torstai 26. helmikuuta 2009

Tätä se sitten taas on!

Niinpä niin....juuri kun tossa vähän aiemmin mainitsin noista nuhataudeista yms niin kuinka ollakaan, nyt se taas kurkku kutiaa ja liman eritys on keskivertoa suurempaa...Olo ei karmee ole mutta täytyy tässä vissiin rauhoittaa liikunta vaikkakin se mielen levottomaksi vetää. Eilen olin jo paikoillani ja sitä rataa tauti ei ainakaan pahaksi ole mennyt. Ehkä tääkin päivä lepäilyä, huomenna täytyy tehdä ratkaisuja viikonlopun Vieremän kisaa ajatellen.. Jos olo kohenee niin huomenna sitten vaan kehon aktivointi ja lauantaina baanalle haastamaan. Ainakin nimekäs joukko on mukaan ilmoittautunut. Lähtölista Vieremän Koiton sivuilla.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Tuli tuossa pitkästä aikaa vähän harrastettua tilastotiedettä. Ynnäilin viime viikkojen treenejä vähän ja totesin että aika lailla paljon se tuntuu fiilis vaihtelevan viikoittain. Hetkittäin tuntuu hyvälle ja helpolle mutta toisinaan on vaikeaa ja tahmeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tässä talven mittaan ja oikeastaan kesänkin mittaan kertyy noita reenitunteja keskivertoviikolla aavistuksen enemmän kuin normiduunarin yhden työpäivän pituus on.
Varmaan näin talven aikaan perushiihtolenkkien määrä itsessään on ihan riittävä että tuntuma pysyy hyvänä kilpailuja ajatellen. Itse hiihtovire kaiken kaikkiaan on sitten hiukan aina kiinni päivästä. Pariin otteeseen oli tuohon talvelle tullut kyllä se käytännössä miltei urheilematon viikko. No niitä nuhatauteja tuppaa olemaan jokaisella.. No sitten pieni jalkavamma mikä vei viikon ja yks viikko jossa vaan pari kertaa ulkoilin yksinkertaisesti siitä syystä että motivaatio rakoili...No nyt mennään taas hyvällä perusfiiliksellä ja toivotaan että mahdollisuuksien mukaan jopa nousujohteisesti kohti kevään odotettuja kisakarkeloita. Nyt tässä ei liene tämän ihmeempää kertomista...kommentoikaa paljonko vois olla hyvä määrä treeniä tavan duunarille joka kiertää kansallisia kisoja?!

torstai 19. helmikuuta 2009

Normi päivä

Tänään heräsin hieman ennen seitsemää ja innosta puhkuen suunnistin punttisalille. Olin salin oven kahvassa kiinni juuri kahdeksan aikaan ja siinä tempaisin kunnon treenin. Rauta tuntui suhteellisen kevyelle ja olo oli terävä heti aamusta. No siitä sitten meinas tulla kiire ku se treeni maistui niin hyvälle mutta juuri ja juuri ehdin aloittamaan työt klo 10.15. No sittemmin on ruoka maistunut hyvälle pitkin päivää ja töissä on täytynyt syödä vähän joka tauolla. Nyt tässä juuri tyhjensin lautasellisen safkaa kun kotiin ehdin ja nyt kyllä väsyttää eli tänään ei enää mitään riehuta, huomenna sitten taas varmaan sukset jalassa sujuttelua. Äärimmäisen mukava oli seurata töiden lomassa radiosta kuinka Aino-Kaisa nappasti upeasti kultaa! Harmin paikka kun ei duunissa ollessa teevetä pysty katselemaan, mut onneks on sentään radio...hyvin pysyi tilanteen tasalla koko ajan.. Onnea Aino-Kaisalle! Täysin ansaittu mitali, siitä on sivustaseuraajafanikin iloissaan!
No ei kai tässä ihmeempää...Uusi upea hiihtosivu on näköjään nähnyt päivän valon. Pitänee sitäkin alkaa fanittamaan! Tuossapa linkki:
http://www.rintterit.fi/index?page=1

tiistai 17. helmikuuta 2009

Enpähän keksi järkevää otsikkoa(enkä muutakaan järkevää)

Nyt on kunnolla ulkona talven tuntua,
koko ajan tekee lisää valkoista huntua.
Voipi kiertää Puijollakin laajaa kiekkaa,
eikä tartte pelätä suksen alla hiekkaa.
Eilen en urheillut yhtikäs mitään...
Tänään säntäilin levottomana länteen ja itään...
Pakko oli taas baanalle ittensä vääntää,
nyt taas vatsa nälissään lujaa ääntää..
Sapuska tuolla koko ajan kiehuu,
pian meikä lautasen ääressä riehuu.
Jo parin tunnin peruslenkillä,
tulee niin nälkä ettei pysy penkillä...
Vielä saakin talvi jatkua,
eipähän tule harmituksen katkua...
jos hiihtäjän alta liian aikaseen lumi sulaa,
ei silloin lienen kirosanoista pulaa..
Jos hiihdettäis vielä pari kuukautta tasan,
sen jälkeen sais tulla maa esiin alta lumikasan.
Kisoja siihen saakka hyvinkin riittää,
katsotaan kuka vielä mainetta niittää?!

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Piirinmestaruuskisat

Piirinmestaruuskisoihin Pärnävaaralle tulikin sitten oikein viimeisen päälle talviurheilukeli, pakkasta pitkälle toistakymmentä ja lumi narisevaa pakkaslunta. Itse kisaan oli ilmoittautunut harmillisen vähän kilpailijoita, syytä siihen miksi pm-kisat ei tuon enempää kiinnostaneet on vaikea arvailla.
No lauantaina kymmenen kilometrin henkilökohtainen kisa vapaalla tavalla. Oma fiilikseni tuntui edellisenä iltana varsin mainiolle kun kävin lenkillä. Kuitenkin itse kisassa lievää epävarmuutta ja tukkoisuuden tunnetta oli. Painelin minkä kykenin ja kuulin väliajoissa olevan tiukkaa seurakaveri Tolvasen kanssa, aiemmin oli jo selvää että toinen Katajan huippumies vie sen kisan eli Variksen Kari, hän oli jo sen verran hyvin ottanut etumatkaa heti kisan alusta saakka. Eikä auttanut mitään jouduin nöyrtymään myös Olli-Pekalle mäkisen reitin loppuvaiheilla viimeisessä tapponousussa oli meikäläisen reisistä eväät syöty ja vauhti oli jo pudonnut, sinnittelin sitten maaliin sijalle kolme. Täytyy sentään todeta että en huonoille miehille hävinnyt eli pientä tyytyväisyyttäkin täytynee olla.

1.   Varis Kari                  JoKa                25.01,5       
2.   Tolvanen Olli-Pekka         JoKa                25.59,8      +58,3
3.   Seppä Esa                   JoKa                26.14,0    +1.12,5
4.   Heikura Kari                JoKa                27.07,0    +2.05,5
5.   Piminäinen Mika             LieHS               27.08,9    +2.07,4

Sunnuntaina sitten viesti 4x10 kilsaa. Joukkueita oli mukaan ilmoitettu neljä. Sen verran näytti selkeälle jo paperilla homma että melkoinen mullistus olis pitänyt tulla ellei oltais mestaruutta Katajalle viety! Oma osuuteni oli siis kolmas eli ensimmäinen luisteluosuus. Olipa helppo lähteä matkaan kun siinä vaiheessa oli eroa jo aivan valtavasti toiseen joukkueeseen kun aloitusmies Kari Varis ja toisen osuusen O-P Tolvanen olivat jo repineet niin huikean eron ettei muita näkynyt. Eli oma kisa osuus oli oikeastaan tavallan vain kova harjoitus...ajattelin ottaa revanssin edellispäivän omaa aikaani vastaan ja kyllähän se kulkikin sitten paljon paremmin kuin lauantaina, paikat oli auenneet jonkun verran, tietty silti perse lihaksissa huomasi että on tullut luisteltua nihkeällä lumella. Niillä vähillä tasaisilla osuuksilla mitä tuon kisan reitille mahtui koitin ihan hieman passailla ja rennosti luistella. Ei vaan malttanut nousuihin kummemmin löysäillä vaan loikkaa tapailin ylä mäkiin ja lopulta tuloksena varsin hyvä aika 25.22. Ankkuri osuuden Timo Varikselle ei siis jäänyt sen vertaakaan kilpailupaineita kun meikäläisen hiihto kulki niinkuin pitikin, sieltäpä se Timppa sitten tuli ihan mukavasti ja helposti voittajana maaliin, jospa hänenkin sairastelut olisivat ohi taas tältä erää ja kisavire nousisi, ainakin hyvä suunta on taas menossa kehityksellä! Tuo kyllä innosti ja motivoi itseäni kun onnistuin saamaan noin paljon paremman ajan kuin edellisenä päivänä, eli en taida ihan huonossa kunnossa ollakaan..toivotaan että jatkossa menee saman suuntaisesti kilpailut.


Viikonlopun kaksinkertainen piirinmestari Kari Varis edustavan näköisenä kuvassa! Toivotetaan onnea ensi viikonlopun Finlandia hiihtoihin!

Reitit oli aivan upeassa kunnossa ja aurinko paistoi Sunnuntaina, tästä ei talviurheilukeli paljon pysty paranemaan!

Lauantaina hieman hämärämpi keli mutta stadion alue kaikkineen on upea ja puitteet on kunnossa vaikka millaisia kisoja järjestää, kuten nämä kaksi kuvaa todistaa!

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

perus liikunnan riemua

En ole alkuviikosta paikallani malttanut maata,
riittääkö kunto edelleenkään en voi taata.
Tänään vähän monipuolisuutta harjoitukseen,
jospa sitä kautta sais vauhtia sukseen..
Punttisalilla jumppasin,
kroppa hikisenä pumppasin.
Useamman liikkeen toistin,
sillä junnaavuutta reenistä poistin.
Syödä piti sitten taas suuri setti,
nyt sitten odottelen että kuivaa letti.
Pian sänkyyn uniasentoon varmaan,
Antaapa levätä aivomassan harmaan.
Tietty samalla myöskin mieli ja keho,
eipähän lopu kokonaan ukosta teho!

maanantai 9. helmikuuta 2009

Kontiolahden kansalliset

Pitkästä aikaa taas pääsi tositoimiin erinäisten pikku ongelmien jälkeen. Jotenkin jo mieli tekikin jo päästä kisabaanalle vaikkakin tietty epävarmuus vallitsi. Keho ei ollut tuntunut viikolopun aikana ihan omalle, jokseenkin puutuneen oloiset lihakset, mutta kyllä se siitä vaan lähti rullaamaan jollain lailla. Alkuunkin rynnistin suhteellisen kovaa omasta mielestäni, kuulin väliajoissa että siinä alkumatkan aikana vissiin viiden kaverin kanssa suunnilleen samanlainen aloitusvauhti. Siitähän alkoi into kasvamaan että perhana koitanpa sitten ottaa voiton koko kisasta. No siihen ei sentään rahkeet lopulta riittänyt ja kakkossijakin luisui käsistä kymmenen sekunnin päähän kun jaksoin lujaa vain 12 kilometriä. Kohtuullisen hankala on ampumahiihtomies voittaa hänelle mitä luultavimmin parhaiten sopivalla matkalla. Väliaikoja kuulin oikein mainiosti koko kisan ajan useammasta kohdasta, oli oikein mukavaa taas!
Keli itsessäänhän ei oikein ollut mun suosikki, kovasti tuulinen sää tuntui kylmälle ja alkuverryttelyssä piti tosissaan liikkua että pysyi lämpöisenä. Jonkun verran oli lumisadettakin välillä ilmassa, sitä myöten hiihtobaanakin hieman pehmeä joskaan ei varsinaisesti upottanut.
Tuloksena siis kolmossija Voittaja Jarkko Kauppiselle jääneenä 36 sekuntia, Kakkosena oli kova ja varma menijä Hyrynsalmen iskusta Pekka Kemppainen jolle jäin 10 sekuntia.
Ihmeellisen pieni oli suosio noilla SM-esikisoilla kun lopputuloksissa on vain kahdeksan karpaasia. Kuitenkin tämä varmaan oli ihan hyvä harjoitus kisojen järjestely porukalle. Itsekin sitä hieman testanneena huomasin että kenties vielä ladunvarsiukoilla hiukan oppimista, itse olin latuun tutustumassa ennen omaa starttia. Junnut hiihtivät silloin kilpaa kahden ja kolmen kilometrin lenkeillä..stadionilta pääsin normaalisti liikkeelle mutta sitten yksi valveutunut järkkäri pysäytti ja sanoi että ei saa mennä sinne perälenkille eli 5 ja 6 km:n takalenkille. Ihan oikein hän teki siinä, en olisi saanut olla ladulla ollenkaan kisojen aikaan. No varmaan saman kaverin ote rupes lopummassa lipsumaan kun miesten kisa oli menossa niin silloin sitä samaa kisalatua jota mä en saanut kiertää tuli joku pikku juniori jonkun aikuisen kanssa ja vieläpä väärään suuntaan. Tämä ei aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia tai muuta mutta ihan vaan näkökannan vuoksi otan asian esiin.
Niin tästäpä sitten on omalta osalta ihan kohtuu hyvä jatkaa ja koittaa josko tuon kropan saisi hieman paremmin hereille loppukautta kohden, toivottavasti turhat ongelmat on taas ohi tässä vaiheessa ja pääsee perus harjoitteiden kautta pitämään tuntumaa yllä..
1 111 KAUPPINEN Jarkko Iisalmen Visa
39.10,1 0,0
2 109 KEMPPAINEN Pekka Hyrynsalmen Isku
39.36,3 26,2
3 115 SEPPÄ Esa Joensuun Kataja
39.46,3 36,2
4 108 TOLVANEN Olli-Pekka Joensuun Kataja
39.59,1 49,0
5 113 KANTANEN Janne Pieksämäen Veikot -98
40.16,0 1.05,9
6 112 PIMINÄINEN Mika Lieksan Hiihtoseura
42.07,8 2.57,7
7 114 PYLKKÖNEN Oskari Imatran Urheilijat
42.34,2 3.24,1
8 116 VOUTILAINEN Juuso Riistaveden Urheilijat
42.38,2 3.28,1

maanantai 2. helmikuuta 2009

Kymmenet tuhannet paukkuu!

kahdenkymmenen tuhannen kunniaksi,
pitänee kirjoittaa riimejä yksi tai kaksi.
Onpahan laskuri paljon vuodessa pyöriny,
monet on tällä palstalla hyöriny.
Hieman vielä vajaa vuosi,
eikä ole muuttunut blogin kuosi.
Eikä taida heti muuttua,
vaikka järkihän tästä taitaa puuttua.
Kävijä määrä iloisesti yllättää,
vaikka meikä vaan samaa aina tänne mättää..
Onko hyviä ehdotuksia?
pitääkö Espenin v*ttuun suksia?
Vai jatkaa blogilla samaa tyyliä,
miellyttääkö tää miestä sekä lyyliä?
Julistetaan hiihdon ilosanomaa
ja kerrotaan tarinaa ikiomaa..
Melkoinen urheiluhullu,
on meikästä jo kauan sitten tullu..
Kisoja mielellään kierretään,
voidetta suksen pohjaan hierretään.
kavereina hiihtäjä jätkiä ja likkoja,
ei tartte turhia kikkoja..
Jatketaan iloisesti hiihto kautta,
ei jää elämässä täysin mautta!
Sais sitä kommentteja heittää,
ja mustalla valkoista pohjaa peittää!

Rauhallista liikuntaa

Pahin ketutus on ohi, elämäähän tää vain on. Tietty harmittaa että kisaamaan en päässyt kun tuloksia seurasin ja muun muassa Temporaineria jututtaneena kuulin kuinka pojat oli pitäneet ladulla hauskaa oikein urakalla! Niinhän se kilpahiihto on aina yhtä nautinnollista!
No tässä viikonlopun aikana ei juurikaan tullut mitään tehtyä. Huomaa tän paikallaan olemisen, olo on levoton ja sydän taas varsinaisen levollinen, tuntuu ettei tuo turhan kiireellä jytki istuessa tai varsinkaan maatessa, silloin tällöin vain losauttaa verta eteenpäin...
Kyllä tässä varmaankin on ihan sallittua pikkuisen ulkoilua harrastaa vaikkakin lääkekuuria syö. Nivusen seudun imusolmukkeet ovat jo laskeutuneet eikä mihinkään satu..pian lähden ulos tunniksi happea haukkailemaan. Uskon edelleen vakaasti että kevättä kohti mentäessä pääsen mukavaan tahtiin ja tosikarkeloihin tuolla kisabaanoilla. Eipä tässä erityisempää, muutamaan päivään ei parane revitellä ladulla vielä. Katsellaan kumminkin optimistisesti eteenpäin! eihän urheilija muutakaan voi, urheilijan täytyy olla optimistinen!
Niin sit toi gallup! Pitääkö tästä tehdä johtopäätös että hiihtoa harrastavat ja seuraavat ihmiset eivät sylje kuppiin, vaan sopivan tilanteen tullen nautitaan rähinäjuomaa useampi kuin yksi ravintola annos! Uskon kumminkin että toi ei maailman paras tapa ole kisavirettä etsiessä, ainakaan jos se ryyppy on päällä yhtään pitempään kuin yhden illan! No se siitä. Uutta kyselyä kehiin!