tiistai 11. huhtikuuta 2017

Sm-kisakierrokset ja "numero 17" suoritettu

Niin mitäpäs noista menneistä parista viikosta ja viikonlopusta osais sanoa? Ainakin nyt sen että hiihtelykausi on ohi kun täällä Tampereella ikkunasta kurkkii.
No niin ensin tosiaan matkustin Kontiolahdelle varovaisen toiveikkaana tekemään kauden parasta menoa. Tuntemukset viikolla olivat olleet ihan hyvät ja väsymys ei ollut liiaksi ottanut valtaa.
Olin päässyt tekemään pientä liikehdintää viimeisillä tykkilatujen rippeillä ja hiihtointo oli suhteellisen korkealla kun tiesi pääsevänsä tekemään oikeaa talviurheilua oikealle lumelle!
Torstaina saavuin paikkakunnalle ja majoituin ja kävin testaamassa kaksi paria suksia, toinen kisaan ja toinen verryttelyyn!
Hiihtelin ja varovaisesti koittelin kisavauhtiakin pienen pätkän. Kroppaa ei kolottanu mihinkään, erikoista..
Illalla suihkut syömingit ja pikku venyttelyt. Uni maistui hotellissa oikein hyvin, ehkä liiankin syvään horrokseen meinasi vaipua koska aamu oli vähän hankala..
Kisapaikalle puolitoista tuntia ennen omaa starttia. Numero valmiiks päälle ettei unohdu mihinkään ja sitten kankealle urheilijalle vaadittava tunnin verryttely.
Kisa hiihdettiin 3,4 kilometrin lenkkiä. Melko lailla isoja mäkiä oli taas kun koko talven oli jotain pikku kukkulaa tahkonnut edestakaisin lenkeillään.
Keli oli mainio ja ainakin oma suksi tuntui ihan liukkaalle.
Matkaan lähdin niin kovaa kuin uskalsin, viimeinen kierros tuntui vaikealle mutta jollain tapaa jaksoin taapertaa koko kisan lävitse. Sijaluku ei sinänsä kilpaurheilijalle ole kovin mairitteleva, mutta siltikin omaan väsymystilaan ja kuntoiluun käytettyihin tunteihin verrattuna uskallan olla tulokseen vähäsen tyytyväinen. Ei se tuon kovempaa ole paljoa tainnu pariin kolmeen vuoteen kulkea, koska kuitenkin parhaimmat fis pisteet mitä on tullut aikoihin.
Sijaluku siis 125. ja jäin voittaja Lehtoselle 3 min 22 sek.
Tulokset:
http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2017/docs/results/M_10km_tulokset.pdf
Kisan jälkeen verryttelyt ja pikaisesti palautusjuomat ja suihkun kautta syömään.
Kone lähti käyntiin ja olotila oli hyvä ja odotin ylihuomista päivää...
Kolmekymppiä oli sunnuntaina luvassa perinteisellä tyylillä ja yhteislähdöllä.
Viestijoukkuetta meillä ei harmi kyllä ollut joten lauantaina kävin Pärnävaaralla vähän haistelemassa Pohjois-Karjalan tuulia ja maistelemassa sielläkin lunta.
Sitten kuluttelin aikaa päivän ja onneksi oli muitakin alan miehiä paikkakunnalla niin ei ihan ittekseen tarvinnu olla koko päivää.
Sunnuntaina aamulla herätessä iski heti pikkuisen tappiomieliala. Koko tämän vuoden itsestään muistutellut selkäjumi oli palannut, joka askeleella sattui.. No aamiaiselle ja koitin olla optimistinen että kyllä se siitä.
Mut eihän se oikein toiminu. Lähtöpaikka oli takarivissä ja vielä alkumatkasta koitin olla optimistinen että selkä lämpenee ja rupee notkistumaan. Haeskelin vähän siinä jo parempia letkoja missä ois mahdollisuus pysyä. Tasatuuppaus tuntui ihan hyvälle mutta kun ei yhtään perinteisen potkua kärsiny ihan perille asti potkaista niin meni ne nousut semmoiseks vanhan ukon köpöttelyks enemmän käsien varassa. No kädetkin väsyi suhteellisen äkkiä ja siellä sitä taapersin takajoukoissa.
Sen verran on kuitenkin pöljä että ei sitä edes keskeytä vaikka kuinka olis huonoa.
Maaliin siis tulin ja tokihan se tuntui joka paikassa kehoa. Yritystä oli niin paljon kuin kykenin tekemään. Alakanttiin laskisin tuon kisan menneen vaikka ei sieltä taivaspaikkaa tavoiteltukaan.
Sijoituin sijalle 83. ja jäin voittaja Hakolalle 11 min 46 sek.
Tulokset:
http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2017/docs/results/M_30km_tulokset.pdf

Kontiolahden tapahtuman jälkeen suuntana olikin sitten Ylitornio ja viikon lomailu siinä ennen viimeistä rutistusta tälle talvelle. Majoitus itse asiassa oli Ruotsin puolella ja sellaisessa pikku kylässä kuin Svanstein. Paikka osoittautui oikein mainioksi hiihtomestaksi. Huippukuntoiset ladut ja lunta pirusti kaikkialla. Itselläni toki pääpaino oli vain elpymisessä. Toki kävin tunnin päivässä suksilla, yhtenä päivänä kaks.
Laskeskelin että olo on levänneempi kuin työputkessa vaikka kävisinkin joka päivä vähän kuntoilemassa.
Parina päivänä kurkistelin myös Ainiovaaran kisalatuja pelonsekaisella kunnioituksella..
Ja niin se viikko meni siinä lumesta nautiskellessa, pikku kuntoilua ja mäenlaskua tyttären kanssa.
Launtaina suomen cup viesti ja kolmos osuus matkana 7,5 kilsaa vapaalla. Tähän viikonloppuun olin henkisesti valmistautunu taas melkein vuoden , mutta fyysinen valmistautuminen lienee jäljessä jotain viis vuotta!
No viesti tuli minulle pienten vaikeuksien jälkeen aavistuksen verran myöhässä aikataulusta. Pikkuisen oli terä poissa menosta kun väistelin kärkipään joukkuieta jotka olivat 2,5 kilsaa pidemmälle ehtineet. Toki pääosin koitin kaikki peliin pistää mutta ei se vaan hurjemmin irronnut.
Toin joukkuueen maaliin sijalla 26.
Tulokset:
http://www.aavasaksanurheilijat.com/teksti/miestenviesti.pdf

Sunnuntaina sitten se viidenkympin matka josta olen pikkuhiljaa kokemusta saanut keräiltyä.
Lauantaina olin saanut hyvin tankkailtua kisan jälkeen ja olo oli energinen ja jaksavaisen oloinen niinkuin olen tottunutkin.
Ja tosiaan kisassahan se jaksaminen siis tulee siitä kun ei turhaa kiirettä pidä. Minun tämän hetkisellä kunnolla ei yhtään uskalla rynnätä mihinkään nousuun koska sen jälkeen matkanteko tulee tukalaksi. Ja tuollahan sitä nousua riitti joten kovasti varovaista etenemistä ja tasaisen varmaa tamppaamista kierros kierrokselta. Varovainen perusjauhaminen riitti tällä kertaa sijaan 61. Ihan täysin tyytyväinen en ole, mutta selittelyitäkään ei kauheesti ole. Ainoa mahdollisuus tuolta nousemiseen on se että lenkillä pitäis muistaa käydä hieman ahkerammin!
No joka tapauksessa se oli seitsemästoista kerta peräkkäin maaliin eli projekti saa jatkua!
Aloitetaan henkinen valmistautuminen ensi talven viiteenkymppiin nyt heti ja fyysinenkin toivottavasti muutamien päivien päästä!
Tulokset:
http://www.aavasaksanurheilijat.com/teksti/M50kmtulokset.pdf

Projekti 2020 jatkaa siis etenemistä ainakin yskähdellen jos ei muuta! Sitä valmennusapua saa edelleen tarjoilla!
Ymmärrän toki että koutsilla voi mennä hermot tällaisen puolilaiskan ja huonosti elävän vaikkakin pohjimmiltaan lahjakkaan nuorukaisen kanssa!
Pirun pitkää jaarittelua jota kukaan ei jaksa lukee loppuun! ja lisää luvassa valitettavasti jossain vaiheessa! Huutakaa hep te jotka jaksoitte kokonaan lukea!



2 kommenttia:

  1. Hep!
    Jatka vaan projektin läpiviemistä, suoraan tavoite 25 peräkkäiseen kisaan!

    VastaaPoista
  2. Projekti alkaa ja jatkuu ehdottomasti! 25 kisan putkea harkitaan sitten kun 20 on täynnä! Ainoa tekosyy jäädä pois kisoista on tietenkin sairastuminen.

    VastaaPoista

Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!