torstai 23. maaliskuuta 2017

Kevään kisakiertue

On tässä noudatettu uutta valmistautumistaktiikkaa,
Hieronnassa käyty ja kokeiltu kiropraktiikkaa!
Tämmöistä kikkailua tää on nykyään,
Kun ei voi ylväästi esitellä mittavaa suorituskykyään.
Vaikuttais olevan ukossa vähemmän vaivoja,
mutta en kuitenkaan pysty vaihtamaan aivoja.
Muutaman päivän päästä sm-kisakiertue alkaa,
Kisapaikoille mennään , ajatuskin jo hapottaa jalkaa.
Teinköhän taas virheen tosi hirveen?!
Kisan jälkeinen häpeä viiltää lailla kirveen?!
Kontiolahdelta se häpeily lähtee,
turha lienee esittää suurta tähtee!
Sen jälkeen manseen lumettomaan en heti palaa,
mennään pohjoiseen ja valmistaudutaan salaa!
Ei siinä kauheesti enää ennätä kuntoa ylös hilata,
mut tuskin sitä huonommaksikaan kerkee pilata.
Lepään ja viikon nukun murmelin unta,
ja välillä ikkunasta ihastelen lunta!
On viimeisiä oljenkorsia lepääminen toi,
välillä niin vähän nukkuu ettei mitkään kellot soi.
 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Koitetaan kohottaa kuntoa kevättä kohti!

Ennättipä tuossa olla jo kuukauden paussi numerolapun kanssa riuhtomisessa. Liekö oli koukkupolvikisat niin karvasta kalkkia niellä että nyt vasta tuli taas osallistuttua.
Tosiaan sunnuntaiksi olin ilmoittautunut Jämille kympin luistelukisaan. Kelit rupee olemaan kohdallaan kun olen keväisen valon ystävä. Lunta toki sais olla täällä kotosalla enemmän.
Jämillä oli ihan huippuolosuhteet ja kilpailu oli oikeaa MAASTOhiihtoa niinkuin tässä eräs mua kovempi karpaasi sen jo eräänä päivänä ilmaisi.
Reitillä oli ihan mukavasti kaikenlaista maastoa, nousua ja laskua pätkä tasaistakin ja ihan oikeaa vitosen lenkkiä kierrettiin!
Ainoa mikä tuosta hiihtämisestä totuttuun tapaan puuttui oli itselläni se nopeus voima ja jaksaminen! Muuten oli homma hallussa.
Keli ei ollut lämpöasteista huolimatta mikään varsinainen vesikeli. Kostea se oli mutta kova tuuli kuivatti lumen pintaa ja vain joissain kohdin lumi vaikutti reilummin märälle.
Huomasin että olenkohan menettänyt pari kiloa tässä viimeisen kuukauden aikana kun vanhat historialliset suksetkin tuntui pysyvän alla ja toimivat ihan mukavasti.
Tasavahvaa suorittamistahan se oli, kierroksia ei taaskaan irronnu koneesta mitenkään erityisen paljoa. Hyytymistäkään ei tapahtunut eikä venymistä mihinkään suuntaan.
Ponnistelu riitti oman sarjan kakkostilaan ja voittaja oli aika totutusti Jani Koiranen. Jäin tuolle sarjani vakio palkintopallin kuluttajalle 27 sekuntia.
Kaiketi vauhtini oli sitten ihan jees koska olenpa monesti jääny hänelle enemmänkin!
Yleisen voittajalle, huippuhiihtäjä Vesa Kalliolle jäin 2.34.
Vaikutti että saatoin olla aavistuksen epävireessä ennen starttia ja kisariuhtominen sekä pitkä verryttely aukaisi paikkoja. Olin viikolla niin väsyksissä ja pihalla kaikesta tekemisestä että kaikki vähänkin kovemmat kuntoilut jäi rästiin. Tästä kuitenkin huomasin illalla että kisan jälkeen lihas oli lämmin ja elastinen. Eli selkeitä viitteitä siitä että kroppa saattaa yskähdellen käynnistyä ja sieltä voi löytyä jokin aavistuksen omainen suorituskyky! Niin että varoitus vaan muille !
Ja tosiaan aikomus on taas kerran tästä matkustella Kontiolahdelle itseään kiusaamaan. Ja viimeisenä oljen kortena sitten lomailua Kontiolahden ja Ylitornion kisojen välinen viikko. Uskomuksena ja toivomuksena siis on että viikon töistä lepäilyn myötä Aavasaksalla tapahtuu ihmeitä! Tapahtui tai ei niin lopputalven urakointi on aika selkeesti suunniteltu.
Tässä on nyt muutenkin ollut hyvä kuntoiluputki ennen ja jälkeen tuon Jämin kisan. Ei määriä kauheesti mutta ulkoilu on tuntunu hyvälle. Maanantaina hiihdin tunnin ja eilen jopa kaks. Tänään aamulla juoksentelin kolme varttia ennen kukonlaulua ja sit kävin hieronnassa ja loppupäivän ansaitusti lorvailen!
Tulokset:
http://www.jaminjanne.fi/tapahtumat/jamin-kisat-2017/tulokset-sunnuntai

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Eilen oli hyvä päivä

Meikäläisen viime aikojen treenien kestot kun ovat pääosin olleet tunnin mittaisia, niin ajattelin eilen satsata ja tehdä vähän pidemmän kuntoilun.
Mallensin mielessäni Aavasaksan rasituksia. Ajattelin että siellä saattaa jalkoja jossain vaiheessa väsyttää jotenka laitoin ennen hiihtolenkkiä pikkuisen reisille painetta pyöräillen.
Ajelin sitten reilun tunnin perusvauhtia maastopyörällä, koitin keräillä reitille runsaasti nousuosuuksia.
Eihän tuo pyöräily ole kropalle tyystin outo laji näin talvellakaan vaikkei varsinaisia treenejä tulekaan yleensä tehtyä niin työmatkapyöräilyn merkeissä tulee hyötyliikuntaa 30-50 kilsaa viikossa.
Fillaroinnin jatkeeks heitin yhden kerroksen vaatetta päältä ja nappasin hiihtovehkeet ja painelin vapaalla 50 kilsaa.
Homma toimi ja jaksoin varsin hyvin suorittaa koko savotan. Vauhtiahan siinä suorituksessa ei nyt niin kauheesti ollu, enemmänkin sellaista perusjauhamista.
Pyöräilyä tuli siis 1h10min(22km) ja hiihdon kestoksi tuli 2h55min (50km)
Jaksaminen oli sen verran hyvää luokkaa että kaipa se on pistettävä nimi viidenkympin listaan.
Jos ei muuta vaikutusta hommasta ollu niin ainakin nälkä tuli.
Kerkesin just parahiks lihapatojen ääreen ja totutusta poiketen söin olohuoneessa samalla kun vahtasin oikeiden urheilijoiden viiskymppistä Lahdesta. Onnea Matille mitalista!
Valtavan ruoka-annoksen jatkeeks hyvinkin pian uppos sitten kolme ämpärillistä kahviakin ja vadillinen keksejä kyytipojaks.




torstai 2. maaliskuuta 2017

Harrastekuntoilua ja penkkiurheilua

On taas kuntoilu ollu repaleista totuttuun tapaan,
liikkeelle päästyä aina kivaa valitsi pertsan tai vapaan!
Oon koittanu rytmiä ja kuntoa ettiä,
hiihdelly pitkin Herwoodin mettiä.
Pian sitä taas juhlatrikoo puetaan päälle,
altistetaan se hielle ja räälle!
Kerkee vielä monesti pukea numerolappua,
ennenkuin aletaan juhlimaan vappua.
Pysytään edelleen hiihtoaiheessa,
ja onnitellaan Iivoa tässä vaiheessa!
Ja taustajoukkoa sekä valmentaja Ollia,
tuota mullekin vuosien varrelta tuttua kollia.
Tähän mennessä Lahdessa monta muutakin hyvää suoritusta
ei oo suomen huippuhiihdon tulevaisuus laisinkaan musta!
Tähän vielä erittäin edustava"poseeraus"kuva talven varrelta