Liikkuminen pikkuhiljaa hiihdon suuntaan

Tänään käväisin putkessa Jämillä,

ja oli ukko jotenkin ihan hämillä.

Löyty nääs perinteisen potku kunnolla heti,

sen enempää en sitä siis enää eti.

Vuokattiin pikapuoleen sitten tästä näin,

Sunnuntaina sen näkee monta minsaa alotuksessa jäin!

On kai se hiihtäminen uponnu mieleen syvälle,

kun se vaan tuntu taas niin pirun hyvälle!

Ajomatkakin sujui mukavasti Sabatonia kuunnellen,

Volumetasoa enimmäkseen ylöspäin muunnellen.

Luntakin maistettu

Kävin tuossa pyörähtämässä pikaisella muutaman päivän reissulla Ylä-savossa, samalla reissulla tuli sitten tehtyä elämysmatkailua päiväseltään ihan kainuuseen asti ja kävin kokeilemassa miltä ne sukset tuntuu jalassa. Osin liikunnantäyteinen pidennetty viikonloppu huipentui Vuokatissa leppoisaan könyämiseen sukset jalassa. Edellisenä päivänä suoritettu maksimaalivauhtinen maasto/hiekkatie juoksutreeni + illan maastopyöräily oli saanut jalat väsyksiin ja hieman kipeäksikin. Siltikin hiihto tuntuikin varsin mukavalle. Ehkäpä juurikin siitä syystä sitten että malttoi mennä riittävän hiljaa. Tuollainen leppoisa askellus vapaan suksilla oli omiaan hellimään 9 kilsan maukkajuoksusta kipeytyneitä kinttuja. Tästä voi päätellä että olen siis kaiketi hieman enemmän hiihtäjä kuin juoksija. Pitänee siis koittaa päästä lisää lumen makuun suhteellisen pian. Ja joka tapauksessa paluu Vuokatin baanallekin on jo pelottavan lähellä! Silloin pitäis olla tosi kyseessä!?

Pari pientä kuvamateriaalipätkää todisteeksi! Vuokatin säilölumilatu on suuri ja kaunein! ei muuta ku hiihtämään!

 

Ei tarvii tehdä videoihin mitään hidastuksia kun ,

liike on valmiiks tuolleen melko verkkaista.

 

Suurella asiantuntemuksella ja isosta lumikasasta latua 

Vuokatissa tehdään, ja ei muuten ollu paskaa lumen seassa!