Vuokattihiihdosta vuodatusta..

Lauantai, Vuokatti, nollakeli ja lumisade,

Varmaan jokainen ulkoilija on kade!

Viisikymppinen on aina yhtä mukavaa viuhtoa,

Ehkäpä ois tehnyt mieli vähän vauhdikkaamminkin se riuhtoa.

Ei silti ollut keskeyttäminen mielessä,

Vaikka sattui olemaan suksi pielessä

Taisi vaan harrastamis motivaatiota ruokkia,

Kun koitin siellä alamäkeen kuokkia..

Ehkäpä pitäs kokeilla uudestaankin samaa starttia..

Ensi talvena parannetaan aikaa kolme varttia..?!

Kauden pisimmän lenkin Vuokatissa eilen tekaisin,

Ei nyt ihmeemmin tunnu, ei oo kroppa sekaisin.

Äsken taas ulkoilin kotimaisemassa tutussa,

On kiehtovuutta aina vaan hiihtojutussa..

Leppoisaa perinteistä liukkaassa kelissä,

Oli taas lennokkuutta vanhassa märän kelin pelissä..

Kevättä kohti selkeästi mennään taas,

Mutta ilman muuta suksilla painellaan kun on vielä lumi maas!

Kerkee sitä sitten taas myöhemminkin juoksemaan pitkin katua,

Toivottavasti vielä saadaan kulutella latua..

Kainuu kutsuu

Tässä päivänä eräänä olin ihan tohkeissa

Viiskyt kuvittelin jaksavani mielikuvissa rohkeissa..

Tälläsin siis nimen listaan pitkään..

Toteutuukohan haaveet mitkään..

Kuitenkin lähdetään tervehtimään Vuokatin mäkeä,

Ja ahkeraa kovakuntoista hiihtoväkeä.

Koko talvi jokseenkin tasaiseen tampattu,

Lyhyesti ja ytimettömästi ladulla rampattu.

Joskus viikkoon mahtuu kolme lenkkiä joskus viis,

Keskiarvo oisko neljä per viikko siis..

Määrissä hieman viime talvea edellä,

Lunta vieläkin on ei oo ladut vedellä..

Kilsat lienee tonni täynnä näille valkeille,

Pari kertaa annettu myös avausta palkeille..

Ei ne palkeet silti hurjan kovasti puhalla,

Mutta Vuokattihiihtoon siis väsymisenkin uhalla..

Siitä voi olla kaukana lumen lennätys,

Kuitenkin tulis talven lenkkien kilsaennätys..

Kuinka voiskaan joukkuetta laatia, ilman asiantuntija raatia!?

On se helppoa vaan kuntoilijan lenkillä kulkea,

Mutta siltikään ei somekansan kommenteilta osaa täysin silmiä sulkea..

On tässä katseltu mm kisoja aina kun

kerkee,

Yhtä asiaa en ihmettelemästä herkee..

Tuli menestystä tai ei,niin some raati tietää,

Melko paljon pitää kyllä urheilijan kommenttia sietää..

Onneksi oikeat urheilijat ei taida somepalstoja lukea..

Vaikee on tuntemuksia sanoiksi pukea..

Puhuttaa aihe näemmä Marttoja ja Jaskoja,

On taas kaikki urheilijat ihan paskoja..

Paskoja on myös valmentajat kaikki..

Sanoo somessa Pertti ja Maikki..

Pomojakin ihan vitusti liikaa, ne on pahoja..

Kuluttavat veronmaksajien rahoja!

Lukee sitten mitä tahansa kisa uutista,

Niin tätä settiä tulee jokaisesta some tuutista..

Ei tuu kesää eikä syssyä, ilman mietintämyssyä..

Aina salilla pullistelemassa  käydessä,

on näemmä mietintämyssy vireessä täydessä.

Siellä tunnin verran äsken vietin,

Siinä touhutessa samalla mietin..

Kilpaurheiluun pitkähkösti vihkiytyneen jäärän, 

On hankala suhteuttaa lukua sopivan teho määrän..

Eipä tää nykyinenkään tyyli minua tapa,

Mutta kunto ei taida kehittyä jollei pohjia lapa..

Eipä taida vauhtikaan enempää kiihtyä,

Jollen ala pidempään laduilla viihtyä...

Ai niin, vattuakos minä sellaista mietin,

Että kauanko kulloinkin ulkoilussa vietin ..

Suksiminen on kivaa aina vaan,

Jonkinasteisen tyydytyksen siitä saan..

Toisinaan puhutaan lisenssin ostamisen vaikeudesta,

Ja toisinaan kilpahiihdon jättämisen haikeudesta..

Milloinkaan ei liene nämä asiat täydellisellä tolalla,

Parempi sentään lenkki poluilla kuin perseet olalla..

Hiihtää vai ei hiihtää, osa kakkonen(Otsikon keksimisen vaikeus)

Viime viikolla jopa satasen suksilla tein,

Viitenä päivänä ruhoni lyhyelle hiihdolle vein.

Mutta alkaako lykkimisen suhteen taas olla sonnan katkua?

Ainakaan kauaa ei näin lämpimänä voi jatkua..

Kyllä siinä hiihtelijältä pääsee tuskan parahdus,

Jos tammikuussakin suksen alta kuuluu maihin karahdus..

Vielä tuossa kodin vieressä luonnonlatua riittää,

 Ahkeraa latumestaria täytyy kiittää..

Kyllähän muita harrastuksia toki löytyy myös talvella,

Mutta ei mitään mikä yhtä hyvin vois hiihtoon hurahtanutta mieltä palvella..

Hiihtää vai ei hiihtää..

Jollain ihmeellisellä tavalla,

Oli mukava olla kisa estradilla "lavalla"

Ei ollut kulku mitenkään mahtia,

Sykekään ei noussut, silti keuhkot meni kahtia ..

Suksikin mahtoi ihan hyvin pelittää,

Sillä ei voi kauheesti selittää..

Edellisenä iltana nappi nesteet vain hieraisin..

Hartioita kohautin ja päälle pieraisin..

Näillä yksillä mennään tuumin mielessä,

Tuskin se nyt on ihan pielessä ..

Kukahan mun puolesta sukset hinkkais ja testais,

Kenetköhän siihen sitten orjaksi pestais..

Tämä on tätä kipuilua omassa pääkopassa,

On hetkiä kun on tunnetta kropassa..

Välillä on tunnetta että nyt johonkin kisaan,

Mutta mielenkiinto lopahtaa motivaatioon risaan..

Tai niinku nyt on ollut hiihtointo kateissa,

Eipä oo juuri kiinnostanu vesisateissa..

Vaikka pääseekin suksille märälle tykkireitille,

Tuntuu ettei se oikein maistu meitille..

Ehkä jos talvi takaisin palaa..

Mennään lumelle ja reenataan salaa..

Ja sitten keväällä näytetään..

Näitä puheita tuskin taaskaan täytetään...

Hiihtokisakuulumisia toisen perään

No niin, kyllästymiseen asti kerrotaan näitä juttuja viimeaikaisista hiihtokisoista.. vastahan minä kisoissa kävin keväällä 21 ja nyt eilen heti perään uudestaan.

Jotenkin onnistuivat minut höynäyttämään tuonne viestikilpailuihin. Ja heti kylmiltään avausosuudelle.

Kyseessä siis Hämeen viesti ja joukkueena LeKin 2 joukkue. Tuo tiimi josta saattaa vielä kehittyä jotain kunhan hieman vielä kokemusta hankitaan.. joukkueen keski-ikä siis jo lähempänä 50 vuotta. Kertoo paljon joukkueesta kun meikäläinen oli nuorin siinä porukassa.

No ikäjärjestyksessä lähdettiin menemään eli minä nuorimpana ensin.

Eihän tuo Hämeen viesti nyt tapahtumana niin iso ole , mutta ihan sopiva tälleen harvakseltaan lenkillä käyvälle ja vielä harvemmin kisoihin osallistuvalle..

Keli oli plussan puolella ja päiväkausia jatkuneiden vesi ja räntä sateiden myötä rata oli tykkilumella lyhyttä rinkiä, paikkana siis Hämeenlinna ja Ahvenisto.

Kisamatka siis 7km per osuus ja kaikki osuudet vapaalla.

Kisahan lähti omalta osaltani ihan kivan tuntuisesti heti paukusta alkaen.. avausosuudella oli nuorta voimaa ja vankkaa kokemusta sopivassa suhteessa ja neljän hiihtäjän ryhmänä lähdettiin irti ja vetovuoro vaihteli matkan varrella muutaman kerran.. itse en vetohommiin ryhtynyt koska niin varma en itsestäni ollut ja hyvä niin..koska kyllähän se kilpailemattomuus näkyi sekä myöskin valmistautuminen / se ettei valmistautumista kisaan oikein varsinaisesti ollut.. 

Niinhän siinä kävi että jo ennen avaus osuuden puolta väliä alkoi meikäläisen vieteri olla suorenemaan päin..kun reitille oli pari ihan kivaa nousua siunaantunut niin se oli omiaan väsyttämään äkkinäisen kroppaa..

Jäin sitten kovasta yrityksestä huolimatta pääjoukon matkasta , mutta taistelin rääkäten tuttua miestä niin paljon kuin vain kykenin..

Sinne jäi voimat ja keuhkot huusi hoosiannaa.

Suksihan oli vesikeliin ihan hyvä ja oishan sillä voinut kunnon salliessa tulla kärki porukan mukana ..

Eipä tuosta omasta hiihdosta ihmeempää kertomista.. kyllähän se oli selkeästi kunnon mukainen suoritus, mutta olihan tuo hengitykselle ja lihaksistolle rajuinta urheilua mitä olen tehnyt yli vuoteen.. tuostahan olisi mahdollista hieman parantaa suht helpostikin oikeanlaisilla harjoitteilla.. enpä vaan tiedä.. nyt kun pihalle katsoo niin eipä taas huvita hiihto hommien miettiminen liiaksi.. vesisade lienee pian vienyt mahdollisuuden luonnonlumi lenkille.. no pitää taas jatkossa katsoa kelien mukaista liikuntaa..ja onko se sitten kuntoilua, vai treeniä se katsotaan tapauskohtaisesti..

Takaisin viestiin lyhyesti ja ytimekkäästi.. meidän tiimin muut ukkelit olivat niin raudan lujia että lopulta meidät palkittiin kultamitalein tuossa ponnistelussa..

Tulokset:

https://www.hauhonsisu.fi/suunnistus/tapahtumat/hiihtoseura/HameenViestipaiva2023/Lopputulokset.html