sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Tilastotieteen tynkää ja katse kohti uutta ja uljaampaa kautta!?

Tässä vaiheessa jälleen taas aina ja uudestaan hiihdon harrastaja perinteikkäästi toteaa että kausi on ohi ja uuteen pitäis ponnistaa heti huomenna.. huh huh!
Tämä loppumassa oleva kuukausi on ollut äärimmäisen laiskaa liikkumista sm viiskymppisen jälkeen. On vaan niin laiskottanut treenata, pientä ulkoilua ja kuntoilua ja ainoastaan pari crosstraining sessiota joita voidaan sanoa vedetyksi sillä teholla että voipi treeniksi tulkita.
Nyt pakettiin laitettava kausi oli kaksijakoinen.. Tälleen amatöörille ja kankealle veteraanille löytyi paljon hyviä suorituksia ja nautintoa treenien muodossa. Toinen ääripää oli taas se että kun kipeeks sattui tulemaan niin sitten oli siihen malliin kipeenä että otti kerralla viikkoja ja se hukkasi kunnon ja itseään piti keräillä todella pitkään päästäkseen taas liikkeelle ja fiiliksiin.
Kilpailuissa enkä missään kuuta tavoitellut mutta sittenkin vielä ehkä tuosta repaleisesta treenaamisesta johtuen tulokset jäivät ihan aavistuksen omia odotuksia alemmiksi. Siinä vaiheessa kun fiilikset ja kunto tuntui olevan nousussa niin johan pian sitten alkoi nokka tuhista tai muuten vaan johonkin kolottaa.. Tässäpä siis itselle haastetta ja tavoitetta tuleviin kuntoiluihin että koittais rytmittää niin että ei vetäis vieteriä niin suoraks että kuormitus kasvaa viikoittain niin kauan kunnes ei enää jaksa ja tulee kipeeks. Treenitunnithan ei ukkoo väsyksiin vie mutta töiden ja kuntoiluiden yhteisvaikutus näyttää olevan sitä luokkaa että aika usein väsyttää.
Ja tätä nyt joudun itsekseni pähkäilemään kun ei valmentajaakaan ole ilmoittautunut kyselyistä huolimatta! ;)
Kuitenkin sellainen harrastusinto ja polte on treenata ajan sallimissa puitteissa ja nyt myös sen jaksamisen sallimissa puitteissa , voisko niinkuin sanoa että rakkaudesta lajiin.. Ja onhan se velvoitekin tätä isoa blogin lukijajoukkoa kohtaan, nimittäin se projekti 2020! Jaksaahan sitä nuo viiskymppiset läpi murjoo ihan pienelläkin liikunnalla, mutta siellä se pykälä että "pitää olla hyvässä tuloskunnossa kun ko. ajankohta koittaa" . Ja sitä tuloskuntoahan ei saa millään muulla kuin riittävällä treenillä. Eli ei auta kuin lähteä lenkille!
Tämän kuun laiskottelukierteestä sen verran että vaikka onkin "henkisesti raskasta" lorvailla,
niin on tätä kirjoittaessa kuitenkin varsin hyvä olo kun ei tosiaankaan satu kipeästi mihinkään paikkaan!
Sitten tähän koitetaan tilastoida jotakin siitä vähästä mitä on tullut kauden aikana tehtyä:

- Hiihtoa 1664 km (eli varsin vähäinen määrä erityisesti huomioon ottaen ennätys hyvä talvi)
- Juoksua 550 km
- Pyöräilyä 1256 km
- Kuntosalilla 36 kertaa
- Crosstraining 19 kertaa
- Salibandy 13 kertaa
- Rullahiihtoa 958 km
- Satunnaisia kertoja kotijumppaa, keppikävelyä, vaellusta ,venyttelyä jota ei lasketa treenitunteihin.
- Sairaspäiviä 30 kpl
- Koko kauden kuntoilutunnit 388 h



perjantai 27. huhtikuuta 2018

Jäähyväiset talvelle

Viime aikoina on ihmeesti laiskottanut ja väsyttänyt urheileminen. Kyse ei ole treeni eikä kisaväsymyksestä, mitä lie lorvailun tarvetta sitten. Jotain olen viikoittain tehnyt.... Pari pikku pätkää pyörällä ja pikkuisen hölkkää sekä punttisalilla pullistelua.
Oheen lisäilen pikaisen kyhäelmän talven touhuista , samalla kun hyvästelemme lumirikkaan talven ja alamme valmistautumaan seuraavaan.
Tämän videokyhäelmän lisäksi on vielä ennen seuraavaa kautta kaiketi tehtävä jotain pientä tilastotiedettä..?

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kahdeksantoista kerran katkeamaton ketju koossa, Kuhno kuitenkin kaikista kovin kisakiertäjä!

No niin, nyt ollaan tultu taas tähän pisteeseen vuodesta että pitäis tehdä yhteenvetoa kisakaudesta. Omalta osaltani tynkäkausi kisojen määrän suhteen. Alkuperäisenä ajatuksena oli niitä muutama enemmän jauhaa talven aikana mutta nyt ei kunto antanut yhtään enempää myöten tehdä. Pienten ja keskikokoisten murheiden jälkeen kuitenkin uskallan sanoa että tuo Taivalkosken kolmen kisan viikonloppu oli mulle jonkinlainen työvoitto ja siitä annan itselleni ihan tyydyttävän arvosanan.
Muutamien aikaisempien vuosien tapaan olin taas lomailemassa tuolla pohjoisemman suomen kauniissa maisemissa koko viikon ennen noita sm-kisoja. Tänä vuonnahan olisi hiihtokelit olleet täydelliset täällä kodin ympäristössäkin mutta kyllä maisemanvaihdos teki hyvää!
Ja ennen kaikkea lepääminen teki hyvää! Nukuin kahdeksan tuntia öisin ja sitten vielä päiväunet joka päivä.
Lenkillä kävin kerran päivässä, pääosin hiihtoa tunti tai puoltoista kerrallaan matalasykkeistä ulkoilua. Ja mikä tärkeintä, venyttelin joka päivä..
Kun mulla tosiaan on ollut noita ihmeellisiä vaivoja helmikuusta saakka kehossa. Sisäreisiin,nivusiin ja alavatsaan on tehnyt kipeää miltei joka lenkillä. Asiaa on tutkittukin ja todella pienin askelin se oli parempaan suuntaan menossa. Liekö sitten ois totaalilevolla menny ohi äkimmin, mutta en kokenut sitä vaihtoehtoa mielekkääksi.
No tosiaan tuon viikon rentoilun , kuntoilun ja venyttelyn ansiosta kivut olivat perjantaihin mennessä miltei poistuneet.
No ajatuksena oli että sprintti toimii sopivana avauksena muihin päiviin. Niinkai se olikin..Kovaa yritin sprintissä mennä, mutta enhän minä mihinkään kerennyt, senhän tiesin jo etukäteenkin.
Sadan sakkiin mahduin, muutama jäi taaksekin
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/M_Sprintti_Lopputulokset.pdf

Viestissä meillä oli kasassa perusvarma joukkue itselläni toinen osuus. Jollain tapaa tuo viestihiihto noudatti sitä samaa kaavaa kuin sprinttipäiväkin. Tasaisella väännöllä etenemistä, eihän se koviin tuloksiin riitä, mutta pitkästä aikaa urheileminen ei tehnyt kipeetä. Tai no jos nyt kilvanhiihdosta voi sanoa ettei mihinkään satu, mutta ne aiemmat ongelmat ei sen kummemmin tuntuneet.
Viestikisat on aina mukavia osallistua ja kaikki oli pelissä mitä kykeni, viitteet on aina siihen suuntaan että mahkuja olis lievään parannukseenkin mutta ei se helpolla tule.
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/M_viesti_tulokset.pdf

Tässä kuvassa Lekin toisen osuuden viestinviejä


Kuhno on kuningas viiskymppisten määrässä!

Viestin jälkeen tietenkin alkoi armoton tankkaus että jaksaa viiskymppisen rankassa maastossa. Tai kun ei viestikympin jälkeenkään edes verryttelyssä tehnyt kipeetä niin olin ekan kerran pitkään aikaan jo melko optimistinen että viideltäkympiltäkin maaliin tullaan.
Syödyt ja juodut ravinnot oli hyvin imeytyneet kun sunnuntai ja juhlapäivä koitti. Trikoopuku nätisti puettuna saavuin hyvillä mielin kisapaikalle. Siinä höpöteltiin samanhenkisten kanssa eikä pahempaa stressiä ollut päällisin puolin havaittavissa.
Ihan kevyesti kolmen kilsan verran alkulämpöjä ettei viluhytinässä tartte lähtöviivalle mennä. Viime hetken puskapissa stadionin lähimetsässä ja sitten vaan menoksi..
Alusta alkaen huomasin että tulee olemaan rankka ja pitkän tuntuinen kuus kierrosta, jälleen kerran!
Ihan niinkuin vuosien varrella olen tottunut , että säästellen mentävä.. ylämäessä turha kiire pois, kyllä sen siitä jaksaa.. Keli oli auringossa lämmin ja varjossa vähän viileämpi ja ainakin mulla tuntui että suksi ei ollut joka kohdassa yhtä hyvä. Joka kohdassa se jotenkin toimi.. ihan niinkuin hiihtäjäkin.
Kun neljättä kierrosta kiersin oli ekan kerran semmoinen huono hetki.. nousuissa tuntui pirun pahalle ja henkinen kantti aavistuksen rakoili. Vetelin vähän pidempää huikkaa juomapullosta juottopaikalla. Tuumailin vielä ohimennessäni että taitaapa tulla todella pitkät kaks viimeistä kierrosta. Jotenkin sitten tuli pientä virkistymistä eikä se ihan niin vaikeeta ollutkaan kun se henkinen musta hetki meni ohitse.
Tuosta juottamisesta , nyt kun näitä muutama viiskymppinen on vedetty niin lähes joka kerta on juottopulloa ollut ojentamassa sama mies, oma isäni, aina yhtä varmasti ja eleettömästi. Nyt viime vuosina on juotto ja luottoryhmään mukaan tullut myös rakas vaimoni Sonja. Eiköhän me samalla organisaatiolla vielä muutama viiskymppinen tempaista!
Niin, tuloksellisesti odottelin viideltäkympiltä hiukan parempaa.. aiemmin talven mittaan ennen helmikuuta jopa pari, kolkyt pykälää parempaa ja viime hetkelläkin ennen kisaa kuvittelin mahkuja kuudenkympin sakkiin.
No lopulta maali oli riittävä tavoite ja se tuli jääräpäisesti, näin ollen joudun projektia 2020 jatkamaan!
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/Tulokset/M_50km_tulokset.pdf?748701

Tässä vaiheessa on taas mahdollisuus kaikilla liittyä hassuhiihtäjän projektin taustaorganisaatioon.. tarvitaan ennenkaikkea kannustajia ja kanssatreenaajia. Ja toden totta myöskin idearikas valmentaja joka jaksais silloin tällöin motivoida jääräpäistä veteraania jonkun kevyen kuntoiluohjelman myötä..
Hakemuksia ja yhteydenottoja saa ja pitää laittaa tänne sivulle tai s-postiin mikä näkyy sivun oikeassa laidassa!
Lunta on vielä pihalla mutta tuskin tulee hiihdeltyä. Kausi on paketissa , liikkumaan alan heti jollain tapaa.
Koitetaan vielä jonkin ajan päästä tehdä pientä tilastotiedettä noista kuntoiluista.. hyvää kevään jatkoa kaikille!