On taas kerran tapetilla sama aihe,
Onko tullut loppuun blogi elämänvaihe..
Tässä tulee toisinaan pohdittua,
Että mitähän vittua..
Annetaanko runoilun tyystin olla,
Mitä tekee blogilla kun päivitysten määrä on nolla..
Eipä tosin olekaan kertomista mistään aiheista.
Tai ei tänne kerrotakaan kaikista vaiheista..
Hiljaista elämää sportti rintamalla..
Ei tuu pitkää riimiä niistä kertomalla..
Urheilu toki edelleen se harrastus rakas,
Mutta ahkera kilpaurheilu elämä tuskin tulee takas..
Monenlaista pientä edelleen koitettu,
Mitään ei oo hävitty, pelkästään voitettu..
Liikunta kannattaa monessa muodossa..
Pysyy pää kunnossa eikä oo liikaa läskiä ruodossa..
Oon minä suksiakin pikkuisen koittanut,
Se homma ei tosin ilosävelmää vielä soittanut..
Sanotaan näin että ehkä sitten talvella,
Säilölumet mahtaa vaan auttavasti palvella..
Ei sen ladun parissa vielä kliimaksiin laukea,
Eikä suu liialliseen riemu riimittelyyn aukea..
Jos ois lunta metri tai ees puoli,
Aukeisko silloin kunnolla runosuoli..?
Eikä se meinaa harrastamista liiaksi piristää,
Kun yhä viikkojen jälkeenkin välillä kantapää kiristää..
Siispä ei pistetä kintulla liiaksi kipittäen,
Istutaan vaikka sohvalla pillimehua lipittäen..
Jumpalla oon käyny joka viikko kerran tai kaksi.
Siitä on kalenterissa joka viikon kohdalla raksi.
Jos sais vaikka kolme viikkoa kuntoilua nousujohteista,
Niin vois alkaa löytymään suunta harrastamisen kohteista..
