Hyvää uutta vuotta!

                                    Talvimaisema Nokialta vuoden viimeisenä päivänä 2009

Vuosi alkaa olla lähes läpi käyty,

eessä uudet asiat , eikö nekään täyty?

Rauhassa nautitaan vuoden tunneista vähistä,

uusi vuosi tulee sen takia ei saa rähistä.

Ei raketteja vaarallisesti ammuta,

eikä myöskään hankeen sammuta!

Muistakaa tää kaikki suomalaiset,

urheat miehet ja naiset!

Kaikille hyvää uutta vuotta,

Luitko blogia vuoden aivan suotta?

Ensi vuonna ihan tätä samaa settiä,

Espeni kirjoittelee hiihtämisestään päin mettiä!

Talvi on saapunut Pirkanmaalle!

Onko tämä vain upeaa unta,

kaikkialla on valkeaa lunta.

Kolmen tunnin kierroksen kulutin suksia,

ei tarvinnut ahtaalla ringillä toisia muksia!

Nokia, Tampere, vissiin myös ylöjärvi,

hiki tuli alkoi punottaa lärvi.

Matkalla mäkiä ja loivempaakin maastoa,

Kaloreita kuluu, ei tartte harkita paastoa.

kilometrit kivasti karttuu,

ku joka päivä sauvaan tarttuu.

Treeniä kisoja ja luonnonluntakin vihdoin!

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen kun viimeks olen bloggaillut. Viimeksi vielä odoteltiin talvea ja nyt sitten taitaa olla tasaisen valkoinen lumipeite läpi koko suomen maan.
Mun harrastamisen pääpaino on ollut luonnollisesti hiihtämisessä ja kun tuolla savon suunnalla tuli lorvailtua pitkä tovi niin tuo Lapinlahden kilsan mittainen tykkibaana ennätti tulla pyörryksiin saakka tutuksi. Nyt olen saapunut takaisin Pirkanmaalle ja huomenna siis tutustumaan paikallisiin lumiolosuhteisiin. Valkoiselle näyttää kun ikkunasta ulos kurkistaa!
Kerrataan lyhyesti mitä tapahtui tässä lähihistoriassa. Tosiaan 18.12 starttasin Vuokatissa scandinavia cupin 15 km perinteisen kisaan. Rohkeasti starttasin matkaan talvisessa pakkassäässä käytyyn kisaan. Hyvinkin pian vaan taas huomasin että taisi olla ylämäet meikäläisen kunnolle aivan liian isoja perhana vieköön! Kyllä sitä jaksaa sellaista perus jylkytystä mennä mutta yhtään ei pysty iskemään jotenka eipä siinä kauhean paljon hurrattavaa tullut varsinkin kun annoin vielä tasoitusta niin pirusti kaatumalla vauhdikkaassa mutkalaskussa. Siinä tuhraantui aikaa ihan tolkuttomasti kun sieltä ojanpohjalta takaisin ylös selvisin ja tajusin että mihin suuntaan pitää jatkaa. Näin heikolla kunnolla ei olis varaa noin paljoa antaa tasoitusta! Kisan voiton vei suomeen hienosti Lari Lehtonen ennen paria Norjalaista ja neljäntenä hienosti Similän Tero, hyvä homma! Itselläni ei ollut minkäänlaista asiaa edes sadan joukkoon , sijoituin lopulta sijalle 125. miltei neljä minuuttia voittajalle jääneenä.
20.12 olikin sitten vuorossa luistelukisa. Oma tavoitteeni oli että pystyssä pitäis pysyä ja hiukan ainakin sitä kautta parantaa tulosta. No aivan täysin ei tavoite täyttynyt sillä muiden kompurointeja väistellessäni jouduin hiukan polvikosketusta ottamaan jäiseen ladunpintaan, siihen ei onneks montaa sekuntia tuhlaantunut. Meno itsessään oli ihan yhtä kankeaa kuin pertsallakin, perusjaksamista on mutta kun ei saakeli kerkee mihinkään. No noiden kisojen välissäkin yritin hiihdellä ihan pidempää peruslenkkiä, pääpaino siis on ollut harjoittelussa ja ainakin vielä on uskoa että joitain kisoja pystyn hiihtämään aavistuksen paremmin. Sijoitukseni tuossa vapaan kisassa oli jälleen sadan ulkopuolella eli tarkalleen 104. Voitto meni norjaan ja kakkostila ruotsiin kolmantena suhteellisen tiukan väännön jälkeen oli suomalainen legenda olli ohtonen! häneltä ihan hyvä hiihto.
Vuokatin tuloksia:http://www.championchip.fi/index.asp?pid=8

Noiden kisojen jälkeen sitten tuli taas hiihdettyä ja syötyä, hiihdettyä ja syötyä, hiihdettyä ja syötyä. Sit Nostelin punttia ja söin ja kävin taas vaihteeks hiihtämässä. Joulu meni ja pakkastakin oli, parina päivänä siis oli vain kevyttä jalkailua ja lepoa.
27.12. eli eilen sitten oli minun kasvattajaseuran eli Sonkajärven pahkan järjestämät kansalliset hiihdot. Tällä kertaa kisat vaan oli Iisalmessa Paloisvuorella koska siellä oli loistokuntoinen tykkilumibaana, vaikkakin luonnonlunta oli jo ehtinyt sadella ja sitä tuli kisan aikanakin niin luulisin että oli helpompi siirtää kisat iisalmeen. Keli oli tuulinen ja pakkasta oli viidentoista tienoilla. Kisaan oli ilmoittautunut kolmekymmentä äijää ja heistä ensimmäisenä lähti seurakaveri ja mukava mies Kari Varis. Jälki-ilmoittautuneena mukaan tullut Kari sitten dominoikin kisaa ja lähti siihen malliin liikkeelle että ensimmäsillä hyvä ettei tullu löysä housuun jo verryttelyssä kun näkivät hänen alkuvauhtinsa.
No tuollainen härkä kun oli tuuppaamassa keulassa suhteellisen tasatyöntövoittoisalla reitillä ei meille muille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin koittaa taistella muista sijoituksista. Oma hiihtoni olikin pitkästä aikaa jo kohtuullisen tuntuista. Lähtösuoralla jo huomasin että mun jalat ovat jostain ihmeestä johtuen alkaneet liikkua aavistuksen vikkelämmin, no siitä innostuneena koitin sit lykätä aina vaan lujempaa. Tasatyöntökin tuntui kulkevan. Hyvinkin pian pääsin Kahden miehen letkaan Nuoren superlupaus Iivo Niskasen kanssa. Paineltiin siinä sitten monen monta 1,8 km kierrosta peräkkäin jonkin verran vuoroja vaihdellen. Kyllä vaan todeta täytyy että nuorella miehellä kädet ja jalat liikkuu vielä aika lailla sähäkämmin kuin meikäläisellä. Näin ollen kun Iivo kierrosta aiemmin kurvasi maaliin ja jätti mut itsekseni taivaltamaan vielä kierroksen verran täytyi todeta että mun eväät oli jo syöty. Viimeisellä kierroksella tekniikka hajoili ja hapot jylläsi kropassa, no kumminkin kunnialla maaliin sieltä tulin ja ihan näyttävän kirin koitin vielä maalisuoralle vetää kun en tiennyt väliajoista mitään. Arvailin lähinnä että kolmanneks saattaisi mulla olla mahkuja. Niinhän sitä sitten olinkin kolmas Iivo oli toinen, Kari siis ihan omalla minuuttiluvulla ylivoimainen ykkönen! Jäin siis kärjestä sen 1.55. Kumminkin kauden parasta menoa mun osalta ja toivotaan että homma jatkuu hyvissä merkeissä tästä eteenpäin. Tuli kirjoitettua ihan järjetön tekstimaratooni tähän nyt, silmissä vilisee ja perse on puutunut ja sormet on tulessa, eikä asiaa ollut laisinkaan.. No se hurja joka tän lukee kokonaan sanasta sanaan niin huutakoon Hep tuolla kommenteissa!
ai nii viel yks asia: Pahkan kisojen tulokset: http://www.ilmoittautuminen.net/pahka/Pahka_tulokset.pdf

Kirjoitellaan nyt ku on joutilasta aikaa...

Tänään ei mitään erityisempää ole tapahtunut, kävin tossa hiihtämässä vapaalla lyhyen lenkin ja nihkeää oli! Pakkasta sellainen -16 ja hieman tullut sellaista pakkashuntujarrua siihen päälle. No tällä hetkellä tosta gallupista huolimatta hiihto on ykköslaji mutta kokonaan ei ole suuren yleisön pyyntöä unohdettu. Todisteena siitä videomateriaalia ensimmäisistä Ninja warrior treeneistä jotka suoritettiin tässä ihan äskettäin myöskin rapsakassa talvipakkasessa!

Oodi lumitykeille

Oi lumitykki, anna meille joulu valkea,

puolestas rukoillaan ettei vesiletku halkea.

Vaikutuksen teet moneen hiihto akkaan ja ukkoon,

rukoillaan myös ettei suuttimet jäädy tukkoon.

Pakkasella vaan ulkona töitä teet,

kesäks säilöön jonnekin meet.

Vaikken ihan jatkuvasti voi,

tuun kumminkin joskus sanomaan moi!

Luonto kun ei meinaa lunta antaa,

niin tykki joudut kovan vastuun kantaa!

Ilman tuollaista upeaa tykkiä,

ois nykyään kamalan huono suksilla lykkiä.

Kallen kisat Lapinlahdella

Jo toisena vuotena peräkkäin Kallen kisat järjestettiin tuossa kilometrin mittaisella ensilumen ladulla. Tänä vuonna aikasemmasta poiketen vielä perinteisellä hiihtotavalla tilanpuutteen takia. Järjestelyt menivät ainakin minun mielestä varsin mainiosti, reitti oli olosuhteiden mukaisessa kunnossa. Verryttelylatukin oli saatu soviteltua reitille vielä joten kaikki oli ok. Kilpailureittihän ei ollut mitenkään äärimmäisen raskas, mutta kyllä tuossakin voittajat saadaan selville ihan mainiosti ja kyllä ainakin mulla rupes siltikin tuntumaan aika raskaalle kun koitti paukuttaa kaikki pelissä alusta loppuun saakka tuolla reitillä. Kaikein maikkiaan oma hiihto tuntui hiukan kankealle ja kömpelölle. Vuorotahtiin en oikein saanut kunnollista tekemisen meininkiä, vaikka sitten taas tuntui että jyrkempään mäkeen sain jalat ihan mainiosti toimimaan. Tämä samainen tunne siis vallitsi molempina päivinä, Sprintti meni aika lailla normaalilla tasolla, ei tunnu kauheesti pahalle ja ei kerkee tarpeeks lujaa. Sprintin sija siis 36. 10.88 sek Karsinnan voittajalle jääneenä. Aika ajon ykkönen siis Viron Siim Sellis ja hänen perässään hienosti seurakaveri O-P Tolvanen hyvänä kakkosena!
Näistä kisoista jäi hieman sellainen maku jäi että perinteisn harjoittelussa täytyy palata hieman enemmän ihan perus asioihin saadakseni tuon vuorohiihdon paremmaksi. Kuitenkin noista viikonlopun tuloksista on uskoakseni mahdollista parantaa vielä ihan selkeästi.
Niin Lopulta siis sprintin vei sairasteluistaan toipunut Jesse Väänänen. Jesse sitten siitä innostuneena Otti ja vei voiton myös kympin kisassa! Hyvä Jesse!
Minun sijoitukseni kympillä oli 41. 1.37 kärjestä. Seuraavaan kertaan koitan parantaa vauhtia, katsotaan kuinka käy. Täytyy kohta lähteä tuonne pakkaseen opettelemaan perinteisen hiihtoa!
Lapinlahden tulokset:http://www.savogames.fi/kallenkisat/?page=tulokset

On ollut lumituntuma hieman kadoksissa,

ei ole koko kauden osalta housussa silti pissa.

Tänään sentään hiihtoa Valkeakoskella,

ei vedetty kuitenkaan räkä poskella.

Sen verta oli lyhyt vielä ladun pätkä,

oisko maksimilla kääntymään ehtiny koko jätkä?!

Ois siinä tullu ihme hoppu,

ku ois huomannu että lumi on alta loppu?

Jos oikein täysiä käännöksen ohi lykkii,

siellä törmää pian päin lumitykkii!

Lähipäivinä Lapinlahdelle, siellä latu on ympyrä,

jota voidaan painaa niin että rutisee tyrä!

Myös kisoissa startataan siellä,

katsotaan millaista kalkkia joutuu niellä.

Järjestää Fortesport tuolloin siellä hiihto messut,

sinne suunnatkaa siis kaikki lissut ja hessut!

Galluppia ja muuta höpinää

Niin kelit jatkuvat edelleen äärimmäisen talvisina. 2-4 astetta lämmintä ja vettä sataa. Huomenna alkaa jo joulukuu, tuliskohan sen mukana viileämmät kelit? Pientä lupailua siihen suuntaan on ollu säähemmoilla. Toisi sitten lopummasta joulukuuta pukki edes säkillisen lunta lahjaks niin nähtäis sitäkin hieman jos ei muuta. Urheilurintamalla ei sinällään mitään uutta ja ihmeellistä. Tylsää on ollut tuo treenaaminen ei sille mahda mitään. Juoksemista ja puntin nostelua olen enimmäkseen tehnyt, mun jalat vaan ei tykkää juosta, eikä kyllä pääkään. Haluis tosiaan suksille takaisin ja pian! Tossa oli toi entinen galluppi ja vaikkakin otos jäi suhteellisen pieneks niin näytti siltä että vastaajat kallistuivat siihen suuntaan että kannattais hankkia uusi harrastus. Nyt siis kysynkin teiltä arvon blogitekstin lukijat että mikä laji se passais uudeks harrastukseksi. Vastailkaa ja tosiaan tänne saa jättää kommenttejakin, olisin niistä erittäin iloinen! :D

Enää pientä piikkiä urheiluintoa vastaan!

Ei eilen täysin nastan hyökkäystä kenkä kestäny,

ei se silti mua lenkkeilemästä estänyt.

Tänään sitten voimaharjoitusta,

sitä voi tehdä vaikka maa onkin musta.

Ennen ja jälkeen verryttelyjuoksua,

halki kaupungin joka on täynnä kumin tuoksua.

Pitää kait sitä työstää renkaita maailmalle,

vaikkei näemmä tarttis viel ees talvirenkaita alle!

Eipä kauheesti tarvii suksiakaan voidella,

eikä sauvaan sompia kohdalleen hoidella.

Kai se joskus saattaa pakkanen saapua,

voidaan sit vetää päälle turkis kaapua??!!

Fiilikset ääripäästä toiseen!

Lapista paluun jälkeisellä viikolla menikin urheilurintamalla olotila ihan alas. Lumitilannekaan kun ei huima ollut ja sitten jokin mysteerinen poikkeustila kropassa. vatsassa käänteli, selkään vihloi. Huomasin myös että jokin on pielessä kun ihan normaalista peruspunttisalitreenistä ei meinaa palautua laisinkaan, normaalisti jos samanlaisen setin tekee niin ei tule mitään kiputuntemuksia eikä muitakaan. Nyt sitten reisilihakset oli kipeät kolme päivää. Varsinkin kun ennen tuota harjoitusta oli lepoa ollut jo kaksi päivää. Pientä ulkoilua jalkaisin ja se yksi punttiharjoitus tuli viime viikon saldoksi. Tarkoitus oli osallistua Lempäälässä kisoihinkin. Siellä on järjestelyorganisaatio tehnyt hurjan työn kun on saanut kisan läpi vietyä vallitsevissa olosuhteissa. Itselläni ei ollut mitään mahdollisuuksia uskaltautua kisaan. Lauantai aamuna kun heräsin oli päässä kamala särky ja kolotus, samoin kuin lihaksissa muuallakin. Lämpöäkin oli jonkun verran. Harmitus oli kyllä suuri koska kiinnostus kisoihin on suhteellisen polttava. Nyt vain täytyisi saada ukko normaalikondikseen että pääsis liikuskelemaan aktiivisemmin. Hiihtoa tuskin tulee joka päivälle mutta tarkoitus olisi putkeenkin kenties jonain päivänä hiipiä. Ja vieläkin Valkeakoskella mainostaavat että tykkilatua on pätkä olemassa edelleenkin. Katsotaan voisko sinnekin vielä yrittää. Kumminkin nyt rupeaa olotila olemaan jokseenkin ok ja mieli halajaa tekemään urheilusuoritteita. Asennoituminen pitää kääntää siten että treeniä tehdään oli keli mikä tahansa, jaloitellaan ulkona, suksitaan putkessa/tykkibaanalla ja pullistellaan punttisalilla voisipa sitä myöskin käydä yhden tunteroisen vetämässä karmaisenvan näköistä vapaauintiakin jonain päivänä. Kaipa se kunto sieltä löytyy ja johonkin kisaan vielä tulee virkeä ja kohtuullisen kovakuntoinen ukkeli tällä kaudella!

Paluu lapista takaisin lumettomaan hämeeseen!

Viikko oli ja meni. Lumituntumaa ehti tulla levillä ihan mukavasti. Luonnonlumi tilanne ei tuolla lapissakaan järjettömän suuri ollut mutta tykkibaana oli täydellisessä kunnossa. Sitä 4,5 kilsan lenkkiä tuli sitten hinkattua edestakaisin melkein joka päivä kahdesti. Jotenkin siellä on vuodesta toiseen niin miellyttävä tunnelma. Monella tapaa tietty kovasti odottava kun iso osa siellä olevista kilpailijoista avaa silloin jo kautensakin. Mutta ennenkaikkea se että huomaa kuinka paljon siellä on tuttuja, tervehtiä saa lukuisia kertoja joka lenkin aikana. Juuri se tekee tästä harrastamisesta vieläkin hauskempaa. Vuosien varrelta tutuksi tulleiden kanssa ehtii siinä hiihtämisen lomassa jonkin verran kuulumisiakin vaihtelemaan. No kaikenkaikkiaan harjoitus puri hyvin ja lumituntuma on nyt jo kohtuullisen mukava. Tällä erää on väsynyt olotila mutta mieli on hyvä. Kisaakin siellä jo vedettiin! Omalta osaltani kisat ei tuoneet mitään uutta ja ihmeellistä. Siis Oloksella lauantain pertsan viidelletoista osallistuin. Hiihto oli sellaista perusvarmaa, vauhtia ei ollut kovin paljoa vaikka paukutin täysiä menemään, kumminkaan en hyytynyt mielestäni missään vaiheessa ja sellainen olo jäi että on mahdollista suoriutua jatkossa 15km kisasta aika lailla paremminkin läpi. Tuohon kisaan en ollut ainakaan satsannut henkisiä voimavaroja enkä juuri fyysisiä voimia jättänyt säästöön tuota kisaa varten, pääpaino oli vain harjoittelussa. Joskushan se eka startti on kumminkin aina uuteen kauteen tehtävä. Nyt se on alta pois ja sijaluku oli 149. yli neljä minuuttia voittaja Jauhojärvelle jääneenä. Jatketaan harjoituksia ja kisataankin kun kohdalle sattuu, tulosta syntyy vielä jossain vaiheessa talvea. Toivottavasti oikeaan aikaan!
Hienoa oli nähdä ja kuulla "vanhan" tutun ikätoveri Olli Ohtosen menemistä. Pitkin viikkoa lenkillä oli sellaista rennon mukavaa juttua ja aistittavissa oli että tuo tuore toisen lapsen isä nauttii hiihdon parissa olemisesta oikein toden teolla! Lauantain pertsassa hänellä vielä hieman kahnasi mutta sunnuntain vapaalla sitten paras suomalainen! Onnea siitä ja tervemenoa maailmancuppiin! Toivotetaan onnea ja menestystä sinnekin!
Oloksen tykkikisojen tulokset löytyy:http://www.muonio.fi/liikunta/
Cup valinnat hiihtoliiton sivulla, löytyy rukan kansalliseen ryhmään pari seurakaveriakin edustamaan! Hienoa Kari ja O-P!
Peukkuja pidetään kaikille suomen edustajille!

Levin terveiset

Hyvin on hiihtoa vedetty,

kaiken yli vetämisessä edetty.

paljon on baanalla hiihtokarjuja,

polkemassa mäkiä ja harjuja.

Spekulaatioita siitä riittää,

kuka oloksella palkinnoista kiittää.

Mustiko taas potin vie,

tuleeko yllätäjiä ketä lie?

Täälläkin mökissä pari innokasta,

treeni kulkee ja maistuu pasta.

Seurataan tarkkaan karppaa,

kuin korkealle hän harppaa?

Oma kuntoni lienee vielä jäissä,

Mahtaa se hapottaa Oloksen mäissä!

Peruspaino on suksikilsoja saada,

jospa harjoitus määrä ei mua ojaan kaada!

Ei ollut Lempäälän baanalla hurjat jonot,

kastuu siellä kyllä tällä kelillä monot!

Vaikka olikin jalassa märkä sukka,

painettiin siellä hulmuten tukka.

Ai perkule eihä mul ookaan pitkää lettiä,

meneeks tää juttu nyt aivan päin mettiä.

Tässä totutellaan hiihtämiseen lihasta,

miltei puristaa hiihtopaita hihasta.

Kohta sitä täytyykin jo lappiin päästä,

nauttimaan toivottavasti talvisesta säästä.

Hiihtokauden avaus!

Tänään sitten pääsikin oikein tositoimiin kun Lempäälässä avattiin ensilumen latu säilötystä lumesta. Latu oli avattu kahdeksan aikaa aamulla ja itse saavuin yhdentoista maissa paikalle, melko monta hiihtäjää oli siihen mennessä jo ladulle ennättänyt, näyttäisi siltä että aika lailla tarpeeseen tulee tuollainen baana. Latua oli niinkin juhlavasti kuin kilometri. Lumi oli luistavaa joskin tyypillinen tykkilumibaana aavistuksen pehmeää. Kumminkin voi sanoa että nautin koko lailla joka kierroksesta! Sata kertaa mukavampaa kuin juokseminen ja sauvakävely. Siinä hiljalleen kiertelin pari tuntia vapaata ja pikku hiljaa happi alkoi tarttumaan lihaksiin. Pitkästä aikaa on oikein urheilullinen fiilis kehossa, jospa tätä nousujohteista fiilistä jatkuis nyt pitkään. Tuonne samaiselle baanalle kyllä suuntaan huomennakin! Pari kuvaa todisteeksi aikaansaannoksista. Kyltti varoittelee hiekasta yms. mutta eipä huolta enemmän hiekkaa ja kiviä on toisinaan ollut kilpaladuilla kuin mitä tuolla. Ja tossa yhdessä kuvassa oleva möykky ei kuulu latuun vaan on se paikka missä lumikasa lepäsi koko pitkän kesän...

Perus-setti pikku hiljaa isonee ja monipuolistuu.

Parin hieronta kerran jälkeen alkaa lihaksistossa jo aavistuksen verikin kiertämään. Nyt yritän tehdä hyvää peruslenkkiä tässä vielä lappiin menoa odotellessa ja lumia kotimaisemiin odotellessa.
Eilen perus jalkajolkotteluja ja hikijumppaa punttisalilla. Sit iltapäivällä itselle suhteellisen hankala ja outo ja varsinkin viime aikoina harvinainen laji uinti.
Menin hallille ja allas oli jaettu osiin. Yhdessä luki että nopeille uimareille, no sinne siis sekaan vaan optimistisesti. Huomasin sitten että lienee se nopea uinti vähän suhteellinen käsitys kun meikäläinen joutui koko ajan ohittelemaan tyylillä jolle varmasti nauraisi jokainen kilpauimari triathlonisti ja kenties vaikka joku hiihtäjäkin. No silti tykkäsin siitä tekemisestä. Tunnin kiskaisin tyylillä joka ehkä eniten muistutti vapaa uintia. Illalla pirun hyvä pihviateria ravintolassa kyytipojaks olut, kyllä kelpas ja kroppa toimi. Tänään kolmen tunnin taaperrus tuolla mäkisessä ja pakkas rapeassa maastossa. Nyt alkaa olla sellaisia oireita että kone saattaa lähtee käyntiin...ei muuta tällä kertaa...

Vieläkö ehtii?

Bloggaamis aktiivisuus on taas joutilaisuuden myötä noussut meikäläisellä. Samalla on kyllä treeni-intokin pompsahtanut melko lailla ison harppauksen eteenpäin. Sais vaan alkaa Pirkanmaallakin kelit pikku hiljaa kylmenemään. Suhteellisen yksipuoliseksihän se menee kun aika lailla juoksu/keppikävely ja voima painotteista on tää liikkuminen. Kohtuullisen kova hinku olis suksille lähtee. Oiskohan Tampesterin seutuvilla halukkaita hiihtoihmisiä lähtemään retkeilemään hiihtoputkeen yhteiskuljetuksella seuraavien parin viikon aikana? Ilmoittautukaa?! :) No huomaan kyllä että aika lailla mukavasti jaksan lyllertää menemään tuolla märässä maastossa jalkaisin. Vikalista kropassa on taas pääsyt vähän venymään ja siksi kai sitä pitää tässä pari päivää jotenkin malttaa olla suhteellisen iisisti. Ei kait mitään vakavampaa, mut jumeja siis! Tänään hierontaan ja sen jälkeen katsotaan mikä on meininki lihaksissa. Syksyn sateista huolimatta fiilis on ihan jees ja haaveena on että viimeistään kun kevätaurinko alkaa hellimään valollaan kulkis meikäläinenkin suksella ihan hyvää vauhtia (kovempaa kuin vuosiin aiemmin?????) Lumileiriä odotellessa vastailkaa päivitettyy gallup-kyselyyn!

Erilainen kesä oli ja meni...

En menneenä kesänä Puijolla kiertänyt,

eikä myöskään Pärnävaaralla kenkä hiertänyt.

Alkaa Mustavuorenkin maisema olla tuttua,

siitä voi kirjoitella juttua.

Reissu hommien muodossa,

sai kokea huhmarkallion mäet omassa ruodossa.

Duuni oli vähän paskasta,

ja kalliolla treeni oli raskasta.

Treenit oli lyhyitä liekö kovia,

hartiat muistuttaa lahoja ovia.

Punttisalilla Vieskassa kohtuullista settiä,

ei tarvinnut muuta viihdykettä ettiä.

---------------------------


Niin kesä on nyt sitten mennyt ja samalla venynyt kesätyö on mun osalta tauonnut. Työni Kipsimiehenä on tässä vaiheessa tehty. Uusia haasteita aletaan etsiä! Ehdotuksia otetaan vastaan! :)
Palataan vielä älyvapaiden videoiden merkeissä kerran tuonne Ylivieskan suuntaan. Jospa sitä jossain lähitulevaisuudessa saisi kuvia vaikka ihan oikeasta hiihtotreenistäkin!

Talvi tulee, aletaan treenaamaan?

Edelleen vain reissutöissä on tullut käytyä, sittenkin näyttää että sekin homma vääjäämättä valmistuu ja siten aikaa jää treeneille enemmän, tuleeko olemaan aikaa ihan yhtä paljon kuin ammattiurheilijalla, se jää nähtäväksi...
Lyhyitä ja teräviä treenejä on tullut työn ohella arkisin tehtyä, ja viikonloppuisin olen yrittänyt kulutella lenkillä vähän enemmän aikaa. En tiedä onko kunto hyvä mutta tuntuu että suht mukavasti kulkee , joskin jumeja on vähän joka lihaksessa. Fiilis kaikenkaikkiaan on korkealla ja odottelen pikkuhiljaa lumileirejä ja hiihtolenkkejä ja kisatapahtumia ennenkaikkea...

Tossa pari videota ajanviettotavoista Ylivieskan pienen pienellä puntti "salilla"

Äsken viimeisessä ilta-auringossa Huhmarkalliolla,

kostea viileä keli lämpöasteita nolla.

Siellä jyrkkään rinteeseen ravasin.

Siten henkeä avasin.

Olipas se rankkaa,

silti meno suhteellisen vankkaa.

Nyt onkin jo lopussa syyskuu,

mites nyt laitetaan suu?

Kolkuttaako omaa tuntoo,

jos ei oo lähelläkään huippukuntoo?!

On olo ollut tässä viikon mittaan hieman kipeä,

vatsan toiminta aavistuksen liian ripeä.

Ei pakki sentään ihan tyystin sekaisin,

alkuviikosta kolme lenkkiäkin tekaisin.

Tänään koitetaan vielä pihallekin päästä,

kokonaan riippumatta säästä.

Jotain lenkkiä perusrauhallista,

ennen sitä ruokaa monta kauhallista.

Kausi alkamassa onko kujeita uusia,

kuka tekee vastustajista muusia?

Tuleeko nousevia uusia staroja?

Onko vanhoilla kehittymiseen voimavaroja?

Kysymyksiä niin kovasti kiehtovia,

kuka kolkuttelee menestyksen ovia?

Blogillekin juttua tulla saattanee,

jos vain espeni esiin ne panee..

Mullekin uusi kausi mutta kujeet vanhat niin,

koitetaan niitä kirjoitella blogiin!

uuden tuhatluvun ja syksyn kunniaksi

laskuri aina vain rullaa,

tarjotaan siis lisää samaa pullaa.

Espenillä luovuus yhtä hukassa,

kuin on takkuja tukassa.

Sen tekee nää ylivieskan tuulet,

vetää myös melkein siniseksi huulet.

Vielä taitaa vähän hommat jatkua,

viime aikoina ilmassa ollut maalin katkua.

On sitä koitettu myös tehdä täällä lenkkiä,

ja ahtaassa salissa punnerrettu penkkiä.

Syksy ja talvi sieltä koittaa,

millaista sooloa säidenhaltija silloin soittaa.

Mahdetaanko aikaisin valkeaa maahan saada,

ettei pitkään vain vettä niskaan kaada..

koitetaan välillä raportoida

sain kommenttia hiljaisuudestani kuulla,

puhutaan sit ettei mua poissa olevaks luulla!

Tosiaan ihan hyvin olen hengissä!

Viihtynyt myöskin lenkkikengissä..

Lenkkiä suht lyhyttä ja kovaa,

kulkeeko talvella sitä en povaa..

Työnteko on kesän ajan kiihtynyt ,

ja ihan hyvin olen viihtynyt..

Syksyn myötä varmaan tilanne muuttuu,

mut tuskin meikä siitä suuttuu

koitetaan sitten enemmän urheilla,

eikä täytetä päätä turhilla murheilla...

on pitänyt mittailla ylivieskan tasaisia katuja,

että jaksais edes vähän kiertää kisalatuja.

Eipä ole näkynyt suurmies similän teroa,

vieläkö hän maksaa tähän kuntaan veroa?

Joku luistimilla hillittömästi paahtaen ohi veti,

kilpailijana mietin:peesiin ja heti!

Kumminkin maltoin mieleni,

samoin kurissa pidin kieleni.

Oli hällä laakereissa luisto varsin notkea,

se saattais hiihtäjän tekniikan sotkea?

Kämpässä suksitien ylivieskan,

olen ehtinyt kesän mittaan syömään useamman rieskan..

Terveisiä vaan similän terolle ja kaikille muillekin treenimiehille! Hyvää alkusyksyä!

Tällä viikolla olen ehtinyt lenkilläkin ravata,

täytynee tännekin sanaista arkkua avata.

Töitäkin reippaasti paiskitaan,

pöydässä pihvejä maiskitaan.

Toistamiseen liikutin vauhti-rullasuksia,

enemmän vuokatin vaaralle tuli hapotuksia.

Juoksua ja sopivasti mahajumppaa,

hieman vielä kun hauiksia pumppaa.

Siitä se kroppaa alkaa tykätä,

kehdannee sitä sitten talvellakin lykätä.

Sitten jos joskus palkinto voitetaan,

niin johan stereoista rokkia soitetaan.

Taidetaan soittaa muutenkin,

ainakin jälkeen hyvän lenkin.

vuokatissa

Kai se täytyy reissumiehen opetella bloggaamaan kännykällä... Pitkästä aikaa oikein kunnon urheilua! Vuokatissa on aina yhtä mukavaa ja legendaarista käydä. Vuodestaa toiseen tänne aina eksyy! Hiihtotunneli taas kerran korkattu ja pian sitten lähdetään taas haastamaan vaaran nousu rullasuksilla... Treeniseurakin on tarpeeksi nimekästä. Huonekavereina pörstin markus ja ojasalon joonas. Lisää päivitystä tulee jatkossa...

Koitetaanpas taas.

Kovin on ollut vähäistä treenaaminen tuon muun heilumisen ohella, koitan sitten rankaista kunnolla kun pääsen käymään siellä lenkillä. Syksyä kohden lisää meininkiä, mut hoidetaan tää yks työmaa alta pois. Tänään kumminkin ihan miehekästä nousua sauvarinteessä, itse asiassa kone toimi "tauosta" huolimatta varsin hyvin tuolla mäessä. Viikon treenisaldo taitaa siten olla vissiin yli neljä tuntia. Kuvat kertoo enemmän kuin nää tylsät sanaset.


Siitä vaan reippaasti ylöspäin pehmeässä hiekassa.


Sitten vähän tukevampaa maata jalkojen alla lopummassa mäkeä, rytmi kovenee.


Lopussa jo vähän loiveneekin ja sitten mennään jo tiukalla rytmillä.


Pikkuisenhan se meinas hapottamaankin alkaa.


Ja ihan aavistuksen hiki kasteli paitaa...

Reissumies

Viime viikkoina olen ollut varsin vähän kotona ja siten blogi kirjoittelukin ollut varsin vähäistä. Töiden takia on tullut reissuttua ja viikot asunut ylivieskassa. Samaa rataa vielä jatkuu hetken aikaa. Treenikin on tässä siis ollut vähän repaleista ja keskinkertaista. Välillä olen vähän koittanut työn ohella härnätä lihaksia juosten rullilla ja punttisalilla. Viikonloppuisin koittanu saada enempi liikettä mutta väsymystä ja jumeja on havaittavissa kehossa. Kyllä tässä talveen on aikaa ja se kilpailuasenne ei ole kadonnut minnekään. Syksyn myötä kovempaa aktivoitumista ja talven mittaan tulessa! näin täytyy uskoa! Parin viikon päästä piirileirille vuokattiin, sieltä sitä saanee varmaan aimo annoksen asennetta kun huomaa että muut on pirun paljon kovemmassa menossa kuin itse;) sittenhän sen näkee! Ainakin on mukava päästä tapaamaan muita samanhenkisiä ihmisiä ja kuulemaan uusia ja vanhoja juttuja. Kohta lenkille ja illalla taas nokka kohti y-vieskaa! Palataan taas asiaan!

Väline kato

Viime viikolla yhdet rullat hajos,

tällä viikolla joku mulkku toisiin kajos.

Ei siis rullaa enää ski skett sharkki,

Ne vei kontista joku pirun narkki?

Tuskin se venkula niitä pahemmin käyttää,

Tuskinpa ne myöskään paljon lompsaa täyttää.

Eipä ole pahemmin omaisuuden kunnioitusta,

Varastajilla lienee aivot täyttä kusta!?

Hetkeen ei oo hyvin treenata jaksanu,

tuskinpa se pari viikkoo on koko talvee maksanu.

Työssä olin viikon reissun päällä,

nyt sentään kotona täällä.

Jäljellä vielä sentään yhdet rullat,

pian arvokkaammat kuin kullat?

Perinteistä niillä äsken tunteja kaksi,

kestivät koko matkan ei hakenu taksi!

Luomisen tuskaa?!

On ollut pitkään luovuus hukassa,

ei ole Espenin runous kukassa.

Koitetaanpas taas löytää verbaliikka,

aiheita kertokaas mulle joka iikka.

Loppuuko runon luominen?

Jatkuu urheilujuoman juominen.

Löytyi hommiakin, niitä riittää,

palkkapäivänä velkojat kiittää.

Urheillakin koitan jaksaa,

kaipa ne väsyvelatkin täytyy maksaa.

Sain itseni tänään lenkille,

pitäskö pistää ittensä jäähypenkille.

Sen verta oli treenissä kova tuli,

että rullasuksen takapyörä alle suli.

No juuri ja juuri nilkuttaen pois tultiin,

joutaako vanha marwe haudata ikimultiin.

Nyt pitäs jostain uudet rullat hankkia,

ehkei niiden takia tartte ihan rikkoa pankkia.

Hiki virtaa

Laskettelurinteen kumpaakin laitaa,

Ylös alas kipusin ilman paitaa.

Hikeä pintaan rajusti pukkas,

siinä varmaan pari litraa nestettä hukkas.

Siitä lihaskin tykkäs ja paloi rasvaa,

metsämansikoitakin rinteessä kasvaa.

En niitä kyllä siellä joutanu poimimaan,

sen verta hyvin alkoi lihas toimimaan.

Tuskin tähän helteeseen noin vain kuolee,

Nestettä vaan ja välillä jätskiä nuolee.

Se kummasti virvoittaa,

ja runosuonta kirvoittaa.

                                     Tuossapa se hikoilumäki sitten on ylhäältä kuvattuna!

Kevyttä kuntoilua ja aurinkoa

Auringosta nautin mustavuoressa,

se näkynee punoituksena mun ulkokuoressa.

Sauvojen kanssa painelin jyrkkiä nousuja

kuuma oli ei kai ois tarvinnu ees housuja.

Jalassa kumminkin lyhyt trikoo,

nekin hetkessä märäks hikoo.

Tuntui ettei meinannut happi tarttua,

maitohapot sitä vastoin alkoi karttua.

Ylös nousin suhteellisen monta kertaa,

kyllä mäessä on taikaa ihan sama mihin vertaa.

Etäjäsenenä Katajan Joensuun,

kisoissa kaiken peliin laittamaan tuun.

Mutta joutuuko pian meikä kiristelemään vöitä,

Ensi kuusta alkaen taidan olla vailla töitä.

Oiskohan kellään tarjota hommia,

sais työmiehen eikä mitään pommia!

Viime viikko epävireisyyttä pientä,

juhannuksena ei pahemmin rähinälientä.

Nyt sitten on treeni alkanu toimimaan,

talvee ootetaan, sit päänahkoja poimimaan!

Tasatyöntöö rullailin aamulla,

ruoka oli, kohta sit kahvi ja pulla.

Lenkillä meikä vähän säikähti,

neste juomapullossa läikähti.

Kerron säikähdyksen syyn,

rullailla meinasin yli Kyyn.

En pahemmin käärmeistä tykkää,

en silti niitä sauvalla hengiltä lykkää.

Siellä se sai edelleen tiellä paistatella päivää,

ei sille minusta koitunut huolen häivää..

Vihdoin ulkona on kesän tuntua,

illalla vielä annetaan pyörälle runtua.

Viime viikko oli suhteellisen rankka,

jalat jäykät, kävelen kuin ankka.

Eilen lähdin pyörällä koittamaan,

jumeja huoltamaan ja ittensä voittamaan.

Matka piruvie lyhyeen loppu,

ei ollut enää minnekään hoppu.

Ilmat renkaasta pihalle lähti,

ja samalla ketutus esiin pläjähti.

Pullon rikkojia kiroan kovasti,

jospa ei kuulis sentään rovasti.

Illalla renkaan uuden meitsi laittoi,

tänään sit oikein hyvin ajaminen maittoi.

Ajelin kunnon ympäristö oppia,

reittiä arvoin kuin heittäis noppia.

Kävin muun muassa pispalan harjulla,

siellä ainaki oli hiki pinnassa tällä karjulla.

Edelleen treeni ollut hieman epärytmikästä,

mutta uskotaan että eiköhän se vielä tästä.

Ala talvella suksi luistaa,

sen takia pitäs vaan lenkkeillä muistaa..

Hyvää juhannusta jokaiselle,

toivottelee tän palstan vakiopelle!

Viikon katkos

Viime kirjoittelusta onkin mennyt aikaa ja kaikenlaista tapahtunut, paitsi urheilua. Olin nimittäin tuolla Jukolan viestissä kaupan hommissa ja se kaikkine tavaran pakkaamisine purkamisine ja myymälän rakentamisine vei melkein kokonaisen viikon. Vaihtelevalla rytmillä ennätettiin nukkumaan ja syömään ja näin ollen väsymystila oli kyllä aikamoinen kun eilen kotiin saavuin. Nyt täytynee sitten pikkuhljaa alkaa taas palaamaan ihan oikeaan treenaamiseen ja toivoa että treenirytmi säilyisi viikkokausia yhtäjaksoisesti hyvänä. Alkukesä on ollutkin vähän repaleinen erilaisten motivaatio ja muiden juttujen kanssa. Nyt tuon viikon jälkeen tuntuis että motivaatiota olisi taas aika tavalla mukavasti. Pitää siis lähteä tuonne lenkkipolulle kuulostelemaan että kuinka se kone lähtee tauon joskin rasittavan sellaisen jälkeen liikkeelle.

Rullahiihdon ihanuutta

Äsken treenasin keskikroppaa,

samalla tuuletin aivokoppaa.

Rasitti myös käsiä, oikeeta ja vasuria,

kun reippaasti tuuppasin kaks tuntia tasuria.

Nyt se täytyy taas julkisesti myöntää,

on oikein mukavaa rullilla työntää.

Oli kauden alkuun vähän pitempi tauko,

jospa siten en syksyllä ylikunnossa ilmaa hauko.

Kyllä täällä riittää rullailu tietä,

en siis kaikkee aikaa tässä koneella vietä.

Söin niin että maha meinaa paukkaa,

no jaksaapahan illalla juosta peruslaukkaa.

Vois vaikka itsensä päivätorkulle kääntää,

siinä transsissa onnesta ääntää...

Kirkkovene soudun sm kisa 30 km

Tosiaan eilen oli se päivä jolloin piti minunkin lupauksiani lunastella kun tuli tuossa jo keväällä vielä lumien maassa ollessa luvattua että osallistun tuohon kilpailuun. Kisa siis oli Leppävirralla ja juuri tuohon paikalliseen virranviemät joukkueeseen kuuluin yhtenä soutajana. Viidet treenit taisin ehtiä kevään mittaan käydä soutamassa ja siinä ajassa ehdin saada pienen tuntuman siitä kuinka täytyisi soutaa. Kovia treenejä vedettiin joka kerran kun veneeseen noustiin eli sitä kautta uskomus ja tieto siihen mitä tekee oli kumminkin treenikertoihin nähden kohtalaisen hyvä. Ja ainakin meikäläinen kun olen koko ikäni ollut siihen malliin kilpailuhenkinen että ei tarvinnut paljon asennetta keräillä sen jälkeen kun lähtökäskyn sai. Siinä vedettiin sitten käytännössä urku auki koko ajan. Turhaan ei löysiä itselleen antanut kisan aikana, kuten ei pidäkään. Vene kulki ihan kivasti koko matkan ajan ja tuloksena siis hopea tila. Voiton vei todella perinteikäs soutupitäjä suomen maassa eli sulkava. Kisa oli todella tiukka ja tietenkin hiukan harmittaa 18 sekunnin tappio sillä meidänkin joukkueella ainoa tavoite oli se mestaruuden soutaminen. No hopeakaan ei liene karmee häpeä. Itselleni tämä ainakin oli oikein mukava kokeilu taas ja "välipala" Tässä kumminkin sen verran vankka kestävyysurheilutausta ja tuo jo mainittu kilpailuhenkisyys että sitä mielellään ottaa osaa ja kokeilee erilaisia lajeja. Kiitos virranviemille tästä mainiosta mahdollisuudesta ja motivoimisesta tähänkin harrastukseen. Mitalimiehenä ei tietenkään harmita kovin pahasti ;)
Tän päivän ajan on kyllä takareittä kiristäny hieman ja selässä sekä käsivarsissakin pientä tunnetta, eli poweria oon saanu siihen airon varteen juntattua.
Ajattelin tässä tänään kumminkin nyt lähteä jonkinlaisella hapettavalle iltalenkille, josko sitä palautuis paremmin. Aamupäivä onkin mennyt lepäillessä+ edelleen ympäristöön tutustumisessa, tällä kertaa autolla.
Nyt ei ole soutuprojekteja eikä oikein muutakaan, hiihtoharjoittelu jatkuu ja kovenee. Katsotaan mikä voisi olla seuraava urheilu "projekti"

           Tuossapa se ansaittu mitali siis! Huomaa Oikein soutajamaisesti kovettunut kämmen!

Tulokset:http://www.leppavirta.fi/index.php?id=1113

Pirkanmaalainen pitkätukka!

Niin nyt meikäläinen on sitten kokonaan virallisesti pirkanmaalainen ja kotikaupunki on Nokia. Näin se nainen saa suomalaisen miehen muuttamaan kamoineen satoja kilometrejä! Tässä kun olen kesälomalla koko ajan niin on mukavasti aikaa tutustua uusiin maisemiin. Eilen ajelin pyörällä treeniä ja siinä samalla sain reippaasti ympäristöoppia. Tänään olen tässä käynyt hoitelemassa erinäisiä muita pikku asioita joten en ole vielä urheillut. Mutta tässähän on koko päivä aikaa niin tehdä. Treeni on mulla ollut ihan ok, tosin viime viikolla vielä tuli pari lorvailupäivää mutta kaipa niitä välillä täytyy ollakin. Pari rullalenkkiä on takana, sitten punttia pyöräilyä ja soutua. Juosten olen pari kertaa vetäny veekoota. Treeni tunnit ei ole huimia olleet mutta loppujen lopuksi muutama melko kova herjoitus on joukkoon mahtunut, jospa sitä kolmekymppisenä pitäs jo kovia harjoituksia pystyäkin tekemään hahhaa! Toi mun soutuprojekti siis huipentuu nyt tulevana lauantaina kun on Leppävirralla kirkkovenesoudun sm 30 km ja olen kotijoukkueen veneessä hikoilemassa. Muutama kova soutuharjoitus on vedetty ja niillä pitäs nyt kulkee niin että tulos on hyvä. Tuon launtain jälkeen on täysin avointa että soudanko jatkossa jotain vai olenko soutamatta.

Tuossa pari kuvaa uudelta kotiseudulta. Järvimaisemaa ja moottoritietä, sitä näillä seutuvilla riittää!

Kiitos Puijo kiitos!

Miltei koko 2000 luvun,

olen riehunut Puijolla kera urheilupuvun.

On siellä jyrkässä rinteessä,

pidetty itseä pinteessä.

On mäessä koettu varsin monet ilot,

sinne on kuluneet kaikki syödyt rasvakilot.

Sieltä löytyy pururataa ja metsiä,

samanlaista ei tarvii muualta etsiä.

Vielä minä Puijo sut uudelleen nään,

silloin tuskin juurelles itkemään jään.

Vaan suuresta halusta palan,

haastaa mäet suksilla tai jalan.

Vaikka lähteminen onkin hieman haikeaa,

ei silti lopulta kamalan vaikeaa.

Nokialla oottaa mua ihka oma kulta,

sen suhteen on fiilikset ihan tulta!

Vielä toistaiseksi puijolla..

Puijolle tänään lähteä meikä jaksoi,

ja pelkästään lähtemisen vaivan se maksoi.

Fiilis koko ajan tulee paremmaks,

Kovetessa treenin tuleeko lihas aremmaks.

Tapasin pulkkisen mäen päällä siellä,

hänen seurassaan ei tartte sanoja niellä.

Aina vaan tarinaa taitaa löytää,

eikä siihen tartte edes baarin pöytää.

Nykyään tuo mies omaa sellaisen reiden,

että fillarin selässä oisko kunkku maanteiden?

On tullut mieheen puntti voimia,

hyvin joka lihas jaksaa toimia.

Oli mäjessä myös Muurinen mulle tuttu,

hänenkin kanssaan luisti juttu.

Ei ollut hän se palloguru

sama nimi muttei mikään ukko huru.

viisas mies ja urheilija luonne,

senhän huomaa, ei oo massaa kertyny tuonne..

Jospa meikä jaksais tänään lisää pakata,

muuttokamoja laatikoihin nakata.

hyvinkin perusliikuntaa

On viime aikoina treeni ollut rentoa,

siksi ei irtoo riimiä kuin pientä ja hentoa.

Onko ollut treeni velttoa laiskaa,

en kumminkaan tätä touhua pois paiskaa..

Homma kovenee ja vältellään mokia,

monesti urheillen kierretään koko Nokia..

Hölmöily ja varsinkin epäonni treeneistä pois,

niin tuloshan suhteellisen miehekäs olla vois....

Pyörälenkin jälkeen tuossa äsken,

alle nelkyt syke, liiku pumppu sua käsken!

Vissiin laiskuus palauttanut sydäntä, kehoa

pitäsköhän pistää treeneihin tehoa!?

Kaipa tää on taas tätä hiihtotreeniä

Tänään jo ennätin rullakauden avata,

ehkei silti ihan vielä sauvarinteessä ravata.

Reilu tunti kallansiltojen tuulissa,

eipä ollut kummoinen liuku laakerin kuulissa.

Liikeradat aina vaan suhteellisen tuttuja,

illalla hieronnassa monipuolisia juttuja.

Selässä varastomiehen vankka perusjumi,

hellittääkö ennenkuin sataa maahan uusi lumi?

Mitenhän sitten kesäkuussa,

onko riimejä Espenin umpiluussa.

Kun Kuopion pölyt jaloista haihtuu,

Kallavesj Pyhäjärveksi vaihtuu.

Eikä kohti Puijoa näytä suksen keula,

lähempänä lienee näsinneula.

Ei oo vieressä savoa ei karjalaa,

kohtuu pian kutsuu pirkanmaa..

Maisemakierros

Tänään pari tuntia fillarilla ajua,

ei kumminkaan kovin rajua..

Ajoin myös uuden saaristotien,

silläkin reitillä pintaan saa hien..

Ei tarvii sen takia alkaa polkea,

että ois pitäny löysätä vyön solkea.

Vatsa on ihan timmi ja kireä,

muutenkin tuntui lihas olevan ihan vireä.

Treenikausi siis on jotenkin avattu,

Pyörää poljettu ja jalkaisin ravattu.

Rullahiihtoa ei vielä ole tullu,

mut varmaan pian, oon sen verran hullu.

Kohta treeni maisemat vaihtuu,

kun kuopion pölyt jaloista haihtuu.

Tammerseudulta löytynee paljon katua,

ja monta vähemmän tuttua latua..

Heti niihin aletaan ottaa tuttavuutta,

on siellä kaikki haastavaa ja uutta!

Taas kerran sen asian huomaan,

jos ei treenaa on vaikee riimejä alkaa luomaan..

Eilen hieman jalkalenkkiä,

Tänään kyykkyä ja penkkiä.

Oliko tyystin loppunu papu hihasta,

kumminkin aletaan enemmän liikuttaa lihasta.

Kun alkaa kroppa pyörimään,

rupee myös riimit päässä hyörimään..

Starttaillaan jälleen kautta uutta,

Oi tätä urheilun ihanuutta!

Lähdetään hiljalleen kirskuen taas liikkeelle!

Tämä viikko on vielä mennyt vähäisellä liikkumisella mutta pikku hiljaa alkaa taas mieli haluamaan liikunnan pariin. Pyöräkauden sain avattua puolentoista tunnin lenkillä ja vähän oon vetäny soutuergolla sattuneesta syystä, sanotaan nyt että pidemmän päälle ehkä hieman tympeät maisemat on paikallaan soutaa. Mutta ihan oikea soutukausikin tuli avattua tuolla Leppävirralla tänään kun porukalla hikoiltiin kirkkoveneessä, sehän olikin ihan jees!
Hiihtokausi ainakin näillä korkeuksilla on päättynyt ja kisakausi on koko maassa päättynyt.
Ranking sijoitus näköjään mulla oli sitten 63. Aavistuksen jäin tavoitteesta joka oli sillai varovasti 50 parhaan joukkoon. No kumminkin viime vuotta parempi sijoitus jonkin verran. Kyllä sitä vaan ensi talvena jälleen koitetaan henki pihisten sinnitellä siihen viidenkympin sakkiin! Kesäharjoittelua siis ei vielä ole kauhean tarkkaan suunniteltu mutta tässä yhteydessä voisin jo pyytää nöyrimmin että jos löytyisi halukkaita treenikavereita/oppaita pirkanmaan seudulta Espenin mukaan tekemään esim. pitkiä pyörälenkkejä yms niin ilmoittautukaa! Ajankohtaista siis kesäkuussa!
Palataan vielä kerran yhden kuvankin myötä talveen, tuossa allekirjoittanut miettii syntyjä syviä ei niin hyvin menneen seuran kotikisan jälkeen. Maisema ja keli oli upea, itse kohde oli apea!

Nyt ei huvita

Näin se vaan vanhakantaisen laskukaavan mukaan uusi treenikausi alkaa tästä viikosta 18. Itse olen aina sitä samaa vanhanaikaista kaavaa noudattanut. Niin toki tänä vuonnakin aloitan laskennallisesti kauden tästä, mutta enpä taida juurikaan sen kovemmin treenailla vielä tällä viikolla. Mukavasti pitkittyneen talven myötä viimeisimmästä hiihtolenkistä ei edes ole vielä vierähtänyt kuin tasan viikko. Olisi varmaan voinut pitempäänkin tehdä hiihtolenkkejä mutta sitten kun alkoi aurinko lämmittämään niin mukavuuden halu iski ja lopetin harrastamisen hetkeksi.. Olinkin sitten neljä päivää tekemättä mitään kun sitten sunnuntaina kävin hölkkäämässä jopa täyden tunnin ja heti perään maanantaina puoli tuntia. Täytynee kyllä vielä antaa kropan levätä joku tovi. Se on kyllä aivan sataprosenttisen varma että jossain vaiheessa sitä taas syttyy lähiaikoina eikä malta pysyä poissa treeneistä, mutta nyt tänään en ainakaan tuonne vesisateeseen aio itseäni raahata. Vilkuilin jo treenipäiväkirjaa menneen kauden osalta viisi ja puolisataa tuntia tulla tupsahti neljän nollaviikon kera. Selkeästi havaittavissa on jotain että kroppa ei vissiin kestänyt ihan niitä kaikkia kisoja ja muita urotöitä treenien suhteen koska erinäisiä kiputiloja ja sairauksia ehdin kokemaan. Kaikesta huomaa että amatööripohjalla tässä ollaan. Välillä tuli kisoissa ihan kivoja tuloksia ja kehitys oli vuosien jälkeen parempaan päin aavistuksen. Lopullinen kruunu vaan jäi kaudestani puuttumaan kun olin vajonnut maaliskuun aikana kilpailullisesti varjojen maille ja sm kisat meni penkin alle. Eipä tässä mitään.. odotellaan lopullinen ranking lista ja katsotaan mihin kohtaa siinä oma nimi sijoittuu.. Tulevaisuus on uudenlainen...ensi kauden aikana tuskin niin hurjan paljoa tulee Puijon mäestä nautittua kuin nyt viimeisinä kahdeksana vuotena... elämä vie miestä...
Niin tuosta gallupista...se kun on nyt tuossa ollut pitkän aikaa niin koko ajan enemmän ja enemmän vastaajista kallistuu juopottelun suuntaan...alkuunsa tuli vielä noita lumella nauttimisia , mutta kevään edetessä harrastukset näköjään muuttuu...luonnollista...

Ennätys kevät

Tänäänkin vielä hiihtelin kuluneella matukalla,

parhaissa paikoissa sama millainen kapula alla.

Metsäpaikoissa tietty aika lailla roskia

silti urheillessa terve punoitus koristaa poskia.

Piruuttani kova vauhtisen lenkin potkaisin,

ja treenin jälkeen ison proteiiniannoksen hotkaisin.

Käytin sopivasti molempia hiihtotapoja,

hapottamaan alkoi reittä ja lapoja.

Onpa urheilu aika lailla elämän tapa,

mitä sitä muka tekis jos ei reeniä lapa..

alkaa kausi pikkuhiljaa loppua,

lepoakin kaipaa, vappuna ei pidetä hoppua.

Ainakaan hiihtoladulla,

entäs kapakkakadulla?

                                   Tuollaiselta näytti puijon päällä 20 päivä huhtikuuta -09

Vieläkin

Kävin jälleen kerran,

hiihtämässä reilun tunnin verran.

Tehosykkeellekin kiihdytin,

sillä tavoin itseäni viihdytin.

Vielä vaan puijolla lunta ja harrastajia riittää,

hiihtoväki tyytyväisenä paanamiestä kiittää..

Pienesti vajaa motivaatio

Niin se sitten pääsiäinenkin tuli ja meni, kaikessa rauhassa oleskelua sekin aika. Hieman tuli pientä liikehdintää tehtyä, jumppaa ja vähäsen jalkaisin ulkoilua. Jotenkin tosiaan on välillä tuntunut että kroppa ei oo mun vaan se on jotenkin vaihtunut huonompaan, sitäkö se perhana täydet kolmekymmentä ikävuotta teettää. Odotellaan ja liikuskellaan rauhassa, eiköhän se sieltä taas ala kroppa hyrrätä ja intokin nousee. Kaipa sitä muuten hyrrää koko ajan, kevättä ilmassa ainakin hieman! Tulevaisuudessa uusia kuvioita! Nyt on kyllä sanottavaa tänne blogille suhteellisen vähän, pitää varmaan koittaa joku kunnon lenkki tehdä niin vois tulla taas riimi taikka pari, sillä ulkona raikkaassa ilmassa ne runot sikiää, ei ne tuu jos vaan seinien sisällä lorvailee! Vastailkaa joutessanne uuteen galluppiin ahkerasti. Nyt mää taidan käydä vaaka tasoon peiton alle, tästä jatketaan taas!

Pääsiäinen talvella!

Pääsiäinen ja oli ihan luminen aamu,

maisema valkoinen kuin haamu.

Ei se kevät meinaakaan tulla,

sellainen tunne on nyt mulla

Kaipa se vielä aurinkokin loistaa

ja sen lämpö sitten lumet poistaa

Pääsiäisen aika on hyvää,

syödään mämmiä monta lautasellista syvää!

Hiihtokelit jatkuu hyvinä!

Tänään hiihdin perus lenkin kaksi tuntia keskisykkeellä 124 perinteistä. Pitona oli pelkistetysti universal ja violettiliisteri sekaisin ja hyvin tuntui toimivan tuolla vaihtelevan lumisella ladulla. Kyllä vielä huhtikuussa tuntuu olevan kelit kohdallaan tänä vuonna. Kuvat kertoo enemmän kuin sanat:

Tällekin viikolle urheilua, vihdoin

Tänään itteni hiihtämään väänsin,

sitten puijolla tyytyväisenä huokaisten äänsin.

Kelihän on totaalisen upea!

en sitä tässä moittimaan rupea.

Ilta-aurinkokin helli,

ja olo oli makea kuin karamelli.

Eipä ollut vielä ladulla paljoa edes roskia,

Nyt lenkin jälkeen terveesti punottaa poskia.

Pikkuhiljaa pettymykset mielestä haihtuu,

ja ne liikunnan iloksi taas vaihtuu.

Viikolla kolmenkymmenen ikävuoden vuoksi valvoin,

Tähän astista elämää muistelin ja palvoin.

Nautintoa ihan kivasti riittää,

osin siitä täytyy myös urheilua kiittää!

Kontiolahden sm hiihdot

Niin siinä sitten kävi että sm kisoista ei paljon meikäläiselle käteen jäänyt. Tuo ensimmäinen lause oikeastaan kuvastaa koko kisojen kulun minun osalta. Koitetaan nyt silti kertoa hieman enemmänkin.
Olin taas urakkatyöläisenä ja ahkeroin kaikki kisamatkat, valitettavan kehnolla tuloksella näin jälkikäteen.
Perjantaina sprinttiviesti ja se meni sellaista ihan kohtuullista perusvauhtia vaikkakin odotukset omasta menosta olikin aavistuksen korkeammalla ennen starttia. Jotenkin en saanut itsestäni irti juuri mitään ja näin ollen oli tyytyminen vain karsintaerän hiihtoon ja kokonaistuloksissa sijaan 28.
Mukavan ennakkoluulottomasti minun kanssani Katajan kakkosjoukkueessa hiihtänyt nuori mies Petteri Nissinen uskalsi lähteä kovaan paikkaan ja teki ihan hyvän suorituksen. Tulevina vuosina saattaa olla varsin kova luu joka matkalla! Seuran ykkösjoukkue O-P Tolvanen ja Kari Varis taisteli mitaleista varsin rajusti, lopulta sijoitus oli suht mukavasti viides.
Lauantaina sitten viesti minulla kolmos osuus ykkösjoukkueessa, oma suoritukseni oli katastroofi! totaalisesti oli puhti poissa ja jos vähänkään koitti iskeä niin välittömästi oli valtavat hapot. Jos olikin viesti jo aivan aavistuksen kenties alakanttiin mennyt jo ennen mun osuutta niin sitten se viimeistään meni. Noin arvioilta ehkä ainakin se minuutti liikaa tuli normaaliin suoritukseen, mutta minkäs teet. Kaikki oli pelissä ja vaihdossa olin ihan katki. Jostain syystä vaan koko maaliskuun ajan on kunto ollut menossa huolestuttavasti alaspäin, tai nyt se on jo ihan sama, tää on viimeinen hiihtokisaraportti tälle talvelle!
Viestissä sijoitus siis lopulta kymmenes, eli meikäläiselle tuollaisetkin sijat on ollut harvinaista herkkua mutta sittenkin päällimmäinen tunne on harmitus sillä valtavan paljon parempaan olis mahiksia. Kukaan viestin viejä ei pahemmin ylistänyt omaa suoritustaan niin tässä on tulos. Ensi vuonna uudelleen!
Sunnuntaina se viiskymppinen johon oli tullut oikein väkiryntäys, osallistuja ennätys pitkään aikaan!
Mun hiihto siinäkin noudatteli jo tutuksi tullutta kaavaa, hyvin jaksaa jos ei kiirettä pidä. Olevinaan lähdin reippaasti liikkeelle mutta ei, ei voinut pitää vauhtia, hapotti vaan välittömästi.
Kolmatta 6.25 km kierrosta mentiin ja juoton jälkeen tuli kamalan paha oli, vauhti putosi entisestään, sitä kesti reilun kierroksen. Tuon jälkeen olo yllättävästi rupes paranemaan ja pystyin aavistuksen kovempaa vauhtia pitämään ja loppuun saakka tulin omasta mielestäni ihan suhteellisen hyvin, pettymys tosin oli valtaisa kun tiesi ettei hyville sijoille ole asiaa. Suurin ongelma oli näköjään jälleen kerran huonossa alkuvauhdissa. Näköjään kumminkin sitten jaksaa lyllertää sitä omaa ja rauhallista vauhtia ja hyytyy hieman vähemmän kuin joku toinen. Sijoitus siis lopulta suuren väkijoukon puolen välin paremmalla puolella sijalla 72.
Tulokset:http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2009/tulokset.html
Kumminkaan ei nyt ole meikäläisen lihaksistossa kaikki kohdallaan..on varmaan jo kerääntynyt kroppaan ongelmia pitemmän ajan kuluessa.. Täytyy niihin perehtyä ennen kuin alkaa taas uudelleen revittelemään treeneissä. Toki ajattelin vielä hiihdellä niin kauan kuin lumia riittää, sen jälkeen täytyy suunnitella jälleen kerran uusi kausi! Puolet elämästä on vaan menty uutta ja uutta hiihtokautta harrastaen...sitä rutiinia ei parane vieläkään liian äkkiä muuttaa toisenlaiseksi. Vikalista on näin äärimmäisen lähellä kolmeakymmentä ikävuotta melko pitkä lihaksistossa mutta kaipa ne siitä vielä, olkapää, takareisi, selkä, pakara, varvas....

Nöyryyttävää perinteistä ja mieltä kohentavaa vapaata..

Paljon on kerinnyt hikipisaroita vuotaa siitä kun tänne viimeksi kirjoittelin. Ensinnäkin lauantaina oli Pärnävaaralla seuran omat kisat ja meikäläinen veteli sitten kauden pohjanoteerauksen. Kaikki oli pielessä tuona päivänä. Ja tuolla äärimmäisen rankalla reitillä sitten jos ei kulje niin eroahan sitten tulee myös reilusti kun on tullakseen. Nyt on tosiaan alla kaksi varsin huonosti kulkenutta perinteisen kisaa mutta ei lannistuta, treenataan vielä josko sitä joskus osais hiihtää. Noista Katajan kansallisista en viitsi kauheen paljon kirjoitella kun ei omasta hiihdosta ole kauheesti kehumista. Lipsahteli ja muutenkin jo alkuvaiheessa iski kamalat hapot jotenka peli oli siinä. Voiton vei Imatran urheiljijoiden huippu mies Lari Lehtonen ennen mun seurakaveri Tolvasta. Näyttää siltä että O-P:n meno kohenee hyvin just ennen sm-kisaa!
Olihan tuo vähän sellainen kisa että sen halus unohtaa mahdollisimman pian ja jo seuraavana päivänä hiihtelin uudelleen pärnävaaran upeissa maisemissa ja aurinkokin paistoi. Tyyli oli vaihtunut luisteluhiihtoon ja rauhallista hiihtoa hiihtelin tunnin ja kolme varttia. Olo oli jo silloin kehossa aivan toinen eli ilmeisesti aukaisi paikkoja kun hiihdin väkisin maaliin sen kisan vaikkei kulkenutkaan.
Katajan hiihtojen tulokset:http://www.joensuunkataja.fi/hiihto/katajan_kansalliset_tulokset09.html
Maanantai iltana sitten varsin mielenkiintoinen ja todella mukava sprintti tapahtuma tuolla Joroisissa. Tapahtuma oli siis nimeltään Härkä sprintti ja mukaan olikin saaneet houkuteltua melkoisia "härkiä" reitti oli noin kutakuinkin kaksi kierrosta ympäri urheilukenttää käyden takalaidalla pienen penkan päällä mutta käytännössä varsin tasainen maasto. Luonnollisesti myös kisana äärimmäisen tasainen siis. Karsinta hiihtoa ei ollut vaan järjestäjä oli arponut neljän hengen ryhmät joilla aloitettiin suoraan sprinttaamaan ja kaksi aina jatkoi. Niin sitä meikäläinenkin sinnitteli B-finaaliin ja siellä kakkospaikalle kovien nimien seurassa. Siellä vapaan hiihto tuntui kaiken kaikkiaan oikein mukavalle. Suksi luisti ja teknisesti oli helppoa se hiihtäminen. Tästä jäi hyvä fiilis viikonloppua kohti mentäessä.
Luettelen tässä kahdeksan parasta sprinttaajaa jos muistan..tuloksia ootellaan tuonne: http://edu.joroinen.fi/~jou/
1. Lasse Paakkonen
2. Anssi Pentsinen
3. Jari Joutsen
4. Kari Varis
5. Antti Lampinen
6. Esa Seppä
7. Tuomas Kinnunen
8. Teemu Kattilakoski

Joroisiin oli saapunut kovia härkiä
Miehistäkö noista näkee naiset unia märkiä?
Kovaa iskettiin siellä wassua
ainakin tapahtuma miellytti hiihtäjää hassua.
Tunnelmaa koko kisan ajaksi riitti,
toivottavasti myös yleisö kiitti.
Samat jätkät sekä moni muu,
loppuviikosta taas kokoontuu,
Paikalla on tosi moni kova luu
kellä kääntyy silloin hymyyn suu?
kyllähän hymyillä joka tapauksessa pitää,
kun kuopiosta lähden kohti itää.
On hiihto niin hauskaa puuhaa,
että kyllä sen parissa tulevinakin kausina luuhaa!

Nyt rentoa, ja sm kisassa lentoa?

Taitaa vielä kroppa palauttelua vaatia,

turha lienee täksi päiväksi rajua menoa laatia.

Loppuviikkoa kohden kovenee meno ja asenne,

Siihen on merkit se on selvä enne..

Ulkona vielä ihan talven oloista,

jospa lumi vielä kannattais hiihtäjäpoloista..

Ettei pariin viikkoon vielä upottais loskaan,

ja sotkeennuttais lumen alta esiin tulevaan roskaan..

Kauden huipentaa Kontiolahti,

siellä toivoisin että ois mullakin huima tahti!

Pogostan hiihto

Nyt yön yli nukuttuani sitten viitsin alkaa tänne vasta analysoimaan penkin alle mennyttä kisaa. Pahin harmitus on poistunut hyvien yö unien myötä. Todellakin Ilomantsissa tuli käytyä ja tavoitteena oli luonnollisesti kolmen parhaan sakkiin itsensä survoa mutta paskat. Olo tuntui aika lailla normaalille ja suksia kokeilin stadionilla, kaikki pelas. Pääsin pienten selvittelyjen jälkeen etummaiseen lähtökarsinaan vaikka alunperin oli järjestäjä antanut minulle numeron 388 joka olisi oikeuttanut paikkaan varsin takana. No nyt numerolla 97 ekassa lähtö karsinassa ja taktikoin itteni eturiviin. Lähtö sujui hyvin ja olin varsin helposti kärjen mukana eka mäen päällä. Pari kolme kilometriä tuupittiin siinä ja ihmettelin että kovaahan ne pojat lykkii, mutta totuus oli kenties hieman jotain muutakin. Kaiketi olikin hieman sellainen massakisa että ei siellä tainnut kukaan toisia varsin odotella vaan koko ajan vauhtia oli jonkun verran. No viidessä kilometrissä kun Jarmo rissanen aloitti oman tempomis shown huomasin että eipä mulla ole eväitä kun suksi ei luista. Alamäkeen kaverit vähän jätti ja pari muuta takaa aina ohitti tai sauvasta tuuppas lisää vauhtia. No perkeleen tosissani yritin kiskoa jokaisen peesiin mutta pikku hiljaa selät vaan loittoni.. 35-40 km saakka painelin täyttä, alkoihan se kyllä jo painaa matkan teko tahmealla suksella. Sen jälkeen kyllästyin ja hiihdin ihan hiljaa, veteraanit tuuppas ohi viimeisen kympin aikana...Edessä näin viis kilometriä ennen maalia tutun hahmon Jarmohan se siinä...hänen suksikin oli hyytynyt kesken matkan eikä kilpahiihto enää kiinnostanut. Itsellä tuli se klassinen virhe että suksi toimi stadionin läheisyydessä missä on paljon hiihdetty mutta sitten metsässä neitseellisellä baanalla pitoalue napsahti jäätyä ja näin ollen sekä luisto että pito oli kehnonlainen. Tultiin sitten Jarmon kanssa yhtä aikaa rinnakkain maaliin jutellen niitä näitä. Näin sitten kuntoprojekti romahti oikein kahden miehen toimesta odotettua tasoa alemmaksi. Sijaluku näköjään on siis kymmenes ja neljä edellistä Pogostaa voittanut Jarmo Rissanen on samalla ajalla yhdestoista. Nuo siis vain yleisen sarjan tulokset, muutamia sitkeitä aikuisempaan ikään ehtineitä miehiäkin on edellä .No jospa tämä nyt edes pitemmän päälle poikisi jotain hyvää. Ainakin nyt jo yön jälkeen olo on ihan suht hyvä, nälkä tuntuu olevan vähän väliä ja kroppa toimii, no viikon päästä taas rynnistellään kisabaanalla tosissaan kun Kataja järjestää kisat Pärnävaaralla.

Tulokset:
http://ilu.fi/pogostanhiihto/index.php?page=tulokset_2009

Mikähän ois sopiva otsikko...

Hiihtämällä on kiva itteään viihdyttää,

joidenkin mieltä taitaa hiihtoasiat kiihdyttää..

Rintterit sivuilla kirjoittelee nimim. Ukko ihme sontaa,

Onneks tollaisia "kaikkitietäviä" ei oo liian montaa..

Yhden sellaisen vielä hyvin kestää,

tuskin hänen juttunsa rinttaamista estää..

Tänään Lassilan Kalle cupin A finaalissa,

siihen tarvii jo olla ketterä kuin kissa.

Jokohan ensi vuonna niin kovaa kojahtaa,

että norskeillakin kakit housuun rojahtaa?

Mulla ei itellä oo viikonloppuna rinttiä,

matkaa sen verran että joko pimentää vinttiä.

No ei tän enempää tässä vaiheessa,

mutta pysytään hiihtoaiheessa!

Kovasti terveisiä rinttereille,

vielä tuotatte lisää iloa faneille meille!