Miltei koko 2000 luvun,
olen riehunut Puijolla kera urheilupuvun.
On siellä jyrkässä rinteessä,
pidetty itseä pinteessä.
On mäessä koettu varsin monet ilot,
sinne on kuluneet kaikki syödyt rasvakilot.
Sieltä löytyy pururataa ja metsiä,
samanlaista ei tarvii muualta etsiä.
Vielä minä Puijo sut uudelleen nään,
silloin tuskin juurelles itkemään jään.
Vaan suuresta halusta palan,
haastaa mäet suksilla tai jalan.
Vaikka lähteminen onkin hieman haikeaa,
ei silti lopulta kamalan vaikeaa.
Nokialla oottaa mua ihka oma kulta,
sen suhteen on fiilikset ihan tulta!