torstai 11. huhtikuuta 2013

Talvi jatkuu vielä

Kolme päivää lorvailin kisojen jälkeen tekemättä mitään. Tänään sitten piti jo pukea monot jalkaan ja painella vapaapäivän kunniaksi ulkoilemaan, pari tuntia kiertelin hienoissa olosuhteissa ihan juuri kunnostetulla reitillä. Ehkä muutama hiihtokilometri vielä tälle talvelle ja sitten sujuvasti siirtyminen muun perusliikunnan äärelle...
Tuollainen oli reitin kunto Tampereen Kaupissa Pirunvuoren kupeella puolen päivän aikaan tänään.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Sm-kisat takana, kausi myös paketissa

Jälleen kerran piti lähteä Kontiolahdelle urakoimaan sm-hiihtojen pariin. Melkein vois jo todeta että alkaa tylsäksi käymään aina vaan samalle paikkakunnalle! Puitteethan siellä on kohdallaan hieno stadioni ja kovat maastot ja hyväkuntoiset ladut aina, siitä se ei jää kiinni.
Niin itse mielelläni aina pyrin kisailemaan kaikki lähdöt kun kerran kisapaikalle matkustetaan.
Torstaina saavuin ja pikku verryttely siinä iltapäivän kuumuudessa, fiilis oli katossa kun aurinko paistoi ja samanhenkisten ihmisten kanssa juttua riitti.
Perjantaina pariviesti kisa, toisessa karsintaerässä parina Lasse Lemmetti.  Olin aloittajana ja pari ensimmäistä rundia siinä roikuskelin pääjoukon mukana pienessä jojossa. Lassen osuuksilla jatkuvasti kovempi vauhti, mutta hyvin hän suoriutui. Itselläni puuttui kirivaihe kokonaan, samaa vauhtia painelin menemään mutta ei se meinannut riittää. Olimme oman erän kuudensia, ei asiaa jatkoon, varsinkin kun keli muuttui niin selkeästi että ensimmäisestä karsintaerästä löytyi kaikki aikojen perusteella jatkoon menijät. Karsinta oli siis kelien puolesta epätasainen.
Lauantaina sitten jouduin vuosien tauon jälkeen viestin avausosuudelle, tuo osuus jota samalla rakastaa ja vihaa, monenlaisia kokemuksia on viestin aloittamisesta(kin) tullut. Nyt mielessä oli se että pysy pystyssä ja älä vedä vieteriä suoraksi eka kierroksella, mentiin siis 3,3 kierrosta.
Kolariin joutuminen oli erittäin lähellä alkukiihdytyksen jälkeen, juuri ja juuri pysyin pystyssä ja onnistuin väistämään ennennäkemättömän massakolarin. Vähän kyllä uskaltaisin syyttää järjestäjää kolarista, koska melko lailla lyhyen kiihdytyksen jälkeen reitti kapeni merkittävästi eikä siihen kaikki sitten sopinut, miehissä kun lähtö on aina tasainen ja jokainen painelee täysiä niin arvatenkin rytisee.
No kun kerran kolarisuman vältin niin se helpotti omalta osaltani sitä että pystyin pitämään sijoituksen keskikastissa. Kaiken kaikkiaan oma hiihto tuntui että sellaista perus kilpavauhtia jollain tapaa jaksaa mutta kunnolla ei pysty iskemään kun on peesejä yms tarjolla. Koko ajan jouduin vaan sinnittelemään ja pitämään varani etten ylitä rajaa jonka jälkeen tulee lopullinen noutaja. Viimeisessä nousussa yritin sentään sitten vähäsen iskettääkin vielä mutta sen jälkeen lopputasainen osuus kaikkine koukeroineen tuntui pirun pitkälle, liian pitkälle, henki vinkui ja oli huono olo, vaihtoon tulin tyydyttävästi sijalla 25. Piti käydä ihan lumen pintaankin tutustumassa vaihdon jälkeen, sen verran meinasi heikottaa. Sieltä sitten ylös ja samantien tankkauksen aloitus viidenkympin koitosta varten. Vähän patukkaa naamariin ja kevyesti verryttelemään. Aika lailla väsyneelle tuntui.
Lauantain aikana sain aika hyvin sitten energiaa kehoon ja illalla olo tuntui ihan hyvälle, ainoa vaan että lonkan koukistajat olivat molemmissa jaloissa ihan kipeät, eli se kertoi sitä kieltä että "ylikovaa" perinteistä en ollut tarpeeks treenannut.
Sunnuntaina sitten se koko talven odotettu kohokohta henk. koht tasolla. Optimistisesti hymyilin auringon kanssa kilpaa ennen lähtöä ja fiilikset oli korkealla.
Hyvinkin pian sitten lähdön jälkeen huomasin että eipä taida kummoista kulkua löytyä. Ihmeen pahalle tuntui vaikka etenemisnopeus oli retkeilyvauhtia. Jos kiristi niin alkoi heti henki vinkumaan, sitä ei ollutkaan aikoihin ilmennyt missään kisoissa, paitsi edellisen päivän viestikisan loppuvaiheilla, eli ikään kuin hengitys olisi jatkanut sitä kaavaa mihin se edellisenä päivänä jäi. Jaloissakaan ei puhtia ollut joten mun rooliksi jäi se retkeilyvauhtia kiertäminen. Sen verran jääräpäinen olen että pois en ladulta hyppää, niinpä viidenkympin maalin tulemisista edelleen puhdas saldo. Jollen väärin laskenut niin tää oli neljästoista kerta viidellä kympillä. Pakko on kyllä myöntää että toi sijaluku 83. ei ollut laisinkaan sitä mitä lähdin hakemaan, viiskyt pykälää tosta pois olis pitänyt olla mahdollinen, kun treeneissäkin on tuntunut hyvälle, mutta tulos on mitä on ei se siitä muutu vaikka täällä blogilla kuinka vuodattais. Jotenkin vaan täytyy toivoa että jatkossa sm viiskymppinen on jossain muualla, kun nyt olen kolmesti sen hiihtänyt kontiolahdella ja nämä kolme kertaa ovat olleet selkeästi kaikkein huonoimmat viiskymppiset. Onko Kontiolahti sitten paska paikka? ;)
Hieno olisi ollut vetää miehekkäästi oman kykynsä ylärajoilla toi kisa kun kerrankin oli oikein kaksi juottomiestäkin valjastettu meikäläiselle, kiitos juottomiehille ettette kyllästyneet venttaamaan retkeilijän paikalle saapumista, niiltä osin kaikki toimi erinomaisesti.
Tuloksia:
http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2013/kilpailijat_tulokset.html

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Sm-kisoihin

Nyt lienee tehty tälle erää kaikki voitava,
mennään kattomaan kuka on mitalit kotiin hoitava?
Sen enemmän en ala lyömään veikkaa,
ittelle pukkaa viestien aloituskeikkaa.
On siellä varmasti niin monta kovaa tykkiä,
että saa ihan henkihieverissä lykkiä.
Ja loputon lista myös pitkään pätkään,
viidenkympin villitys iskeny moneen jätkään.
Sunnuntain maaliin tulijoista veikkaan itseni puolesta,
olishan se meinaan matkalle jääminen syvältä suolesta.
Eikä oo vielä edes viiskymppihistorian juhlavuosi,
siispä ens talvenakin yhä päällä trikookuosi?!