Niin se vaan koitti se aika kun meikäläisenkin pitää lunastaa lupaukseni kisoihin osallistumisesta. Niinpä sitten pakkasin kassin monot suksia muutamat ja nipun hiilikuitukeppejä ja suuntasin ajoneuvon lännestä itään suomen läpi. Ainakin tuntui että heti ensimmäinen matka eli menomatka oli ihan mukava, rokki pauhasi ja fiilis oli iloinen. Perillä sitten hiihtokamppeita niskaan ja taas huomasin että näin nuori ja kokematon oon näissä kisahommissa että en osannu kaikkee pakata messiin, juomavyö oli jääny kotiin.
Hiihtelin siinä torstaina reilun tunnin verran sprinttilenkkiä ympäri ja nautin tunnelmasta. Tuntui kyl että vähän väsyttää. Ja kauhee hiki ja jano koko ajan.
Kämpillä ei hirveesti turhia viihdykkeitä ollut mutta ihan kivasti se aika siinä meni puhelinrallin ja angry birdsin myötä.
Nukuin sitten vähän viikolta kertyneitä univajeitakin siinä kun to-pe taisi mennä 11 tuntia untenmailla. Aamulla heräsin siis uuteen päivään vähemmän väsyneenä.
Sprinttilenkki oli mun mielestä ihan kiva, mutkikas ja lyhyitä nousuja. Ei minä missää sprintissä ole koskaan oikein ehtinyt mihinkään, siispä odotuksia ei ollut.
No eikä sieltä sen kummempaa tullutkaan mukavaa oli ja helposti jaksoi muttei taaskaan kerennyt, mukavaa silti oli, suksi toimi että kyllä sillä ois nopeempikin kaveri hienosti voinu mennä eteenpäin. Sijoitukseksi riipaisin sitten 52. eli semmoista keskikastia suunnilleen, vähän puolen välin alapuolella tuloksissa.
Sitten olikin se legendaarinen viesti ja viime vuosina Katajan joukkueeseen ei ole päästy oikein karsimaan, laitetaan vaan terveet miehet kaikki johonkin järjestykseen joukkueeseen. Näin ollen meikäläinenkin siis saa viestikokemusta pikkuhiljaa..
Tällä kertaa viime hetken muutosten saattelemana mulle siunaantui kolmas osuus, eli eka luistelupätkä.
Aloitusosuuden kompurointien ja muiden härdellien jälkeen viesti tuotiin mulle sijalla 25.
Edellä oli letka ja tuntui koko ajan että se saatana menee liian kovaa, mut sinnikkäästi jojossa roikotin siinä tuntumassa ja perhanan pahallehan se tuntui, mut kaiken kaikkiaan tuntui että matka taittui jokseenkin miehekkäästi koko ajan. Sinnittelyksi se meni ja vaihtoon tulin ja kipeetä teki röörissä ja lihaksissa, ukko lumeen yökkäilemään, sit huomasin että kylmä siellä lumessa on maata joten parempi vaan koittaa kömpiä jaloilleen ja nojata sauvoihin.
Olin sitten oman osuuteni 16. ajoissa ja olin saanu puserrettua tiimin parinkympin joukkoon.
Omaan viestiosuuteeni täytyy olla tyytyväinen , näemmä hieman aktiivisemmalla otteella reeniin olisi mahkuja kilpailukykyisempiinkin aikoihin??
Ja viisikymppinen sitten koko talven odotettu kohokohta ja laskeskelin että taitaa olla 13. kerta kun sm viiteenkymppiin starttaan.
Edellisillasta saakka siinä oli nautittu sitten ruokaa ja nesteitä riittävästi että pitäisi jaksaa kisan rasitukset. Olin niin motivoitunut että kävin jopa muutaman minuutin lämpöjä hiihtämässä alle ennen startteja. Sitten vaan viimeiset kusen tiraukset männyn juurelle ja hieman pullosta nestettä, piti siis ostaa uusi juomalaukku kun entinen oli kotona! Ja sit viivalle. Olin miettiny että koitan lähtee reippaasti liikkeelle, mut hidas kun oon niin ei kait se vissiin taaskaan ollut kauheen reipasta se lähtö!
Hienolta se taas tuntui kun suksi pelitti ja sekä kädet että jalat liikkuivat suhteellisen rytmikkäästi matkan edetessä. Reitti oli ehkä sellainen puolihelppo kun nousut eivät olleet superpitkiä. Koko ajan melko kivasti kuulin sijoitusta siihen asti saapuneiden osalta, kiitos teille kaikille anonyymeille kellomiehille jotka piditte mut ajantasalla kisan kulusta!
Ja kun se itselle suht tyypillisesti lähti kierros toisensa perään nousemaan se sijoitus ja muutenkin huomasin että ihan jokainen vähemmän kierroksia vetänytkään ei enää pysy tahdissa niin innostuin pikkuhiljaa enemmän... sieltä sitä hiljalleen keskikastissa hilauduin ylöspäin. Juotto mulla oli yhden kerran per kierros ja luotettavasti ja eleettömästi kuten aina isäni minulle pullon ojensi, kiitos siitä! Viidennellä kierroksella maha tuntui hiukan "täydelle" mut se ei aiheuttanut sitten sen kummempaa onneksi. Kuudennella kierroksella tuntui jo väsymyksen oireita, kuinka ollakaan.. No optimistinen siinä vaiheessa olin ja miehekkäästi vaan poljin sen minkä uskalsin menemään. No seitsemäs ja viimeinen rundi oli aavistuksen alavireinen siihen saakka kestäneeseen noususuhdanteesen nähden. Kuudellella ringillä nimittäin oli fiilis että tästähän murjotaan itsensä vielä kolmenkympin sakkiin mutta haaveeksi jäi. Viimeinen kierros oli sinnittelyä. Mutta yhtä kaikki plussavoittoinen viikonloppu ehdottomasti omalta osaltani. Ja kun taas kerran viiskymppisen maaliin saakka tuli niin koko talven kisakilsatkin kerralla tuplaantui. Sijoitus siis oli 39.
Yhtä kaikki tuntuu että olen minä hiihtäjä, kuulun ehkä ainakin jollain tavalla sm kisoihinkin. Ja siellä oli mukavaa koko viikonlopun ajan. Eiköhän niitä hiihtokisoja vieläkin...
Tulokset:
http://www.sm2012imatra.fi/tulokset.php
