torstai 17. joulukuuta 2015

Hitaasti mutta varmasti (toivottavasti)

Kyllä taudista paraneminen on osin henkistä työtä,
Se mieltä kuristaa kuin vedettäis kaulaan vyötä.
Se kaiken puolin kovasti syö miestä,
kun ei oo voinu riehua pää märkänä hiestä.
Jospa tässä pikku hiljaa ois tauti voitettu,
tällä viikolla jo pikkuisen liikuntaakin koitettu.
Kelithän nyt on edelleen syvältä pepusta,
ainakin sellaiselta ne tuntuu talventykkääjä hepusta.
Pienen pienellä ympyrällä pystyy suksilla liikkumaan,
toiset on varmaan jo laittanu sukset orrelle kiikkumaan.
Melkein mun tänäinen harrastus liittyy kiikkumiseen,
mutta pitäähän sitä vähän olla hauskuutta suksilla liikkumiseen.
Tästä eteenpäin taas vähemmän voivotellaan,
videon myötä hiihtokansalle jouluja toivotellaan!


 
 Lajinomaista voimaharjoittelua?

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Sataa ropisee ja muutenki hatuttaa

Niin ,aiempi päivytys tänne sisälsi ehkä liiallista talvi-intoilua koska nyt on ihan paskat kelit. Lämmintä yhdeksän ja vettä sataa saavista kaatamalla. Eipä innosta sitten mikään kun tämän lisäksi iski vielä tautikin päälle. Rööriä raastaa ja henkistä kanttia koetellaan. Äsken sain itsenäisyyspäivän kunniaks lääkekuurinkin tohtorilta. Näillä siis mennään, aiemmin oli intoa hiihtoharrastamiseen ihan mukavasti, mutta nyt täytyy taas keräillä motivaation rippeitä samalla kun yskii keuhkojaan pihalle.
Eilen oli tarkoitus siis startata kisoissa Lempäälässä jossa ne uskomatonta kyllä sateista huolimatta pystyttiin pitämään. Sen startin oli tarkoitus olla sysäyksenä ylöspäin nousevaan käyrään ja alkuna pitkälle kisailuputkelle. No nyt tervehdytään ekaks ja odotellaan että tuleeko se talvi laisinkaan. Lähitienoon kaikki kisat varmaan perutaan lähitulevaisuudessa jollei kelit lähde pikaisesti muuttumaan kunnollisiksi... Kisastartteja silti tulevaisuudessa , päivämäärä on tosin arvoitus.