Kahdeksantoista kerran katkeamaton ketju koossa, Kuhno kuitenkin kaikista kovin kisakiertäjä!

No niin, nyt ollaan tultu taas tähän pisteeseen vuodesta että pitäis tehdä yhteenvetoa kisakaudesta. Omalta osaltani tynkäkausi kisojen määrän suhteen. Alkuperäisenä ajatuksena oli niitä muutama enemmän jauhaa talven aikana mutta nyt ei kunto antanut yhtään enempää myöten tehdä. Pienten ja keskikokoisten murheiden jälkeen kuitenkin uskallan sanoa että tuo Taivalkosken kolmen kisan viikonloppu oli mulle jonkinlainen työvoitto ja siitä annan itselleni ihan tyydyttävän arvosanan.
Muutamien aikaisempien vuosien tapaan olin taas lomailemassa tuolla pohjoisemman suomen kauniissa maisemissa koko viikon ennen noita sm-kisoja. Tänä vuonnahan olisi hiihtokelit olleet täydelliset täällä kodin ympäristössäkin mutta kyllä maisemanvaihdos teki hyvää!
Ja ennen kaikkea lepääminen teki hyvää! Nukuin kahdeksan tuntia öisin ja sitten vielä päiväunet joka päivä.
Lenkillä kävin kerran päivässä, pääosin hiihtoa tunti tai puoltoista kerrallaan matalasykkeistä ulkoilua. Ja mikä tärkeintä, venyttelin joka päivä..
Kun mulla tosiaan on ollut noita ihmeellisiä vaivoja helmikuusta saakka kehossa. Sisäreisiin,nivusiin ja alavatsaan on tehnyt kipeää miltei joka lenkillä. Asiaa on tutkittukin ja todella pienin askelin se oli parempaan suuntaan menossa. Liekö sitten ois totaalilevolla menny ohi äkimmin, mutta en kokenut sitä vaihtoehtoa mielekkääksi.
No tosiaan tuon viikon rentoilun , kuntoilun ja venyttelyn ansiosta kivut olivat perjantaihin mennessä miltei poistuneet.
No ajatuksena oli että sprintti toimii sopivana avauksena muihin päiviin. Niinkai se olikin..Kovaa yritin sprintissä mennä, mutta enhän minä mihinkään kerennyt, senhän tiesin jo etukäteenkin.
Sadan sakkiin mahduin, muutama jäi taaksekin
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/M_Sprintti_Lopputulokset.pdf

Viestissä meillä oli kasassa perusvarma joukkue itselläni toinen osuus. Jollain tapaa tuo viestihiihto noudatti sitä samaa kaavaa kuin sprinttipäiväkin. Tasaisella väännöllä etenemistä, eihän se koviin tuloksiin riitä, mutta pitkästä aikaa urheileminen ei tehnyt kipeetä. Tai no jos nyt kilvanhiihdosta voi sanoa ettei mihinkään satu, mutta ne aiemmat ongelmat ei sen kummemmin tuntuneet.
Viestikisat on aina mukavia osallistua ja kaikki oli pelissä mitä kykeni, viitteet on aina siihen suuntaan että mahkuja olis lievään parannukseenkin mutta ei se helpolla tule.
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/M_viesti_tulokset.pdf

Tässä kuvassa Lekin toisen osuuden viestinviejä

Kuhno on kuningas viiskymppisten määrässä!

Viestin jälkeen tietenkin alkoi armoton tankkaus että jaksaa viiskymppisen rankassa maastossa. Tai kun ei viestikympin jälkeenkään edes verryttelyssä tehnyt kipeetä niin olin ekan kerran pitkään aikaan jo melko optimistinen että viideltäkympiltäkin maaliin tullaan.
Syödyt ja juodut ravinnot oli hyvin imeytyneet kun sunnuntai ja juhlapäivä koitti. Trikoopuku nätisti puettuna saavuin hyvillä mielin kisapaikalle. Siinä höpöteltiin samanhenkisten kanssa eikä pahempaa stressiä ollut päällisin puolin havaittavissa.
Ihan kevyesti kolmen kilsan verran alkulämpöjä ettei viluhytinässä tartte lähtöviivalle mennä. Viime hetken puskapissa stadionin lähimetsässä ja sitten vaan menoksi..
Alusta alkaen huomasin että tulee olemaan rankka ja pitkän tuntuinen kuus kierrosta, jälleen kerran!
Ihan niinkuin vuosien varrella olen tottunut , että säästellen mentävä.. ylämäessä turha kiire pois, kyllä sen siitä jaksaa.. Keli oli auringossa lämmin ja varjossa vähän viileämpi ja ainakin mulla tuntui että suksi ei ollut joka kohdassa yhtä hyvä. Joka kohdassa se jotenkin toimi.. ihan niinkuin hiihtäjäkin.
Kun neljättä kierrosta kiersin oli ekan kerran semmoinen huono hetki.. nousuissa tuntui pirun pahalle ja henkinen kantti aavistuksen rakoili. Vetelin vähän pidempää huikkaa juomapullosta juottopaikalla. Tuumailin vielä ohimennessäni että taitaapa tulla todella pitkät kaks viimeistä kierrosta. Jotenkin sitten tuli pientä virkistymistä eikä se ihan niin vaikeeta ollutkaan kun se henkinen musta hetki meni ohitse.
Tuosta juottamisesta , nyt kun näitä muutama viiskymppinen on vedetty niin lähes joka kerta on juottopulloa ollut ojentamassa sama mies, oma isäni, aina yhtä varmasti ja eleettömästi. Nyt viime vuosina on juotto ja luottoryhmään mukaan tullut myös rakas vaimoni Sonja. Eiköhän me samalla organisaatiolla vielä muutama viiskymppinen tempaista!
Niin, tuloksellisesti odottelin viideltäkympiltä hiukan parempaa.. aiemmin talven mittaan ennen helmikuuta jopa pari, kolkyt pykälää parempaa ja viime hetkelläkin ennen kisaa kuvittelin mahkuja kuudenkympin sakkiin.
No lopulta maali oli riittävä tavoite ja se tuli jääräpäisesti, näin ollen joudun projektia 2020 jatkamaan!
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/Tulokset/M_50km_tulokset.pdf?748701

Tässä vaiheessa on taas mahdollisuus kaikilla liittyä hassuhiihtäjän projektin taustaorganisaatioon.. tarvitaan ennenkaikkea kannustajia ja kanssatreenaajia. Ja toden totta myöskin idearikas valmentaja joka jaksais silloin tällöin motivoida jääräpäistä veteraania jonkun kevyen kuntoiluohjelman myötä..
Hakemuksia ja yhteydenottoja saa ja pitää laittaa tänne sivulle tai s-postiin mikä näkyy sivun oikeassa laidassa!
Lunta on vielä pihalla mutta tuskin tulee hiihdeltyä. Kausi on paketissa , liikkumaan alan heti jollain tapaa.
Koitetaan vielä jonkin ajan päästä tehdä pientä tilastotiedettä noista kuntoiluista.. hyvää kevään jatkoa kaikille!