Ei oo taas ollu blogi kauheesti mielessä,
miten lie tää asia taas niin pielessä.
Oon kesän jotenkin jaksanut ulkoilla,
välillä täytyy tilastoja mulkoilla.
Tasasen tappavaa puurtamista,
ei siis mitään uuden uran uurtamista,
Reippaalla tunti päivässä keskiarvolla,
harvan päivän kohdalla on pelkkä nolla.
Maratonpäiväänkin ois viikko ja rapiat,
poskien pitäs nyt siis olla riittävän kapiat.
Ja askeleen pitäis olla reippaan keveä,
ja keskikropan vähemmän leveä.
Muoto on kestävyysliikkujalle riittävä,
mutta kuka onkaan palkintojen jakajaa kiittävä.
Ja voihan olla että oonkin hakemassa palkintoa omaa
nimittäin jälkeläistä niin pientä ja somaa.
Osallistuminen siis ei ole mitenkään varmaa,
silti ei oo mieli pätkääkään harmaa!
