keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Lieviä ongelmia

Tämä amatööri harrastajan touhu on toisinaan aikamoista tasapainoilua laiskuuden , väsymyksen ja ajankäytön kanssa. Urheilu itsessään on melkein aina kivaa kun liikkeelle pääsee, mutta olen kuluvan vuoden aikana huomannut että hetkittäin on ukko väsyksissä tai sitten "väsyksissä"
Erityisesti kun kulkee töissä eriskummalliseen aikaan ja herää siis silloin kun normaali-ihmiset vetää kaikkein syvintä ja levollisinta unta. Sitten kun palaa kotiin tuollaisen vuoron jälkeen silmät joskus painuu puoliväkisin kiinni vaikka sohvalle ellei sentään ihan blogia kirjoittaessa.
Varsinkin syksyiseen aikaan pimeiden lumettomien päivien vallitessa on kamalan vaikea jaksaa päivittäin kovia treenejä. Niinpä ne treenien kohokohdat painottuu vapaapäiville kuten nyt varmasti suurimmalle osalle muistakin urheilijoista jotka töissä käyvät.
Ja kun kaupassa työskentelee niin aika paljon töitä tehdään myös viikonloppuisin jolloin ei ole ihan itsestään selvää että joka viikonloppu olisi muutenkaan kisaviivalla.
Itselläni on kumminkin tässä viime aikoina, käytännössä parin vuoden aikana tullut usko siihen että reenimäärien ollessa pienehköt pystyn kumminkin saamaan jonkunmoisen iskun ja fiiliksen muutamiin yksittäisiin tapahtumiin. Ei se tietenkään itsestään selvää ole että kulkee mutta melko lailla vankka usko on siihen että kun oikein ajoittaa ja virittelee pääsen tulevana talvenakin jokseenkin kilpailukykyistä vauhtia jossain vaiheessa.. tai tarkalleen ottaen huhtikuun alussa!
Siltikin vielä tuolla mielen sopukoissani on itänyt sellainen fiilinki että josko vielä kerran ainakin pystyisin kiskomaan ihan kokonaisen ehjän treenikauden keväästä kevääseen saakka ja kilpailemaan jonkun verran useamman kisan. Sellainen homma vaatisi vääjäämättäkin täydellistä oman ajankäytön hallintaa ja muutenkin pienesti koventunutta motivaatiota, kenties joitain motivaattoreita muitakin kuin mä itse. Oma rakas vaimoni toki on yksi hyvä motivaattori ainakin viimeistään siinä vaiheessa jos meikäläinen on liian kauan sisällä ja muutun levottomaksi jolloin vaimo käskee että mees äijä lenkille siitä rauhoittumaan! Muitakin motivaattoreita saa ilmoittautua tälle palstalle! ;)
Nyt on jo kovat odotukset että pääsisi täällä hämeessäkin suksen päälle harrastamaan. Keli on painunut pakkasen puolelle ja lumisadettakin ventataan ja jollei muuta niin ainakin sitä että pääsee säilölumelle edes pikku rinkiä kiertämään.
Tällä viikolla olen itseni saanut kumminkin urheilun pariin joka päivä ja alkaa tuntua että kone taas starttailee pikkuhiljaa oikeaan toimintaan.
Tosiaan tuli vähän sairasteltuakin tossa ja kuuri syötyä, ja olin reilun viikon poissa reeneistä juuri kun niitä olisi tarvinnut erityisen tarpeen tehdä.
No joka tapauksessa olen henkisesti valmistellut itseäni siihen että kun pääsee baanalle niin pyrin olemaan suksen päällä lähes päivittäin, se jos mikä on mun mieleen.
Niinkuin joskus ennenkin olen täällä tainnut tuumata niin on se sentään hyvä että hiihtäjäksi itseään tituleeraava ihminen tykkää siis ennenkaikkea hiihtämisestä.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Lumettoman maan kurjuus

Alkaahan se taas lumettomuus vähän hatuttaa,
se raastaa ja sieluakin syvälle satuttaa.
Jalkalenkillä juuri äsken melkein itkin,
ja ajattelin kuinka vois painella hankia pitkin.
oli sentään keli pakkasen puolella,
sais alkaa lunta satamaan ja huolella!
Oli sentään aurinko esillä,
eikä tarvinnu kenkää kastella kuravesillä!
Tällaista oli lenkkeily nyt aamulla,
ei ole olo silti kuin haamulla.
Koitetaan vähän tunteja kartuttaa
ja lihaksiin happee tartuttaa.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Mäkitreeniä

Taas tuli eilen röörejä avattua,
ja mäkee hulluna ravattua!
Oli mäessä muitakin rohkeita,
lienenkö ainoo jolla nyt kiristää pohkeita?
Lekin reenimiehiä aikamoisia,
taitavat olla mua kovempikuntoisia.
Hyvä heitä on vähäsen haastaa,
vaikka mäessä vähän henkeä raastaa.
Jäi sinne isoja kasoja räkiä,
kun ravasi pitkin kaupin mäkiä.
pikkuisen kunto kohenee koko ajan,
kun uskaltaa löytää maksimirajan.
toivois vaan että lumi pian maan peittää,
sais ne suksetkin allensa sitten heittää...