Nuhassa murjotan!

Niin siinä vaan sitten kävi. Sunnuntaina oli kisa 15 km P yhteislähtönä Sonkajärvellä, ihan mukavaa rallia ja kunnon otatustahan se oli. Oma kulku oli kohtuullista jälleen joskin edelleen hartian seudulla oli aika jumin tuntuista. No siinä eka kierros meni ihan kärjen matkassa ja hetkittäin jopa vedin letkaa, mielestäni missään vaiheessa ei kamalan löysästikään vedetty, tai jos jollain tuntui vauhti löysälle niin onhan ollu kova kaveri. Toisella kierroksella sitten hiukan letka venähti enkä enää siihen junaan aivan ehtinyt. No koko ajan pystyi kuitenkin pitämään mukavaa matkavauhtia, kirikyky valitettavasti oli aika lailla kadoksissa tällä kertaa. Kamppailin sitten monen kilometrin ajan sijoituksista tuttuakin tutumman Jarmo "Temporainer" Rissasen sekä nuorten superkovien tulevaisuuden toivojen Juho Mikkosen ja Iivo Niskasen kanssa. Vielä täytyy todeta että tällä erää me Jarmon kanssa melkein kolmekymppiset kankeat karpaasit ei Loppurutistuksessa ehditty noille nuorille lupauksille. Ihan rehellinen hiihtämällä koettu tappio mitä ei millään selityksillä poisteta! Mielenkiintoista seurata näiden kavereiden kehitystä, hyvää lienee luvassa!
No yhteislähdöstä kun on kyse niin ei erot sitten kovin suuriksi tulleet.
Voittaja siis luunkova kilpailija Jussi Simula. Oma sijoitukseni siis oli 7. eroa voittajaan kertyi se 48 sekuntia.
Tulokset:
http://sonkajarvenpahka.net/user_files/files/Pahkan_Hiihdot_Tulokset.pdf
Kilpailun jälkeisenä iltana ihmettelinkin sitten kovasti että kuinka on mahdollista että noin pirun koville ottaa tavallisen 15 km kisan vetäminen, hartioita pakotti ja samaten selkää ja jalkoja poikkeuksellisella tavalla. No sittenpä jo yöllä heräsin siihen kun nokka oli täysin tukossa ja rööri rohisi...nyt tässä siis toinen lepopäivä menossa, katsotaan kuinka tästä tokenee. Kyllähän tää nenän niistäminen aina ottaa pattiin aika lailla.

Lueskelin lehdestä vaan tuloksia savo tourin,
samalla kotosalla lepään ja hourin.
Lehden mukaan homma on kaikille ihan iisi piisi,
sama vaikka ois startteja lisää viisi.
Ammatti urheilija helposti tollaisen vetää,
mut jos töissä pitää palvella samalla tätiä ja setää.
No ajatus tourista on mahtavaa ja upeaa
jospa se entisestään kehittymään rupeaa.
Sponsseja ja kilpailjoita mukaan,
eikä moiti sitten kukaan.
Eipä mun tässä auta kuin pitää lämmintä takkia,
ja nauttia nuhaiseen oloon tilkka konjakkia.
Kun lähestytään viikonloppua,
päätetään voiko pitää Keuruun kisassa hoppua.
Siinä sitä ennen jo vuosikin vaihtuu,
tuskin kaikki riimit sittenkään päästä haihtuu.
Hyvää uutta vuotta blogin lukijoille,
suulaille ja myöskin ujoille!

ps. vielä yksi linkkivinkki:
tuollainen ilme se on kun tosissaan mennään Puijon nousua:
http://kuntoprojekti.blogspot.com/