassa eli pojat 35 sarjassa olisin ollut kolmas.
Kaikesta huolimatta jäi sellaista positiivisen sävytteistä fiilistäkin koska hiihdossa oli hyviä elementtejä paljon. Suksi toimi ja vieläpä ihan itse laittama, ja jaksaminen tuntuu olevan ok. Kun en kerran oikein irti saanut niin tuntui voimia jäävän vähän jäljelle maalissa, ehkäpä siis jaksan hiihtää keväällä viiskymppisen jos Jyväskylässä on kelejä. Nyt ainoa missio seuraavien viikkojen aikana on että koitan saada omaan hiihtooni agressiivisuutta joka siivittää nousuissa kovempaan vauhtiin ja maksimisykkeisiin. Sellainen tulis kisojen kautta, jospa niitä kisoja jossain olis...
Tulokset:http://www.hameenlinnanhiihtoseura.fi/@Bin/322148/HlHS90_tulokset.htm
maanantai 10. helmikuuta 2014
Kilpailun tuntua
Ja kuten uhkailin jo etukäteen tulee tännekin pitkästä aikaa kisapäivitystä. Pitihän se alkaa kisaamaan toden teolla ennen kuin talvi loppuu. Tai toden teolla? .. joka tapauksessa kisaamaan edes jotain..
Lauantaina Noormarkun Nopsan järjestämät karkelot jotka pidettiin Porissa tykkilumella. Porin kaupunkia täytyy hieman kehua koska mielestäni ladut olivat siellä sääoloihin nähden erinomaiset, ei ihan niin hyvät kuin Tampereella mutta hyvät kumminkin!
Kisareitti oli 2,5 kilsaa suhteellisen loivapiirteisiä nousuja ja sitä siis neljästi, hiihtotapana perinteinen. Keli oli plussan puolella parisen astetta, ja meikäläisen kaavailuja märempää oli siellä. Suksien valinnassa siis oli kaksi suksea.
Pitovoideltu ja sitten pitopohjasuksi. Harmittaa kyllä vähäsen kun itse en saanut voideltua suksea pitämään tarpeeksi hyvin joten turvauduin kompromissiratkaisuun ja otin sen pitopohjan, se oli helppo hiihtää mutta jostain syystä se ei ollut riittävän nopea vaan tuntui että saatoin antaa vähän luistossa tasoitusta. Ainakin se oma toinen oli liukkaampi, kenties olis sillä pitäny mennä ja tuupata vaikka pelkkää tasatyöntöä.
Koitin tosiaan pistää itteeni ahtaalle kisassa heti alusta saakka ja mielestäni tein töitä ihan pirusti päästäkseni lujaa ja hapottihan se, mut kello ei vaan tykännyt. Ehkä tietenkin olisi saanut olla hieman "agressiivisempi" ote niissä nousuissa mut en mä taida sillä tavalla osata hiihtää!
Kauden korkeimpia sykkeitä silti paukuttelin ja räkä lensi, maaliinkin tulin jäätävän ison tappion saattelemana! Ajalla 31.54 Sijaluku siis oli 6. ja eroa voittaja Peltoniemeen tuli 2.57.
Tulokset:http://www.noormarkunnopsa.fi/images/stories/Liitetiedostot/Hiihto/Kansalliset_2014/Tulosluettelo_Kans._Nopsan_hiihdot_2014.pdf
Sunnuntaina vuorossa oli tälleen aavistuksen Hämäläistyneelle savolaispojalle elämäni toinen kerta Hämeen viestissä, tällä kertaa heti kovimpaa prässiin ja avausosuudelle. Matkana 8 km pertsalla.
Edellisestä päivästä viisastuneena alkoi se suksihommakin sujua paremmin ja tällinki löysi paremmin paikkansa eikä vähiten siksi että sain apua isältäni joka muiden asioiden ohikulkumatkalla tuli vierailulle ja jäi haistelemaan viestitunnelmaakin. Ja kun ei taivaalta mitään sadellut niin tällä kertaa jätin pitopohjasuksen kokonaan kotiin, kisaan laitettiin vain se edellisen päivän liukas ja pitämätön suksi, tällä kertaa kunnon pitotällillä, luotto oli kova siihen sukseen koska johan sen edellisenä päivänä olin testannut, siispä nyt lähdin sillä suoraan kisaan ollenkaan testaamatta, ja sehän pelitti kuin unelma. Ei ollu Forten Äijät turhaan sitä puristelleet ja mittailleet syksyllä!
Itse kisasta sen verran että nyt kun mäet olivat Porin jälkeen isompia ja jyrkempiä oli pistettävä pientä varovaisuutta omaan menoon etten ole heti lähtöpaukusta hapoilla.
Nyt oli sen verran kovia vauhdin pitäjiä että ei ollut asiaa vetämään letkaa tällä kunnolla, seurailin minkä kykenin ja letkassa soljuin ja kisan edetessä vähän aukeni ja meno oli mukavaa ja fiilis kohosi.
Loppupeleissä perusvarmalla menolla toin Lekin vaihtoon viidentenä, edellä oli Ylöjärven ryhdin Antti Ojansivu joka oli osuuden nopein ja vitun monta Hakan joukkuetta. Voin sanoa rehellisesti että parempaan en olisi kyennyt, selityksille ei jäänyt sijaa, suksi toimi ja kaikki sain irti mitä pystyin. Tästä fiilis kohosi ja intoa on sillä tavalla että josko sitä talven mittaan taas jotain... ?
Tulokset:http://tampereenpyrinto.fi/hiihto/hameen-viesti-2014/tulokset-hameen-viesti-ja-nuorten-pikaviesti-9-2-2014/
Lauantaina Noormarkun Nopsan järjestämät karkelot jotka pidettiin Porissa tykkilumella. Porin kaupunkia täytyy hieman kehua koska mielestäni ladut olivat siellä sääoloihin nähden erinomaiset, ei ihan niin hyvät kuin Tampereella mutta hyvät kumminkin!
Kisareitti oli 2,5 kilsaa suhteellisen loivapiirteisiä nousuja ja sitä siis neljästi, hiihtotapana perinteinen. Keli oli plussan puolella parisen astetta, ja meikäläisen kaavailuja märempää oli siellä. Suksien valinnassa siis oli kaksi suksea.
Pitovoideltu ja sitten pitopohjasuksi. Harmittaa kyllä vähäsen kun itse en saanut voideltua suksea pitämään tarpeeksi hyvin joten turvauduin kompromissiratkaisuun ja otin sen pitopohjan, se oli helppo hiihtää mutta jostain syystä se ei ollut riittävän nopea vaan tuntui että saatoin antaa vähän luistossa tasoitusta. Ainakin se oma toinen oli liukkaampi, kenties olis sillä pitäny mennä ja tuupata vaikka pelkkää tasatyöntöä.
Koitin tosiaan pistää itteeni ahtaalle kisassa heti alusta saakka ja mielestäni tein töitä ihan pirusti päästäkseni lujaa ja hapottihan se, mut kello ei vaan tykännyt. Ehkä tietenkin olisi saanut olla hieman "agressiivisempi" ote niissä nousuissa mut en mä taida sillä tavalla osata hiihtää!
Kauden korkeimpia sykkeitä silti paukuttelin ja räkä lensi, maaliinkin tulin jäätävän ison tappion saattelemana! Ajalla 31.54 Sijaluku siis oli 6. ja eroa voittaja Peltoniemeen tuli 2.57.
Tulokset:http://www.noormarkunnopsa.fi/images/stories/Liitetiedostot/Hiihto/Kansalliset_2014/Tulosluettelo_Kans._Nopsan_hiihdot_2014.pdf
Sunnuntaina vuorossa oli tälleen aavistuksen Hämäläistyneelle savolaispojalle elämäni toinen kerta Hämeen viestissä, tällä kertaa heti kovimpaa prässiin ja avausosuudelle. Matkana 8 km pertsalla.
Edellisestä päivästä viisastuneena alkoi se suksihommakin sujua paremmin ja tällinki löysi paremmin paikkansa eikä vähiten siksi että sain apua isältäni joka muiden asioiden ohikulkumatkalla tuli vierailulle ja jäi haistelemaan viestitunnelmaakin. Ja kun ei taivaalta mitään sadellut niin tällä kertaa jätin pitopohjasuksen kokonaan kotiin, kisaan laitettiin vain se edellisen päivän liukas ja pitämätön suksi, tällä kertaa kunnon pitotällillä, luotto oli kova siihen sukseen koska johan sen edellisenä päivänä olin testannut, siispä nyt lähdin sillä suoraan kisaan ollenkaan testaamatta, ja sehän pelitti kuin unelma. Ei ollu Forten Äijät turhaan sitä puristelleet ja mittailleet syksyllä!
Itse kisasta sen verran että nyt kun mäet olivat Porin jälkeen isompia ja jyrkempiä oli pistettävä pientä varovaisuutta omaan menoon etten ole heti lähtöpaukusta hapoilla.
Nyt oli sen verran kovia vauhdin pitäjiä että ei ollut asiaa vetämään letkaa tällä kunnolla, seurailin minkä kykenin ja letkassa soljuin ja kisan edetessä vähän aukeni ja meno oli mukavaa ja fiilis kohosi.
Loppupeleissä perusvarmalla menolla toin Lekin vaihtoon viidentenä, edellä oli Ylöjärven ryhdin Antti Ojansivu joka oli osuuden nopein ja vitun monta Hakan joukkuetta. Voin sanoa rehellisesti että parempaan en olisi kyennyt, selityksille ei jäänyt sijaa, suksi toimi ja kaikki sain irti mitä pystyin. Tästä fiilis kohosi ja intoa on sillä tavalla että josko sitä talven mittaan taas jotain... ?
Tulokset:http://tampereenpyrinto.fi/hiihto/hameen-viesti-2014/tulokset-hameen-viesti-ja-nuorten-pikaviesti-9-2-2014/
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Nyt se on loppu
Kaivelin tuossa muutaman parin suksia esiin tulevaa hipelöintiä varten, rivissä on melkein neitseellinen kapula ja sitten sopiva sekoitus historiallisia aarteita, eiköhän noilla taas saada räkä poskelle valumaan.
Pertsaa siis tuleman pitää viikonloppuna ja oikein kahtena päivänä. Tiedotetta kisoista tulee, varsinkin jos on jotain tiedotettavaa, ja tulee muutenkin..
Näin lyhyesti siis päättyy taas blogin tylsä hiljaisuus, Palaillaan!
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
SM-Kisahuumaa (televisiosta)
Niin se on vaan Vantaan sm-kisat paketissa ja hienoja urheilusuorituksia päivittäin siellä tapahtui, paitsi omalta osaltani. Olin kotisohvalla.
Jotenkin koin olevani väärässä paikassa kotona. Vaikka en olisikaan maaliin tullessa paistatellut listan kärjessä niin silti tuntui että mun paikka ois ainakin vähäsen ollut tuolla kisoissa, siellä soljunut massan mukana.
No tilanne oli kuitenkin se että nuhatauti syystä tai toisesta ei meinannut suostua millään poistumaan mun kehosta. Ensin pari viikkoa ja sit kokeilin pari lenkkiä ja lepäsin sit vielä reilun viikon.
No tällä viikolla olen keskiviikosta alkaen liikuntaa harrastanut mutta kovasti voimattomalle se meno tuntui varsinkin alkuun.
Ei kai se vähäkään kunto mikä siellä ehkä oli ole kadonnut mutta kropan käynnistely vienee aikaa.. Tehoja ei oo viel kärsiny oikein tehdä, tai ei oikein uskalla kun ollut varsin kylmääkin, toivottavasti pian pääsee revittelemäänkin vähäsen. Ja jospa tulis muutama kisakin vielä tässä talven mittaan. Nyt kuitenkin tästä se ainoa niin sanottu keskittyminen siirtyy keväälle Jyväskylän sm-kisoihin.. siitä tulee sitten kauden kohokohta.. täältä tähän.
Jotenkin koin olevani väärässä paikassa kotona. Vaikka en olisikaan maaliin tullessa paistatellut listan kärjessä niin silti tuntui että mun paikka ois ainakin vähäsen ollut tuolla kisoissa, siellä soljunut massan mukana.
No tilanne oli kuitenkin se että nuhatauti syystä tai toisesta ei meinannut suostua millään poistumaan mun kehosta. Ensin pari viikkoa ja sit kokeilin pari lenkkiä ja lepäsin sit vielä reilun viikon.
No tällä viikolla olen keskiviikosta alkaen liikuntaa harrastanut mutta kovasti voimattomalle se meno tuntui varsinkin alkuun.
Ei kai se vähäkään kunto mikä siellä ehkä oli ole kadonnut mutta kropan käynnistely vienee aikaa.. Tehoja ei oo viel kärsiny oikein tehdä, tai ei oikein uskalla kun ollut varsin kylmääkin, toivottavasti pian pääsee revittelemäänkin vähäsen. Ja jospa tulis muutama kisakin vielä tässä talven mittaan. Nyt kuitenkin tästä se ainoa niin sanottu keskittyminen siirtyy keväälle Jyväskylän sm-kisoihin.. siitä tulee sitten kauden kohokohta.. täältä tähän.
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Paskakeli paska kunto
Jouluun saakka oli kohtuullista fiilistä,
nyt mieli musta kuin ois tehty hiilistä.
Keleistä huolimatta vedin lenkkiä,
hiihtoa, juoksua ja punnerruspenkkiä.
Kun alkoi kelit entisestään huonommaks kääntyä,
alkoi motivaatiokin vähän nälkään nääntyä
Alkoi sitten voimat ehtyä,
ja nyt ei oo yli viikkoon mitään tehtyä.
Nenä ollut jokseenkin tukossa ,
ja muutenkin poweri miinuksella ukossa.
Taudissa ei siis oo kiva olla,
perkele fiilis ihan nolla.
Enää en alaspäin jousta,
nyt on alettava pikkuhiljaa nousta.
Aletaan haaveillä kisoista Vantaan,
jospa ei sekin homma sukella lantaan...
Huomenna nokkani ulos näyttää aion,
jostain sen ulkoilufiiliksen jälleen ittelleni taion...
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Lempäälän tykkilumihiihdot
Nyt se on sitten kisakausi avattu meikäläisenkin osalta ja viime vuosiin nähden melko lailla hyvissä ajoin vieläpä. Paikkana siis oman seuran kotiladut Lempäälän Hakkarissa ja reittinä säilölumesta tehty 1,25 km:n lenkki.
Hiihtotapa siis vapaa ja kahdeksan kierrosta kierrettiin tuossa karusellissä.
Viikon mittaan oli olotila ollut kovastikin väsyny ja vähän kroppaa kolotteli syystä jos toisesta, kevyitä ja lyhyitä liikuntasuoritteita ennen kisapäivää ja pikkuhiljaa olo hieman oli virkeämpi.
Odotuksia sinänsä en juurikaan uskaltanut asettaa kisaan, mielessäni hieman arvioin että parin minuutin luokkaa saattaisi ero kärkeen olla.
Verryttelyssä olotila oli viikon parasta mutta siltikin huomasi jalkojen olevan hieman väsyneen tuntuiset. Keli oli pikkuisen pakkasen puolella ja välillä sateli kevyesti luntakin, reitin pinta oli hieman sekoitus satanutta lunta ja tykkilunta. Mielestäni ei maailman nopein keli mutta suksen valinnassa ja voitelussa tuli ihan hyvä onnistuminen. Liukua riitti ja sain suksen menemään mukavasti koko kisan ajan.
Alusta asti oli selvää että jaloista puuttui poweria , ei pystyny iskemään vaan tasaisen kovaa menoa pystyi koittamaan ja sekin alkoi väsyttämään. Loppumatkasta kolotti myös alaselkää ja pakaroita.
Kisan voittaja Tomi Oittinen kuittasi meikäläisen ohi puolella minuutilla jo toisella kierroksella ja voin sanoa että metriäkään en pystynyt seuraamaan!
Lopulta se mun oma mielestäni tasainen rutistus riitti sijaan seitsemän ja eroa Oittiseen tuli 2,15.
Kauden avauksesta jäi tällä kertaa sellainen fiilis että tuosta ajasta saanee suht helposti vielä poiskin jotain sekunteja tai minuutin? mene ja tiedä ei kai se helppoa ole mutta moneen vuoteen erilainen kauden avaus koska toisinaan on tuntenut että mennään jo kauden maksimivauhtia eikä se muuksi muutu, nyt voisi olla vähän jotain lähtöjä jatkossakin..toivotaan ...
tuloksia:
http://www.kilpailut.lekihiihto.fi/tuloksia/tulokset-2013/kansalliset-tykkilumihiihdot-07-12-2013
Hiihtotapa siis vapaa ja kahdeksan kierrosta kierrettiin tuossa karusellissä.
Viikon mittaan oli olotila ollut kovastikin väsyny ja vähän kroppaa kolotteli syystä jos toisesta, kevyitä ja lyhyitä liikuntasuoritteita ennen kisapäivää ja pikkuhiljaa olo hieman oli virkeämpi.
Odotuksia sinänsä en juurikaan uskaltanut asettaa kisaan, mielessäni hieman arvioin että parin minuutin luokkaa saattaisi ero kärkeen olla.
Verryttelyssä olotila oli viikon parasta mutta siltikin huomasi jalkojen olevan hieman väsyneen tuntuiset. Keli oli pikkuisen pakkasen puolella ja välillä sateli kevyesti luntakin, reitin pinta oli hieman sekoitus satanutta lunta ja tykkilunta. Mielestäni ei maailman nopein keli mutta suksen valinnassa ja voitelussa tuli ihan hyvä onnistuminen. Liukua riitti ja sain suksen menemään mukavasti koko kisan ajan.
Alusta asti oli selvää että jaloista puuttui poweria , ei pystyny iskemään vaan tasaisen kovaa menoa pystyi koittamaan ja sekin alkoi väsyttämään. Loppumatkasta kolotti myös alaselkää ja pakaroita.
Kisan voittaja Tomi Oittinen kuittasi meikäläisen ohi puolella minuutilla jo toisella kierroksella ja voin sanoa että metriäkään en pystynyt seuraamaan!
Lopulta se mun oma mielestäni tasainen rutistus riitti sijaan seitsemän ja eroa Oittiseen tuli 2,15.
Kauden avauksesta jäi tällä kertaa sellainen fiilis että tuosta ajasta saanee suht helposti vielä poiskin jotain sekunteja tai minuutin? mene ja tiedä ei kai se helppoa ole mutta moneen vuoteen erilainen kauden avaus koska toisinaan on tuntenut että mennään jo kauden maksimivauhtia eikä se muuksi muutu, nyt voisi olla vähän jotain lähtöjä jatkossakin..toivotaan ...
tuloksia:
http://www.kilpailut.lekihiihto.fi/tuloksia/tulokset-2013/kansalliset-tykkilumihiihdot-07-12-2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)