Kesäkuun kuntoilukooste

Niin se on taas kuukausi vaihtunut, Huomaamatta pian on kesä tekemättä mitään haihtunut.

No pari kertaa käyny ulkona lenkillä,

Ihan ei oo vaan istuttu penkillä..

Kertomista ei oo paljoa silti ei tiedä mistä alkaisin,

No enimmäkseen käyny kuntoilemassa jalkaisin..

Silloin tällöin pari pientä rullasuksilenkkiä,

Ja jopa sitäkin vähemmän puntti penkkiä..

Ei oo asetettu tavoitetta missä itseään haastaa,

Sekään ei silti taida sisimmässä isommin raastaa.

Jos nimen johonkin listaan laittaa, 

Niin mahtaisi kuntoilu keskittyneemmin maittaa..

Aikahan sen edelleen jatkossakin näyttää,

Että mihin sitä aikansa käyttää.

Ulkoliikunta on tasolla ihan hyvällä, 

Eikä lihas oo läskin alla kauheen syvällä..

Yksinkertaisen ukkelin yksinkertaista kuntoilua

Viimeiset neljä viikkoa on ollut tekeminen yksinkertaista.

Tuskin näillä silti syntyy tekijää ylivertaista.

Viikossa viitisenkymmentä kilometriä lenkkarin käyttöä.

Ei ehkä siltikään vielä ole Kenian joukkueeseen näyttöä.

Mutta kyllä tuolla askel määrällä ,

On pysynyt paino kurissa aikuisella jäärällä.

Rupeeko yläkropasta katoamaan viimeisetkin voimanrippeet?

Ja Juoksuhommasta on vaan pohkeet kippeet?

Vielä sentään esim leuanvedossa jaksaa muutaman toistaa,

Eikä oo tarvinnut haaravälistä kaikkia punnuksia poistaa..

Juoksun lisäksi siis silloin tällöin salijumppaa,

Sen verran että omiksi tarpeiksi voimaa jaksaa pumppaa..

Tuolla varaston nurkassa rullasuksetkin näin..

Niitä siihen hetkeksi katselemaan jäin..

Vielä en sentään uskaltanut koskea,

Käännyin pois ja näytin persposkea.

Eiköhän anneta kuitenkin lajikirjon pikkuhiljaa kasvaa.

Ulkoillaan kesällä monipuolisesti ja laitetaan aurinkorasvaa.

Kerrankin kisakuulumisia:

Niin sinä kävi että lupaukset on lunastettava. 

Tänään siis sitten Pirkan hölkkä, niinkuin olin parissa aiemmassa kirjoituksessa ennättänyt lupailemaan..

Kaikkea sitä meneekin lupaamaan, no olenpahan taas kokemusta rikkaampi..

Pirkan hölkkäkään ei minulle tapahtumana ollut ennakkoon tuttu muuta kuin nimenä.

Kuten taas äkkiseltään mietin niin edellisestä juoksukilpailusta muutenkin on jo vuosia aikaa.

No tällaiseen kärsimykseen lähdin tällä kertaa,sitä se suuri suu ja yllytys hulluus saa aikaan.

Niin varma en kuitenkaan itsestäni ollut että ennakkoon olisin ilmoittautunut..

Kisapaikalla vallitsi hieno tunnelma voisiko sanoa että ihan hyvin ja tottuneesti viihdyin siellä vuosien paussin jälkeenkin..

Kunnosta oli pieni aavistus että mihin se voisi riittää mutta täyttä varmuutta ei ollut joten starttasin maltillisesti liikkeelle ja varmaankin kaiken kaikkiaan koko matka meni suhteellisen tasaisesti samaa meininkiä. 

Jossain kohtaa oli mielessä että lopussa kun pääsen melkein kotini takaa meneville viimeisille kilometreille otan railakkaan vauhdin lisäyksen ja loppukirin mutta siihen ei rahkeet riittäneet, mutta alussa valittua tasaista vauhtia kuitenkin tulin loppuun saakka.

Hyvästä vauhdin jaosta ja tsemppauksesta eritoten lopun kilsoilla mainitsen tässä erityis kiitoksen Monipuoliselle kuntoihmeelle ,treenikaverille,kollegalle Juha Nyyssöselle joka juoksi itselleen alivauhtia vain ja ainoastaan auttaakseen minua tasaiseen suoritukseen.. ja ihan hienostihan sieltä tultiin meikäläisen kuntoon ja viime vuosien tekemiseen suhteutettuna.

Reittihän ei ole kisareitiksi nopea.. paljon hiekkatietä polkuja mäkiäkin on reitillä.

Olen suhteellisen tyytyväinen tähän suoritukseen.. Jos sitä katselee vain ja ainoastaan kisailijan näkökulmasta niin voidaan todeta että eihän mun edelle ennättänyt loppujen lopuksi niin hurjan montaa juoksijaa .vaikkakin aikaero kovimpiin verrattuna voidaan katsoa kalenterista..

Oma aika oli pikkuisen yli kaksi ja puoli tuntia.

Tuolta järjestäjien sivulta pystyy sitten asiasta kiinnostuneet kurkkimaan lisää:

https://www.pirkankierros.fi/pirkan-holkka/

Nyt on arvatenkin tuntemuksia jaloissa ja sen lisäksi myös selässä.. no tästä jatketaan taas jotain kivaa tehden kun tästä palautuu...

Melkein 200

Tässäpä tätä taas uutisointia tälle palstalle vaikkei juurikaan ole mitään sanottavaa.. Kun ei ole oikein mitään projekteja ollut päällänsä niin ei ole paineita tänne kertoa projektin etenemättömyydestä.

No olen minä ulkoilua harrastanut silleen että melkeinpä vois sanoa että ihan siedettävässä kunnossa tässä olen.

Olenpahan ajankuluksi juoksennellut eri mittaisia ja eri vauhtisia pätkiä, useimmiten tosin lyhyesti ja hitaalla vauhdilla. 

No kuitenkin ehkä määrällisesti suhteellisen paljon melkein mihin vain omiin tilastoihin vertaan.. Kun ei oo oikein koskaan tullut määrällisesti paljoa juostua. 

Viime kuussa kuitenkin lähemmäs 200 kilsaa, joka lienee silti puolet siitä oikeiden urheilijoiden määrästä.. Tai sitäkin vähemmän. 

Kuitenkin tuo juokseminen on ollut isoin liikuttaja tässä viime aikoina. 

Se on pitänyt ukkelin suhteellinen sutjakassa kunnossa ja varovaisten lenkillä tehtyjen kokeiluiden myötä arvioisin että alle 40 minuutin kympin kunnossa olen 🤔

Enpä silti usko että tästä tulee jatkossakaan mikään hupsujuoksija palsta vaan olkoon edelleenkin tämmöinen viimeinen muinaisjäänne kansallisen keskitason kilpaurheilijan muka kovasta treenihommasta vuosien takaa 😂

Joo ja tosiaan ihan kokonaan en ole rullasuksiakaan unohtanut, viime viikollakin koskin niihin kun ne olivat varastossa edessä ja siirsin toiseen paikkaan.. 

No oikeita rullahiihtolenkkejäkin muutama lyhyehkö. 

Tutun tuntuisia liikkeitä siinä lajissa on vuosien takaa ja edelleenkin se on mukavaa ja talvea luonnollisesti odotan siinäkin mielessä että pääsis suksillekin siis jos oikeasti tulis lunta..

Katsotaan mitä tässä syksyn mittaan vielä tulee saatua aikaiseksi.. Taisin tässä taannoin eräälle yllyttäjille vahingossa luvata että lähden Pirkan hölkkään juoksemaan 33 kilsaa.. Siihen on kuukausi aikaa.. Saa nähdä mitä tapahtuu ennen sitä ja millä verukkeella voin viime hetkellä jänistää hommasta.. 

Toiveiden toukokuu

Tässäpä sitä onkin taas kirskuen nytkäytetty liikkeelle ties monesko uusi hiihtotreenikausi. Vai onko tämä nykyään vaan kuntoiluvuosi jonka merkkaus vaan aloitetaan tiettynä aikana vuotta... Mene ja tiedä..

Tässä on kuitenkin aloiteltu ja touhuiltu ja melko paljon varmaan mennään samalla kaavalla kuin ennenkin että pikku pätkä perus jauhamista melkein päivittäin.

Tämän lisäksi haaveena hieman jotakin erilaistakin mitä harvemmin on tullut harrastettua... Tähän harvemmin harrastettuun voidaan ehkä listata tuo aiemmissa päivityksissä mainittu ratajuoksu. Ja siis varsinkin se tavoitelistassa oleva tonnin veto mahdollisimman hyvään aikaan.. Tuonnehan sen listasin että alle 3,10. No sekin sittemmin on kiristynyt aikaan tasan 3min. Vääräleuat mokomat saivat yllytettyä somessa piru vie, minä ja suuri suuni.. No siinä joutuu kuitenkin itse pääpirukin juoksemaan, mun lisäksi siis kun lupautui jäniksen rooliin jos aikatavoite on edellä mainittu.  Tätä touhua silmällä pitäen on jo vedetty yksi harjoitus radalla ja huomista odotan pelon sekaisin tuntein että mitä sieltä onkaan tulossa!

Mitä noihin muihin tavoite hommiin tulee, niin eipä niitä juuri ole edes mietitty. No okei leuanveto 20 kertaa tuli tässä vahingossa kun hieman jumppasin.. Eipä ollut virallista taltiointia, katsotaan onnistuuko se jossain vaiheessa. Ja nämä kaksi edellä mainittua hommaa on keväällä tuntunut suht hyvälle. Yhtenä syynä varmaan se että pitkästä aikaa moneen vuoteen ei tullut kevät kiloja. Eli tässä on toiveita ilmassa että minustakin voi tulla vielä urheilija.. Ai niin.. Olihan siellä se kympin juoksun aika tavoitekin.. Kerran oon vitosen keväällä jaksanu juosta alle 20 min tietä pitkin niin kaipa se maltillinen 38 min 10 km saattaa sieltä tulla kun pistää tossua toisen eteen..

 Tässäpä sitä vedetään puutteellisella suoritustekniikalla itseäni merkittävästi kovempien perässä.
Edellä Huhtalan Pasi ja sitten kolmen minuutin yritykseen yllyttäjä Juha Nyyssönen.

Jänisjuoksukevennys

Tässä todistusaineistoa voidaan laittaa,

vakavaa ei tartte olla ja kuntoilu maittaa.

Oli juhlavaa juoksurataa  kiertää,

ilman että alkoi kupolissa hiertää.

On helppo tehdä kehittävää harkkaa,

kun seuraa vaan vetoapua kellon tarkkaa.

Vetoapuna rivakka mies Viialasta,

tunnettu läpi suomen vahvasta jalasta.

Jalan lisäks löytyy nopee solu hällä kielestä,

mahtavia kannustuksia tulee hältä mun mielestä!

Oli toki muutenkin itseäni parempaa seuraa,

ravasimme kuin neljä vauhkoontunutta peuraa!

En paljon mukavampia treenejä keksi,

ei jää tämä kerraksi viimeiseksi!

Aprillipäivään lienee vielä aikaa?

Mahtaako joku pian taas suuttua,

kun taas viikkotunnit taitaa puuttua.

Se asia korjataan ihan nyt juuri,

viime viikon määrä on kyllä totutun suuri.

vakiot reilu seittemän ja puoli,

vähäsen sykkii myös runosuoli.

Tän viikon levolla eilen aloitin,

ja tänään rankaista koitin.

Juoksutettiin itteä ja paria muuta miestä

henki vinkui ja oltiin märkiä hiestä!

Huomenna kärsinen pohkeesta arasta,

olihan vauhti vissiin kauden parasta.

On Kaupissa kunnolla treenimaastoa, 

kokonainen kymppi ihanaa raastoa!

Verryttelyssä hauskoja puhuttiin,

ja mun seurasiirrostakin huhuttiin!

Mistä ihmeestä nää huhut alkaa pauhaa,

Kun meikä kuulemma ens kaudella Visassa jauhaa!?

Seura Iisalmen on sangen mahtava en kiellä,

mutta nyt vois joku vähän sanojansa niellä!

Siirtomarkkinoilla lienee varsin kuumaa,

kun tällaistakin tulee, liekö viinien huumaa!?

Historiaa on kanssa mainitun tiimin,

mutta nyt oon Hämeessä ja kohta päätän tän riimin.

Lekissä jatketaan omaa touhua puolivakavaa,

tervehdin sua näitä suuria huhuja jakavaa!

Pikku juoksentelua

Pitänee tännekin päivitellä ettei vaan suuren suuri yleisö pääse luulemaan että täällä lepäilisin ihan laakereillani. Sitäkin varmaan vähän on, muttei sentään joka päivä.
Eilen tosiaan erehdyin minäkin menemään juoksukisapaikalle ja vieläpä numero rinnassa lähtöviivalle!
Kilpailutapahtuma oli Raholan kymppi tässä Tampereella ja matkana 10 km.
Sää oli aurinkoinen ja lämmin, hyvä ulkoilukeli.
Toissa keväänä olin saman juoksun viimeks kirmannut ja sen perusteella olin asettanut itselleni aikatavoitteen 39 min. Aika vaatimatonta, mutta hyvinkin linjassa siihen mitä meikäläinen on viime vuosina kirmannut.
Tätä vauhtia siis lähdin pitämään.. pikkuisen vajaata 4 minuutin kilsavauhtia. Jalka tuntui ihan hyvälle siihen vauhtiin , mutta jotenkin vaan tuntui sitten että oli matkan varrella monen monta sellaista huonoa hetkeä ja vaikka olevinaan kipitti menemään lujaa niin ei vaan vauhti pysyny hyvänä. Liman eritys oli kyllä keskimääräistä isompi, pikkuisen ehkä olikin pihisevissä henkirööreissä vielä normaaliakin enemmän jarrua ja sieltä ehkä vois sen minuutin selitellä. Aika oli siis 40.03.
En ole kyllä varma oliko reitti muutenkaan täsmälleen sama kuin edellisellä juoksemallani kerralla. Matkalla on niin paljon mutkia ja risteyksiä että en millään voi muistaa. No joka tapauksessa ainakin hyvä treeni siitä tuli.
Illalla vielä verryttelyks pelasin sählyä tunnin. Eli sunnuntai oli hyvinkin sellainen aktiivinen korkean sykkeen liikehdintä päivä. Jalka on alkanu pelaamaan aika hyvin. Ainakaan näin aamusta ei oo kintut niin kipeet kuin mitä ennakkoon kuvittelin. Tuntimäärät ei huimia ole enkä ole vielä juurikaan hiihtotreeniä tehnyt mutta koitetaan pitää liikettä yllä kun hyvälle tuntuu. Monipuolisuus on ollut tän toukokuun teemana toistaiseksi.
Kun toi viikon 18 tunti julkistus aiheutti jopa pientä mukavaa keskustelua tuolla facebookin seinällä niin julkistellaan sitten tunteja koko kesä. Viikolla 19 tuli urheilutunteja 6h40min ja viime viikolla 20 tunteja tuli 7 tuntia, eli hyvinkin tyypillisissä keskiarvoissa mennään. Tuo 7 on juuri se minimi keskiarvo johon koitan päästä vuoden ympäri.

Aika vakavaksihan se vetää kun tietää että kohta tuntuu kintuissa!

Reitti oli tuollainen

             Ja räkä roikkuen paita märkänä vaatimattoman loppukirin turvin maaliin ajassa 40.03

Tehojuoksuja

On kesän mittaan jonkun verran juostu ja ravattu,

melkein aina on juostessa henkiröörejä avattu.

Tehotreenit enimmäkseen kintuilla nilkuttaen,

talvella mennään sitten ohituskaistalla vilkuttaen!

Tänään taas kymppi Kaupissa halvatun rankkoja mäkiä,

sai taas reilusti rykiä ja kovasti räkiä.

Juoksuseura oli taas niin kovasti rajua,

että meikäläisellä alkoi hämärtää tajua!

Jotenkin näyttää olevan koipien elastisuus hukassa,

jaksaminen hyvää perustasoa silti kummassakin sukassa.

Sen verran on rasvaprosenttikin niukassa,

että mahtuu ravaamaan kompressiopöksyssä tiukassa.

Syksyn mittaan toiveena olla aavistuksen enemmän notkea,

jaksaa sitten talvella hiihtopöksytkin hikeen sotkea.

Juoksukisa

Niin on jälleen koettu sekin hulluus miten sitä kisaa juostaan. Tai lähinnä näin sen toisten tekemänä, ittekin siellä soljuin joukon jatkeena ja painelin sen minkä kintuista pääsin. Tänään siis hulluuttani osallistuin tapahtumaan nimeltä Raholan kymppi. Ei ollu kauheen irtonaista ei, uskaltaakohan jossain uudelleen startata. Tässä on viikon mittaan tullut tehtyä erinäisiä urheilujuttujakin jopa tai ainakin näin huonolla peruspohjalla yhdistettynä töihin olin saanut itteni jo valmiiks vähän väsyksiin. Ei avannu paikkoja eilen lyhyt mutta kovavauhtinen rullahiihtovapaa osittain kovassa vastatuulessa. No aamulla paikalle saavuttua fiilis oli kaikesta huolimatta ihan kiva. Mielessäni mietin että 40 minuutin alle se täytyy kyetä. Alusta asti se oli kärjen suhteen selvää että takaa seuraajan rooli mulle jää, sen verran oli jäätävää toi kyyti heti paukusta alkaen. Seurailin ja tunnustelin miten omat kintut kestää ja aika selväks kävi että se neljän minsan kilsavauhti näyttäis olevan se meikäläisen vauhti. Muutaman ensimmäisen kilsan ajan jouduin säätelemään sykemittarin pantaa kun se pirulainen alkoi valumaan. Yleensä kun se pysyy paikoillaan aina moitteettomasti niin just nyt se sitten jotenkin heti alkumatkan jälkeen pyrki koko ajan napaa kohti. Pakko sitä on säätää sitten uudelleen koska pian se ois valunu mahan kohdalta lautaperseen yli nilkkoihin asti ja kaatanut pyristelijän. Siitäkin selvittiin ja sain sitten dataa kauden kovimmista sykkeistä. Se on nääs nykypäivänä kun ei olla enää niin totisia urheilijoita niin voidaan mitata kisassa ja kaikissa, ilman dataa ei ois urheilua heh. Maaliin saavuin jäätävän loppukirin saattelemana. Tämä sinnittely riitti sijaan kahdeksan ajalla 39.26 Voittajalle Janne Niemelle jäin 5.12.

Tulokset:
http://www.teamrahola.fi/2015/05/raholan-kympin-tulokset-2015.html

Tuosta vaan lähtöviivalta mutkaista polkua näkymättömiin

Urheilujuhlan tuntua ja pukutilana perinteikäs betonibunkkeri jäähallissa

Juoksijat juoksee ja muut vaan yrittää?!

Nyt voitaneen sanoa että meikäläinen osoitti oikein poikkeuksellista aktiivisuutta ja osallistuin jo toiseen juoksutapahtumaan peräkkäisinä viikonloppuina!
Tällä kertaa vuorossa oli Suomensaaren juoksu Tampereella, mukava tapahtuma mukavissa maisemissa, ja ehdottomasti mukavassa seurassa!
Itseään paremmassa seurassa joutuu aina lujille ja sen kai pitäis kehittää!?
Kisamatkana siis oli 6 km reitti oli pääosin hiekkapohjaista polkua, välillä hieman metsäisempää jossa myös hieman kiviä ja puunjuuria, pientä kumpuilevaa mäkeä 2 kilsan ympyrää.
Alusta alkaen taas näytti olevan selvää että ei meikäläisen menolla olla kärkikahinoissa mukana sen verran oli miehekäs starttivauhti kärkiporukalla, melko pikaiseen katosivat näkyvistä mutkaisella reitillä. Itse pyrin kipittämään kaikki mitä jaloista irti saan ja kyllä tuntui hieman siltä että reisilihas oli jälleen liian epäelastinen. Vaikka kuinka koitti mennä niin raja tuli vastaan nimenomaan jaloissa, kun ei liiku niin ei liiku kovempaa. Kaikki siis pelissä mitä tuolle päivälle oli mahdollista raapia, eli ei selittelyitä sen enempää. Oma pyristelyni riitti siis sijaan seitsemän eli ensimmäinen joka ei saa palkintoa, niin tyypillistä mulle kesät talvet.. Aika oli 21.21 eli reilu pari minuuttia voittaja Taivaisen perässä. Jos mun gps kello pysyi kartalla koko matkan niin reitti oli vain 5,4 kilsaa. Näin ollen kilometrivauhdiksi tulee 4 min per kilometri.. Vaikee sanoa olisko mennyt kovin montaa kilsaa enemmän tuolla vauhdilla, voisko sanoa että onneksi oli lyhyt matka heh.
Oliskohan ne juoksut nyt taas juostu vai onko niin että ei kahta ilman kolmatta? tuskinpa vain.. mutta koitetaan haastaa ainakin itseään edelleen erilaisten treenien muodossa.
Jollain tapaa hyvinkin odottava tunnelma on talven suhteen koska liikettä on kesän mittaan ollut ihan kivasti (ainakin hetkittäin).
Talvea kohti mennään ja mielessä vaikka mitä!

Juoksuhommia sittenkin minullekin

Niinpä niin , enää ei mitään jossitteluita mönkään menneen maratonyrityksen jälkeen. Sen jälkeen urheilu oli hetken aikaa pelkkää kävelyä , mutta sitten se kroppa jotenkin ihmeesti alkoi heräilemään, on siis tullut viime aikoina ihan ookoo menolla taas kilsoja ahnehdittua jalkalenkeillä ja rullilla. Hetkittäin se menee vaan siihen että innosta puhkuen paahtaa niin kovia treenejä ettei meinaa palautua kunnolla.
Tänään sitten se päivä koitti kun juoksuviivallekin uskaltauduin, enää en tehnyt mitään etukäteisilmoittautumisia, menin vaan paikalle ja nimi listaan ja menoksi.
Kisa siis oli ensimmäistä kertaa järjestetty Akaan Mesihölkkä matkana 26 km.
Fiilinki oli ihan mukava ainakin henkisellä puolella, jalkojen tiesin olevan lievästi epävireessä mutta paskaakos siitä, vedetään kovaa tai ainakin yritetään.
Tällä viikolla treenistä olikin jäänyt pois kaikki "turha" meno ollut lähinnä että joko täysiä tai ei ollenkaan heh.
Tiistaina valmistelin juoksemalla kympin mäkiseen maastoon "kovaa" ja seuraavan päivän punttitreenikin oli omiaan pistämään kropan aika jumiin. Edellisen päivän verryttelyjuoksu olikin ainoa leppoisa pätkä ja silloin kuulostelin että reisi on epäelastinen mutta ei muuta ku menoks vaan!
Niin no siitä kisasta pari sanaa.. arvailin omaa vauhtiani etukäteen ja epäilin pystyväni juoksemaan 4.15 kilsavauhtia. Olisi tehnyt mieli juosta kyllä hieman kovempaa mutta siihen ei kintut antaneet myöten vaikka olisi mitä tehnyt. Starttiviivalta heti lähti porukka melko lailla lujaa, yhtä aikaa siis kympin ja 26 km:n kisaajat. Kuulostelin ja kattelin sitä vauhtia että josko se tasaantuisi ja saisin vähän vetoapuja mutta ei,  vauhti kärjessä oli ja pysyi kovana niinpä aloin säännöstellä omaa vauhtiani ja vedin mielestäni erittäin tasaisesti ja käytännössä kuitenkin ihan niin maksimia kuin se tolle matkalle oli mahdollista.
Kahdeksantoista kilsan kohdalla alkoi takareisiä kiristää ja pahasti ja oli jo pelko perseessä kramppaamisesta , niitä ei kuitenkaan tullut ja vauhtini pysyi kiukulla silti samana. Loppuaikani oli 1.52 ja risat ja kun matka oli pikkuisen yli 26 niin koko kisan keskivauhdiksi tuli juuri se 4 min 15 sek per kilsa. Loppuaika oikeutti sijaan 5. kärkeen eroa tuli 11 min. Tätä kirjoittaessa ei vielä netistä löydy tuloslinkkiä joten siksi ei sekunteja.  Uskomattoman tasaista työtä, toi  lienee sitten se maksimivauhti kun se oli sen maratonin tavoitevauhti ja sitä koko kesän treenasin. Täytyy tosin tunnustaa että tänään tuskin olis mennyt vielä 16 kilsaa samalla vauhdilla.
Tyytyväinen olen kumminki tähän juoksuun ja itselleni se todistaa että kesän kohtuullinen aktiivisuus on tuskin tyystin hukkaan mennyt! Tästä jatketaan, pian ehkä enemmän hiihdollisissa merkeissä toivottavasti!

Valitusta ja ininää ja ilon aiheita suuria

Viimeisen jälkeen voin tässä ylpeänä julistaa myös blogin kurkistelijoille että olen 24.8. syntyneen tyttölapsen isä! On hieno tunne se!
Sitten urheilua..tai urheilemattomuutta.. Niin se sitten pienokaisen syntymää ennen jo orastavana ollut epävireisyys on jatkunut päiväkausia. Tietty ton pikkutytön elämänrytmi on jokseenkin vanhempia väsyttävä.
Näistä kaikista johtuen maratonjuna jätti meikäläisen, en siis juossut eilen Tampereen Varalassa kuten olin jo toukokuussa päättänyt. Jotenkin vaan kroppani on sellaisessa tilassa että ei varmasti olisi mennyt kovin hienosti se. Vatsassa on väännellyt ja pieniä kolotuksia välillä päässä ja milloin missäkin päin kehoa. Vaikka olin tankkaillut ihan mukavasti niin silti ennen maratonpäivää yöllä heräsin reiden kramppaamiseen , jotenka se oli miltei viimeinen niitti. Pitkään punnitsin mielessäni asiaa vielä aamutuimaankin koska juoksemishalu olisi ollut kova.
Päätin olla lähtemättä jotta en niittaisi itseäni totaalisesti, sillä halu urheilla jatkossa sekä jalkaisin että suksilla on valtava.
Koen asian niin että mun ei ainakaan itselleni ja tuskin kellekään muullekaan tarvii todistella mitään siis siitä että maratonin jaksan juosta alusta loppuun saakka. Se ei siis ole mikään tavoite tai kynnyskysymys. Ainoa meininki oli tehdä tulosta ja todennäköistä että tavoite olisi tässä olotilassa jäänyt saavuttamatta.
Sen enempää jossittelematta tilannetta näytti siltä että terveenä olisi ollut mahdollisuus  siihen kolmen tunnin rajaan ja sitä kautta jopa kisan voittoon, kovasti tietty onnistumista olisi vaadittu, ehkä joskus taas jossain yritän.
Keväästä asti kun on juoksulenkkejä tehnyt ihan mielestäni kohtuu hyvällä asenteella niin voiko tän juoksuhomman jättää tähän vai yrittää vielä jotain syksyn mittaan.. mene ja tiedä.
Juoksuhommista huolimatta huomasin kesällä yhtäkkiä että hiihtotreeni alkoi yllättäen kiinnostaakin taas hieman enemmän, rullahiihtolenkkejä on tullut edelliseen kesään verrattuna hurjasti enemmän.
Perusliike siis on ollut ihan ok tasolla, siispä optimistisesti katselen eteenpäin tämän hetkisestä "lamasta" huolimatta.
Talvellakin siis täytyy jotain tapahtua kun olen fis-lisenssinkin jo ostanut ....

Vielä juoksemisesta

Niin palaan vielä vähän tunnelmoimaan eilistä maratonjuoksua. Tosiaan se oli mun elämäni ensimmäinen (ja viimeinen?) maratonkisa. Kesän mittaan mietiskellyt ja kokeillut että millaista vauhtia suunnilleen voisin juosta. Lopulta en paljoa pitempiä juoksulenkkejä tehnyt kesän aikana mutta kumminkin useemman kerran jalkaisin olin liikkeellä.  Aavistus siis oli mulla että mihin rahkeet riittää, tavoite oli siis se kolme tuntia. Siitä jäin kymmenen minuuttia mutta silti täytyy sanoa että olen tyytyväinen. Riittävän koville se otti silti, ja juu tänään en ole lähdössä juoksulenkille...
Heti alusta alkaen otin vain ja ainoastaan omaksi vauhdiksi sen mitä olin koko kesän miettinyt eli noin 15 kilsaa tunnissa. Pari ukkoo siinä lähti menemään reilumpaa vauhtia ja heidän kyytiin en uskaltanu edes yrittää , juoksin vain ja ainoastaan omaa aikatavoitetta.. No se vauhti mulla pysyikin varsin tasaisena ja sit aloin jo miettimään että tällä vauhdilla taitaa tulla  jo hyvä sijoituskin. Alkumatkasta maha hieman tuntui painavalle ja jopa hölskyi hieman, hetken oli jo pelko perseessä että sen kanssa tulee ongelmia mutta onneksi se vaiva katosi ennen puolta matkaa. Parin kympin kohdan jälkeen toinen niistä karkulaisista pakitti mua vastaa ja näin ollen sijoitukseni nousi toiseksi. Oma mielestäni tasainen vauhti jolla alle kolmen tunnin ois menny jatkui aina 30 kilsan paikkeille saakka jonka jälkeen alkoi kintuissa jonkun verran tuntumaan huonolle. Jälkeenpäin mietin että varmaan pitäis olla alkumatkasta tavoiteaikataulua edellä saavuttaakseen aikatavoitteensa, koska ainakin meikäläisen kintuilla aina tulee pientä hyytymistä.
Kumminkin vielä tuosta eteenpäinkin vaikka jaloissa jo kipeää teki pysyi askel aika lailla mukavassa kuosissa ja energia ja nestetasapainokin oli ookoo, kiitos siitä kuuluu rakkaalle vaimolleni joka oli juomapulloa ojentamassa kahdessa kohtaa reitin varrella.. Pitkään näytti että kärkimies ottaa ylivoimaisen voiton kisassa, kun vielä alle kymmenen kilsaa maaliin olin häntä useita minuutteja jäljessä.
Mutta sitten vielä kerran tähänkin kisaan sain sen hullun kiillon silmiin kun kuulin että muutama kilsa ennen maalia kisan kärkimies oli joutunut ottamaan kävelyaskeleita.. ainakaan siitä eteenpäin ei yrityksen puutteesta meikää voinut syyttää.
Jalat oli ihan riekaleina mutta silti vaan koitin lisätä vauhtiani vielä jotenkin.. kipitin siis aika lailla hämärän maita hipoen siinä viimeisillä kilsoilla ja kun maali on mäellä ja sinne täytyi useempi satametriä taittaa nousua niin kyllä voin sanoa että aika loppuun sain jalkani juostua.
No kärkimiestä en täysin saavuttanut, siihen jäi vielä vajaa puolitoista minuuttia eroa.
Nyt siis on tämä projektikin tehty ja olen kokemusta rikkaampi. Palauttelen tästä ja sitten pyrin urheilemistani viemään  jälleen enemmän hiihtoharjoittelun suuntaan..

Varala maratonin tuloksia

Pikainen päivitys vaan, tässä vaiheessa on siis saatu meikäläisen maratonprojekti päätökseen. Hullun hommaa tuo juokseminen. Ukko on paskana en jaksa kirjoitella kauheesti.Täytyy yrittää kertoa tarinoita enemmän myöhemmin. Aikatavoitteesta jäin 10 minuuttia mutta silti lopulta täytyy olla tyytyväinen tähän kokeiluun. Ihan hyvinhän se kulki ja sijoituskin siis toinen. Koitan analysoida juoksua vähän ja kirjoitan muutaman rivin kenties siitä vielä mutta en nyt. Mutta tässä siis tulokset!

http://www.championchip.fi/tulospalvelu/2c3ed1cf-8c1b-4a77-b867-f1c14d2cadbf/Maraton+M

Palataan vielä hieman eiliseen hölkkään

Joo, herättyäni huomasin että pohkeissa tuntuu kipeetä kuten yleensäkin kisajuoksun jälkeen. Nyt on virallinen tulosluettelokin minkä voi linkittää, oma aikani oli siis 42,03. Hieman se ehkä meni alakanttiin kun mielessäni laskeskelin ja mietin että pitäis se kirmata alle 40 min, mutta minkäs teet. Eilen en vaan päässy lujempaa.
Linkitän tähän silti sen tulosluettelon ja sen jälkeen lähden tästä itte reenaamaan että saan kuntoa kohenemaan. Tänään rauhallisempaa settiä yhdistelmänä, ehkei kauheen paljoa ainakaan juoksua, niin että moro vaan!
http://dl.dropbox.com/u/80141402/tulokset.html

Paluu juoksukisoihin

Niin sitä on taas meikäläisen sisällä orastavaa motivaationpuuskaa havaittavissa! Kai se pakkokin on ravata kun kerran sinne pirun maratonille oon itteni ilmoittanu! Joo tänään tempaisin lyhykäiset trikoot t-paidan ja lenkkarit päälle ja lähdin pirkkalaan jossa oli yöhölkkä niminen tapahtuma. Kisa oli hienosti järjestetty, kaikki tarvittava info löytyi ja tunnelma vaikutti olevan hieno jo paikalle tullessa. Ainoa miinus oli se että ilmoittautumis pisteen henkilö oli niin tosikko ettei suostunut laittamaan mun nimen perään seuran nimeksi hassuahiihtäjää, edustin siis Tamperetta.
Vähän koko päivän oli ollut väsyttävä ja unelias olotila.. arvelin että eiköhän se siitä herää kun vähän itseään rankaisee tuolla maastossa.. Reitti oli upea, nousujakin ihan reilusti, ei mitään maantiejuoksua.. ehkä hieman enemmän maastojuoksun kaltaista.. hiekkapohjainen alusta kiveä ja hiekkaa.
Itse suoritus oli itselläni sellainen että ei se oikein tuntunut miltään ihmeellisen pahalta mutta en vaan kovempaakaan päässyt, tuloksena 10,5 kilsan matkalle aika joka on noin 42 minuuttia.. sijoitusta en tiedä enkä aikaakaan sekunnilleen vielä, en kyselly kisapaikalla tarkkoja sekunteja.. eiköhän ne tänne nettiin saada pian esille. Voittaja olikin ihan eri planeetalta, hänen vauhdissaan en olisi pysynyt varmasti kilsaakaan vaikka oisin täysiä juossut! Tämä herra Korir juoksi tuolle reitille uuden jäätävän ennätyksen, hänelle jäin puoli ikuisuutta eli vissiin kai sen 11 minuuttia. Linkitetään tuloksia tänne kun saadaan..
Tosiaan mietiskelin että taisi edellinen juoksukisani olla ehkä neljä vuotta sitten Varpaisjärvellä, että ehkä voisin juosta seuraavan kympin kisan jo heti perään vuonna 2016!
Jos joku on mut nähny muualla juoksemassa numero rinnassa vuoden 2008 jälkeen niin ilmoitelkaa, lienen ollut niin liekeissä etten muista!
No kuukauden päästä maratoni, mitä sen jälkeen ja mitä ennen sitä...

Katsaus maraton projektiin

Kirjoitellaanpas muutama sananen tästä omasta projektistani kun sen maratonin uhosin ravaavani.
Kaiken kaikkiaan motivaatio on ollut ihan ookoo, hetkittäistä laiskottelua on ollut ilmassa , mutta useamman kerran viikossa tulee juoksuaskeleita otettua. Pääasiassa lenkkini ovat olleet suhteellisen lyhyitä ja reipasvauhtisia. Yksi helpoimmista mutta silti sopivan mukavista näin yksinkertaiselle kaverille on ollut tuollainen reilu tunti juoksua joka sisältää 30-40 minuuttia "kovaa" vauhtia.. en tiedä auttaako maratooniin miten paljon mutta sellainen pätkä on helppo suorittaa.. Eri asia olikin sitten tossa viime viikolla juoksin mäkisessä maastossa kolme tuntia alustan vaihdellessa pururadan ,hiekkatien ja asvaltin välillä. Tuo kolmen tunnin riipaisu oli kyllä meikäläisen jaloille varsin kova sen voin tunnustaa ja kyseisen päivän kunnolla olisin jäänyt kauas maratonin tavoiteajasta eli kolmesta tunnista. Nyt nimittäin tuohon kolmen tunnin aikaan ennätin juosta 36 kilsaa.. enkä olis kyllä jaksanu vauhtiani koventaa juuri missään vaiheessa.
Tuolta lenkiltä sain kyllä hienosti uutta oppia ja nyt luulen jo heti olevani viisaampi kuinka juostaan maraton omaa kovaa vauhtia alusta loppuun saakka.
Ensinnäkin jalkakyykkyreeni punttien kanssa päivä tai kaks ennen pitkää juoksua ei vissiin ole paras valmistava.. ja toinen on tietysti neste ja energiapolitiikka ennen suoritusta, nyt nääs tais olla vähän vajaat tankit kun lenkille starttasin.. mut kaikkee täytyy kokeilla.. pian kokeilenkin taas uudelleen...
Joo, siis muuta harrasteet tän juoksentelun lisäksi on ollut hyvinkin tyypillisiä eli muutaman kerran oon lyhyehköjä pätkiä tuupannut rullilla, pääasiassa tasatyöntöä ton juoksun vastapainoks.. fillarillakin silloin tällöin pyöritellyt ja tosiaan vähän rautaakin kolautellut salilla.. liekö lihas silti pienentynyt vai onko läski pysyny kurissa mut oon 3-4 kiloo kevyempi kuin parina kolmena edellisenä kesänä.. se lienee hyvä asia tuota juoksua varten..
Tää viikko nyt on mennyt siihen tilanteeseen että olen tosiaan pelkkä jalkojen liikuttelija.. käteni on tulehtunut ranteesta ja se on niin kipeä ettei sillä mitään tehdä. Sairaslomalla ja lääkekuurilla siis, tohtori sanoi kyl että juoksua saa tehdä niin paljon ku huvittaa ja kaikkee muutakin jaloille.
Tämä siis jokin työperäinen vamma, pieni kolhu ranteen yläpuolelle ja muutenkin pirunmoinen rasitus koko ajan siihen kohtaan johti lopulta tulehdukseen.. Palauttelen siis kättä kuntoon ja koitan rääkätä jalkojani tässä, ja pitkästä aikaa rääkkään tän blogin satunnaisia lukijoita tylsillä teksteilläni, nii että terve vaan!

Jalat kappaleina

Eilisen päivän sitten kävelin kuin Aku ankka. Kylläpä äkkiseltään kisajuoksu rikkoi pohkeet ihan huonoks. Tunne on pohkeissa sellainen kuin jokin lasitettu pinta alkaa ritisten halkeilemaan. Eilen sitten tuuppasin tasatyöntöä rullilla ja täytyy sanoa että ton juoksun jälkeen sitä tehdessä fiilis nousi reilusti paremmaks, kyllä se vaan hiihto tuntuis olevan ainakin edes pikkuisen enemmän mun laji. Ainakin tasatuupparissa tuntuis olevan voimaa takana, sen kun sais sitten vielä talveks jalostettua kohdalleen.

Tässä sitten näitä perjantai illan tuloksia:

Kymppi M
Sijoitus Kilpailija Seura Aika
1. Harri-Pekka Tikkanen Kiuruveden Jänne 0:33:47
2. Tuomas Parhiala Lave 0:34:03
3. Tuomas Siponen Vieko 0:34:22
4. Teemu Lemmettylä Niiralan Dynamo 0:34:43
5. Esa Seppä Kataja Ski Team 0:36:38
6. Joni Jääskeläinen Lave 0:37:13
7. Paavo Kettunen KajKu 0:37:59
8. Ilkka Ruuskanen Farmarit 0:38:42
9. Antti Tuppurainen Kuopio 0:39:04
10. Arto Sikanen Karttu 0:39:31
11. Kari Urpila Säysa 0:41:27
12. Jari Mantsinen Humpin Keisari 0:41:42
13. Timo Kumlin Rauhalahti Road Runners 0:43:23
14. Riku Kähkönen SiiHs 0:45:09
15. Korhonen Pertti Inkilänmäen Raju 0:45:39
16. Jukka Kanerva Pallo Putet 0:47:30
17. Timo Suhonen KuoSu 0:48:45
18. Marko Töyräs KuKi 0:49:15
19. Asko Ryynänen Sportti-81 0:50:01
20. Ilpo Huttunen Helsinki 0:52:19
21. Heikki Karppinen Iisalmi 0:53:22
22. Timo Kangas Jyväsklän mlk 0:55:24
23. VesaPitkänen Varpaisjärvi 0:58:26

Kaikki tulokset osoitteesta:
http://www.varpaisjarvi.fi/timednews.php?id=1&timed=174

Varpaisjärven yökymppi

Eipähän se sitten mennyt niinkuin piti, ei ollut meikäläisestä parantamaan omaa ennätystä viime kesältä, en ollut lähelläkään edes sitä viime vuotista aikaa...mikä lie mysteeri sitten ollut viime kesänä...en tiedä mutta nyt ei ollut puhtia. Jalat menivät pohkeiden osalta kappaleiksi jo parin kilometrin kohdalla eli siinä alkumatkalla mikä oli asvaltti tietä. Lemmettylähän se siihen saakka pisteli sopivan kovaa vauhtia ja jouduin jo siinä vaiheessa jättämään muutaman metrin hajuraon. Teemukin valitteli jalkojensa huonoa toimimista kisan jälkeen, tai lähinnä kumpikaan emme kauheesti valitelleet, totesimme vaan sitten naurussa suin että eipä kulkenu tänään...No olihan Teemu selkeesti mun edellä ja kolme muutakin miestä hänen lisäkseen...jos olisin kärjen matkassa kyennyt menemään niin "uhoamani" aika olis tullu melko justiinsa. Mutta eiii haaveita vain sellaiset ajat.
Lopullinen niitti tosiaan oli kun pistoskin iski mahaan seitsemän kilsan kohdalla, mut sama se on maaliin tulla kun ei sinne kumminkaan kannata keskeyttää ja sieltä kumminkin jalan on tultava.
Nyt täytyy taas tarkkaan punnita tekemisiä treenien suhteen jatkossa, vaikuttaa siltä että jalat ovat jokseenkin väsyneet. Mieli täytyy pitää kirkkaana. Yleensä en pahemmin stressiä ota juoksukisoista mutta myönnetään että pientä harmitusta on ilmassa. Vaikkakin ko. kisan omaa pitkää historiaa jos katsoo niin ihan tyydyttävä aika siinä vertailussa. Mutta minä luulen tai tiedän että oon paremmassa kunnossa kuin milloinkaan, hyviä harjoituksia on tullut ja siellä kulkenut. Nyt vaan hyytyi. Kaipa se täytyy sanoa että jos ei juokse niin ei kai siinä voi tulokset kehittyä.
Sijoitus siis tänään viides ajalla 36.38 kärjestä siis jäin vajaan kolme minuuttia ja omasta ennätyksestä miltei pari minuuttia.
Tämä menee liialliseksi jahkailuksi ja spekuloinniksi, lopetan jauhamisen tähän. Treeni jatkuu ja panokset kovenee!