keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Äsken viimeisessä ilta-auringossa Huhmarkalliolla,
kostea viileä keli lämpöasteita nolla.
Siellä jyrkkään rinteeseen ravasin.
Siten henkeä avasin.
Olipas se rankkaa,
silti meno suhteellisen vankkaa.
Nyt onkin jo lopussa syyskuu,
mites nyt laitetaan suu?
Kolkuttaako omaa tuntoo,
jos ei oo lähelläkään huippukuntoo?!

lauantai 26. syyskuuta 2009

On olo ollut tässä viikon mittaan hieman kipeä,
vatsan toiminta aavistuksen liian ripeä.
Ei pakki sentään ihan tyystin sekaisin,
alkuviikosta kolme lenkkiäkin tekaisin.
Tänään koitetaan vielä pihallekin päästä,
kokonaan riippumatta säästä.
Jotain lenkkiä perusrauhallista,
ennen sitä ruokaa monta kauhallista.
Kausi alkamassa onko kujeita uusia,
kuka tekee vastustajista muusia?
Tuleeko nousevia uusia staroja?
Onko vanhoilla kehittymiseen voimavaroja?
Kysymyksiä niin kovasti kiehtovia,
kuka kolkuttelee menestyksen ovia?
Blogillekin juttua tulla saattanee,
jos vain espeni esiin ne panee..
Mullekin uusi kausi mutta kujeet vanhat niin,
koitetaan niitä kirjoitella blogiin!

torstai 17. syyskuuta 2009

uuden tuhatluvun ja syksyn kunniaksi

laskuri aina vain rullaa,
tarjotaan siis lisää samaa pullaa.
Espenillä luovuus yhtä hukassa,
kuin on takkuja tukassa.
Sen tekee nää ylivieskan tuulet,
vetää myös melkein siniseksi huulet.
Vielä taitaa vähän hommat jatkua,
viime aikoina ilmassa ollut maalin katkua.
On sitä koitettu myös tehdä täällä lenkkiä,
ja ahtaassa salissa punnerrettu penkkiä.
Syksy ja talvi sieltä koittaa,
millaista sooloa säidenhaltija silloin soittaa.
Mahdetaanko aikaisin valkeaa maahan saada,
ettei pitkään vain vettä niskaan kaada..

torstai 10. syyskuuta 2009

koitetaan välillä raportoida

sain kommenttia hiljaisuudestani kuulla,
puhutaan sit ettei mua poissa olevaks luulla!
Tosiaan ihan hyvin olen hengissä!
Viihtynyt myöskin lenkkikengissä..
Lenkkiä suht lyhyttä ja kovaa,
kulkeeko talvella sitä en povaa..
Työnteko on kesän ajan kiihtynyt ,
ja ihan hyvin olen viihtynyt..
Syksyn myötä varmaan tilanne muuttuu,
mut tuskin meikä siitä suuttuu
koitetaan sitten enemmän urheilla,
eikä täytetä päätä turhilla murheilla...