Nyt kun sitä lunta tarpeeks tuli,

niin hiihtäjän sydän suli.

Ladulle innosta puhkuen,

kovaa kuntoakin uhkuen.

Tiedä sitten siitä kunnosta,

ei se ainakaan kiinni ole itsetunnosta.

Kisataan lenkkeillään positiivisella mielellä,

ja ruokapöytään juostaan vesi kielellä.

Alkaako pakkanen taas paukkua ja rutista,

jospa ei tarviis taas liian kylmässä tutista.

Parissa kympissä voi vielä vetää,

sitä kylmemmässä alkaa olla jäistä setää..

Iisalmi hiihdot

Kerran pakkasen takia siirretyt iisalmen hiihdot saatiin sitten toisella yrittämällä pidettyä ja keli oli sopivan lämmin. Ensimmäiseen yritykseen en ollutkaan mukaan ilmoittautunut mutta toisella kertaa olin koska muutenkin ylä-savossa olin joulua viettämässä. Melko moni muukin urheilija oli tullut mukaan siirrettyyn kisaan, kenties jopa enemmän kuin olisi ollut kisan alkuperäisenä päivämääränä.
Kilpailu hiihdettiin kahden ja puolen kilometrin lenkillä ja kilpailijoiden ihmetykseksi iisalmelaiset olivat onnistuneet taikomaan ladulle valtavan määrän hiekkaa ja kiviä. Siis luntahan ei savossa kauhean paljon ollut ellei nyt ole tullut parin päivän aikana. Kumminkin iisalmessa on lumetusjärjestelmät ja kaikki. Olisiko kisan voinut järjestää vielä vähän lyhyemmällä mutta kokonaan lumetetulla reitillä?
No jokatapauksessa kyllä tuollakin reitillä miehet ja naiset järjestykseen saatiin. Muutaman kerran suksi jyrähti kiinni maihin tai jonnekin siten että liuku keskeytyi kokonaan. Uusi suksi samantien hiontaan... käyttökapistuksia kai ne lie??
Itse kisa ei omalta kohdalta kauhean paljon hurjia fiiliksiä nostanut kerrottavaksi. Peruspuurtamista ja toi perinteinen on tänä(kin?) talvena ollut aika hankalaa. Hartioissa oli sellainen perus duunarin jumi ja käden liikkui liian heikosti tuollaiselle radalle missä tasaista osuutta oli reilusti. Alusta asti painelin mielestäni kovaa ja tasaista vauhtia, mutta kello ei vaan tykännyt siitä menosta. Peeseihin ei ollut asiaa, puristus puuttui. Maaliin jaksoi helposti , siinä se suunnilleen oli. Voittaja oli kovan luokan menijä eli Tero Similä, hänelle jäin 3.39 ja sillä ajalla oli tyytyminen sijaan 13. No nyt on kausi avattu pertsallakin ja tietty tarkoituksena että sitäkin tyyliä hieman kovempaa hiihdän jossain vaiheessa taas, katsotaan jatkossa onnistuuko.
Kisan jälkeen hyppäsin autoon ja ajelin hämeeseen, kotipuolessa tuli reippaanlainen lumituisku vastaan ja nyt täällä ainakin näyttäis että lunta alkaa olla riittävästi. Eilen ei tullut urheiltua mutta kohta vois lähteä sukset jalassa vähän happea haukkaamaan tonne raittiiseen ilmaan.
Kilpailun tulokset:
http://iisalmenvisa.com/images/stories/KansIisalmenHiih2010.htm

Tampereen pyrinnön hiihdot

Niin se näyttää tänä talvena olevan että joka hiihtoon johon osallistuu näyttää olevan kaksi aluskerrastoa kisa-asun alle minimivaatimus.
Tänään siis tuolla kaupin urheilupuistossa kisajärjestäjänä Pyrintö. Pakkasmittari näytti jotain -15 ja suhteellisen raaka tuuli teki olosuhteista varsin kylmän. Mutta talviurheiluahan hiihto onkin, vaikken varsinaisesti niin kovista pakkasista tykkääkään.
Tulin kisapaikalle niin viime hetkellä kuin vain mahdollista ja suoraan autosta hyppäsin verryttelyladulle. Tunti hiihtoa alle ja sit vaan kisaan rohkeasti. Suhteellisen mukavaan vauhtiin pääsin heti alusta saakka joskin hieman edelleen arkailen nousuissa ja vähän muutenkin arvelutti että jaksanko hiihtää 15 kilsaa omaa kovaa. Väliajoista mulla ei ole mitään käsitystä mutta ainakin tuntuu että vauhti pysyi tasaisena alusta loppuun saakka. Kylmyyskään ei haitannut, pariin kertaan vaan alamäessä kokeilin että onko nenä tallella mulla kun toi naamavärkki tuntuu olevan jokseenkin kylmän arka. Mitään varsinaista kiriä tai muuta venymistä en kyennyt saamaan aikaiseksi mutta ainakin itseä tyydyttävä hiihto tuli. Pääsin jopa palkinnoille. Sijoituin siis viidenneksi jääden voittaja Iiro Niskaselle reilun puolitoista minuuttia.
Tässä on nyt ollut joulukuun aikana vähän ennusmerkkejä siitä että hiihtohulluus vaan isonee mutta otetaanhan nyt kaikessa rauhassa ja nautitaan harrastamisesta, sillä sitähän tää nimenomaan on.
http://www.tampereenpyrinto.fi/hiihto/TULOS%20kans%2019122010.HTM

Pitäis varmaan taas käsitellä kisasuksen pohjaa,

sekö mut sitten menestyksen tielle ohjaa?

Vai se että ahkerasti hikoilee treeneissä,

vai onko menestys pelkästään synnyingeeneissä.

Kunhan ei pakkanen kaikkia hiihtoja pilaa,

yli 20 astetta ni on ladulla tilaa.

Illan tässä koitan voimia keräillä,

aamulla ei tartte aikaseen heräillä.

Yhdet sukset kisaan laittaa,

verryttelee ja jospa meno maittaa.

Kylmä keli mahtanee olla,

jospa ei jäädy pallit ja polla!

Fis Kallen kisat Lapinlahdella

Niin se vaan taas kerran mullekin koitti se päivä kun tempaistaan kireääkin kireämpi trikoo päälle ja puetaan numeroliivi ja niin edelleen. Vielä lauantaina pakkanen armahti meikäläisen ja sprinttikisa jouduttiin perumaan. Toisaalta harmi koska olin Lapinlahdelle asti matkustanut ja toisekseen jo perjantaina verryttelylenkillä oli vaikeaa pidätellä itseään... No en tiedä sitten olisko siitä sprinttaamisesta kauheemmin kuitenkaan ollut kertomista mutta tällä erää sain ottaa lauantain iisisti ja nautiskella anoppilassa herkkuruuista.
No sittan sunnuntaina päästiin tositoimiin, mittari näytti ehkä jotain -14 astetta eli oikein mainio keli talviurheilulle. Fiilis kovasti juhlava, jalassa uudet monot päällä uusi asu ja vieläpä uudet suksetkin menettivät neitsyytensä ja päätyivät välittömästi kisabaanalle.
Kisaan starttasin ilman turhia stressaamisia ja uhoamisia hyvillä mielin. Pyrin kumminkin alusta asti taas painamaan omaa kovaa ja muistuttamaan tutulle miehelle että mitä se kilpahiihto oikein on. Jonkun verranhan hiihdossa oli tuollaisia hyviä merkkejäkin ilmassa. Kausi on nyt avattu ja uusiin kisoihin pian lähden ja yritän tietty parantaa menoa. Ylämäkiin menin ehkä aavistuksen liian varovaisesti, tasaisilla osuuksilla sitten olin itseni mielestä omassa elementissä, suksi liukui ja ainakin tuntui että matka taittui ihan kivasti. yhdeksän kilsan kohdalla oli eväät vähän niinkuin syöty mutta maaliin vaan tulin ja kiriäkin koitin vääntää siinä omaks harmiks ja muiden iloksi.
Ja minimitavoite täyttyi eli fis pisteitä pamahti sen verran plakkariin että nyt jo läpäisin karsinnan siihen että pääsen hiihtämään keväällä viittäkymppiä kilpaa. Toisaalta Normimatkoille ei tuolla tuloksella ole sm kisoissa asiaa. Kumminkin tulos on suhteellisen hyvin linjassa oman fis tuloshistorian kanssa, kauden avaukseksi jopa jokseenkin valoisa. Näin ollen kasvaako nälkä syödessä iskeekö armoton hiihtotranssi, no kevääseen on aikaa paljon ehtii tapahtumaan. Enpähän sentään ihan paskasti hiihtänyt. Katsotaan mitä tuleman pitää...
Kallen kisojen tulokset:
http://www.savogames.fi/kallenkisat/?page=tulokset

kisakauden avaus lähestyy...

Niin pitkään aikaan ei tuntunut huonolle etten muistanut,

Mut tänään ei meno niin maistunut eikä edes luistanut.

Happikaan ei liian hyvin kulkenut,

mikähän nekin räppänät on sulkenut?

Vajaa pari tuntia suksilla käppäilyä,

nyt sit koneella tuntemusten näppäilyä.

Joka tapauksessa viikonlopuks Lapinlahdelle,

Seisomaan starttiviivalle kahdelle.

Pyritään ettei sorruta turhaan stressiin,

lähdetään vaan harrastelemaan kovien messiin!

Jos fis pojoja matkaan tarpeeks vähän tarttuu,

silloin sm kisakokemus vieläkin karttuu.

Jollei sitten niin kovaa kulje,

ei se silti hiihtoharrastusta pois sulje.

Tää on sitten harrastuksen kulminaatiokohtia,

jos ei sm paikka aukee täytyy muuta pohtia...

Eilen illalla kolme tuntia pertsaa jauhoin,

sen jälkeen hurjasti ravintoa sisääni kauhoin.

Nyt aamulla vaan kevyempi lyhyt lenkki,

silti taas kutsuu ruokapöydän penkki!

Näkyy kaupissa paljon hiihtäviä ukkoja akkoja,

ei näy hiekkaa kiviä ei ees koiran kakkoja.

Pikkuhiljaa lumikasa siellä kevenee

ja sitä mukaa hiihtäjän hymy levenee.

Kelien ollessa kovasti myötä

on kaupunki tehnyt lumetustyötä.

Varmaan pian tulee pituutta lisää taas,

Hyvin voidaan hiihtää kun on lunta maas.