Galluppia ja muuta höpinää

Niin kelit jatkuvat edelleen äärimmäisen talvisina. 2-4 astetta lämmintä ja vettä sataa. Huomenna alkaa jo joulukuu, tuliskohan sen mukana viileämmät kelit? Pientä lupailua siihen suuntaan on ollu säähemmoilla. Toisi sitten lopummasta joulukuuta pukki edes säkillisen lunta lahjaks niin nähtäis sitäkin hieman jos ei muuta. Urheilurintamalla ei sinällään mitään uutta ja ihmeellistä. Tylsää on ollut tuo treenaaminen ei sille mahda mitään. Juoksemista ja puntin nostelua olen enimmäkseen tehnyt, mun jalat vaan ei tykkää juosta, eikä kyllä pääkään. Haluis tosiaan suksille takaisin ja pian! Tossa oli toi entinen galluppi ja vaikkakin otos jäi suhteellisen pieneks niin näytti siltä että vastaajat kallistuivat siihen suuntaan että kannattais hankkia uusi harrastus. Nyt siis kysynkin teiltä arvon blogitekstin lukijat että mikä laji se passais uudeks harrastukseksi. Vastailkaa ja tosiaan tänne saa jättää kommenttejakin, olisin niistä erittäin iloinen! :D

Enää pientä piikkiä urheiluintoa vastaan!

Ei eilen täysin nastan hyökkäystä kenkä kestäny,

ei se silti mua lenkkeilemästä estänyt.

Tänään sitten voimaharjoitusta,

sitä voi tehdä vaikka maa onkin musta.

Ennen ja jälkeen verryttelyjuoksua,

halki kaupungin joka on täynnä kumin tuoksua.

Pitää kait sitä työstää renkaita maailmalle,

vaikkei näemmä tarttis viel ees talvirenkaita alle!

Eipä kauheesti tarvii suksiakaan voidella,

eikä sauvaan sompia kohdalleen hoidella.

Kai se joskus saattaa pakkanen saapua,

voidaan sit vetää päälle turkis kaapua??!!

Fiilikset ääripäästä toiseen!

Lapista paluun jälkeisellä viikolla menikin urheilurintamalla olotila ihan alas. Lumitilannekaan kun ei huima ollut ja sitten jokin mysteerinen poikkeustila kropassa. vatsassa käänteli, selkään vihloi. Huomasin myös että jokin on pielessä kun ihan normaalista peruspunttisalitreenistä ei meinaa palautua laisinkaan, normaalisti jos samanlaisen setin tekee niin ei tule mitään kiputuntemuksia eikä muitakaan. Nyt sitten reisilihakset oli kipeät kolme päivää. Varsinkin kun ennen tuota harjoitusta oli lepoa ollut jo kaksi päivää. Pientä ulkoilua jalkaisin ja se yksi punttiharjoitus tuli viime viikon saldoksi. Tarkoitus oli osallistua Lempäälässä kisoihinkin. Siellä on järjestelyorganisaatio tehnyt hurjan työn kun on saanut kisan läpi vietyä vallitsevissa olosuhteissa. Itselläni ei ollut mitään mahdollisuuksia uskaltautua kisaan. Lauantai aamuna kun heräsin oli päässä kamala särky ja kolotus, samoin kuin lihaksissa muuallakin. Lämpöäkin oli jonkun verran. Harmitus oli kyllä suuri koska kiinnostus kisoihin on suhteellisen polttava. Nyt vain täytyisi saada ukko normaalikondikseen että pääsis liikuskelemaan aktiivisemmin. Hiihtoa tuskin tulee joka päivälle mutta tarkoitus olisi putkeenkin kenties jonain päivänä hiipiä. Ja vieläkin Valkeakoskella mainostaavat että tykkilatua on pätkä olemassa edelleenkin. Katsotaan voisko sinnekin vielä yrittää. Kumminkin nyt rupeaa olotila olemaan jokseenkin ok ja mieli halajaa tekemään urheilusuoritteita. Asennoituminen pitää kääntää siten että treeniä tehdään oli keli mikä tahansa, jaloitellaan ulkona, suksitaan putkessa/tykkibaanalla ja pullistellaan punttisalilla voisipa sitä myöskin käydä yhden tunteroisen vetämässä karmaisenvan näköistä vapaauintiakin jonain päivänä. Kaipa se kunto sieltä löytyy ja johonkin kisaan vielä tulee virkeä ja kohtuullisen kovakuntoinen ukkeli tällä kaudella!

Paluu lapista takaisin lumettomaan hämeeseen!

Viikko oli ja meni. Lumituntumaa ehti tulla levillä ihan mukavasti. Luonnonlumi tilanne ei tuolla lapissakaan järjettömän suuri ollut mutta tykkibaana oli täydellisessä kunnossa. Sitä 4,5 kilsan lenkkiä tuli sitten hinkattua edestakaisin melkein joka päivä kahdesti. Jotenkin siellä on vuodesta toiseen niin miellyttävä tunnelma. Monella tapaa tietty kovasti odottava kun iso osa siellä olevista kilpailijoista avaa silloin jo kautensakin. Mutta ennenkaikkea se että huomaa kuinka paljon siellä on tuttuja, tervehtiä saa lukuisia kertoja joka lenkin aikana. Juuri se tekee tästä harrastamisesta vieläkin hauskempaa. Vuosien varrelta tutuksi tulleiden kanssa ehtii siinä hiihtämisen lomassa jonkin verran kuulumisiakin vaihtelemaan. No kaikenkaikkiaan harjoitus puri hyvin ja lumituntuma on nyt jo kohtuullisen mukava. Tällä erää on väsynyt olotila mutta mieli on hyvä. Kisaakin siellä jo vedettiin! Omalta osaltani kisat ei tuoneet mitään uutta ja ihmeellistä. Siis Oloksella lauantain pertsan viidelletoista osallistuin. Hiihto oli sellaista perusvarmaa, vauhtia ei ollut kovin paljoa vaikka paukutin täysiä menemään, kumminkaan en hyytynyt mielestäni missään vaiheessa ja sellainen olo jäi että on mahdollista suoriutua jatkossa 15km kisasta aika lailla paremminkin läpi. Tuohon kisaan en ollut ainakaan satsannut henkisiä voimavaroja enkä juuri fyysisiä voimia jättänyt säästöön tuota kisaa varten, pääpaino oli vain harjoittelussa. Joskushan se eka startti on kumminkin aina uuteen kauteen tehtävä. Nyt se on alta pois ja sijaluku oli 149. yli neljä minuuttia voittaja Jauhojärvelle jääneenä. Jatketaan harjoituksia ja kisataankin kun kohdalle sattuu, tulosta syntyy vielä jossain vaiheessa talvea. Toivottavasti oikeaan aikaan!
Hienoa oli nähdä ja kuulla "vanhan" tutun ikätoveri Olli Ohtosen menemistä. Pitkin viikkoa lenkillä oli sellaista rennon mukavaa juttua ja aistittavissa oli että tuo tuore toisen lapsen isä nauttii hiihdon parissa olemisesta oikein toden teolla! Lauantain pertsassa hänellä vielä hieman kahnasi mutta sunnuntain vapaalla sitten paras suomalainen! Onnea siitä ja tervemenoa maailmancuppiin! Toivotetaan onnea ja menestystä sinnekin!
Oloksen tykkikisojen tulokset löytyy:http://www.muonio.fi/liikunta/
Cup valinnat hiihtoliiton sivulla, löytyy rukan kansalliseen ryhmään pari seurakaveriakin edustamaan! Hienoa Kari ja O-P!
Peukkuja pidetään kaikille suomen edustajille!

Levin terveiset

Hyvin on hiihtoa vedetty,

kaiken yli vetämisessä edetty.

paljon on baanalla hiihtokarjuja,

polkemassa mäkiä ja harjuja.

Spekulaatioita siitä riittää,

kuka oloksella palkinnoista kiittää.

Mustiko taas potin vie,

tuleeko yllätäjiä ketä lie?

Täälläkin mökissä pari innokasta,

treeni kulkee ja maistuu pasta.

Seurataan tarkkaan karppaa,

kuin korkealle hän harppaa?

Oma kuntoni lienee vielä jäissä,

Mahtaa se hapottaa Oloksen mäissä!

Peruspaino on suksikilsoja saada,

jospa harjoitus määrä ei mua ojaan kaada!

Ei ollut Lempäälän baanalla hurjat jonot,

kastuu siellä kyllä tällä kelillä monot!

Vaikka olikin jalassa märkä sukka,

painettiin siellä hulmuten tukka.

Ai perkule eihä mul ookaan pitkää lettiä,

meneeks tää juttu nyt aivan päin mettiä.

Tässä totutellaan hiihtämiseen lihasta,

miltei puristaa hiihtopaita hihasta.

Kohta sitä täytyykin jo lappiin päästä,

nauttimaan toivottavasti talvisesta säästä.

Hiihtokauden avaus!

Tänään sitten pääsikin oikein tositoimiin kun Lempäälässä avattiin ensilumen latu säilötystä lumesta. Latu oli avattu kahdeksan aikaa aamulla ja itse saavuin yhdentoista maissa paikalle, melko monta hiihtäjää oli siihen mennessä jo ladulle ennättänyt, näyttäisi siltä että aika lailla tarpeeseen tulee tuollainen baana. Latua oli niinkin juhlavasti kuin kilometri. Lumi oli luistavaa joskin tyypillinen tykkilumibaana aavistuksen pehmeää. Kumminkin voi sanoa että nautin koko lailla joka kierroksesta! Sata kertaa mukavampaa kuin juokseminen ja sauvakävely. Siinä hiljalleen kiertelin pari tuntia vapaata ja pikku hiljaa happi alkoi tarttumaan lihaksiin. Pitkästä aikaa on oikein urheilullinen fiilis kehossa, jospa tätä nousujohteista fiilistä jatkuis nyt pitkään. Tuonne samaiselle baanalle kyllä suuntaan huomennakin! Pari kuvaa todisteeksi aikaansaannoksista. Kyltti varoittelee hiekasta yms. mutta eipä huolta enemmän hiekkaa ja kiviä on toisinaan ollut kilpaladuilla kuin mitä tuolla. Ja tossa yhdessä kuvassa oleva möykky ei kuulu latuun vaan on se paikka missä lumikasa lepäsi koko pitkän kesän...