perjantai 18. marraskuuta 2022

Työmatkakuntoilun lyhyt ja kova

Olipas se kuntourheilua hikistä, 
Saa loppupäivän jalat kipeenä vikistä..
Muutaman kilsan koitin kovaa,
En tuntemuksen perusteella hurjia povaa
Reitillä myös pari vastamäkeä äkäistä,
Hikoilutti ne hengästynyttä naamaa räkäistä
Toisinaan se luonto ihmistä ohjaa 
Rääkkäämään itseään pitkin latupohjaa...
Hyvin siellä voi riehua vaikkei oo lunta,
Näillä korkeuksilla siitä nähdään vain unta..

lauantai 12. marraskuuta 2022

päivitellään päivityksen ilosta ilman asiaa

Ihan hyvä oli äsken rullilla mäiskiä,
Ei lunta löydy pieniäkään läiskiä...
Lämpöäkin kymmenellä toisella,
Ei talviurheilusta tietoa kelillä moisella..
Mahtava oli myös tehdä taas pätkä juoksua,
Noin kovalla tuulella ei tartte haistella edes omaa tuoksua
Hyvää tekemistä väliin reippaassa vastatuulessa,
Siitäkin huolimatta pimeässäkin syksyssä hymy huulessa..

perjantai 11. marraskuuta 2022

Tutulla tavalla

Ei näillä lämpöasteilla tarvii edes talvea miettiä,
Tutulla tavalla siis ruokitaan liikuntaviettiä.. 
Joutuu oikein raottamaan takin kaulusta,
Täyttyykö tienoo pian kevät lintujen laulusta?
Nautitaan kelien sallimasta ulkoilu muodosta,
Sen ansiosta jokseenkin hyvin pysyy läski poissa ruodosta..
Kuitenkin oon optimisti ainakin sen verran,
Että uskon käyväni suksilla ainakin kerran..


tiistai 8. marraskuuta 2022

Ja valkoinen on maa..eiku eipäs olekaan..

Näillä korkeuksilla saapi sukset edelleen olla hyllyssä..
On kosteaa lämmintä,pimeääkin kuin pyllyssä..
Koitan edelleen liikuntaan pitää rentoa lähestymistapaa,
Näin ollen mieli on treenien suhteen varsin stressivapaa. 
Pitäähän se kuntoilijallakin olla rautainen kunto
Ja poskettoman korkea itsetunto.
Sellaiseen tietenkin aina pyritään,
Joskus joissain jutuissa tyritään..
Mutta pahin virhe on se jos ihminen liikkumasta lakkaa..
Sellainen homma on kyllä harmillista ja täyttä kakkaa..
Siispä edelleen pidetään aktiivista liikettä yllä..
Se palkitsee joka kerta kyllä!

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Tyypilliseen tapaan talvea toivotaan

Kelitkin käväisivät jo miinuksen puolella,
Nyt taas plussaa ja vettäkin tullut huolella.
Vielä tuskin tarttee henkee pidättää, 
Vaikkakin voi sitä haaveita idättää..
Että luonto maiseman valkeaksi muokkaa,
Jotta pääsee kiskomaan sekä diagonaalia ,että kuokkaa.
Ihan hirveästi tuskin jaksaa riehua ja sykkiä,
Että etsisi alueita jossa käytetään lumitykkiä..
Luonnon ehdoilla isosti edetään,
Ja kelien mukaista kuntoilua vedetään ...
Jos kelit suo ja on hyvä onni,
Voi hiihtoa tulla enemmän kuin tonni..
Ainakin se yks kokonainen, lähdetään siitä,
Ei sillä määrällä vielä menestystä niitä..
Omaksi iloksi voi silti pari kilometriä ahmia,
Ilman että aikoo yrittääkään mitaleita kahmia..

lauantai 22. lokakuuta 2022

Syksyisen kuntoilun satoa.

On koitettu edelleen vastustaa syksyn ankeutta,
Kuten myös käyrä urheilijan lisääntyvää kankeutta.
Eikä syksy oikeasti ole millään lailla ankeaa aikaa..
On näissäkin keleissä jotain fiilistä ja taikaa..
Voipihan sitä kipittää iltalenkkiä kera ledilampun 
Takoa samalla päähän sitä fiilistä vaikka avulla pampun..
Eipä oo kyllä tarvinnut pakottaa lenkille,
Useimmiten vähemmän jään istumaan sohvalle tai penkille..
Juoksentelu on edelleen aktiivisena pitäny,
Ja kuntoilun siemen on sisällä itäny..
Kokeilin viikolla että vieläkö sitä rullilla tuupata jaksaa,
Mukavaahan se oli eikä tarvinnut mitään maksaa.
Viiskymppisen tasuria kiskasin,
Turhat analysoinnit nurkkaan viskasin..
Kaikki oli ok, ei tärissy rullien vanteet, 
Tosin rupes äkkinäisellä kiristää kyynärpäät ja ranteet...
Parin askeleen verran myös tehojuoksua äsken juuri,
Peruskunto on jämerä kuin mureneva muuri..
Välillä hömppäukot kysyy kilpaurheilusta..
Lieköhän siihen vielä olis musta?
Ei se kuitenkaan ole päivittäin mielessä, 
Ja tuntuu että silti ei ole urheilu ihminen ihan pielessä..



sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Kerrankin kisakuulumisia:

Niin sinä kävi että lupaukset on lunastettava. 
Tänään siis sitten Pirkan hölkkä, niinkuin olin parissa aiemmassa kirjoituksessa ennättänyt lupailemaan..
Kaikkea sitä meneekin lupaamaan, no olenpahan taas kokemusta rikkaampi..
Pirkan hölkkäkään ei minulle tapahtumana ollut ennakkoon tuttu muuta kuin nimenä.
Kuten taas äkkiseltään mietin niin edellisestä juoksukilpailusta muutenkin on jo vuosia aikaa.
No tällaiseen kärsimykseen lähdin tällä kertaa,sitä se suuri suu ja yllytys hulluus saa aikaan.
Niin varma en kuitenkaan itsestäni ollut että ennakkoon olisin ilmoittautunut..
Kisapaikalla vallitsi hieno tunnelma voisiko sanoa että ihan hyvin ja tottuneesti viihdyin siellä vuosien paussin jälkeenkin..
Kunnosta oli pieni aavistus että mihin se voisi riittää mutta täyttä varmuutta ei ollut joten starttasin maltillisesti liikkeelle ja varmaankin kaiken kaikkiaan koko matka meni suhteellisen tasaisesti samaa meininkiä. 
Jossain kohtaa oli mielessä että lopussa kun pääsen melkein kotini takaa meneville viimeisille kilometreille otan railakkaan vauhdin lisäyksen ja loppukirin mutta siihen ei rahkeet riittäneet, mutta alussa valittua tasaista vauhtia kuitenkin tulin loppuun saakka.
Hyvästä vauhdin jaosta ja tsemppauksesta eritoten lopun kilsoilla mainitsen tässä erityis kiitoksen Monipuoliselle kuntoihmeelle ,treenikaverille,kollegalle Juha Nyyssöselle joka juoksi itselleen alivauhtia vain ja ainoastaan auttaakseen minua tasaiseen suoritukseen.. ja ihan hienostihan sieltä tultiin meikäläisen kuntoon ja viime vuosien tekemiseen suhteutettuna.
Reittihän ei ole kisareitiksi nopea.. paljon hiekkatietä polkuja mäkiäkin on reitillä.
Olen suhteellisen tyytyväinen tähän suoritukseen.. Jos sitä katselee vain ja ainoastaan kisailijan näkökulmasta niin voidaan todeta että eihän mun edelle ennättänyt loppujen lopuksi niin hurjan montaa juoksijaa .vaikkakin aikaero kovimpiin verrattuna voidaan katsoa kalenterista..
Oma aika oli pikkuisen yli kaksi ja puoli tuntia.
Tuolta järjestäjien sivulta pystyy sitten asiasta kiinnostuneet kurkkimaan lisää:
https://www.pirkankierros.fi/pirkan-holkka/
Nyt on arvatenkin tuntemuksia jaloissa ja sen lisäksi myös selässä.. no tästä jatketaan taas jotain kivaa tehden kun tästä palautuu...