keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Liikkeellä jollain tapaa

Niinpä niin, pitkän sairasteluprosessin jälkeen olen taas päässyt hiljalleen liikkeelle. Olo ei edelleenkään tunnu mitenkään supervoittoisalle.. Jaloissa painaa ja täten syytä mennä kevyesti ja huoltaakin.. On viimeisten viikkojen kuluessa annettu näytteitä molemmista käsivarsista ja vähän tuolta alempaakin lorautettu.
Sellaista kieltä ne näytteet kertoi että ei kai tässä auta kuin jotenkin löytää virettä ja varovaisesti alkaa vilkuilemaan kisakalenteriakin.
Arvot oli siis kauttaaltaan ihan hyvät.. hyviäkin uutisia siis!
Ja muutenkin hiihdon ystävänä ja rakastajana on ollut hieno katsella noita olympialaisia ja suomalaisten mainioita suorituksia!
Itselle erityisen tunteikas hetki oli Iivon kultamitali! Onnitellaan täältäkin Iivoa vaikka tuskin näitä palstoja luetkaan! Mutta jos Iivo luet tän niin kommentoi HEP :D
Ja ehdottomasti onnitellaan yhtä lailla supervalmentaja Ollia, tuttua miestä vuosien varrelta.. tuollaisia valmentajia suomen hiihto tarvitsee! Minäkin tarviisin hehee! Jos Olli luet tän niin kommentoi HEP HEP ..
Niin tässä vaiheessa ei kai ihmeempää taaskaan. Lähitulevaisuudessa koitetaan edelleen liikuskella ja palautua ja pyrkiä siihen että pystyis tekemään ulkoilun ohessa myös jopa pari ihan TREENIÄ?
Viime viikon kuntoilutunnit oli siis 6h10 min
Ensimmäiset ulkoilut painottui leppoisaan hiihtoon jäällä


maanantai 19. helmikuuta 2018

Kun ei niin ei..

Kun ulos katsoo kaikki näyttää hiihtäjän kannalta ihan mahtavalle. On kirkas sää sopivasti pakkasta. Luntakin on täällä niin runsaasti että täydelliset hiihtobaanat lähtee ihan tuosta kodin nurkalta. Ja tämän kaiken lisäks tuli satsattua ja ostettua uusia hiihtovehkeitäkin. Intoakin olis tehdä se vakio annos perusliikuntaa joka päivälle ja välillä enemmänkin.
Kävinpä tuossa lauantaina jopa kokeilemassa liikuntaakin..perinteisen sukset jalassa kävelin reilun tunnin verran. Joten viime viikon urheilu tunnin taitaa olla 1,25. Aika perseestähän se oli.. Nuhan oireet ovat poistuneet ja kuumeet ja sen sellaiset, mutta niin.. sanotaan näin että ei vaan pysty ei.. koko ajan ilmenee jotain vaivaa. Kusinäytettä piti viedä laboratorioon ja nyt sitten venttaillaan että löytyykö mitään. Odottavan aika on vielä pirun pitkä.. Jokin vaiva mikä pistää jalat ja alakropan aika lailla toimintakyvyttömäks.. Odotellaan, odotellaan...
Samalla tässä kun sairastelua ja urheilemattomuutta ollu jo kaks viikkoo on pitäny alkaa miettiä noita vähiäkin urheilullisia tavoitteita, niitä vielä oli ennen tätä jaksoa kun tuntui että pikkuhiljaa alkoi lihas totella käskyjä.. toisin on nyt.. oikeastaan mua kiinnostaa enää se että jos sattuis olemaan sen verran terveenä keväällä että pystyis vetämään sm viiskymppisen jotenkin vaikka laturetkenä läpi , niin ei toi projekti 2020 katkeis.
Eipä tässä ihmeempää.. todellakin kovasti toivon että vielä tämän talven aikana saan kertoa muutakin kuin valitusvirttä...

torstai 15. helmikuuta 2018

Laskusuhdanteen jälkeen pohjalla!?

Tässä nyt viimeiset melkein pari viikkoo ei oo ihan suunnitellusti mennyt!
Viime viikon kuntoilutunnitkin siis oli tasaluku 0.
Ikäänkuin nyt joku koskaan suunnittelisi tulevansa kipeeks. Eihän sille mitään mahda ja tauti on vaan sairastettava pois..
On vaan tuntunu aika niin pirun pitkälle tässä ja masennus ja ahdistus on iskeny kun niin paljon mukavampaa olis olla terveenä ja harrastaa liikuntaa!
Nyt tässä aletaan jo kaivata kaikenlaisia vertaistukiryhmiä ja tsemppaajia että tästä pääsee taas henkisesti parempaan vireeseen! Eli olkaapa hyvä, arvon blogia lukeva suuren suuri kansanosa!
No haaveissa on että pääsisi perusulkoilun merkeissä liikkeelle ihan lähipäivinä.. rohina on lähes hävinny ja kolotukset kaikonneet.
Olotila on henkisen kärsimyksen lisäks fyysisesti varsin flegmaattinen. Suhteellisen vähän lihas pullistelee ja uhkuu menohaluja.. jonnekin on voima ja jämäkkyys jääny uinumaan..jospa ei lopullisesti!?
Sen verran oon optimistisesti yrittäny katsella ja mietiskellä että kaipa tässä ois aikaa taas koittaa rakennella ja viritellä keväälle vielä yks isku ja jokin aavistuksen omainen kuntokäyrän nousu.. Tämän hetken tuntemukset on että seuraavan kerran kisastartin tapaista voisi yrittää joskus maaliskuussa.. eiköhän liikunnan makuun pääse jo ennen sitä!?

perjantai 9. helmikuuta 2018

Nousu ja laskusuhdanne...

Onpahan tää taas hanurista ja syvältä, 
ei oo koko viikkoon tuntunu hyvältä.
Ei auta kuin ahkerasti lorvia,
kun niin pirusti sattuu henkitorvia.
Kaivataan henkistä tukea ja kannustusta,
on liikkuvalle ihmiselle tää tilanne varsin musta.
Ei taudin tulolle mitään mahda kyllä sen tietää,
mutta aina se on yhtä hankala sietää!
Varsinkin kun pihalla kunnon lumikelit,
vois lenkkiä vetää jalan alla ykköspelit..
Noususuhdanne tosi äkisti sitten katkes
Enpä ihan heti kisoihin mee sekin ratkes..
Ihan keväälle kai sitten koitetaan tehdä nousu,
silloin sitten viimeistään lepattaa hiihtohousu!?

tiistai 6. helmikuuta 2018

Edellisen otsikon toisinto

Onpahan taas ollu kiirettä ja sähellystä joka suuntaan kun kaikki päivittelyt joita olen uhkaillut tehdä ovat jääneet tekemättä. Tää kun nyt on olevinaan jonkinlainen urheilu ja hiihtopalsta niin kerrankin jopa silläkin rintamalla on jotain tapahtumia ollut.
Tuntimäärillä ei siis edelleenkään voi sen enempää kehuskella mutta liikettä on tullut tasaiseen tässä menneiden päivien aikana.
Toissaviikolla urheilin 7 h 55 min ja koitin tehdä pikkuisen joka sorttia ettei ukko puutumaan pääse, ja olo olikin sitten suhteellisen hyvä päiväkausia.
Viime viikon kuntoilutunnit oli sitten 8 h 55 min sisältäen kolme koukkupolvien sm starttia tuolla Alavieskassa.
Tähän täytynee samalla kertoa siitäkin tapahtumasta jotakin parilla sanalla. No siis kaikenkaikkiaan täytyy sanoa että perhana kovassa kunnossa pitää olla saadakseen mitaleita niissä karkeloissa..
No siis tokihan viestistä tulikin pronssia ja omasta mielestäni hiihtelin sen avausosuuden eli 5 kilsaa pertsalla ihan mukavasti. Yrityksen puutteesta ei ainakaan voinu moittia. Koitin heti paukusta päästä irti ryhmästä mutta eihän se toki onnistunut. Oli sellainen peesikeli.. Vetelin sitten letkaa viimeisiin mutkiin saakka kunnes pari ukkoo siihen edelle kiilasi ja vaihtoon tulin siis samassa jonossa. Matkan varrella vaikutti siltä että vauhtia oli tarpeeks koska kukaan ei sitä ainakaan pyrkiny lisäämään.  Samuli ja Arto hoitivat oman osuutensa komeesti ja tuloksena pronssimitali!
Kävihän siellä Kittilän Kustikin viestissä vähän esittelemässä kuntoaan ja siitä nähtiin että kaikki eivät ole vielä suostuneet kangistumaan veteraanin tasolle!
Henkilökohtaisilta matkoilta tuloksena kaksi kuudetta sijaa. Yritystä oli mutta mitaleitta jäin. Lauantain perinteisellä oli kyllä varsin tiukkaa vääntöä, lukuunottamatta voittaja Tero Similää joka on toinen esimerkki siitä hyvästä veteraanivauhdista. Niin ja tosiaan monen monta kovaahan siellä oli ja näin ollen mitalista jäin muutaman suksen mitan. Kaikki oli pelissä ja kovempaakaan en päässyt.
Kaiken kaikkiaan siltikin kisoista jäi ihan siedettävä maku. Hiihtämisessä on ollut oikeanlainen suuntaus ja hetkittäin lihas tottelee käskyjä.. ja kevättä kohti mennään ja haaveillaan paremmasta!
Nyt toki pientä rauhoittumista tuli pakon edessä kun nyt tätä kirjoittaessa jo toista päivää tuo henkirööri rohisee enkä näin ollen uskalla harrastaa minkäänlaista treenuuta. Toivotaan että pian helpottaa! Koitan olla optimistinen..
Tässä pikainen epämääräinen raportti kisoista ja vähän muustakin. Lisää kisoja ja muutakin luvassa ja valitettavasti myös blogipäivityksiä!

tulokset:https://alavieskanviri.sporttisaitti.com/veteraanien-sm-hiihdot-2018/tulokset/