tiistai 29. maaliskuuta 2011

Sm-hiihdot Kuopiossa

Puijo on ainakin mun mittakaavan mukaan yksi suomen legendaarisimmasta hiihtopaikoista ja siksikin äärimmäisen suurella mielenkiinnolla odottelin näitä kisoja.
Olin taas omaan totuttuun tapaan ilmoittautunut kaikille matkoille. Kun kerran matkustetaan jonnekin niin urakoidaan ja nautitaan sitten kunnolla. Edellisestä kisastartista ennättikin sitten kulua vissiin viisi viikkoa ennen tuota sm sprinttiä ja näin ollen tuntuikin että ainakin sprintti on mulle liian kova paikka, niinhän se on oikeastaan aina ollut. Sprintissä ei sitten ollutkaan minkäänlaista kulkua. Verryttely tuntui olevan ihan ok mut jos yhtään vauhtia kiihdyttää niin huomaa että jaloissa ei ole voimaa. Niin se sitten olikin.. heti starttiviivalta ahnaasti matkaan ja ennen kuin kunnolla ehdit huomaamaan niin jalat onkin jo ihan hapoilla. Karmaisevan pitkälle tuntuvan 1.4 kilsan jälkeen tulin maaliin pakaralihakset niin pirun hapoilla. Henkirööriinkin sattui ja tunnelma oli hieman allapäin. Sijoitus oli sitten 72. Loppuverryttelykin oli erittäin raskaan tuntuista.
Jälkikäteen ajateltuna kumminkin sitten tuntuu että olipa hyvä että tuli vedettyä tuo sprinttikin. Lauantaina sitten oli siis vuorossa viesti. Mulla kolmos osuus eli ensimmäinen luisteluosuus. Verryttelemään lähtiessä jo huomasin että hei mulla taitaa olla eri jalat kuin sprinttipäivänä. Verryttely oli kevyttä ja lihas oli elastinen ja lämmin. Suunnilleen tunnin alkuverryttelyn jälkeen olikin sitten mun vuoroa startata omalle osuudelle, viesti tuotiin mulle vähän sijaluvun 20 huonommalla puolella, lähellä kumminkin monia joukkueita joten peesejäkin riitti. Kisaa hiihdettiin 3,3 km:n lenkillä. Ensimmäinen rinki oli vähän mulla sellaista tunnustelua mutta kumminkin oli hyvä kulku. Kaksi muuta kierrosta sit tuntui että hiihto vaan lähtee paranemaan.. ikirouta alkaa sulamaan... Hiihdin siinä melkein koko matkan Kiteen mika Kaljusen ja Vetelin Kuisma Taipaleen kanssa samassa ryhmässä. Meno oli edelliseen päivään verrattuna varsin mainiota ja ihan hyvän suorituksen tein vaikkakin Kaljunen viimeisellä ringillä jätti mua kolme sekuntia. Pari pykälää paransin joukkueen sijoitusta ja olin osuuden 11. nopein. Viimeisellä osuudella Timo varis nosti miehekkäästi meidän joukkueen sijoitusta ja oltiin lopulta sijalla 14. Kokonaisuutena ihan hyvä viesti.
Viestin jälkeen kävin vielä hiihtelemässä kympin lenkin hiljalleen ja totesin että mäet ja maisemat ovat tuttuja..ihanaa vanha kunnon puijo!
Viidelle kympille tankkauksen aloitin jo stadionilla juomilla ja patukalla. Verryttelyn ja suihkun jälkeen oli vuorossa pizzan syönti urakka. Hyvin tuntui energia kehoon tarttuvan ja olo oli hyvä koko ajan viestin jälkeen.
illalla vielä palanen anopin laittamaa kalakukkoa ja söinpä muutaman perunalastunkin siinä illan kähmässä, suolaa siis riitti että ei luulis kramppaavan! Ja rasvaakin mitä poltella Puijon haastavissa mäissä! Juomia tietysti kaikkineen meni reipas annos, niitä en tässä erikseen mainitsekaan.
Viimein se kisapäivä koitti, onhan se viidenkympin kisa aina juhlapäivä! Nyt eritoten kun en ollut ensimmäisissä sm kisoissa mukana tänä talvena ja tätä kyseistä sunnuntaita olin odottanut jo joulukuusta saakka tavalla tai toisella.
Ja kun hiihto lähti sitten alusta saakka rullaamaan ja kun vauhtini on suhteellisen harvoin totaalisesti hyytynyt niin tiesin odottaa hyvää hiihtoa ja tsemppi nousi entistä kovemmaksi. Varsinkin kun kuukautta ennen näitä kisoja olin valmis heittämään pyyhkeen kehään ja luovuttaa kun sinnikäs köhä tauti ei meinannut lähteä.
Hiihdin koko ajan niin kovaa kuin vain ikinä suinkin uskalsin ja vajaassa neljässä kympissä hetken kävi mielessä että onko vauhtini liian optimistista kuntoon suhteutettuna mutta sieltä sitä vaan tultiin ja mielestäni pahaa hyytymistä ei tullut millään kierroksella. Suksi oli oikein hyvä kuten kaikkina muina päivinäkin, Siitä suuri kiitos Vauhdin tallin miehille. Mulla oli joka päivälle ainoastaan se yksi ja sama suksi laitettuna , mitäpä sitä enempää laittamaan kun tietää että se toimii!
Yksi rohkea veto oli se että mulla oli vain yksi juottaja mutta sitäkin parempi kun mun oma rakas Sonja oli ladun varressa juomakippoa ojentamassa.
Kun noin harvassa oli tuo juotto niin koitin sitten vähän enemmän kerrallaan.. Laskettelin rennosti loivaa mäkeä ja vedin piiitkää huikkaa ja sit laskuasennossa odottelin ja kuulostelin että pysyykö kaikki sisällä, kyllä pysyi!
Pariin otteeseen vatsa tuntui aavistuksen "täydelle" mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ainakin itse olen varsin tyytyväinen tuohon saavuttamaani sijaan 22. Keskitalvella joskus olo tuntui hyvälle ja sitä uskalsi odottaa mutta kuukausi ennen kisoja fiilis romahti mutta onneksi se löytyi viime hetkellä. Tuon paremmin en olisi voinut kisastani suoriutua. Jos vielä haluaisi parantaa niin varmaan pitäis ruveta treenaamaan hehhee!
Siinäpä tositarinaa hassun hiihtäjän vaiheista. Kisakausi on mun osaltani ohi, kisoja tuli tasan kymmenen tälle talvelle eli vähemmän kuin koskaan! No lunta riittää vielä ja varmaan tulee tehtyä muutama hiihtolenkki vielä..
Ai niin joo ja sit linkki tuloksiin:
http://imanager.ip-finland.com/puijon_hiihtoseura/kilpailukalenteri-09-10/SM2011.php

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Pitkästä aikaa kaikki ok

Eilen hiihdin kaksi tuntia perinteistä nauttien auringosta ja aamun rapeasta kelistä. Tänään tunnin verran luistelua ja olo tuntui sen verran hyvälle että melkein piti jo itseään pidätellä.. Saa nähdä mikä on tunne sitten Puijolla. Lähdetään nauttimaan kilpahiihdosta ja siinä kaikki sittenhän sen näkee kuinka meni. Kun on kerran kesästä asti valmistautumiset vedetty jollei päin persettä niin jokseenkin huonosti kuitenkin niin vedetään sitten erilainen ilme kisassakin. Ei kasvateta edes sm kisapartaa. Kun melkein koko uransa ajan on vähän niinkun kasvattanut kisapartaa. Sen mitä nyt tälleen melkein aikamiestä muistuttavalla henkilöllä parta kasvaa. Mutta ei nyt! Tällä kertaa vedetään siloposkisena! katsotaan mikä taika sillä on. Niin jossain vaiheessa keskitalvella kun sain muutaman viikon rennosti hiihdellä hyvillä lumilla niin fiilis tuntui melko lailla hienolle. Sellaista samanlaista tunnetta koitan nyt lähteä metsästämään, katsotaan löytyykö.. On taas edellisestä kisastartistakin kululut hurjasti aikaa. Olis kiva jos aurinko paistaisi, mutta sama se , hymyillään kelillä kuin kelillä.. Nyt on kiire töihin , tuli sekavaa tekstiä, heippa!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Puijoa kohden mennään!

Olipa taas monta viikkoa urheilumasennusta,
se vaati aivojen uudelleen asennusta.
Tänään Kaupissa orastavaa liekin poikasta,
vieläkö kerran löytyy fiilis tästä ukosta hoikasta?
Tehoja painelin hullun lailla,
nyt kroppa kovasti ravintoa vailla.
Jatkossa vaan liikuntaa rentoa,
koitetaan palautella miestä hentoa.
Kun kohoamaan alkaa urheilumieli,
samalla alkaa runoja syöttämään kieli.
Puijolla vedetään sitten koko paketti,
Rintissäkin koitetaan olla kuin raketti!
Puijolle riehumaan pitkästä aikaa,
kuinkahan paljon riemu siellä raikaa.
Hiihtokisoja kolme juhlavaa päivää
sinne siis ilman stressin häivää!

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Kävin hiihtämässä

Melkein kaksi viikkoa ennätti kulua siitä kun viimeks tunsin oloni sellaiseksi että uskaltaa urheilu suoritteita tehdä. Tänään kumminkin sitten olo oli ihan hyvä ja kävin rauhallisesti suksimassa 1h30 min vapaalla. Kyllähän lihakset tuntuivat veltoille, mutta liikkeet sinänsä olivat yllättäen edelleen tuttuja ja hyvässä muistissa. Nyt siis koitan löytää jonkinlaista optimismia ja tartun viimeiseen oljenkorteen ajatellen puijon sm kisoja. Lenkkeilen tässä nyt rennohkosti viikon ja jos loppuviikosta tekis yhden kovemman treenin ja sittenpä se melkein siinä onkin kaikki mitä tehdä voi. Eipä ole turhia stressejä mutta näyttäis nyt siltä että joka tapauksessa puijolla lähdetään käymään... Ne onkin sitten viimeiset kisat..ainakin tälle kaudelle jolle muutenkin niin kovasti vähän on noita kisoja tullut...

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Sm kisat tulossa

Nyt se nimi näkyy listassa melkein parinsadan muun urheilijan ohella, enää kun saisin itteni terveeks ni pääsis nauttimaan. Jokohan huomenna uskaltais käydä ulkoilemassa todella varovaisesti, tänään ei nääs oo kovin paljon yskittänyt enää. Onpa saatana viheliäinen tauti ku ei meinaa millään talttua. Mut oli miten oli kulki tai ei niin puijolla nähdään jos terveiden kirjoissa ollaan!

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Viikko

No niin nyt sitä tulee taas kokonainen viikko täyteen siitä kun viimeksi olen minkäänlaista urheilua pystynyt tekemään. Vieläkään ei kyllä tuolla henkiröörissä ole sellainen tunne että olisi asiaa treeneihin. Jossain syvällä sisimmässään sitä haluaisi viilettää pitkin baanoja sukset jalassa mutta päällimmäinen tunne on kumminkin että lenkille en lähde. Sen verran ehkä jo viisaampi kuin kenties joskus olen. Päivä kerrallaan mennään ja kuulostellaan paraneeko. Pikkuhiljaa alkaa taas nousta uhka että jälleen viikonlopun hiihtokisat ovat jäämässä väliin. Ja en ihan tällaista valmistautumista myöskään sm kisoja ajatellen halunnut varsinkaan tähän maaliskuulle mutta minkäpä tuolle mahtaa.
Joskus olen kuullut joidenkin puhuvan semmoisesta kuin "herkistävästä nuhasta". Milloin nuha on herkistävä? luulisin että omassa tapauksessa se ei ainakaan ole herkistävä vaan se tuo aivan varmaa takapakkia jo valmiiksi keskinkertaiseen kuntoon.. Jos olisi hurjan kovasti treenannut kesän ja talven jne niin herkistäisikö nuha silloin kun tulisi ns. pakkolepoa? Joka tapauksessa mulla tällä hetkellä viikon sairastamisen jälkeen olo on kyllä todella epävarma tuon kilpaurheilun suhteen, jos tässä nyt vielä viikon mittaan pääsis pikkuhiljaa liikkeelle niin ehkä se kroppa ja mieli heräisi jälleen, mut nyt ei auta kuin vaan päivä kerrallaan mennä ja odotella..

torstai 3. maaliskuuta 2011

Alaspäin

Ei auta pakko on taudille taipua,
meinaahan siinä synkkyyteen vaipua.
Parina päivänä jo kunnon hiihtolenkkiä,
eilen sit piti olla kyykkyä ja penkkiä.
mut pikkuhiljaa rupes rööriä raastaa,
ei sitä silloin voi edes rautoja haastaa.
Kuinka kauan pirun tauti kestää,
kuinka kauan se hiihtoilottelun estää?
Kun ajoissa riehumisen rauhoittaa,
ehkä taudin voi nopeemmin voittaa?
Pystyykö lauantaina hiihtää kisaa,
vai podenko vaan kotona oloa risaa..
Ei voi kuin mielessään arvailla,
tauti kiusaa fiiliksillä karvailla..