sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lempäälän tykkilumihiihdot

Nyt se on sitten kisakausi avattu meikäläisenkin osalta ja viime vuosiin nähden melko lailla hyvissä ajoin vieläpä. Paikkana siis oman seuran kotiladut Lempäälän Hakkarissa ja reittinä säilölumesta tehty 1,25 km:n lenkki.
Hiihtotapa siis vapaa ja kahdeksan kierrosta kierrettiin tuossa karusellissä.
Viikon mittaan oli olotila ollut kovastikin väsyny ja vähän kroppaa kolotteli syystä jos toisesta, kevyitä ja lyhyitä liikuntasuoritteita ennen kisapäivää ja pikkuhiljaa olo hieman oli virkeämpi.
Odotuksia sinänsä en juurikaan uskaltanut asettaa kisaan, mielessäni hieman arvioin että parin minuutin luokkaa saattaisi ero kärkeen olla.
Verryttelyssä olotila oli viikon parasta mutta siltikin huomasi jalkojen olevan hieman väsyneen tuntuiset. Keli oli pikkuisen pakkasen puolella ja välillä sateli kevyesti luntakin, reitin pinta oli hieman sekoitus satanutta lunta ja tykkilunta. Mielestäni ei maailman nopein keli mutta suksen valinnassa ja voitelussa tuli ihan hyvä onnistuminen. Liukua riitti ja sain suksen menemään mukavasti koko kisan ajan.
Alusta asti oli selvää että jaloista puuttui poweria , ei pystyny iskemään vaan tasaisen kovaa menoa pystyi koittamaan ja sekin alkoi väsyttämään. Loppumatkasta kolotti myös alaselkää ja pakaroita.
Kisan voittaja Tomi Oittinen kuittasi meikäläisen ohi puolella minuutilla jo toisella kierroksella ja voin sanoa että metriäkään en pystynyt seuraamaan!
Lopulta se mun oma mielestäni tasainen rutistus riitti sijaan seitsemän ja eroa Oittiseen tuli 2,15.
Kauden avauksesta jäi tällä kertaa sellainen fiilis että tuosta ajasta saanee suht helposti vielä poiskin jotain sekunteja tai minuutin? mene ja tiedä ei kai se helppoa ole mutta moneen vuoteen erilainen kauden avaus koska toisinaan on tuntenut että mennään jo kauden maksimivauhtia eikä se muuksi muutu, nyt voisi olla vähän jotain lähtöjä jatkossakin..toivotaan ...
tuloksia:
http://www.kilpailut.lekihiihto.fi/tuloksia/tulokset-2013/kansalliset-tykkilumihiihdot-07-12-2013

perjantai 29. marraskuuta 2013

Tykkilumien riemuja?

On taas ollut bloggaus äärimmäisen laiskaa,
mut nyt meikä termiä "runo" taas raiskaa!
Voisi tietysti riimin päivittäin tekevänsä uhota,
mut mahtaisko se viimeisenkin luovuuden tuhota?
Yrittäneensä voisi sitten sanoa,
mut ei tähän kannata apurahoja anoa..
Mitäs uutta onkaan viime kerrasta,
ei oo juurikaan erilainen tullut tästä herrasta
Ilmeisesti oon pari kiloo laihtunut,
vai onko viimeisetkin lihakset haihtunut?
On tässä säilöttyjä lumia maisteltu,
ja ulkoilmoja miltei päivittäin haisteltu.
Kohta se kisalistaankin nimi laitetaan,
kuinkahan kauan sitä kisamatkaa taitetaan.
On välillä ollut arki jokseenkin rankkaa,
puutuneen ukon marssi muistuttaa ankkaa.
Into on silti ollut pikkuisen ylöspäin,
ja tykkään et sehän on hyvä näin..
Kunhan ei liikaa innostu,
Yli-intoilusta ei nääs kukaan mitään kostu..

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Syksyn riemuja

Tuleeko kuntokehitykseen takapakkia,
jos vetää laskettelurinnettä ylös alas siksakkia?
Hiki ainakin valui pitkin ohkaista takkia,
ja kasteli päässä olematonta lakkia.
Oli mäet kyllä sangen jyrkkiä,
mut jospa sitä sit jaksais suksellakin tyrkkiä.
Pistetään välillä vähän lihaksistolle painetta,
pystyykö sitten niittämään talvella mainetta?
Monen monta nousua mäkeä kuraista ja liukasta,
mut kuitenkin tykkäsin treenistä jokseenkin tiukasta.
Niin kauan jatkoin että maastoon tuli pimeä,
mistähän päästä tuloksissa bongaillaan mun nimeä?



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Numeroita (osa 2)

Kun viimeks numeropäivitys sai niin valtavan suosion ja oikein ryöpsähtämällä kommentteja täytyy näpytellä toinenkin osa numerotilastoja.
Jotain lukuja siis tulee tähän näkyviin. Amatööriharrastajana ihan huvikseen jonkinmoista kirjanpitoa pidän, ei niillä sinänsä ole kenties mitään merkitystä mutta ajankuluksi ja ehkäpä se treenitaulukko jonkinmoisena pienenä motivaattorinakin saattaa toimia, pidemmittä puheitta otsikon mukaiseen aiheeseen:

1011=Rullahiihtokilometrit
23    =Rullalenkkien keskipituus
680  =Juoksukilometrit
2      =Juoksukisat
1      =Juoksematon maraton johon ilmoittauduttu
85    =harrastajan paino
200  =Kilot jolla eilen tein jalkaprässiä salilla
3     =sm-kisaviikonloput joissa aion olla mukana talvella (ehkä)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Paskajuttu

En tänään ehtinyt kilsaa kovin montaa,
kun jo tarttui rullaan koiran sontaa.
Se vähän liukastaa sivuttaispotkua,
ja muutenkin aiheuttaa pikku sotkua.
Treeni itsessään tuntui varsin hyvältä,
vaikka se kakki onkin sieltä ja syvältä.
Mitäs tässä, kyllähän toi ulkoilu maittaa,
ei ees paska rattaissa haittaa!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Juoksijat juoksee ja muut vaan yrittää?!

Nyt voitaneen sanoa että meikäläinen osoitti oikein poikkeuksellista aktiivisuutta ja osallistuin jo toiseen juoksutapahtumaan peräkkäisinä viikonloppuina!
Tällä kertaa vuorossa oli Suomensaaren juoksu Tampereella, mukava tapahtuma mukavissa maisemissa, ja ehdottomasti mukavassa seurassa!
Itseään paremmassa seurassa joutuu aina lujille ja sen kai pitäis kehittää!?
Kisamatkana siis oli 6 km reitti oli pääosin hiekkapohjaista polkua, välillä hieman metsäisempää jossa myös hieman kiviä ja puunjuuria, pientä kumpuilevaa mäkeä 2 kilsan ympyrää.
Alusta alkaen taas näytti olevan selvää että ei meikäläisen menolla olla kärkikahinoissa mukana sen verran oli miehekäs starttivauhti kärkiporukalla, melko pikaiseen katosivat näkyvistä mutkaisella reitillä. Itse pyrin kipittämään kaikki mitä jaloista irti saan ja kyllä tuntui hieman siltä että reisilihas oli jälleen liian epäelastinen. Vaikka kuinka koitti mennä niin raja tuli vastaan nimenomaan jaloissa, kun ei liiku niin ei liiku kovempaa. Kaikki siis pelissä mitä tuolle päivälle oli mahdollista raapia, eli ei selittelyitä sen enempää. Oma pyristelyni riitti siis sijaan seitsemän eli ensimmäinen joka ei saa palkintoa, niin tyypillistä mulle kesät talvet.. Aika oli 21.21 eli reilu pari minuuttia voittaja Taivaisen perässä. Jos mun gps kello pysyi kartalla koko matkan niin reitti oli vain 5,4 kilsaa. Näin ollen kilometrivauhdiksi tulee 4 min per kilometri.. Vaikee sanoa olisko mennyt kovin montaa kilsaa enemmän tuolla vauhdilla, voisko sanoa että onneksi oli lyhyt matka heh.
Oliskohan ne juoksut nyt taas juostu vai onko niin että ei kahta ilman kolmatta? tuskinpa vain.. mutta koitetaan haastaa ainakin itseään edelleen erilaisten treenien muodossa.
Jollain tapaa hyvinkin odottava tunnelma on talven suhteen koska liikettä on kesän mittaan ollut ihan kivasti (ainakin hetkittäin).
Talvea kohti mennään ja mielessä vaikka mitä!





lauantai 21. syyskuuta 2013

Juoksuhommia sittenkin minullekin

Niinpä niin , enää ei mitään jossitteluita mönkään menneen maratonyrityksen jälkeen. Sen jälkeen urheilu oli hetken aikaa pelkkää kävelyä , mutta sitten se kroppa jotenkin ihmeesti alkoi heräilemään, on siis tullut viime aikoina ihan ookoo menolla taas kilsoja ahnehdittua jalkalenkeillä ja rullilla. Hetkittäin se menee vaan siihen että innosta puhkuen paahtaa niin kovia treenejä ettei meinaa palautua kunnolla.
Tänään sitten se päivä koitti kun juoksuviivallekin uskaltauduin, enää en tehnyt mitään etukäteisilmoittautumisia, menin vaan paikalle ja nimi listaan ja menoksi.
Kisa siis oli ensimmäistä kertaa järjestetty Akaan Mesihölkkä matkana 26 km.
Fiilinki oli ihan mukava ainakin henkisellä puolella, jalkojen tiesin olevan lievästi epävireessä mutta paskaakos siitä, vedetään kovaa tai ainakin yritetään.
Tällä viikolla treenistä olikin jäänyt pois kaikki "turha" meno ollut lähinnä että joko täysiä tai ei ollenkaan heh.
Tiistaina valmistelin juoksemalla kympin mäkiseen maastoon "kovaa" ja seuraavan päivän punttitreenikin oli omiaan pistämään kropan aika jumiin. Edellisen päivän verryttelyjuoksu olikin ainoa leppoisa pätkä ja silloin kuulostelin että reisi on epäelastinen mutta ei muuta ku menoks vaan!
Niin no siitä kisasta pari sanaa.. arvailin omaa vauhtiani etukäteen ja epäilin pystyväni juoksemaan 4.15 kilsavauhtia. Olisi tehnyt mieli juosta kyllä hieman kovempaa mutta siihen ei kintut antaneet myöten vaikka olisi mitä tehnyt. Starttiviivalta heti lähti porukka melko lailla lujaa, yhtä aikaa siis kympin ja 26 km:n kisaajat. Kuulostelin ja kattelin sitä vauhtia että josko se tasaantuisi ja saisin vähän vetoapuja mutta ei,  vauhti kärjessä oli ja pysyi kovana niinpä aloin säännöstellä omaa vauhtiani ja vedin mielestäni erittäin tasaisesti ja käytännössä kuitenkin ihan niin maksimia kuin se tolle matkalle oli mahdollista.
Kahdeksantoista kilsan kohdalla alkoi takareisiä kiristää ja pahasti ja oli jo pelko perseessä kramppaamisesta , niitä ei kuitenkaan tullut ja vauhtini pysyi kiukulla silti samana. Loppuaikani oli 1.52 ja risat ja kun matka oli pikkuisen yli 26 niin koko kisan keskivauhdiksi tuli juuri se 4 min 15 sek per kilsa. Loppuaika oikeutti sijaan 5. kärkeen eroa tuli 11 min. Tätä kirjoittaessa ei vielä netistä löydy tuloslinkkiä joten siksi ei sekunteja.  Uskomattoman tasaista työtä, toi  lienee sitten se maksimivauhti kun se oli sen maratonin tavoitevauhti ja sitä koko kesän treenasin. Täytyy tosin tunnustaa että tänään tuskin olis mennyt vielä 16 kilsaa samalla vauhdilla.
Tyytyväinen olen kumminki tähän juoksuun ja itselleni se todistaa että kesän kohtuullinen aktiivisuus on tuskin tyystin hukkaan mennyt! Tästä jatketaan, pian ehkä enemmän hiihdollisissa merkeissä toivottavasti!


maanantai 2. syyskuuta 2013

Valitusta ja ininää ja ilon aiheita suuria

Viimeisen jälkeen voin tässä ylpeänä julistaa myös blogin kurkistelijoille että olen 24.8. syntyneen tyttölapsen isä! On hieno tunne se!
Sitten urheilua..tai urheilemattomuutta.. Niin se sitten pienokaisen syntymää ennen jo orastavana ollut epävireisyys on jatkunut päiväkausia. Tietty ton pikkutytön elämänrytmi on jokseenkin vanhempia väsyttävä.
Näistä kaikista johtuen maratonjuna jätti meikäläisen, en siis juossut eilen Tampereen Varalassa kuten olin jo toukokuussa päättänyt. Jotenkin vaan kroppani on sellaisessa tilassa että ei varmasti olisi mennyt kovin hienosti se. Vatsassa on väännellyt ja pieniä kolotuksia välillä päässä ja milloin missäkin päin kehoa. Vaikka olin tankkaillut ihan mukavasti niin silti ennen maratonpäivää yöllä heräsin reiden kramppaamiseen , jotenka se oli miltei viimeinen niitti. Pitkään punnitsin mielessäni asiaa vielä aamutuimaankin koska juoksemishalu olisi ollut kova.
Päätin olla lähtemättä jotta en niittaisi itseäni totaalisesti, sillä halu urheilla jatkossa sekä jalkaisin että suksilla on valtava.
Koen asian niin että mun ei ainakaan itselleni ja tuskin kellekään muullekaan tarvii todistella mitään siis siitä että maratonin jaksan juosta alusta loppuun saakka. Se ei siis ole mikään tavoite tai kynnyskysymys. Ainoa meininki oli tehdä tulosta ja todennäköistä että tavoite olisi tässä olotilassa jäänyt saavuttamatta.
Sen enempää jossittelematta tilannetta näytti siltä että terveenä olisi ollut mahdollisuus  siihen kolmen tunnin rajaan ja sitä kautta jopa kisan voittoon, kovasti tietty onnistumista olisi vaadittu, ehkä joskus taas jossain yritän.
Keväästä asti kun on juoksulenkkejä tehnyt ihan mielestäni kohtuu hyvällä asenteella niin voiko tän juoksuhomman jättää tähän vai yrittää vielä jotain syksyn mittaan.. mene ja tiedä.
Juoksuhommista huolimatta huomasin kesällä yhtäkkiä että hiihtotreeni alkoi yllättäen kiinnostaakin taas hieman enemmän, rullahiihtolenkkejä on tullut edelliseen kesään verrattuna hurjasti enemmän.
Perusliike siis on ollut ihan ok tasolla, siispä optimistisesti katselen eteenpäin tämän hetkisestä "lamasta" huolimatta.
Talvellakin siis täytyy jotain tapahtua kun olen fis-lisenssinkin jo ostanut ....

torstai 22. elokuuta 2013

Odotusta ja jotain muuta , emmää osaa keksiä otsikoita joten kirjoitetaan tähän ihan mitä vaan diipadaapaa

Ei oo taas ollu blogi kauheesti mielessä,
miten lie tää asia taas niin pielessä.
Oon kesän jotenkin jaksanut ulkoilla,
välillä täytyy tilastoja mulkoilla.
Tasasen tappavaa puurtamista,
ei siis mitään uuden uran uurtamista,
Reippaalla tunti päivässä keskiarvolla,
harvan päivän kohdalla on pelkkä nolla.
Maratonpäiväänkin ois viikko ja rapiat,
poskien pitäs nyt siis olla riittävän kapiat.
Ja askeleen pitäis olla reippaan keveä,
ja keskikropan vähemmän leveä.
Muoto on kestävyysliikkujalle riittävä,
mutta kuka onkaan palkintojen jakajaa kiittävä.
Ja voihan olla että oonkin hakemassa palkintoa omaa
nimittäin jälkeläistä niin pientä ja somaa.
Osallistuminen siis ei ole mitenkään varmaa,
silti ei oo mieli pätkääkään harmaa!

lauantai 3. elokuuta 2013

Tänään heti aamutuimaan,
intouduin reeniin jokseenkin huimaan.
Kun yöuni on hyvä ja sikeä,
jaksaa heti aamusta lennättää hikeä.
Keppien kanssa nousuihin intervalleja,
hiki kasteli miehen myöten palleja!
Onhan se parasta vapaapäivän settiä,
hikoilla pitkin hämäläisiä mettiä.
Vapaan viikonlopun kunniaksi,
vois vielä vääntää reenejä ainakin kaksi!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Numeroita

Aika hiljaiseksi on mennyt elo tällä blogilla, mutta koitetaanpas taas.
Numerothan monesti kertoo paljon monista asioista, laitankin siis seuraavaksi tähän numeroita esiin, sitä en tiedä kertooko ne paljosta mutta kertoo ne jotain.. olkoon tää taas päänavauksena kauheen pitkän hiljaisuuden jälkeen.. tuskin kukaan on kaivannut ? ;)

517= rullahiihtokilometrit tälle kesälle tässä vaiheessa
44 = juoksulenkkien määrä(osa pirun lyhyitä)
40 = syke juuri tällä hetkellä
52 = palautumisaika minkä suunnon kello näyttää tällä hetkellä, tunteina
128=Viimeisimmän ulkoilun keskisyke
178=Kesän korkein syke
3   = kellon aika jolloin olen herännyt tänä aamuna
2   = tuntimäärä minkä aion kohta lenkkeillä
85 = painokilot jotka Ikeasta ostettu vaaka juuri näytti


tiistai 28. toukokuuta 2013

Oikee meininki!

Tänne ei hetkeen olekaan mitään spektaakkelia tullu,
kenties runoratsu nyt laukkaa sitten kuin hullu!?
Tällä kertaa jo toukokuussa
oon ravannut lenkillä miltei vaahto suussa!
Oon päässyt fiilikseen mukavaan,
sen pystyy huomaamaan kukavaan!
On jo vähän kulutettu rullia myös,
välillä käyn fiiliksen pilaamassa työs.
On juoksuaskelkin vähintään puolikeveä,
ja hartioissa V-muoto jokseenkin leveä.
Tänään pyörällä sain väriä käsivarsiin,
punotus näkyy varmaan ainakin marsiin!
Treeni tunteja kumminkin sen verran,
et melkein taas vois urheilijaks tulkita tän herran.
Sen verran oon kotonakin nähny omaa rakasta naista,
että täällä odotellaan pienokaista.
Tulevan pienen ehdoilla syksyllä sitten edetään,
mutta aivan varmasti treeniä innolla vedetään!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Ei koskaan enää

Lueskelin hiihtoliiton sivuilta kotimaista ranking listaa. Sen listan tiimoilta tein jonkinlaisen ennätyksen, alempana en ole koskaan ollut sillä listalla. Sijaluku siis 219. Hui saatana ei enää ikinä tuollaista, kyllä se ny pitää sadan joukossa olla, päätin just että ei enää sijalukuja 219, niin kauan kuin nimi ranking listalle laitetaan heh, painun tästä lenkille! Tai no, kävin jo! Menen huomenna uudelleen!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Uusi ja uljaampi reenikausi?!

Viime päivityksen jälkeen onkin jo lumet kadonneet ja muutakin kaikkee tapahtunut.  Niin kutsuttu siirtymäkausi se oli hassulla hiihtäjälläkin. Nythän sitä siis aloitellaan taas jo uutta reenikautta ja nuuhkitaan jo tulevaisuutta ja uuden talven kisoja! Olen nyt saanut itseni mukavasti liikkeelle perus ulkoilun merkeissä, juossut muutaman kerran ja kolme pyörälenkkiä takana, rullasuksetkin ovat jo tuossa esillä ja uudet renkaat niihin asennan heti kun ne tänne saakka linja-auto kuljettaa.. Rullahiihtokauden avauskin on siis jo ihan käden ulottuvilla!
Pyrin pitämään itseni aktiivisena liikunnan suhteen heti kevään ja alkukesän aikanakin, kun eihän sitä koskaan tiedä milloin se huonompi jakso tulee.. heh onpahan sitten alla jotain liikettä sen koittaessa. Ainakin tällä erää fiilikset on paljon paremmat kaikkeen olemiseen ja tekemiseen kun on reenannut, kuin että ois ollu tekemättä mitään. Levottomalle jätkälle energian kulutus reenaten on näemmä tuiki tärkeää! Katsotaan sitten mitä kesä tuokaan tullessaan urheilun ja elämän rintamalle!
Niin kesän aikana olis tarkoitus juoksuaskeleitakin taas ottaa aktiivisesti sillä sellainen välietappi tuli taas itselle tuonne syksyn alkuun järkättyä, eli elämäni toinen maraton startti koittanee näillä näkymin 1.9. Nimi siis ainakin on listassa ja sinne siis runnomaan ennätystä! Tässä vaiheessa ei enempää kerrottavaa ole, pyrin taas tekemään treenipäivitystä tänne kun jotain virstanpylväitä sen tiimoilta saavutan! Täten julistan jälleen uuden reenikauden avatuksi ja amatöörin suupielet kääntyvät hymyyn! Eikä pelkästään amatööri vaan myös tulevana talvena veteraani! Sarjan pojat 35 ovet aukeavat, eli jos vetäis yleisen sm-kisat ja sitten noi aikuisten kisat niin vois tyytyä talvelle pelkkiin arvokisa startteihin.. ainoana miinuspuolena että jos joku keksii kiintiöt laittaa niin pisteiden valossa taidan pullahtaa ulos sm-kisoista..  no sitä ei nyt mietitä enempää... niin että terve vaan kaikille!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Talvi jatkuu vielä

Kolme päivää lorvailin kisojen jälkeen tekemättä mitään. Tänään sitten piti jo pukea monot jalkaan ja painella vapaapäivän kunniaksi ulkoilemaan, pari tuntia kiertelin hienoissa olosuhteissa ihan juuri kunnostetulla reitillä. Ehkä muutama hiihtokilometri vielä tälle talvelle ja sitten sujuvasti siirtyminen muun perusliikunnan äärelle...
Tuollainen oli reitin kunto Tampereen Kaupissa Pirunvuoren kupeella puolen päivän aikaan tänään.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Sm-kisat takana, kausi myös paketissa

Jälleen kerran piti lähteä Kontiolahdelle urakoimaan sm-hiihtojen pariin. Melkein vois jo todeta että alkaa tylsäksi käymään aina vaan samalle paikkakunnalle! Puitteethan siellä on kohdallaan hieno stadioni ja kovat maastot ja hyväkuntoiset ladut aina, siitä se ei jää kiinni.
Niin itse mielelläni aina pyrin kisailemaan kaikki lähdöt kun kerran kisapaikalle matkustetaan.
Torstaina saavuin ja pikku verryttely siinä iltapäivän kuumuudessa, fiilis oli katossa kun aurinko paistoi ja samanhenkisten ihmisten kanssa juttua riitti.
Perjantaina pariviesti kisa, toisessa karsintaerässä parina Lasse Lemmetti.  Olin aloittajana ja pari ensimmäistä rundia siinä roikuskelin pääjoukon mukana pienessä jojossa. Lassen osuuksilla jatkuvasti kovempi vauhti, mutta hyvin hän suoriutui. Itselläni puuttui kirivaihe kokonaan, samaa vauhtia painelin menemään mutta ei se meinannut riittää. Olimme oman erän kuudensia, ei asiaa jatkoon, varsinkin kun keli muuttui niin selkeästi että ensimmäisestä karsintaerästä löytyi kaikki aikojen perusteella jatkoon menijät. Karsinta oli siis kelien puolesta epätasainen.
Lauantaina sitten jouduin vuosien tauon jälkeen viestin avausosuudelle, tuo osuus jota samalla rakastaa ja vihaa, monenlaisia kokemuksia on viestin aloittamisesta(kin) tullut. Nyt mielessä oli se että pysy pystyssä ja älä vedä vieteriä suoraksi eka kierroksella, mentiin siis 3,3 kierrosta.
Kolariin joutuminen oli erittäin lähellä alkukiihdytyksen jälkeen, juuri ja juuri pysyin pystyssä ja onnistuin väistämään ennennäkemättömän massakolarin. Vähän kyllä uskaltaisin syyttää järjestäjää kolarista, koska melko lailla lyhyen kiihdytyksen jälkeen reitti kapeni merkittävästi eikä siihen kaikki sitten sopinut, miehissä kun lähtö on aina tasainen ja jokainen painelee täysiä niin arvatenkin rytisee.
No kun kerran kolarisuman vältin niin se helpotti omalta osaltani sitä että pystyin pitämään sijoituksen keskikastissa. Kaiken kaikkiaan oma hiihto tuntui että sellaista perus kilpavauhtia jollain tapaa jaksaa mutta kunnolla ei pysty iskemään kun on peesejä yms tarjolla. Koko ajan jouduin vaan sinnittelemään ja pitämään varani etten ylitä rajaa jonka jälkeen tulee lopullinen noutaja. Viimeisessä nousussa yritin sentään sitten vähäsen iskettääkin vielä mutta sen jälkeen lopputasainen osuus kaikkine koukeroineen tuntui pirun pitkälle, liian pitkälle, henki vinkui ja oli huono olo, vaihtoon tulin tyydyttävästi sijalla 25. Piti käydä ihan lumen pintaankin tutustumassa vaihdon jälkeen, sen verran meinasi heikottaa. Sieltä sitten ylös ja samantien tankkauksen aloitus viidenkympin koitosta varten. Vähän patukkaa naamariin ja kevyesti verryttelemään. Aika lailla väsyneelle tuntui.
Lauantain aikana sain aika hyvin sitten energiaa kehoon ja illalla olo tuntui ihan hyvälle, ainoa vaan että lonkan koukistajat olivat molemmissa jaloissa ihan kipeät, eli se kertoi sitä kieltä että "ylikovaa" perinteistä en ollut tarpeeks treenannut.
Sunnuntaina sitten se koko talven odotettu kohokohta henk. koht tasolla. Optimistisesti hymyilin auringon kanssa kilpaa ennen lähtöä ja fiilikset oli korkealla.
Hyvinkin pian sitten lähdön jälkeen huomasin että eipä taida kummoista kulkua löytyä. Ihmeen pahalle tuntui vaikka etenemisnopeus oli retkeilyvauhtia. Jos kiristi niin alkoi heti henki vinkumaan, sitä ei ollutkaan aikoihin ilmennyt missään kisoissa, paitsi edellisen päivän viestikisan loppuvaiheilla, eli ikään kuin hengitys olisi jatkanut sitä kaavaa mihin se edellisenä päivänä jäi. Jaloissakaan ei puhtia ollut joten mun rooliksi jäi se retkeilyvauhtia kiertäminen. Sen verran jääräpäinen olen että pois en ladulta hyppää, niinpä viidenkympin maalin tulemisista edelleen puhdas saldo. Jollen väärin laskenut niin tää oli neljästoista kerta viidellä kympillä. Pakko on kyllä myöntää että toi sijaluku 83. ei ollut laisinkaan sitä mitä lähdin hakemaan, viiskyt pykälää tosta pois olis pitänyt olla mahdollinen, kun treeneissäkin on tuntunut hyvälle, mutta tulos on mitä on ei se siitä muutu vaikka täällä blogilla kuinka vuodattais. Jotenkin vaan täytyy toivoa että jatkossa sm viiskymppinen on jossain muualla, kun nyt olen kolmesti sen hiihtänyt kontiolahdella ja nämä kolme kertaa ovat olleet selkeästi kaikkein huonoimmat viiskymppiset. Onko Kontiolahti sitten paska paikka? ;)
Hieno olisi ollut vetää miehekkäästi oman kykynsä ylärajoilla toi kisa kun kerrankin oli oikein kaksi juottomiestäkin valjastettu meikäläiselle, kiitos juottomiehille ettette kyllästyneet venttaamaan retkeilijän paikalle saapumista, niiltä osin kaikki toimi erinomaisesti.
Tuloksia:
http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2013/kilpailijat_tulokset.html

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Sm-kisoihin

Nyt lienee tehty tälle erää kaikki voitava,
mennään kattomaan kuka on mitalit kotiin hoitava?
Sen enemmän en ala lyömään veikkaa,
ittelle pukkaa viestien aloituskeikkaa.
On siellä varmasti niin monta kovaa tykkiä,
että saa ihan henkihieverissä lykkiä.
Ja loputon lista myös pitkään pätkään,
viidenkympin villitys iskeny moneen jätkään.
Sunnuntain maaliin tulijoista veikkaan itseni puolesta,
olishan se meinaan matkalle jääminen syvältä suolesta.
Eikä oo vielä edes viiskymppihistorian juhlavuosi,
siispä ens talvenakin yhä päällä trikookuosi?!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hiihtokoulua

Viime aikoina tullu muutamia treenejä kovia,
ei näillä vielä kolkutella maajoukkueen ovia.
Oli äsken mulle hiihtokoulu kaikkein kovin,
ei siinä kyydissä jaksanut kuin tovin.
Alkuun verryttelyä ja tasavauhtivetoa,
ei se homma sentään alkanut etoa.
Sprinttitreenissä oli Lassella vauhti rajua,
meikäläiseltä himmensi lähes tajua.
Ekan vedon mukana jaksoin lykkiä,
ja pumppu kauden ennätys tahdit tais sykkiä.
Parissa seuraavassa tuli sitten välimatkaa,
etäältä kattelin leveäherteisen kaverin hatkaa!
Kovista treeneistä on jatkettava hyvällä mielellä,
ja palautella riimien tuotanto kielellä!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kilpahiihtoa(ko)

On muuten tullut tänä talvena aika lailla monen monta kisakilometriä Tampereella Kaupin urheilupuistossa, enkä ole edes kaikissa siellä järjestetyissä kisoissa ollutkaan. Kyllä Tampere lähiseutuineen on hiihto ja urheilupaikkakunta positiivisessa mielessä!
Niin tällä kertaa vuorossa olivat piirikunnalliset hiihdot jotka järjesti Tampereen Pyrintö.
Näemmä täytyy piirin tasosta todeta että sen verran korkea se on ettei meikäläisen vauhdilla ole asiaa palkinnoille edes piirikunnallisissa!
Reittinä totuttuun tapaan kaupin haasteellinen vitonen kahteen kertaan, tällä kertaa parilla mäellä helpotettuna, liekö oli nyt alimittainen vai onko kaikkine koukeroineen ylimittainen, mene ja tiedä.. ei oo tullu tarkistettua koskaan gps kellolla.
Parinkympin yöpakkasten jälkeen lumi oli melko lailla natisevaa eikä keli siis maailman liukkain ollut. Oma suksen valinta ja suksen voitelutaito on kantapääopiston kautta mennyt hiukan parempaan suuntaan. Nyt sukseni oli ainakin ok jollei enempää...
Jollain tapaa väsyneissä fiiliksissä olin kisa-aamuun herännyt tehtyäni yhdeksän päivää töitä perätysten ilman vapaapäivää. Hyvillä verryttelyillä ja iloisella hymyllä aurinkoisessa kelissä koitin kisavireen löytää. Eikä se vire niin kamalan huono ollutkaan sitten lopulta vaikkakin jaloissa ja alaselässä tuntui olevan jotain pirullista puutumista... Vasen pakara ja takareisi tuntui melko pian startin jälkeen olevan puuduksissa mutta siitä sitä vaan sitten väänsin puoliväkisin menemään ja tuloksena oli kuudes sija. Viialan viri myllytti kolmoisvoiton ykkösenä jo aikuiseen ikään ehtinyt Markus Välimäki. Jäin vauhdikkaasti edenneelle voittajalle 1.04. Kumminkaan ei missään tapauksessa paskan maku jäänyt suuhun tästä kisasta. Ainahan auringon paisteessa on mukava hiihdellä, hiljaa tai kovaa.. edelleen mennään mukavasti kohti sm-kisa viikonloppua. Pari jippoa on vielä käyttämättä ennen niitä karkeloita.. katsotaan osuuko kohdilleen;) Yhden uskallan paljastaa se on se viimeinen oljenkorsi, eli meikäläisellä on lepoa töistä koko viikko ennen sm-kisoja. Saa siis nähdä herkistyykö vai löysistyykö mies sen loman aikana.
Nyt pistän aurinkolasit päähän ja monot jalkaan ja menen ulos. (muuta ei varmaan päälle tarviikaan)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Viime viikkoina ollu ihme oloja,
kuin pöpöt söis kehoon koloja.
Mut sitte ei kumminkaan iskeny tauti,
pysy vaan tunne sellaisena ettei nauti.
Jotenkin vaan epävireistä,
kärsiny oon lihaksista kireistä.
Jos on kesällä tehny huonot pohjat,
niin talvella väsymys ottaa ohjat?
Ei kestä montaakaan tovia,
kun ei enää jaksakaan reenejä kovia!
Mutta nyt taidan taas vähän päästä jyvälle,
juuri äsken hiihtely tuntui ihan hyvälle.
Siispä jatkossakin sulloudutaan trikoo housuun,
ja reenataan kunto vaikka väkisin nousuun.
Tehdään pari treeniä tosi hanakkaa,
sellainen kehittää kroppaa tanakkaa!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Jonkunlaista kilpailemista...

Niin vammoista toivuttu ja oon koittanu aika kovia reenejä vääntää nyt koko ajan. Ilmoittauduin kisaankin. Hämeen piirinmestaruuskisat , matkana 15 kilsaa vapaalla Tampereen kovimmalla kisareitillä. Noh, eihän siitä mitään sitten tullut. Oli mulla ajatusta että edes pienesti olis liikkunut mutta ei sitten mihinkään. Nyt täytyy peiliin katsoen tunnustaa että suksi ei ollut kilpailukykyinen ja sitten ku ukkokin on väsyksissä niin tuloksena oli valtaisa nöyryytys! Niin paljon jäin voittajalle seurakaveri Iiro Niskaselle etten sitä tähän edes viitsi mainita, kukin katsokoon sen tuolta tulos linkistä jos huvittaa ;)
No joka tapauksessa kun tää nyt oli ensimmäinen normaalimatkan luistelustartti talvelle niin pakkohan se oli maaliin saakka rouhia vaikka tuloksen tiesi jo kilometrin jälkeen. No voitaneen kai sanoa että aika lailla parempi viidentoista vapaa tää oli kuin sm-kisoissa..
Niin mulla on tässä ollut viime päivinä ja viikkoina että koitan löytää kierroksia jostain tähän koko ajan hidastuvaan vanhan ukon koneeseen! Tulipa alkuviikosta väännettyä melkein 50 kilsaa "ylikovaa peekoota" ja muut treenit olleet lyhykäisiä ja sit oon tehny maksimaalisia rynnistyksiä eri mittaisia maaston eri kohtiin. Vielä se ei ainakaan näkyny muuten kun että lihakset oli tukossa.
Yhtään enempää jossittelematta tulos oli huono. Elämä jatkuu ja harrastus tietenkin , enhän minä osaa olla harrastamattakaan hah, no tässäpä tätä skeidaa tarpeeks tälle päivälle. Jonain toisena päivänä lisää.
Ai niin piru vie, ne tulokset...:
http://www.tampereenpyrinto.fi/hiihto/TP%202013%20PM%20tulos.htm

torstai 31. tammikuuta 2013

Eipä voi vielä käyttää kättä vääntövipuna,
asia ilmenee välittömästi kipuna.
Kai oman aikansa kestää toipua
mut en halua vaan lepoasentoon voipua
Eipä auta ku lepuuttaa yläkroppaa,
ja koittaa virkeenä pitää aivokoppaa.
Äsken juuri kävin kyykyssä selässä rautaa,
Nyt voinkin pistellä pastaa ja jauhettua nautaa.


maanantai 28. tammikuuta 2013

Kolmen kisan viikonloppu, kisakilsoja ehkä kolme

Nyt melkein uskallan todeta että ei ihan ollu meikäläisen kisaviikonloppu Jämillä. Perjantaina se sprintti perinteisellä. Kyseinen kilpailumuoto on hiihdossa varmasti se kaikkein vähiten minulle sopiva laji, mutta tyypilliseen tapaani innokkaasti pitää jokaisessa olla mukana. No eihän se tosiaan tuntunut oikein missään se sprintti, en saanut itseäni ahtaalle, olen liian hidas. Sijaluku oli 68. ja jäätävä 26 sekuntia aikahiihdon kärkimieheen Matias Strandvalliin.
Lauantaina sitten oli se kisa mihin olin vähän niinku valmistellut ja odotuksiakin olin kohtuullisesta kulkemisesta itselleni asettanut. No juu starttiviivalta ylväästi luistellen mielessä tulevat 15 haastavaa kilometriä. Lähti ihan ookoo menemään eikä sen ihmeempää kommentoitavaa alkumatkan menemisestä. No sitten ensimmäinen kunnolla vauhdikas alamäki ja juuri mutkaan saavuttaessa kun käänsin suksen kantilleen jarruttamista ajatellen kävi niin että rusahti ja suksi irtosi. Löysin itseni naamaltani lumihangesta, hetkeen en tiennyt mihin suuntaan piti lähtee ku nousin ylös, lunta oli silmissä , korvassa ja paidan sisällä. Siteestä puolet oli monon pohjassa kiinni ja loppuosa suksessa kiinni. Jatkaminen oli mahdotonta ja kun siinä itseään ja välineitä keräili niin huomasin että olkapäähän ja kylkeen teki kipeää. No sieltä hankien seasta koitin juosta sukset kainalossa kohti lähtöpaikkaa ettei kamalan kylmä tulis kauheassa tuulen tuiverruksessa. Päivystyksen kautta kotiin ja sunnuntain kisaan ei mitään asiaa lähtöviivalle. Tässä nyt siis vain venttailen että alkaa paranemaan. Kipuja ei ole kauhean paljon mutta ei olkapää kestä mitään hiihtoa voimailua tai fyysistä työtä tällä hetkellä.
Optimistinen kuitenkin olen että suhtellisen pian pääsee taas jotain harrastamaan. Ja lienee pakkokin mielenterveyden kannaltakin ainakin vähän ulkoilla pitkin viikkoa.
http://www.jamism.fi/tulokset

torstai 24. tammikuuta 2013

mukavaa

Onpas ollut toi hiihtäminen talvella mukavata,
huomennakin kutsuu mua sprinttirata.
Onhan nois sm-kisoissa ennenkin käyty,
ei niistä vieläkään mitta täyty.
Vaikka onkin kokemusta jonkin verran,
silti vieläkin kohtaa muutaman kokeneemman herran.
Viime talvena harrastuksesta osittain pihalla,
nyt on ollu iho innosta kananlihalla.
Mukava viikonloppu toivottavasti edessä,
siellä kisapaikalla soljutaan kuin kala vedessä!?

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Se olisi kai sitten taas kisaviikonloppu tulossa

Joo, kävinhän minä viime viikonloppunakin kisaamassa, raportointi kisasta on meinannut unohtua.
Tosiaan lauantaina Valkeakoskella oli ihan miehekkääseen maastoon tehty reitti. Kisamatkana kymppi perinteisellä. Jo verryttelyssä olo tuntui jollain tapaa väsyneelle ja oli raskasta liikutella raajojaan. Kisan aikana sama fiilis jatkui, lisänä vielä joku huimauksen tunne päässä ja perus yökkäilyn tunne kurkussa. Kaiken pisti minkä kykeni ja loppua kohden tuntui että vähän aukenikin jopa mutta ukko kumminkin ihan niitissä. Tulos on mitä on ei se siitä puhumalla muutu, voihan olla etten kovempaa pääse vaikka miten olis olo notkea verryttelyssä. Vauhdin pitäjät tossa kisassa ei kyllä olleetkaan mitään verryttelypoikia. Voittaja siis oli Juha-Matti Mikkolainen ennen Matias Strandvallia. Itse olin sijalla 12. 3 min 20 sek. voittajan perässä. Olettamuksena ja toivomuksena että pääsisin sm-kisoissa vähän lujempaa.. pianhan se selviää... kisat lähenee uhkaavasti!
Tuloksia: http://www.hakahiihto.com/nayta_pdf.php?id=t&tiedosto=/Vlk-2013-tulokset.txt

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Hiihtokilpailua, ihan totta!

Nyt tosiaan tuli sitten urakoitua kisaladulla oikein kahtena päivänä peräkkäin. Jollain ihmeellisellä tavalla sitä voisi vaikka kehua mukavaksi toiminnaksi. Lauantaina siis oli Tampereella vuotuiset talvikisat. Keli oli mitä mainioin pakkaskeli talviurheiluun ja kun reittikin oli kovin mahdollinen mitä vaan tampereelle pystyy tekemään niin haastetta riitti näin ensimmäiseen perinteisen starttiin ja ensimmäiseen "normaali" kisaan. Matkana siis 15 kilsaa. Aavistuksen varovaisesti täytyi matkaan startata kun oli jaksamisesta pelko perseessä. No se varovaisuus taisi vaan jäädä sitten päälle koko matkan ajaksi, sellaista perustasaista vääntöä se taisi sitten olla, nousuihin olisi ehkä kaivannut jostain vähän poweria lisää kun tuntui kuin matelisin niitä vaikka kuinka käsiä ja jalkoja heilutin, silti kumminkin tuntui että ei mennä vielä maksimihapenotolle. Joka tapauksessa ehdottomasti kunnon mukaista menoahan se oli ja lopputuloksena sija joka on ensimmäinen joka ei saa palkintoa! Olin siis kuudes ja turpaan tuli voittaja Riipiselle 2 min 10 sek.
Tampereen tulokset: http://tyritys.sporttisaitti.com/@Bin/135975/tulokset.html
Ja sunnuntaina sitten toiseen ääripäähän maastojen suhteen. Vuorossa oli sitten Tammelan ryskeen hiihdot ja edelleen perinteisellä ja matkana kymppi. Ja tosiaan reitillä oli mäkeä vain vähän nimeksi. Olin laittanut saman suksen uudelleen mikä toimi edellisenä päivänäkin. Sen verran laiska olen että en viitsinyt kummallekaan päivälle laittaa kuin yhden suksen kisakuntoon. Mitäpä sitä turhia kun enemmän se menoa jarruttaa kumminkin lähes aina se ukko siinä suksen päällä. Suksi toimii lähes aina varmasti, sen tiedän.
Jollain tapaa samankaltainen fiilis siitä jäi että varsin hienosti jaksaa mutta ongelmia tulee siinä ettei meinaa ennättää. Sellaista tasaista vääntämistä taisi taas olla, tai sille se ainakin tuntui, ehkä loppuakohden hieman aukeni. Toivotaan että se aukeaminen jatkuu seuraavien parin viikon aikana...
Tuloksena kisasta jälleen sija joka on ensimmäinen ilman palkintoa jäävä! Olin siis neljäs 1.08 voittaja Atte Seppäsen perässä.
Joka tapauksessa ainakin vähäsen uskallan olla tyytyväinen tähänkin vähään koska kohtuullista menoa suhteutettuna viime aikojen reenitaustaan. Joskus huonommissakin tunnelmissa kohti sm-kisaa valmistauduttu. Täältä tähän ja jatkossa lisää!
Tammelan tulokset:http://www.tammelanryske.fi/DowebEasyCMS/Sivusto/Dokumentit/Hitulokset2012/TimanttisetRyskehiihdot13012013Ptulokset.htm

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kilpailukausi avattu


Niin se taas se päivä koitti kun piti numerolappu solmia tiukkojen trikooasujen päälle ja koittaa räkä poskella painella vauhdikkaasti.
Kyseessä siis Hämeen viesti ja itselläni seitsemäs osuus LeKin joukkueessa eli vitonen vapaalla.
Monenlaisten tiukkojen vaiheiden jälkeen viesti tuotiin mulle kolmantena ja lähdin siitä täyttä höyryä tavoittelemaan edelle lähtenyttä joukkuetta. Vitosen hiihdosta ei viime vuosilta juurikaan ole kokemusta mutta ajattelin että kaasu pohjassa kai se on rynnistettävä. Näyttikin alusta saakka ilmiselvälle että yhden joukkueen edestäni nappaan kiinni ja niin kävikin. Ensi metreistä saakka saavutin ja kun rinnalle ja ohi pääsin en sen jälkeen enää kuullut kilpakumppanin huohotusta takanani, enkä taakseni katsellut. Lyhyellehän se vitonen tuntui mutta ihan niin kovaa kuin pystyin koitin koko ajan pinkoa, eli ihan hienosti sijalla kaksi toin joukkueen vaihtoon, eroa oli kärkijoukkueeseen reilusti ja tulihan sitä toki mun osuudella lisää. Hävisin siis 36 sekuntia osuuden voittaneeseen Hakan Sinijärveen. Olin koko osuuteni viidenneksi nopein. Ihan mukava pinkaisu ja kisakauden avaus. Tästä sitten melko pian lisää nautintoa luvassa, siitä sitten enemmän myöhemmin!


Tulokset:
http://www.hakahiihto.com/nayta_pdf.php?id=t&tiedosto=%2Fhv_2013_tulokset.txt

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kisasuksen hinkkaus

Nyt se sitten näköjään alkaa,
huomenna heilutellaan kättä ja jalkaa!
Piti siis äsken kisasukset hinkata,
jospa tulis tuloksia mitä sit vaikka linkata.
Olipas se suksen hankaus hommaa hikistä,
eipä tartte luistosta muille ku ittelleen vikistä.
Mahtaa se kisakin olla hommaa kuumaa,
pian tietää onko rajusti kisahuumaa!?