torstai 23. tammikuuta 2020

Talvista ajanvietettä

 Tässäpä yleisön pyynnöstä huolimatta lyhyt kooste niistä ajanviete tavoista mitä tammikuun aikana olen lyhyesti kerrallaan harrastanut...



sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Eipä juuri mitään sitten viime kerran...

No niin... viikkohan siitä on taas mennyt ja yhteenvetona voidaan todeta että eipä sitten juuri mitään...
Viikko sitten sunnuntaina kun oli ne hiihtokisat niin näemmä keuhkot jäi sinne..Armoton köhiminen kisan jälkeen ja maanantaina kummasti kipee henki rööri..sama tiistaina..keskiviikkona jne....vieläkin limaa irtoilee mutta mihinkään ei tee kipeää.. Perjantaina ja lauantaina olen uskaltautunut tekemään matalasykkeistä matelua ja pikku jumppaa... Tänään tässä vielä pienenä haaveena että iltalenkin teen...
No yhtä kaikki..pitää taas koittaa käynnistellä uudelleen tätä hommaa tässä ..näyttää että suht helpolla taisin taudista selvitä...
Tällä menolla hiihtäminen on vain kaukainen haavekuva tällä hetkellä... mene ja tiedä..vielä saattaa pikku lämpäre tykkiloskaa jossain olla jäljellä päiväks tai pariks ...
Ei täältä tämän enempää asiaa nyt..palataan asiaan kun sitä löytyy!

maanantai 13. tammikuuta 2020

Talviurheilua


Niin talvestahan täällä ei ole ollut tietoakaan, mutta viikonloppuna oli silti täällä Tampereen talvikisat. Kaksipäiväinen kilpailu jossa itse osallistuin sunnuntaina vapaan kympille. Sen verran olin pelkuriraukka etten lauantain viidentoista perinteiselle ilmoittanut itseäni.
Kovasti oli järjestävä seura Tampereen yritys tehnyt hommia sillä kisat oli oikein hienosti järjestetyt.
Latukin oli saatu kaupungin miesten ahkeran työskentelyn jälkeen erinomaiseen kuntoon.
Kisaratana toimi Kaupissa säilölumen turvin hiihtokunnossa pysynyt 1,5 kilometrin rinki.
Osallistujia tapahtumassa oli melko paljon ja rata siitä huolimatta kesti melko hyvin sadat kierretyt kierrokset.
Itsekin kestin omat seitsemän kierrosta ihmeen hyvin.. Uskallan väittää että se ainakin etäisesti muistutti kilpahiihtoa. Uskalsin pitää melko hyvää vauhtia jo aloitusmetreistä saakka ja kone lähti jollain tapaa käyntiin. Ukkoja alkoi tulla matkan edetessä eteen mutta takaa lähteneet eivät saavuttaneet mua raketin lailla. Heikkikin tuli ohi vasta muutama sata metriä ennen maalia puolella minuutilla. Näin uskalsin ajatella että ehkä tässä on jo hieman kulkua olemassa..No viides kuudes ja seitsemäs kierros olivat aika rankan tuntuisia mutta toisaalta jollei kisahiihto siinä kohtaa tuntuisi missään niin kai silloin olis lähtenyt liian hiljaa...
Oikeastaan en tästäkään tapahtumasta nyt osaa kauhean paljoa jaaritella.. Jollain kieroutuneella tavalla se kilvanhiihto oli taas varsin mukavaa pitkästä aikaa sopivasti annosteltuna ja oma meno oli ainakin ongelmien vaivaaman syksyn jälkeen ihan siedettävällä tasolla. Tämä oli sellainen pienen pieni vihje ja muistutus taas itselle että mitä se kilpahiihto on..Kyllähän sitä tuolla oli mukava tavata ja jututtaa muita samanhenkisiä höpsöjä ja tunnelma oli hieno. Muutamat siinä houkuttelivat heti seuraaviinkin kisoihin.. eiköhän sitä taas jossain vaiheessa..keväämmällä...
Tulokset:
http://www.tampereenyritys.fi/wp-content/uploads/2020/01/tulokset_su.html

Tässäpä sitä saavutaan maalisuoralle Heikki edellä puoli minuuttia minua parempana, vaikka yritystä oli niin silti vauhti oli sen verran leppoisa että kamera ehti räpsähtää, Kuvan ottajana Suvi Karjaluoto 


tiistai 7. tammikuuta 2020

Talvinen tammikuun ilta....

 Tulinpa tuossa äskettäin lenkiltä. Lajiksi valikoitui juoksu..tehokasta ja yksinkertaista.. tunnissakin saa jo ehkä jotain aikaiseksi kunnon ylläpitämisen suhteen.. no ainakin tyhjää parempi.. Joo ja mukavahan se on tuolla kipittää polkujuoksua kun ei turha lumikaan ole menoa jarruttamassa...
Tuolla metsäpolulla rymytessä tuli mieleen näitä mietteitä harrastuksen mielekkyyden suhteen... Tässä alkaa vajota ajatuksien suohon kun miettii tätä touhua.
Mennään jo tammikuussa ja yhtään lenkkiä en täällä kotimaisemissa ole hiihtänyt luonnonlumilla.. Enkä paljoa muuallakaan..No joulun aikaan puolenkymmentä lyhyehköä peruslenkkiä Savossa hyvissä olosuhteissa...
Suhteellisen turhauttavaa on toisinaan perheellisen työssäkäyvän harrastajan harrastaa jos vaikka haluaisi hiihtää tunnin iltalenkin niin aikaa saat varata äkkiä sen pari tuntia..
Ensin ajelet autolla jotta pääset kiertämään kilometrin lenkkiä ympyrää tai kahdeksikkoa tai mitä vaan rinkiä. siinä sitten ennen ja jälkeen urheilun tehdyt autoilut, kengän vaihdot yms. peruskuviot niin huomaa että tunnin lenkkiin onkin mennyt aikaa miltei pari tuntia.. sen saman ajan kun sais käyttää miellyttävään ulkoiluun lähtien kotiovelta tai läheltä kotia.. kyllä se vaikuttais sekä kuntoon että fiiliksiin... Olispa lunta...
Yhtä kaikki.. ei tämä ole mikään jäähyväisviesti hiihto urheilulle tai millekään kilpaurheilulle..Liekö tää nyt tämmöinen päiväkirjan omainen purkautuminen tämän blogin kautta valtavan suurelle fanijoukolle...
Niin siis tästä kaikesta huolimatta hiihtokisoihin oon pian menossa..siitä kerrotaan sitten kun sen aika on..pian...
Joo... Olikos mulla joku projektikin..hmm niin.. Toden totta keväällä viimeistään ne SM-kisat...ja kyllä.. vaikka kuinka tässä valitan ja voivottelen niin tosissani sinne yritän valmistautua ajankäytön ja terveyden sallimissa rajoissa tekemään omaa hyvää suoritusta.
Tällä hetkellä kyllä tuntuu että mahtaa olla viimeinen SM 50 kisa mulle.. sen verran on vaivaisukko ollut tässä syksystä alkaen että hieman on haasteita motivoitua.. Pitää jotain onnistumisen tunnettakin löytää talven aikana että voin vielä pyörtää puheeni...Tässä tietysti samantien kysellään blogin valtavan suurelta lukijajoukolta hyviä ideoita uusiin tuleviin projekteihin mistä niitä innostumisen ja onnistumisen tunteita löytäisi?!
Samalla jos jollain on ylimääräistä motivaatiota niin tänne Tampereelle saa lähettää vaikka heti!

Näkymä kotiovelta 7.1.2020

lauantai 4. tammikuuta 2020

Hämärän turvin...

Kävin taas ladun varressa pienen kurvin,
tällä kunnolla hyvä hiipiä sinne pimeän turvin.
Omassa rauhassa könytä rinkiä näin..
tänään jopa pariks tunniks siihen jumiin jäin.
Kun ei se meno oo aina niin helppo ja kepeä,
toivotaan silti ettei välilevyt enää ihan heti repeä..
Kisakalenteria oon uskaltanut jo vilkasta,
kisoihin mennään kärsimään pilkasta..
Voihan se olla että kisailu on kärsimystä silkkaa,
siinä samalla rankaisee ja itse itseään pilkkaa...