Tuli tuossa pitkästä aikaa vähän harrastettua tilastotiedettä. Ynnäilin viime viikkojen treenejä vähän ja totesin että aika lailla paljon se tuntuu fiilis vaihtelevan viikoittain. Hetkittäin tuntuu hyvälle ja helpolle mutta toisinaan on vaikeaa ja tahmeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tässä talven mittaan ja oikeastaan kesänkin mittaan kertyy noita reenitunteja keskivertoviikolla aavistuksen enemmän kuin normiduunarin yhden työpäivän pituus on.
Varmaan näin talven aikaan perushiihtolenkkien määrä itsessään on ihan riittävä että tuntuma pysyy hyvänä kilpailuja ajatellen. Itse hiihtovire kaiken kaikkiaan on sitten hiukan aina kiinni päivästä. Pariin otteeseen oli tuohon talvelle tullut kyllä se käytännössä miltei urheilematon viikko. No niitä nuhatauteja tuppaa olemaan jokaisella.. No sitten pieni jalkavamma mikä vei viikon ja yks viikko jossa vaan pari kertaa ulkoilin yksinkertaisesti siitä syystä että motivaatio rakoili...No nyt mennään taas hyvällä perusfiiliksellä ja toivotaan että mahdollisuuksien mukaan jopa nousujohteisesti kohti kevään odotettuja kisakarkeloita. Nyt tässä ei liene tämän ihmeempää kertomista...kommentoikaa paljonko vois olla hyvä määrä treeniä tavan duunarille joka kiertää kansallisia kisoja?!
Sanoosin notta kaiken keskeesintä työmiehen harjoottelussa olis levon tärkeyden ymmärtämiinen. Turha on roppaa vääntää väsyksiin liialla harjoottelulla ja varsinkin kisakaudella olis himmattava harjoottelu intoa ja miellettävä totuus, että kunto nousooo hyvin harjootelleella urheelijaalla levon ja kevyyven harjoottelunn kautta. Tunti määriä turha tuijotella vaan kehon ja mielen kuuntelu kaiken A&O. Totuus on että työläinenkin kerkeää kyllä harjoitella määrällisesti paljon, mutta ei siitä hyötyä ole jos ei lepiä vaan vouhottaa tuntien peräässä.
VastaaPoista