Urheilijaluonne kun olen viimeiseen saakka ja harrastukselle ei loppua näy, niin ajattelin taas alkaa harrastamaan. Jo tossa aiemmin olen pohdiskellut että jos ihan pikkuisen hyppäisi mukavuusalueelta syrjään. Oma keho kun on tietynlainen ja olen miettinyt että jos vain koittais näillä kilsoilla ylläpitää ja vaalia niitä ominaisuuksia mitkä itsellä on suhteellisen hyvät eli jaksaminen ja sinnikkyys.. sillä linjalla pysytään, mutta pyrkimyksenä sen verran revitelläkin ettei enää hidastuisi entisestään.
Niin ja sitten siihen mukavuusalueelta poistumiseen.. Nyt on nimi laitettu listaan ja tarkoituksena juosta maraton 2.9.
Tää on tällainen "pakko" tilanne ittelle.. se ainakin pitää huolta omalta osaltaan siitä että tulee liikuskeltua kesällä. Täytynee siis juoksennellakin jonkun verran, katsotaan kuinka jalka kestää!
Olen tässä maltillisesti juossut keväällä 2-3 tuntia viikossa. Hitaasti mutta varmasti jalka alkaa tottumaan juoksenteluun ja nimenomaan tiellä. Se tulee olemaan se haaste koska koko urheilu-urani ajan olen juoksulenkkini tehnyt pääsääntöisesti maastossa. Kesän mittaan täytynee jollain kertaa juosta se kolme tuntia yhteen putkeen. Olkoon nyt sit aikatavoitteena juoksuun vaikka se kolme tuntia! Kuulostaa pahalle!?
Hiihtäjähän minä silti olen eikä musta saa juoksijaa väännettyä tosta vaan, kertoohan sen jo ihon värikin ;) Näin ollen varmaan suurin osa pitkistä reeneistäkin tulee olemaan yhdistelmiä jossa juokseminen on yksi osa kokonaisuutta, lisäksi mukaan tulee rullahiihto ja fillarointi aivan kuten ennenkin.
Pyörällä olen pari lyhyttä pätkää polkaissut ja kelit sais kyllä alkaa lämpenemään että pääsisi tositoimiin siinäkin hommassa. Rullasuksista sen verran että tässä vaiheessa kautta en ole edes aivan varma missä mun rullasukset on mutta eiköhän ne sieltä löydy!
Jos hiihtäjänä haluat hakea uutta lajivaltausta, niin voin omasta kokemuksesta suositella maastopyöräilyä. Erinomaista treeniä myös hiihtoa ajatellen. Jos kisakipinä iskee, niin suomessa ajetaan sekä helpommassa maastossa ajettavaa maraton-cuppia (XCM) ja hiukan haastavampaa XC:tä (XCO). Jälkimmäinen on myös olympialaji. Maastokisoissa on näkynyt muutamiakin hiihtotaustaisia, jotka menevät pyörälläkin kovaa. Siis muitakin kuin Vastarannan Jukka. :) Toki jonkin verran vaatii ajoa alle että oppii tekniikkaa, mutta hiihtäjän hapenotolla pyörä yleensä liikkuu ihan kivasti. Maastoajossa tarvtaan jonkin verran ylävartalon ja keskivartalon lihaksia, ja nehän on hiihtäjillä kovassa iskussa!
VastaaPoistaPS. Juoksun ja pyöräilyn ero: pyöräily on kivaa, juoksu ei ole. ;)
Jep, itse en ole vuosiin harrastanut maastopyöräilyä, ei ole siihen soveltuvaa pyörää, ehkä vielä joskus on. Siis pyöräkisoja en ole koskaan minkäänlaisia ajanut vaikka muuten lajista tykkäänkin.
VastaaPoistaEn tiedä mutta joskus jopa juoksusta saan jotain sadistista nautintoa joten kaipa sekin sitten on kivaa tiettyyn pisteeseen saakka. Suunnitelma on kumminkin luotu ja toteutusta odotellessa.. voihan se olla että jossain kohtaa maratoonia se mukavuus on kaukana, ja voihan olla että se jää ainoaksi maratooniksi koskaan, mutta tästä lähdetään että ton yhden kipitän läpi. Katsotaan sen jälkeen mitä seuraavaksi..