keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Jotain epämääräistä tekstiä

Fillarin selässä koitin riimiä tuoda mieleen,
mut on vaikeeta kuin joutuis hiekkaa nieleen.
Sitä hiekkaakin kyllä riitti,
välillä taas pölyävää tietä lenkillä kiitti.
Hieman on taas liikettä tullu,
laiskotellessa tulee musta vaan hullu.
Ei ny vaan meinaa kunnon runoa tärähtää,
mieleen vaan epämääräistä settiä pärähtää..
Onkohan runoilukausi jo takana,
runosuoni tyhjä kuin valkee lakana.
Vai pitäskö kirjoittaa muista aiheista,
urheilun ulkopuolisista värikkäistä vaiheista?
Nekin vois kenties olla kivoja?
Ehken silti julkaise runoja kovin rivoja?

perjantai 4. toukokuuta 2012

Kesän kattaus alkaa muodostumaan

Urheilijaluonne kun olen viimeiseen saakka ja harrastukselle ei loppua näy, niin ajattelin taas alkaa harrastamaan. Jo tossa aiemmin olen pohdiskellut että jos ihan pikkuisen hyppäisi mukavuusalueelta syrjään. Oma keho kun on tietynlainen ja olen miettinyt että jos vain koittais näillä kilsoilla ylläpitää ja vaalia niitä ominaisuuksia mitkä itsellä on suhteellisen hyvät eli jaksaminen ja sinnikkyys.. sillä linjalla pysytään, mutta pyrkimyksenä sen verran revitelläkin ettei enää hidastuisi entisestään.
Niin ja sitten siihen mukavuusalueelta poistumiseen.. Nyt on nimi laitettu listaan ja tarkoituksena juosta maraton 2.9.
Tää on tällainen "pakko" tilanne ittelle.. se ainakin pitää huolta omalta osaltaan siitä että tulee liikuskeltua kesällä. Täytynee siis juoksennellakin jonkun verran, katsotaan kuinka jalka kestää!
Olen tässä maltillisesti juossut keväällä 2-3 tuntia viikossa. Hitaasti mutta varmasti jalka alkaa tottumaan juoksenteluun ja nimenomaan tiellä. Se tulee olemaan se haaste koska koko urheilu-urani ajan olen juoksulenkkini tehnyt pääsääntöisesti maastossa. Kesän mittaan täytynee jollain kertaa juosta se kolme tuntia yhteen putkeen. Olkoon nyt sit aikatavoitteena juoksuun vaikka se kolme tuntia! Kuulostaa pahalle!?
Hiihtäjähän minä silti olen eikä musta saa juoksijaa väännettyä tosta vaan, kertoohan sen jo ihon värikin ;) Näin ollen varmaan suurin osa pitkistä reeneistäkin tulee olemaan yhdistelmiä jossa juokseminen on yksi osa kokonaisuutta, lisäksi mukaan tulee rullahiihto ja fillarointi aivan kuten ennenkin.
Pyörällä olen pari lyhyttä pätkää polkaissut ja kelit sais kyllä alkaa lämpenemään että pääsisi tositoimiin siinäkin hommassa. Rullasuksista sen verran että tässä vaiheessa kautta en ole edes aivan varma missä mun rullasukset on mutta eiköhän ne sieltä löydy!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Siirtymäkauden laiskottelua

Oli tossa aiemmin mielessä etten pidä varsinaista lepojaksoa huikean pitkän hiihtokisakauden jälkeen kun ei kuusi kisaa hiihtäneenä oikein ehtinyt väsymään. Ja kun se on ollut viime aikoina silleen että jos pääsee löysäilyn makuun niin on aavistuksen hankala lähtee liikenteeseen uudelleen. Mutta tuli se lepojakso sittenkin... toivottavasti ei kuukautta kestävä laiskottelu. Niin siksi siis kun viime viikolla alkoi nenä olemaan taas tukossa ja jonkilainen nuhatauti iski päälle niin ajattelin että paskaakos tässä sitten puolenkuntoisena ulkoilemaan, ulkoillaan sit ku nokka ei enää tuhise. Kävin sunnuntaina ulkoilemassa jalkaisin mutta ei se tuntunu mukavalle niin levätään ny vielä pari päivää. Harmillista kyllä oon viime aikoina ollut nuhaherkempi kuin nuorempana.. onko taudit koventuneet vai onko ukko vaan tullu heikommaksi tauteja vastaan..?
Olen tässä nyt suunnitellut ja mietiskellyt kaikenlaisia urheiluunkin liittyviä asioita. Treenit alkaa ja jotain uuttakin pitänee kenties kokeilla, täytyy vielä hetki sulatella ajatuksia pään sisässä ja sitten kertoa kenties enemmän. Juoksukalenteriakin oon vilkuillut ihan niinku koko ikäni ennen tätäkin, mutta moneen vuoteen en ole päässyt juoksemisen makuun.. pääsenköhän tänä kesänä. Joka tapauksessa maratontossut on jo ostettuna...
Täältä tähän... pysykää taajuudella....

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kevään nautintoja

Ei oikeastaan ole paljoakaan kirjoitettavaa juuri nyt, hiihtämisestä olen nautiskellut vieläkin. Kävin pääsiäisen aikaan vähän hankiaisilla juhlimassa ylä-savolaisessa maalaismaisemassa. Niin kun ei asiaa juurikaan ole niin pidetään nyt sitten vaikka kuvablogia hetken aikaa kunnes sanallinen arkku alkaa taas täyttymään enemmän. Kuva ehkä kertoo enemmän kuin sanat. Mukavaa on ollut.

Puiden varjossa aavistuksen upottavaa..

Auringon paistetta ja pikkuisen pehmeää kovan päällä.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Hiihtoa

Sm-kisojen jälkeen elelin muutaman päivän rauhassa, hiukan jalkaisin ulkoilin ja sitten aloin taas vähän hiihtelemään , kun kelejä näytti vielä riittävän. Nyt sittemmin on Mansessa sadellut ennätysmäärä lunta ja näin ollen hiihtokelejä riittää komeesti vielä. Ei sillä tosiaan että nautin katsella sitä kun kaikki liikenne oli ahdingossa ja miltei koko kaupunki kaaoksessa sen lumimyräkän aikana. Mutta se mitä sen jälkiseuraus oli, valkoista lunta ja puhtaat ladut kaikkialla, kuin olisi keskitalvi. Ainakin tuli jatkoaika tän talven hiihdoille niin sanotusti... katsotaan lähteekö sulamaan nopeesti nyt.. No tänään vähän innostuin ja puskin pertsalla kolme tuntia. Voisko näitä reenejä sanoo pohjien tekemiseks tulevaa kautta varten? Kun pohjia ja ennenkaikkea kokemustahan sitä tarvii kun on hiihdon harrastajana vasta tämmöinen poikanen vai miten se menikään..
No oli miten oli hiihdetään vielä ja hiihdetään sitten ens talvena lumien tultua lisää...

Tätä blogia tai sen nimeekin joskus oon miettinyt aikaisemminkin täällä ihan näkyvästi.. Kun esim tänä talvena tuli vain kuusi hiihtokisa starttia.. melkeinpä niinku jäähyttelijästä vois puhua.. Niin voiko blogi olla hassuhiihtäjä, vai pitäskö se olla jotain tyyliin "hullukuntoilija" ??? tai sit jotain vielä typerämpää... heh no samalla kaiketi mennään vielä..


                                Tuollainen kevätkeli vallitsi tänään Tampereella..

maanantai 26. maaliskuuta 2012

sm-hiihdot Imatralla

Niin se vaan koitti se aika kun meikäläisenkin pitää lunastaa lupaukseni kisoihin osallistumisesta. Niinpä sitten pakkasin kassin monot suksia muutamat ja nipun hiilikuitukeppejä ja suuntasin ajoneuvon lännestä itään suomen läpi. Ainakin tuntui että heti ensimmäinen matka eli menomatka oli ihan mukava, rokki pauhasi ja fiilis oli iloinen. Perillä sitten hiihtokamppeita niskaan ja taas huomasin että näin nuori ja kokematon oon näissä kisahommissa että en osannu kaikkee pakata messiin, juomavyö oli jääny kotiin.
Hiihtelin siinä torstaina reilun tunnin verran sprinttilenkkiä ympäri ja nautin tunnelmasta. Tuntui kyl että vähän väsyttää. Ja kauhee hiki ja jano koko ajan.
Kämpillä ei hirveesti turhia viihdykkeitä ollut mutta ihan kivasti se aika siinä meni puhelinrallin ja angry birdsin myötä.
Nukuin sitten vähän viikolta kertyneitä univajeitakin siinä kun to-pe taisi mennä 11 tuntia untenmailla. Aamulla heräsin siis uuteen päivään vähemmän väsyneenä.
Sprinttilenkki oli mun mielestä ihan kiva, mutkikas ja lyhyitä nousuja. Ei minä missää sprintissä ole koskaan oikein ehtinyt mihinkään, siispä odotuksia ei ollut.
No eikä sieltä sen kummempaa tullutkaan mukavaa oli ja helposti jaksoi muttei taaskaan kerennyt, mukavaa silti oli, suksi toimi että kyllä sillä ois nopeempikin kaveri hienosti voinu mennä eteenpäin. Sijoitukseksi riipaisin sitten 52. eli semmoista keskikastia suunnilleen, vähän puolen välin alapuolella tuloksissa.

Sitten olikin se legendaarinen viesti ja viime vuosina Katajan joukkueeseen ei ole päästy oikein karsimaan, laitetaan vaan terveet miehet kaikki johonkin järjestykseen joukkueeseen. Näin ollen meikäläinenkin siis saa viestikokemusta pikkuhiljaa..
Tällä kertaa viime hetken muutosten saattelemana mulle siunaantui kolmas osuus, eli eka luistelupätkä.
Aloitusosuuden kompurointien ja muiden härdellien jälkeen viesti tuotiin mulle sijalla 25.
Edellä oli letka ja tuntui koko ajan että se saatana menee liian kovaa, mut sinnikkäästi jojossa roikotin siinä tuntumassa ja perhanan pahallehan se tuntui, mut kaiken kaikkiaan tuntui että matka taittui jokseenkin miehekkäästi koko ajan. Sinnittelyksi se meni ja vaihtoon tulin ja kipeetä teki röörissä ja lihaksissa, ukko lumeen yökkäilemään, sit huomasin että kylmä siellä lumessa on maata joten parempi vaan koittaa kömpiä jaloilleen ja nojata sauvoihin.
Olin sitten oman osuuteni 16. ajoissa ja olin saanu puserrettua tiimin parinkympin joukkoon.
Omaan viestiosuuteeni täytyy olla tyytyväinen , näemmä hieman aktiivisemmalla otteella reeniin olisi mahkuja kilpailukykyisempiinkin aikoihin??

Ja viisikymppinen sitten koko talven odotettu kohokohta ja laskeskelin että taitaa olla 13. kerta kun sm viiteenkymppiin starttaan.
Edellisillasta saakka siinä oli nautittu sitten ruokaa ja nesteitä riittävästi että pitäisi jaksaa kisan rasitukset. Olin niin motivoitunut että kävin jopa muutaman minuutin lämpöjä hiihtämässä alle ennen startteja. Sitten vaan viimeiset kusen tiraukset männyn juurelle ja hieman pullosta nestettä, piti siis ostaa uusi juomalaukku kun entinen oli kotona! Ja sit viivalle. Olin miettiny että koitan lähtee reippaasti liikkeelle, mut hidas kun oon niin ei kait se vissiin taaskaan ollut kauheen reipasta se lähtö!
Hienolta se taas tuntui kun suksi pelitti ja sekä kädet että jalat liikkuivat suhteellisen rytmikkäästi matkan edetessä. Reitti oli ehkä sellainen puolihelppo kun nousut eivät olleet superpitkiä. Koko ajan melko kivasti kuulin sijoitusta siihen asti saapuneiden osalta, kiitos teille kaikille anonyymeille kellomiehille jotka piditte mut ajantasalla kisan kulusta!
Ja kun se itselle suht tyypillisesti lähti kierros toisensa perään nousemaan se sijoitus ja muutenkin huomasin että ihan jokainen vähemmän kierroksia vetänytkään ei enää pysy tahdissa niin innostuin pikkuhiljaa enemmän... sieltä sitä hiljalleen keskikastissa hilauduin ylöspäin. Juotto mulla oli yhden kerran per kierros ja luotettavasti ja eleettömästi kuten aina isäni minulle pullon ojensi, kiitos siitä! Viidennellä kierroksella maha tuntui hiukan "täydelle" mut se ei aiheuttanut sitten sen kummempaa onneksi. Kuudennella kierroksella tuntui jo väsymyksen oireita, kuinka ollakaan.. No optimistinen siinä vaiheessa olin ja miehekkäästi vaan poljin sen minkä uskalsin menemään. No seitsemäs ja viimeinen rundi oli aavistuksen alavireinen siihen saakka kestäneeseen noususuhdanteesen nähden. Kuudellella ringillä nimittäin oli fiilis että tästähän murjotaan itsensä vielä kolmenkympin sakkiin mutta haaveeksi jäi. Viimeinen kierros oli sinnittelyä. Mutta yhtä kaikki plussavoittoinen viikonloppu ehdottomasti omalta osaltani. Ja kun taas kerran viiskymppisen maaliin saakka tuli niin koko talven kisakilsatkin kerralla tuplaantui. Sijoitus siis oli 39.
Yhtä kaikki tuntuu että olen minä hiihtäjä, kuulun ehkä ainakin jollain tavalla sm kisoihinkin. Ja siellä oli mukavaa koko viikonlopun ajan. Eiköhän niitä hiihtokisoja vieläkin...
Tulokset:http://www.sm2012imatra.fi/tulokset.php

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Sehän tuntui hyvälle (pahalle)

Liisteri tälli suksien pohjaan,
sit Magentiksen ladun luo ohjaan.
Verryttelyssä jo kunnon hiki pintaan,
ei kiristä lihas ei pistä rintaan.
Lämpö kehossa ok, vauhtia lisään..
muutama minsa ja kone on ajettu sisään.
Sit aika tovi maksimia päästellen,
eikä yhtään säästellen.
Alkaahan se pukata maitohappoa,
muistuttaa jo osin ittensä tappoa.
Näemmä ainakin kympin jaksaa tarpoa,
ei siis tartte Imatralle lähtöä arpoa.
Näin sitä paikkoja avataan,
jonkun ajan päästä siis sm:ssä tavataan!