Työmatkakuntoilun lyhyt ja kova

Olipas se kuntourheilua hikistä, 

Saa loppupäivän jalat kipeenä vikistä..

Muutaman kilsan koitin kovaa,

En tuntemuksen perusteella hurjia povaa

Reitillä myös pari vastamäkeä äkäistä,

Hikoilutti ne hengästynyttä naamaa räkäistä

Toisinaan se luonto ihmistä ohjaa 

Rääkkäämään itseään pitkin latupohjaa...

Hyvin siellä voi riehua vaikkei oo lunta,

Näillä korkeuksilla siitä nähdään vain unta..

päivitellään päivityksen ilosta ilman asiaa

Ihan hyvä oli äsken rullilla mäiskiä,

Ei lunta löydy pieniäkään läiskiä...

Lämpöäkin kymmenellä toisella,

Ei talviurheilusta tietoa kelillä moisella..

Mahtava oli myös tehdä taas pätkä juoksua,

Noin kovalla tuulella ei tartte haistella edes omaa tuoksua

Hyvää tekemistä väliin reippaassa vastatuulessa,

Siitäkin huolimatta pimeässäkin syksyssä hymy huulessa..

Tutulla tavalla

Ei näillä lämpöasteilla tarvii edes talvea miettiä,

Tutulla tavalla siis ruokitaan liikuntaviettiä.. 

Joutuu oikein raottamaan takin kaulusta,

Täyttyykö tienoo pian kevät lintujen laulusta?

Nautitaan kelien sallimasta ulkoilu muodosta,

Sen ansiosta jokseenkin hyvin pysyy läski poissa ruodosta..

Kuitenkin oon optimisti ainakin sen verran,

Että uskon käyväni suksilla ainakin kerran..

Ja valkoinen on maa..eiku eipäs olekaan..

Näillä korkeuksilla saapi sukset edelleen olla hyllyssä..

On kosteaa lämmintä,pimeääkin kuin pyllyssä..

Koitan edelleen liikuntaan pitää rentoa lähestymistapaa,

Näin ollen mieli on treenien suhteen varsin stressivapaa. 

Pitäähän se kuntoilijallakin olla rautainen kunto

Ja poskettoman korkea itsetunto.

Sellaiseen tietenkin aina pyritään,

Joskus joissain jutuissa tyritään..

Mutta pahin virhe on se jos ihminen liikkumasta lakkaa..

Sellainen homma on kyllä harmillista ja täyttä kakkaa..

Siispä edelleen pidetään aktiivista liikettä yllä..

Se palkitsee joka kerta kyllä!