Kaksi takana monta kisaa eessä!
Kisapaikoilla ollaan kuin kala veessä!
Ei oo alkanu vielä kupolissa ahdistaa,
eikä oo tarvinnu veteraanin pumppua tahdistaa.
Viikonloppuna cuppia suomen ,
mut vielä pitää malttaa odottaa huomen.
Toki siis vain viestiä innolla varsin suurella,
kuinkahan iso fanijoukko siellä istuukaan puun juurella?
Ei siis meriitit riitä cup-kisan yksilöjuttuihin,
siispä viestin jälkeen takas kotimaisemiin tuttuihin!
Palataan vielä lähimenneisyyteen yhden kuvan verran,
todistaa se viimeistään että kisoissa kävin kerran.
Siellä meikäläinenkin pakkasessa huhki,
nyt rupee olee luntakin ei heti kulu latu puhki.
Kuva siis Tampereen talvikisoista
Ja kuvassa tuntuma jaloista hapokkaista risoista!
Nappasi hiihdon ystävä Heikki Leppänen ton kuvan,
ja julkaisemiseenkin antoi luvan!
Tämän runon nimi on mestarinauris
VastaaPoistaKomea on hiihtäjän hauis, kuin silillä valeltu nauris. Ei niin herkullinen kun nimestä päätellä saattaa mutta maalissa voi heittää laattaa.
Sen laatan orava yöllä syö ja esalla on yllään mestaruus vyö. Niin se voittajan sydän lyö.
Osa kaksi
VastaaPoistaKun hoikkia lanteita mestaruusvyö painaa, muistaa esa myös nahkaista kaimaa niin että vaimon päälle tulee saimaa. Siellä tyrskyissä silli kellottaa kun esa jälleen nauriin piilottaa..
Nyt on taas ruuneperi ollu asialla! Johan noita kommentteja kerkes vähäsen ikäväkin tulemaan !
VastaaPoista