keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

vappua

Liekö tänään vuoden rennoin päivä,
poissa on stressin häivä.
Vietetään vappua,
ei oo rinnassa lappua.
Mietitään kaikkee muuta,
sopivasti kostutetaan suuta.
Hevi rokki taustalla pauhaa,
basso paukkaa kun subbari jauhaa.
Kohta tulee lähtö seuraan ihmisten hyvien,
sekaan keskusteluiden syvien..
Mutta palaan asiaan jälleen,
tän runon jätän tälleen..

maanantai 28. huhtikuuta 2008

Uuden kauden aloitus

Olen koko ikäni minkä hiihtoa oon harrastanu katkaissu entisen kauden viikkoon 18 ja aloittanut siitä uuden. Laskennallisesti tämä systeemi siis jatkukoon. Tunteja en ole laskenu, sitä vois jossain vaiheessa hieman katsella. Muutama tunti hikoilua vuoteen on mahtunut sentään.
Satuin tossa vilkaisemaan Pohjois-Savon hiihto ry:n sivuja...näemmä ovat pistäneet uuden ryhmän pystyyn. Mun nimeä sieltä ei löytyny...valintaperusteeksi oli sanottu edelliskauden menestys....No kumminkin sieltä löytyi sellaisia nimiä jotka oli mun takana viime talven kisoissa, eli valintaperusteet ei ole pelkästään menestys. Kaikella kunnioituksella ryhmässä olevia kohtaan! Äärimmäisen hyviä jätkiä jokainen ja oikeesti toivon heille menestystä! Olen heitä mielessäni ja ääneenkin kannustanut tuolla kisapaikoilla ja muuallakin tähänkin saakka. Mukavia miehiä, ja lahjakkaita urheilijoita! Treenatkaa pojat kovaa!
Taidanpa hieman lähteä minäkin haukkaamaan happea ulos!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Välillä muualla kuin Savossa

Viikonloppuna olinkin sitten vaihteeks Joensuun suunnalla oleskelemassa. Hiukan tuli jopa urheiltuakin, mutta pääpaino oli vielä emännän viihdyttämisyrityksissä.
No kumminkin tuloksena kevään pisin juoksu lenkki (1h 45 min) . Piti myös käydä tutustumassa punttisalille Joensuussakin, rauta tuntui keveältä sielläkin suunnalla Suomea.
No nyt tuntuu hartiat olevan miehekkäästi jumissa, on sitten kiva lähtee töihin taas punnertamaan. Ensi viikolla varmaan myös vielä urheilua ilman sen tarkempaa suunnitelmaa, liikuntaa kumminkin. Vappu varmaan menee jossain määrin vähemmän urheilullisissa meiningeissä. Viikolta 19 aletaankin sitten tehdä koutsin kanssa taas ohjelmoidumpaa liikuntaa sillä mielellä että ensi talvena sit hiihdän lujempaa kuin koskaan, mene ja tiedä!

Juuri saavuin Pohjois-Karjalasta
Ennen lähtöä syötiin broileripasta.
Hondalla tänne huristelin,
pakoputkea muristelin.
Stereoista säätöjä muuntelin,
ja rokkia kuuntelin.
Oli hetken aikaa eessä teiden kauhu,
mut pian kuului vain pakoputken pauhu.
Siitä ohi kun meikä pyyhkäs,
liekö silloin itkua nyyhkäs.
Oikeesti ajoin rajoitusten mukaan,
mutta uskooko sitä kukaan.
Fiktiota on tarina tää,
en koskaan oo sakkoja saanu mää.
Jokohan ois vappuna pojille uutisia tuoda,
samalla vois siinä urheilujuomaa juoda.
Mitähän tähän vielä laittais,
että lukijalle nauru maittais.
Ei enempää runoratsu laukkaa,
taitaa silläki vaan perä paukkaa.
Sen verran on taas paskaa läppää,
että meikä koneen eestä pois käppää..

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Tästä se ehkä alkaa ??

Pikku hiljaa alkaa liikunta taas maistumaan, nokkakaan ei enää vuoda kuin niagara. Kävin pitkästä aikaa hieman liikuskelemassa jalkaisin erään aktiivisen liikkujan kanssa. Jalat alkaa pikku hiljaa lähtemään liikkeelle, tuntuu ainakin että veri kiertää kun pitkästä aikaa jolkottelee. Eilisen puntti treenin jäljiltä kroppa ihmeen vähän kappaleina, katsotaan nyt jos palautuu niin huomenna jälleen uudelleen..Nyt on kumminkin syönnin vuoro! Ihan pian on valmiina ranskan potut ja lenkkimakkara, kylläpä kelpaa.

tiistai 22. huhtikuuta 2008

hiljaiseloa, hatsiuh

Enpä ole tässä hetkeen tehnytkään juuri mitään. Iski kummasti kevään kunniaks nuhankin päälle.
Tänään sentään jo suht hyvä olo. Töihinkin joutunu menemään ku eihän tuo kuumetta nosta vaikka kuinka testais. No tänään en ehkä enää malta ihan paikallani olla kun olokin jo ok. Taidanpa käydä vähän härnäämässä lihaksia punttisalilla, eiköhän se siitä.
Hiljaiseloa muutenkin kun en ole tännekään kirjaillu muutamaan päivään, no eipä ole juurikaan asiaa ollut. Odotellaan että asiaa taas ilmestyy. Lähipäivinä kenties jotain informaatiotakin tulossa.
Runoja tietty vois taas julkaista , vai annanko vielä hautua...yleensähän niitä ei tartte hautoa, ne tulee samantien kun on tullakseen..odotellaan siis sopivaa hetkee.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

hurjaa

Tänään menin jotenkin ihan sekaisin,
siivous urakan kotona tekaisin.
Ei saa naapuri alhaalla suuttua,
jos liikutan imuria ja luuttua.
Kämppä kohtuullisen hyvälle jo näyttää,
kyllä pesuaine liat räjäyttää.
Tulihan se hangatessakin kuuma,
miten lie päähän iski moinen tuuma.
Laskuriinkin pian kolmas tonni paukkuu,
suhteellisen harva mua silti avoimesti haukkuu.
Vois kai sitä useempikin jotain sanoa,
mut en sitä aina vaan jaksa anoa.
Jatkossakin tyylilinja on sama,
ellei mun päästä lopu kaikki kama.
Enkä tarkoita mitään kemikaalia,
vaikka töissä liikuttelen maalia.
Vaan jotain ihan muuta,
esim heinää ja puuta..

tiistai 15. huhtikuuta 2008

kevään kevennystä


Joko alkaa olla kevättä rinnoissa,
kiiltoa paljaissa pinnoissa?
ehkei sentään vielä ihan,
ole riittävän lämmintä olla esillä lihan.
Pikkuisen juosten otin tänään hikeä,
kirmasin pitkin kovaa pikeä.
Sitten vielä nostelin käsipainoa,
se olikin lisävaruste ainoa.
Kiinteytin myös sikspäkkiä,
hiki tuli äkkiä.
Liikunnan jälkeen ruoka hyvälle maistui,
pannulla makkaraa ja munia paistui.
Oli sporttiset eväät,
tällaisia on hiihtäjän keväät.
Vanha kausi on loppu,
eikä uuteen vielä mikään hoppu.
Mitä ens kaudella tapahtuu,
siitä pysyy kiinni suu.

Vieroitusoireita liikunnasta

Viimeks oon lauantaina liikuntaa harrastanut, silloin aamulla vielä hiihtelin Puijon kukkulan laella. Mahtaisko siellä vieläkin kyetä kun välissä jo kerran tuli muutama sentti lunta lisääkin. Nyt vaan keli näyttää jo niin lämpöiselle että alkaa varmaan olla aika loskaa. Aamulla oli vielä pakkasta mut sen verran ajoissa duuniin meno etten jaksa nousta jo neljältä ollakseni viiden aikaan puijolla ja seiskalta duunissa. Eli olkoonpa siis hiihdot sitten mun osalta tässä hetkeks aikaa.
No kumminkin nyt alkaa jonkinmoista kiinnostusta pieneen lenkkeilyyn olemaan, rennosti kumminkin. Kenties voisi hieman vaikka jalkojaan koittaa juoksemiseen totutella. Tunti siis riittänee alkuunsa. Punttia voipi kans pian alkaa kolistelemaan, no pari kertaa viime viikolla vääntelin kotona tiukkaa vatsalihas settiä + käsipainoilla hauiksia. Hieman laiskottanut lähtee salille saakka mutta pianhan se sekin alkanee, kun sitten makuun pääsee niin se on varmana mukavaa. Nyt kumminkin tuo auringonpaiste jokseenkin houkuttaa puoleensa.
Monet hiihtäjät aina pähkäilee oikeaa aikaa todellisen suunnitelmallisen treenin aloittamiseen vanhan kauden jälkeen...milloin on sopiva aloittaa? Itse oon aina vanhan perinteen mukaan aloitellu pientä suunnitelman toteuttamista jo viikolla 18. Tuskinpa siitä tingitään nytkään, ihan mukava lähtee liikkeelle, eikä sitä tarvii sittenkään liikaa pingottaa, ei vaan osaa paikallaankaan olla. Eikä kannatakaan, sitä mieltä mä oon. Kertokaan omia kokemuksia ja näkemyksiä te jotka tänne eksytte?

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Pörstin mitalikahvit

Tänään menin sitten suoraan töistä viettämään iltaa Pörstin Markuksen ja hänen puolisonsa luokse. Muutamia muitakin persoonia oli siellä käymässä ja paljon juttua riitti ja mukavassa seurassa aika meni kuin siivillä. Koska tilaisuus ei ollut millään muotoa virallisen oloinen niin sen mukainen oli myös sitten pitämäni "puhe" tässä siis se:

Ei ihan mestari vielä mutta upeasti toinen,
onhan se saavutus aikamoinen.
Menestystä läheltä seurattiin
eikä ottanu lainkaan pattiin.
Täytyy kannustaa ja iloita,
vaikken itse sua helpolla voita.
On siinä mies vahva ja suhteellisen nopea,
siitä todisteena sm-hopea.
Kuunnellaan välillä heviä
ja on askel treenipolulla keviä.
Tulee olemaan melkoista rallia,
kun jatkossa vakituiseen kuluttaa palkintopallia.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Palataan vielä kerran hetkeks Rukan tunnelmiin!


Sain pari kuvaa tossa juuri, ja kun mua on niin mukava katsella niin katsokaa nyt tässä pari esimerkkiä. En tiedä monesko kierros viittäkymppiä menossa mut ilmettäkin on mukana jo hivenen!

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Meinasin ruveta tänne kirjoittamaan jotain järkevää, mut sit huomasin etten taaskaan saa sellaista aikaiseks. Kirjoitetaan sitten ihan mitä sattuu kuten aina. Hiihtokausi senkun on jatkunut, aamulla taas hiihtelin pikkuisen tuolla ylä antikkalassa. Monot saa olla kuivumassa koko ajan, hitaasti mutta varmasti ne kerkee melkein kuivaks ennen seuraavaa lenkkiä, paitsi jos se lenkki on ensi syksynä niin suurella varmuudella ne sit ehtii kuivumaan.
Saa nähdä vieläkö huomenna kampeaa ittensä ladulle, se on niin päivästä kiinni..jos aamulla sataa vettä niin voi kurkata verhon raosta ja mennä takaisin peiton alle...tilanteen mukaan eletään, ei oteta turhaa ressiä, ei silti...edelleen se hiihtäminen on mukavaa.
Enpä taida tänne väkisin mitään tän enempää värkätä, pyykkikone just pysähty, voi ripustella kalsarit kuivumaan, sen jälkeen on sama käydä vaikka nukkumaan.

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Lauantaina hieman epäurheilijamaista käytöstä,
Olin osana yöllistä "näytöstä"
Otettiin pari kaljaa,
jotkut nosteli enemmänkin maljaa.
Ei aamulla päätä kivistäny,
enkä vessaan livistäny.
Eli nautittiin aika sopivasti,
päivällä syötiin iso ruokalasti.
Illalla A.T. kanssa pätkä juoksua,
haisteltiin kevään tuoksua.
Maanantai aamuna vielä oli lunta Antikkalassa,
kokoontui hiihtämään isohko väkimassa.
Nyt koko ajan alkanu vettä sadella,
ei pysty monia päiviä sohjolla madella.
Nyt voisin pestä hampaat,
laskee lampaat.
Nukkumaan mentävä,
ja nähdä uni lentävä.

lauantai 5. huhtikuuta 2008

Pörsänmäen kansalliset


Keli oli märkä ja lämmin, silti Pörsänmäessä reitti oli ihan hyvä. Tietenkin pehmeä näillä lämpöasteilla mutta maita ei näkynyt.
Alkuverryttelyssäkin olo tuntui ihan suhteellisen normaalille ja palautunut oli sm-kisareissusta. Mukava oli mennä paikalle ja jutustella tuttujen samanhenkisten ihmisten kanssa. Suksia en testannut, koska vain yhdet oli laitettu kisatälliin ja luotto niihin oli kova, tiesin niiden toimivan.
Kisaan lähdin täysiä. Huomasin heti alkumetreistä saakka että jotain mystistä on mulle tapahtunut ja että nyt saattaa tapahtua. Ladun varrella jokainen huusi että kärki väliaika, ja minä poikahan painelin menemään! Parhaimmillaanhan eroa toisena tulevaan Pörstiin oli vissiin 20 sekunnin luokkaa. Ensimmäinen ja toinen neljän kilsan rinki meni lentämällä, kolmannella teki tiukkaa. Ero pieneni vaikka kuinka koitin päästellä, tiukalle ajoin itseni ja sehän lopulta riitti. Tuloksena kansallisen kisan voitto parin sekunnin turvin ja kovia jannuja jäi taakse! Kyllä mulle tää voitto maistuu todellakin! Ensi vuonna sitten koitetaan josko jossain pystyis vaikka uudelleen jonkun kisan voittamaan! Pitänee siis piruuttaan alkaa treenaamaan!
Nyt kumminkin kausi on ohi minun osalta, hetki otetaan rennommin , mutta makaamaan tuskin osaa jäädä sillä sen verran tää urheilu on muodostunut elämän tavaksi että eiköhän sitä punttisalille suunnata kun hiihtokelit uhkaavasti vallitsevassa vesisateessa katoaa. Kunhan tiet kuivaa ja puhdistuu niin katufillarikin kaivetaan melko pian naftaliinista.


Miehet 12 km V

1. Esa Seppä                Iisalmen Visa                33.13,2
2. Markus Pörsti            Kiteen Urheilijat            33.15,9      0.02,7
3. Kalle Koistinen          Espoon Hiihtoseura           33.25,0      0.11,8
4. Juha Mikkolainen         Valkeakosken Haka            34.38,6      1.25,4
5. Pekka Kemppainen         Hyrynsalmen Isku             35.09,5      1.56,3
6. Jarkko Kauppinen         Iisalmen Visa                35.19,7      2.06,5
7. Juho Kauppinen           Iisalmen Visa                35.50,9      2.37,7
8. Petri Nevalainen         Liperin Hiihtoseura          36.02,2      2.49,0
9. Tuomas Säily             Oulun Hiihtoseura            36.38,4      3.25,2
10. Tino Tiilikainen         Mikkelin Hiihtäjät           36.57,6      3.44,4
11. Sami Koivula             Kajaanin Hiihtäjät           37.20,1      4.06,9
12. Mika Leinonen            Kuopion Hiihtäjät            37.40,0      4.26,8
13. Teemu Salmela            Siilinjärven Hiihtoseura     37.52,5      4.39,3
14. Henri Suutarinen         Iisalmen Visa                38.39,7      5.26,5
15. Jani Tikkanen            Siilinjärven Hiihtoseura     38.45,9      5.32,7
16. Tero Eskelinen           Vieremän Koitto              39.01,4      5.48,2
17. Timo Heikkinen           Sotkamon Jymy                40.43,0      7.29,8
Keskeytys   1
- 243.  27543731  Esa Ryynänen             Pyhäjärven Pohti
Poisjäänyt   1
- 231.  27572061  Janne Tuomala            Oulun Huima

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

2000

Laskurissa tonneja kaks,
eikä jutut muutu paremmaks.
Aina saa lukea samaa sontaa,
ei oo Espenillä asiaa montaa.
Ties vaikka yllätän kerran,
keksin asiaa edes pienen verran.
Kannattaa siis monesti käydä täällä,
ja olla samalla kommentointi päällä!

Vielä voipi hiihellä

Pikku hiljaa palautua alkaa,
kun taas jo kutittaa lenkki jalkaa.
Hiihtäny oon parina päivänä taas,
kun kerran viel lunta on maas.
Hieman on latu loskainen,
sekä myöskin roskainen.
Löytyy vielä ihan puhdastakin pätkää,
vielä kiersi latua pari naista ja kolme jätkää.
Lähden vielä kisoihinkin Pörsänmäelle,
sanomaan kesän toivotukset hiihtoväelle.
On taas kierretty monet hiihtopolut,
Sen kunniaks täytynee ottaa yks olut.

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Kerran vuodessa Virranta toistaa itseään!

Iisalmen sanomat huhtikuu 2007:

lä-Savo Pohjois-Savon hiihtoseurojen tilanne ei ole kovinkaan hyvä. Yleisissä sarjoissa ei tule menestystä, ja mikä vielä huolestuttavampaa, nuorten hiihtäjien määrä on mennyt jo vuosia alaspäin. Pohjois-Savon hiihto ry:n puheenjohtaja Kari Virranta on tilanteesta huolissaan.

– Kyllä se on myönnettävä, että tilanne on huono. Nyt todellakin tarttis tehdä jotain, Virranta huokaa.

Virrannan mukaan piirissä pitäisi tarttua kahteen ongelmaan. Ensiksi seuroihin pitää saada valmennuspäälliköt, jotka vastaavat siitä, että homma toimii. Toisena Virrannan puutelistalla ovat hiihtokoulujen rehtorit.

Pohjois-Savossa vain Maaningan Mahdissa ja Puijon Hiihtoseurassa nuorisotoiminta on suunnilleen oikealla mallilla, mutta muissa seuroissa olisi paljonkin tekemistä.

Yksi ongelma on myös se, että hiihtäjät puuttuvat. Siihen pitäisi nyt tarttua.

– Meillä on maailman huippuhiihtäjiä Suomessa ja he ovat nyt nousseet nuorten idoleiksi. Tämä buumi pitäisi nyt käyttää hyväksi niin, että saadaan harrastajamäärät uudelleen kasvuun. Me tarvitsemme pieniä virpikuitusia, joista voi kasvaa uusia maailmantähtiä.

– Tätä tilaisuutta suomalainen hiihto ei saa jättää käyttämättä, Virranta sanoo.

Pohjois-Savon alueella hiihto on kokonaisuudessaan mennyt Virrannan mukaan alaspäin. Hän muistaa ajan jolloin Raili Savolainen ja Jari Räsänen kuuluivat maan kärkikaartiin. Silloin kaikki oli hyvin.

– Sen jälkeen on menty koko ajan tasaisesti alapäin. Onneksi meillä on sentään Leppävirran Viri ja Vieremän Koitto.

Koiton Kerttu Niskanen ja Virin Tanja Kauppinen sekä Vieremän Siposen veljekset Tuomas ja Johannes ovat piirin alueella iloisia poikkeuksia. Ilman heitä Pohjois-Savossa ei olisi mitään.

– Ongelma onkin se, että meillä on muutama yksilö, mutta suuret massat puuttuvat. Jos meillä ei ole junioreita kasvamassa kohti aikuisten sarjoja, voidaan kohta aikuisten kilpailutkin lopettaa.

Mutta tilanne on samanlainen koko maassa. Junioreiden puute ja hiihtotaidottomuus ovat valtakunnallinen ongelma.

– Liiton maastohiihtovaliokunta saa huhtikuussa valmentajien tekemän esityksen uudesta valmennusjärjestelmästä. Tarkoitus on panna liiton alueellinen valmennustoiminnan aivan uuteen uskoon. Sellaista kunnollista remonttia me nyt tarvitaan.

Valmennuksen pitää Virrannan mukaan muuttua myös ammattimaisemmaksi. Onneksi hän tietää mitä siihen tarvitaan.

– Ammattitaitoisille valmentajille pitää maksaa rahaa. Ei tämä muuten onnistu.

Virrannan mukaan liiton tehtävä ei kuitenkaan ole olla maksaja, vaan ensisijaisesti liiton pitää olla valmennusjärjestelmän koordinoija. Sen sijaan Virranta heittää pallon urheiluseuroille. Niissä pitäisi nyt miettiä, minne rahat menevät.

– Sitä me mietitään piirissäkin. Meidän vuosibudjetti on 20 000 euroa, ja meidän on nyt mietittävä tarkkaan, miten se piirin sisällä käytetään.

Tähän saakka piirin tuki on mennyt Pohjois-Savon hiihtotiimille, mutta kuvio saattaa mennä uusiksi, kun rakenteita rukataan.

– Entäs jos piiri maksaisi vuositasolla muutaman tuhannen euroa alueelliselle valmentajalle, joka kiertäisi kaikissa seuroissa. Jotain tällaista meidän pitää keksiä.

Mutta totta kai liittokin on mukana järjestelmän kehittämisessä. Hiihtomenestys on poikinut liitolle uusia yhteistyökumppaneita entisten lisäksi ja samalla sen mahdollisuudet panostaa valmennukseen ovat parantuneet.

– Nyt ollaan suunnittelemassa sitä, että Hopeasompa-järjestelmää tehostetaan ja nostetaan se takaisin siihen kukoistukseen, missä se aiemmin oli.

Uusi nousu pitää ulottaa myös kouluihin, jonne hiihto-opetus pitää saada takaisin.

– Jari Räsänen oli seuraamassa koululaisten maakuntaviestiä ja siellä hän ihmetteli, miksi lapset eivät enää nykyään osaa hiihtää. No eihän sitä opi jos sitä ei missään opeteta. Uuteen nousuun tarvitaan mukaan myös koulujen liikunnanopettajat, Virranta heittää.


Ylä-Savo Pohjois-Savon hiihto ry:n puheenjohtaja Kari Virrannan mukaan yleisen sarjan kilpailijoiden puuttuminen ei saa olla totta enää muutaman vuoden päästä Pohjois-Savossa. Muun muassa Kerttu Niskasen olisi Virrannan mukaan löydettävä jo ensi talvena naisten yleisen sarjan vauhti.

– Jos mietitään Kertun kilpakumppaneita, niin Norjan Therese Johaug ja Astrid Jacobsen sekä Ruotsin Charlotte Kalla heitettiin tänä talvena aikuisten sarjoihin ja mikä olikaan tulos, Virranta vertaa.

– Ei samanlainen temppu yhdeltäkään suomalaisnuorelta onnistu, joten jotain meidän valmennuksessa tehdään eri tavalla kuin esimerkiksi Norjassa. Norjalaisilla on kyllä suuremmat harrastajamäärät kuin meillä, mutta silti.

Sapporossa 30 kilometrillä MM-pronssia hiihtänyt Johaug on saman ikäinen kuin Niskanen. Sapporon sprinttihiihdon MM-kultaa voittanut Jakobsen ja 10 kilometrillä viidenneksi hiihtänyt Kalla ovat vuoden vanhempia.

– Ero on varmaankin harjoitusmäärissä. Jos haluaa päästä maailman huipulle, pitää jo nuorena harjoitella enemmän ja kovempaa, että pystyy parikymppisenä nostamaan tehoja. Nuorten maailmanmestari Martti Jylhä on tällainen esimerkki, samoin Ville Nousiaiselta hyppäys nuorten sarjoista aikuisten joukkoon sujui aika hyvin, Virranta miettii.

Niskasen nuorten Suomen mestaruuksien lisäksi yläsavolainen menestys jäi muutamaa pilkahdusta lukuunottamatta vaatimattomaksi.

– Iisalmen Visan Eveliina Mäyrälle ensi talvi on ratkaiseva. Jos hän haluaa vielä menestyä, ensi vuonna sen on tapahduttava.

Miesten puolella Virranta odottaa nousevaa trendiä Siposen Tuomakselta ja Johannekselta.
– Johanneksen pitäisi nousta nuorten sarjassa maan kärkeen, mutta Tuomaksen pitäisi lyödä jo itsensä läpi miesten sarjassa, Virranta sanoo.

Iisalmen sanomat Huhtikuu 2008:

Kuusamo Pohjois-Savon hiihto ry:n puheenjohtaja Kari Virranta haluaa herätellä piirin hiihtoväkeä kauden päättyessä. Pohjois-Savossa on paljon hyviä asioita, mutta parannettavaakin löytyy.

– Ihan ensimmäisenä pitäisi saada hiihtokoulut muutamissa seuroissa kuntoon. Monet hoitavat perustyönsä hienosti, mutta poikkeuksiakin löytyy, Virranta sanoo.

Virranta kehuu muun muassa Maaningan nuorisotyötä, hyvin menee myös Vieremällä, Sonkajärvellä ja Kiuruvedellä sekä Puijolla, Leppävirralla ja Riistavedellä.

Mutta.

– Se on todettava ääneen, että Visassa ja Vedossa pitäisi herätä, Virranta täräyttää.

– Pitäisi saada uusia innostuneita ihmisiä mukaan toimintaan ja ihan ensimmäisenä pistää lasten ja nuorten hiihtokoulut toimimaan kunnolla.

Virranta muistuttaa, että seurojen hiihtokoulujen tarkoitus on tuottaa uusia hiihtäjiä hopeasompatasolle.

– Lapinlahdella oli jokin vuosi sitten yli sata hiihtokoululaista. Nyt ei meinaa löytyä kilpailijoita edes piirin hiihtocupiin, Virranta huokaa.

Nuorisotoiminta elää omaa aaltoliikettään. Siinä missä muissa kunnissa ollaan nyt nousukiidossa, Visassa ja Vedossa ollaan aallonpohjassa.

– Nyt pitäisi vaan saada toiminta uuteen nousuun.

Virranta miettii myös mahdollisuutta, että piirin oman huippuhiihtäjät voisivat innostaa lapsia ja nuoria. Voisi olla hiihtoleirejä ja -kouluja, joissa kilpahiihtäjät ovat mukana näyttämässä esimerkkiä ja kannustamassa lajin pariin.

Pohjoissavolaisten urheilijoiden eräänlainen ongelmaikä on juuri parinkymmenen tienoilla. Silloin kun lopettamiskynnys on matalimmillaan ja pitäisi löytyä se oikea asenne, jolla aikuisten sarjassa pärjää.

– Parinkympin tienoilla olevan urheilijan pitäisi tehdä ratkaisu, että satsaako urheiluun vai johonkin muuhun, esimerkiksi opiskeluun. Silloin urheilijoita pitäisi pystyä tukemaan nykyistä vahvemmin. Tilanne kun on nyt se, että pappa betalar.

Virrannan mukaan kysymys on rahasta. Liiton rahat menevät enimmäkseen maajoukkueelle, joten nousevia nuoria se ei voi tukea. Siihen pitäisi piirin tai seurojen pystyä.

– Pitäisikö nuoret saada sellaiseen osa-aikaiseen työhön, joka mahdollistaisi harjoittelun, mutta toisi myös elannon? Ihan puhtaasti sponsorituella se ei ehkä ole mahdollista ja kukapa tuntematonta, mutta lupaavaa nuorta tukisi niin isosti, Virranta arvelee.

Piirin tulevaisuus lepää nuorten harteilla.

Virrannan mukaan yksi hiihtokauden valopilkuista oli Kerttu Niskasen hiihto sunnuntaina Rukalla.

– Naisten sarjassa kuudenneksi on kova suoritus, samoin muissakin kilpailussa oli mahtavaa. Myös Nuorten MM-kisoissa Italian Mallesissa Kerttu hiihti loistavasti oman osuutensa, jättihän hän Norjan Therese Johaugin taakseen, Virranta muistuttaa.

Myös Lapinlahden Hopeasompafinaalin hienot järjestelyt olivat yksi kauden kohokohtia, samoin maakuntaviesti Kiuruvedellä.

– Viestiin tehdyt uudistukset olivat erittäin onnistuneita, siitä kuuluu kiitos Kiuruvedelle, Virranta sanoo.

– Kaiken kaikkiaan on vaikea sanoa, mikä näistä kolmesta olisi ollut kauden paras hiihtoteko. Varmaankin ne kaikki, Virranta summaa.



”Tulevaisuuden huippunimet löytyvät Pohjois-Savosta”
Tommi Korpihalla
Kuusamo Pohjois-Savon hiihtopiirin tulevaisuus näyttää Kari Virrannan mukaan hyvältä. Ihan vaan siksi, että siitä tulee lähivuosina valtakunnallisestikin kova juttu.

– Puijon Hiihtoseuran Marjaana Pitkänen, Leppävirran Virin Tanja Kauppinen, Riistaveden Urheilijoiden Perttu Hyvärinen sekä Vieremän Koiton Kerttu ja Iivo Niskanen ovat nyt nousussa.

– Juttelin perjantaina Rukalla nuorten maajoukkuevalmentaja Mikko Virtasen kanssa ja hän sanoi, että juuri pohjoissavolaisten odotetaan nousevan valtakunnan huipulle. Se on aika hyvin, Virranta sanoo.

Mutta hyppäys nuorten sarjoista aikuisten joukkoon vaatii paljon. Paitsi harjoittelua, myös oikeanlaista asennetta.

– Kun siirtyy aikuisten sarjaan, pitää osata myös hävitä. Jos sitä ei osaa, saattaa jatkaminen aikuisten sarjassa tyssätä siihen kun ei enää menesty. Tarvitaan siis paitsi fysiikkaa, myös oikeaa asennetta.

Virrantaa mietityttää myös se, miksi norjalaiset ja ruotsalaiset parikymppiset ovat valmiimpia maailmancupiin kuin suomalaiset parikymppiset.

– Ehkä ero voi olla siinä, että Suomi ei lähetetä kansainvälisiin kisoihin opintomatkalaisia. Näin kokemusta isoista kisoista ei nuorille kerry. Mutta jos rahaa olisi, auttaisivatko opintomatkat ?

– Mutta sitten taas suuri yleisö on sitä mieltä, että opintomatkalaisia ei kannata lähettää. Mikä tässä nyt sitten oikein olisi, Virranta pyörittelee.

Piirin puheenjohtajan mukaan kehittyminen Pohjois-Savosta Suomen huipulle onnistuu. Piirissä on moni asia kunnossa, muun muassa olosuhteet ja valmennusjärjestelmä. Aikuisten sarjoissa meikäläisiä on vähän, mutta uusi sukupolvi on kasvamassa.

– Piirin valmentajatiimiin on nyt saatu uusia nimiä, kun Mika ja Kati Venäläisen lisäksi myös Riikka Sirviö on lupautunut valmentamaan piirin hiihtäjiä. Lisäksi hyviä valmentajia löytyy Maaningalta, Riistavedeltä ja Kuopiosta sekä tietenkin Ylä-Savon seuroista.

– Ainakaan valmennuksen tasosta piirin hiihtäjien taso ei jää kiinni.

Myös pitkällä tähtäimellä näyttää hyvältä, sillä nuoremmissakin hopeasompaikäluokissa on lupaavia junioreita.


Asiaakin kenties? paljon puhetta, onko tapahtunut jotain konkreettista? kommentoikaa jos jaksatta?!