keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Varovaista liikehdintää

Kun tuli yksitoista päivää treenitaukoa,
ei hirveesti pysty uhota ja päätä aukoa.
Tänään suksilla lyhyehkö pätkä,
kovasti oli uuvuksissa koko jätkä.
Enpä siis piru vie lähde pirkkaan,
ei ollut aika pirkkamitalin kirkkaan!
Kun terveys on epävireessä,
ei viihdy hiihtoasussa kireessä.
Ja sit aloittaminenkin taas motivaatioo kysyy,
melkein mieluummin kotisohvalla pysyy.
Jos taas nousen tästä masennuksen suosta,
niin lupaan kesälläkin vaikka maratonin juosta!
Laittakaa lukijat toi juttu mieleen,
jos vaikka Espeni alkaakin sanojaan nieleen!
Talvi upean lumisena edelleen jatkuu,
silti välillä fiiliskin ollu kuin paskan katkuu.
Ei ihan kaikki silti ole pielessä,
edelleen on Sm-kisat selkeesti mielessä.
Aika ehkä Imatralle valmistautumisen riittää,
kuka siellä mahtaa mainetta niittää??

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Sairastuvalla

Niin siinä kävi että samantien kun pirkan hiihtoon maksoin osallistumismaksun niin iski tauti päällensä.. Ihmeellinen räkätauti, antaa kipuja lihaksiin ja tukottaa röörit mutta eipä juurikaan lämpöä nosta. Olo on nyt ihan ookoo, on mennyt yli viikko urheilematta. Kohta täytyy sitten alkaa punnitsemaan omaa kuntoa terveyttä ja mielenkiintoa että uskaltaako/kannattaako lähtee hulluilemaan 90 kilsaa... Päivä kerrallaan menen ja pian se on ratkaisuiden hetki.. mutta jollei tähän niin sitten koitetaa järjestää se "spektaakkeli" sitten maaliskuun lopulla Imatralla...

tiistai 21. helmikuuta 2012

Tällaista tällä kertaa..

Niin sitten viime päivityksen ei ookaan juuri muuta tapahtunu kuin että oon niistäny nenää ja ollut urheilematta. Eiköhän sitä taas pientä liikehdintää pääse lähiaikoina harrastamaan...

perjantai 17. helmikuuta 2012

Lumihangessa riehumista

Kun aamu pikkuhiljaa sarasti,
kurkkasin peiton raosta arasti..
Reippaastihan siellä sateli lunta,
enpä silti mennyt jatkamaan unta.
Eipä ollut aamiaispöydässäkään ilmeitä juroja,
ääntä kohden kauhoin maissimuroja!
ja kahvia varsin iso ämpärillinen toki,
alkoi jo siinä hiki virrata kuin joki.
Kun tuolla vähän lumituiskua uhmaa,
ni eipähän oo ainakaan tekemässä mitää tuhmaa.
Vielä puolen päivän aikaan olin pirunvuorella,
ja intoa piisas kuin sonnilla nuorella!
Siinä kohtaa oli neljäs tunti menossa,
vauhtia piisas ja menin etukenossa.
Vajaan työpäivän verran tuli lenkille mittaa,
nyt palautuu ku vetää pizzaa ja mehua kittaa.

torstai 16. helmikuuta 2012

Pikkuisen erilaista aihetta, hiihtoa kumminkin

Tässä eräänä päivänä lenkillä ollessani sattui sinne samaan aikaan jokin koulu liikunta tunnilla hiihtämään. Aika lailla nuoria lapsia, olisiko jotain noin kymmenen vuotiaita. Siinä kun nämä lapset hiihtelivät , osa rykelmissä ja osa itsekseen huomasin siinä sellaisen asian kun vilkaisin noita heidän suksiaan. Ihan kuin hiihtovälinemuseo olis lähtenyt liikkeelle. Ikä skaala välineissä oli laaja. Siis tästä tulen siihen varsinaiseen asiaan mitä tulee aina välillä pohdittua. Nimittäin harrastusmotivaatio. Kaikki yhdistykset ja lajiliitot yms toisinaan pohtii mistä saada harrastajia heidän lajinsa pariin. Tosiaan epäilen suuresti että kenenkään lapsen hiihtoharrastusmotivaatio tuskin nousee jos sukset ovat 3-4 kertaa hiihtäjää iäkkäämmät. Ei 30 vuotta vanhat sukset voi millään olla kauheen hyvät. Tai sauvat joiden remmi on niin pitkä että se yltäis hiihtäjän pään ympärikin tarvittaessa. On aivan varma että kokemus on niin vastenmielinen että ei tule hiihtämisestä tulevaisuuden harrastusta. Sama pätee varmaan esim jos luistimet on tylsät tai liian isot tai jos kitaran kielet on poikki niin tuskin musaharrastuskaan silloin saa tuulta alleen. Itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa että harrastusvehkeet ovat aina olleet hyvät. En sano että parhaat ja kalleimmat mutta ehjät ja oikean kokoiset harrastajaan nähden. Toki ymmärrän että ei raha puussa kasva jne eikä joka vuosi ole varaa ostaa esim perushyviä suksia, mut jos lapselle edes yhdet lapsuuden aikana? koska ei 30 vuotta vanhat sukset ole ostettu lapselle!
Varmaan suurimmalla osalla näistä lapsista on kännykkä, tietokone X-boxi , Wii tai joku muu sen kaltainen. Ei sillä etteikö nekin ole kivoja mutta mikä on pitkällä juoksulla terveempää lapselle? Tää nyt on tallaista pohdintaa ilman että on tarkoitus ketään tuomita, kunhan heittelen ajatuksia ilmoille.
Niin ja sitten vähäsen minuun itseenikin, nimi on sitten isketty Pirkan hiihdon listalle ja tarkoitus olisi taapertaa 90 kilsaa vapaalla 4.3.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Kisapäivitystä

Kovin on viime aikoina harvakseltaan tippunut kisaraportteja tälle palstalle, nyt kumminkin kauden kolmas kisastartti on takana ja eiköhän sitä vielä jotain spektaakkelia koiteta talvelle järjestellä!
Niin Nokialla oli vuorossa legendaariset Alpo Korhosen muistohiihdot, parhaita iltakarkeloita mihin hiihtävä ihminen voi mennä. Kisamatkana 9 kilsaa, kiertäen kolmen kilometrin lenkkiä.
Keli oli jälleen sellainen rapea pakkaskeli, ehkä mun makuun jo aavistuksen liiankin kylmä. Mittari taisi näyttää suunnilleen -16. Oli kolmas kerta kun ko. pippaloihin osallistuin ja keli on aina ollut kylmä, mutta ei anneta sen häiritä!
Niin mitäpä tosta kisasta osaa sanoa, ehkä olen liian hidas.. vaiko vaan huonokuntoinen.. Olihan se kieltämättä jollain tapaa puutunutta oma hiihtoni. Lähdin täysiä, lähdinkö liian kovaa? en tunnusta, kumminkin ihan ookoo maaliin siis tulin. Hiihtäminen sinällään lenkeillä on tuntunut viikko toisensa perään paremmalle ja kaikenkaikkiaan mukavalle, leveneekö hymy kun aurinko kevättä kohden enemmän meitä hellii.. Suuria arvoituksia.
Niin takaisin kisaan.. suksi luisti siihen keliin mukavasti ja tosiaan meikäläiselle suhteellisen vauhdikas alku, otin 10 sek edellä lähteneen kiinni jo kilometrin kohdalle, mut olipa hänkin niin kova mies etten häntä matkasta saanut pudotettua ja niinpä taivallettiin yhdessä kahdeksan kilsaa Tähtisen Villen kanssa. Jollain tapaa ehkä kangistuin koska kyllä perskannikat oli ihan tukossa viimeisellä ringillä ja jouduin peesaajan rooliin ja hivenen hetkittäin jäinkin, miltei yhtä matkaa tultiin maaliin minä siis seuraajan roolissa siinä vaiheessa. Maalissa kahdeksan yökkäystä ja kauhee epämääräinen mölinä jokaisen kanssa, sen verran oli jääpuikkoo leuassa ja muuallakin kohmeinen naama että puhe siis oli "mölinää" eli ihan semmoista perus hiihtäjä meininkiä.
Tässä oikeastaan voin todeta että oma harrastukseni on ihan ookoo tasolla, tuntui se ainakin paremmalle kuin sm-kisoissa, mikä sinällään on toisaalta huono sillä mielellään hiihtäis sm-kisoissa hyvin mutta ne on jo mennyttä niitä ei enää jossitella, syyllinen löytyy silti peilistä kun katsoo.. Joo tosiaan hiihdin kovemman ajan kuin vuosi sitten samassa kilpailussa ja kun keli oli koko lailla sama niin sekin kertoo siitä ihan perus tason meikäläistä ladulla nähtiin... silti fiilis on että parantamaankin pystyy, eli rakennellaan pilvilinnoja ja odotellaan sitä parempaa tulevaa...
Ja tässä linkki tuloksiin:http://kankaantaankisa.fi/?page_id=217