Talvi jatkuu vielä

Kolme päivää lorvailin kisojen jälkeen tekemättä mitään. Tänään sitten piti jo pukea monot jalkaan ja painella vapaapäivän kunniaksi ulkoilemaan, pari tuntia kiertelin hienoissa olosuhteissa ihan juuri kunnostetulla reitillä. Ehkä muutama hiihtokilometri vielä tälle talvelle ja sitten sujuvasti siirtyminen muun perusliikunnan äärelle...

Tuollainen oli reitin kunto Tampereen Kaupissa Pirunvuoren kupeella puolen päivän aikaan tänään.

Sm-kisat takana, kausi myös paketissa

Jälleen kerran piti lähteä Kontiolahdelle urakoimaan sm-hiihtojen pariin. Melkein vois jo todeta että alkaa tylsäksi käymään aina vaan samalle paikkakunnalle! Puitteethan siellä on kohdallaan hieno stadioni ja kovat maastot ja hyväkuntoiset ladut aina, siitä se ei jää kiinni.
Niin itse mielelläni aina pyrin kisailemaan kaikki lähdöt kun kerran kisapaikalle matkustetaan.
Torstaina saavuin ja pikku verryttely siinä iltapäivän kuumuudessa, fiilis oli katossa kun aurinko paistoi ja samanhenkisten ihmisten kanssa juttua riitti.
Perjantaina pariviesti kisa, toisessa karsintaerässä parina Lasse Lemmetti.  Olin aloittajana ja pari ensimmäistä rundia siinä roikuskelin pääjoukon mukana pienessä jojossa. Lassen osuuksilla jatkuvasti kovempi vauhti, mutta hyvin hän suoriutui. Itselläni puuttui kirivaihe kokonaan, samaa vauhtia painelin menemään mutta ei se meinannut riittää. Olimme oman erän kuudensia, ei asiaa jatkoon, varsinkin kun keli muuttui niin selkeästi että ensimmäisestä karsintaerästä löytyi kaikki aikojen perusteella jatkoon menijät. Karsinta oli siis kelien puolesta epätasainen.
Lauantaina sitten jouduin vuosien tauon jälkeen viestin avausosuudelle, tuo osuus jota samalla rakastaa ja vihaa, monenlaisia kokemuksia on viestin aloittamisesta(kin) tullut. Nyt mielessä oli se että pysy pystyssä ja älä vedä vieteriä suoraksi eka kierroksella, mentiin siis 3,3 kierrosta.
Kolariin joutuminen oli erittäin lähellä alkukiihdytyksen jälkeen, juuri ja juuri pysyin pystyssä ja onnistuin väistämään ennennäkemättömän massakolarin. Vähän kyllä uskaltaisin syyttää järjestäjää kolarista, koska melko lailla lyhyen kiihdytyksen jälkeen reitti kapeni merkittävästi eikä siihen kaikki sitten sopinut, miehissä kun lähtö on aina tasainen ja jokainen painelee täysiä niin arvatenkin rytisee.
No kun kerran kolarisuman vältin niin se helpotti omalta osaltani sitä että pystyin pitämään sijoituksen keskikastissa. Kaiken kaikkiaan oma hiihto tuntui että sellaista perus kilpavauhtia jollain tapaa jaksaa mutta kunnolla ei pysty iskemään kun on peesejä yms tarjolla. Koko ajan jouduin vaan sinnittelemään ja pitämään varani etten ylitä rajaa jonka jälkeen tulee lopullinen noutaja. Viimeisessä nousussa yritin sentään sitten vähäsen iskettääkin vielä mutta sen jälkeen lopputasainen osuus kaikkine koukeroineen tuntui pirun pitkälle, liian pitkälle, henki vinkui ja oli huono olo, vaihtoon tulin tyydyttävästi sijalla 25. Piti käydä ihan lumen pintaankin tutustumassa vaihdon jälkeen, sen verran meinasi heikottaa. Sieltä sitten ylös ja samantien tankkauksen aloitus viidenkympin koitosta varten. Vähän patukkaa naamariin ja kevyesti verryttelemään. Aika lailla väsyneelle tuntui.
Lauantain aikana sain aika hyvin sitten energiaa kehoon ja illalla olo tuntui ihan hyvälle, ainoa vaan että lonkan koukistajat olivat molemmissa jaloissa ihan kipeät, eli se kertoi sitä kieltä että "ylikovaa" perinteistä en ollut tarpeeks treenannut.
Sunnuntaina sitten se koko talven odotettu kohokohta henk. koht tasolla. Optimistisesti hymyilin auringon kanssa kilpaa ennen lähtöä ja fiilikset oli korkealla.
Hyvinkin pian sitten lähdön jälkeen huomasin että eipä taida kummoista kulkua löytyä. Ihmeen pahalle tuntui vaikka etenemisnopeus oli retkeilyvauhtia. Jos kiristi niin alkoi heti henki vinkumaan, sitä ei ollutkaan aikoihin ilmennyt missään kisoissa, paitsi edellisen päivän viestikisan loppuvaiheilla, eli ikään kuin hengitys olisi jatkanut sitä kaavaa mihin se edellisenä päivänä jäi. Jaloissakaan ei puhtia ollut joten mun rooliksi jäi se retkeilyvauhtia kiertäminen. Sen verran jääräpäinen olen että pois en ladulta hyppää, niinpä viidenkympin maalin tulemisista edelleen puhdas saldo. Jollen väärin laskenut niin tää oli neljästoista kerta viidellä kympillä. Pakko on kyllä myöntää että toi sijaluku 83. ei ollut laisinkaan sitä mitä lähdin hakemaan, viiskyt pykälää tosta pois olis pitänyt olla mahdollinen, kun treeneissäkin on tuntunut hyvälle, mutta tulos on mitä on ei se siitä muutu vaikka täällä blogilla kuinka vuodattais. Jotenkin vaan täytyy toivoa että jatkossa sm viiskymppinen on jossain muualla, kun nyt olen kolmesti sen hiihtänyt kontiolahdella ja nämä kolme kertaa ovat olleet selkeästi kaikkein huonoimmat viiskymppiset. Onko Kontiolahti sitten paska paikka? ;)
Hieno olisi ollut vetää miehekkäästi oman kykynsä ylärajoilla toi kisa kun kerrankin oli oikein kaksi juottomiestäkin valjastettu meikäläiselle, kiitos juottomiehille ettette kyllästyneet venttaamaan retkeilijän paikalle saapumista, niiltä osin kaikki toimi erinomaisesti.
Tuloksia:
http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2013/kilpailijat_tulokset.html

Sm-kisoihin

Nyt lienee tehty tälle erää kaikki voitava,

mennään kattomaan kuka on mitalit kotiin hoitava?

Sen enemmän en ala lyömään veikkaa,

ittelle pukkaa viestien aloituskeikkaa.

On siellä varmasti niin monta kovaa tykkiä,

että saa ihan henkihieverissä lykkiä.

Ja loputon lista myös pitkään pätkään,

viidenkympin villitys iskeny moneen jätkään.

Sunnuntain maaliin tulijoista veikkaan itseni puolesta,

olishan se meinaan matkalle jääminen syvältä suolesta.

Eikä oo vielä edes viiskymppihistorian juhlavuosi,

siispä ens talvenakin yhä päällä trikookuosi?!

Hiihtokoulua

Viime aikoina tullu muutamia treenejä kovia,

ei näillä vielä kolkutella maajoukkueen ovia.

Oli äsken mulle hiihtokoulu kaikkein kovin,

ei siinä kyydissä jaksanut kuin tovin.

Alkuun verryttelyä ja tasavauhtivetoa,

ei se homma sentään alkanut etoa.

Sprinttitreenissä oli Lassella vauhti rajua,

meikäläiseltä himmensi lähes tajua.

Ekan vedon mukana jaksoin lykkiä,

ja pumppu kauden ennätys tahdit tais sykkiä.

Parissa seuraavassa tuli sitten välimatkaa,

etäältä kattelin leveäherteisen kaverin hatkaa!

Kovista treeneistä on jatkettava hyvällä mielellä,

ja palautella riimien tuotanto kielellä!

Kilpahiihtoa(ko)

On muuten tullut tänä talvena aika lailla monen monta kisakilometriä Tampereella Kaupin urheilupuistossa, enkä ole edes kaikissa siellä järjestetyissä kisoissa ollutkaan. Kyllä Tampere lähiseutuineen on hiihto ja urheilupaikkakunta positiivisessa mielessä!
Niin tällä kertaa vuorossa olivat piirikunnalliset hiihdot jotka järjesti Tampereen Pyrintö.
Näemmä täytyy piirin tasosta todeta että sen verran korkea se on ettei meikäläisen vauhdilla ole asiaa palkinnoille edes piirikunnallisissa!
Reittinä totuttuun tapaan kaupin haasteellinen vitonen kahteen kertaan, tällä kertaa parilla mäellä helpotettuna, liekö oli nyt alimittainen vai onko kaikkine koukeroineen ylimittainen, mene ja tiedä.. ei oo tullu tarkistettua koskaan gps kellolla.
Parinkympin yöpakkasten jälkeen lumi oli melko lailla natisevaa eikä keli siis maailman liukkain ollut. Oma suksen valinta ja suksen voitelutaito on kantapääopiston kautta mennyt hiukan parempaan suuntaan. Nyt sukseni oli ainakin ok jollei enempää...
Jollain tapaa väsyneissä fiiliksissä olin kisa-aamuun herännyt tehtyäni yhdeksän päivää töitä perätysten ilman vapaapäivää. Hyvillä verryttelyillä ja iloisella hymyllä aurinkoisessa kelissä koitin kisavireen löytää. Eikä se vire niin kamalan huono ollutkaan sitten lopulta vaikkakin jaloissa ja alaselässä tuntui olevan jotain pirullista puutumista... Vasen pakara ja takareisi tuntui melko pian startin jälkeen olevan puuduksissa mutta siitä sitä vaan sitten väänsin puoliväkisin menemään ja tuloksena oli kuudes sija. Viialan viri myllytti kolmoisvoiton ykkösenä jo aikuiseen ikään ehtinyt Markus Välimäki. Jäin vauhdikkaasti edenneelle voittajalle 1.04. Kumminkaan ei missään tapauksessa paskan maku jäänyt suuhun tästä kisasta. Ainahan auringon paisteessa on mukava hiihdellä, hiljaa tai kovaa.. edelleen mennään mukavasti kohti sm-kisa viikonloppua. Pari jippoa on vielä käyttämättä ennen niitä karkeloita.. katsotaan osuuko kohdilleen;) Yhden uskallan paljastaa se on se viimeinen oljenkorsi, eli meikäläisellä on lepoa töistä koko viikko ennen sm-kisoja. Saa siis nähdä herkistyykö vai löysistyykö mies sen loman aikana.
Nyt pistän aurinkolasit päähän ja monot jalkaan ja menen ulos. (muuta ei varmaan päälle tarviikaan)

Viime viikkoina ollu ihme oloja,

kuin pöpöt söis kehoon koloja.

Mut sitte ei kumminkaan iskeny tauti,

pysy vaan tunne sellaisena ettei nauti.

Jotenkin vaan epävireistä,

kärsiny oon lihaksista kireistä.

Jos on kesällä tehny huonot pohjat,

niin talvella väsymys ottaa ohjat?

Ei kestä montaakaan tovia,

kun ei enää jaksakaan reenejä kovia!

Mutta nyt taidan taas vähän päästä jyvälle,

juuri äsken hiihtely tuntui ihan hyvälle.

Siispä jatkossakin sulloudutaan trikoo housuun,

ja reenataan kunto vaikka väkisin nousuun.

Tehdään pari treeniä tosi hanakkaa,

sellainen kehittää kroppaa tanakkaa!

Jonkunlaista kilpailemista...

Niin vammoista toivuttu ja oon koittanu aika kovia reenejä vääntää nyt koko ajan. Ilmoittauduin kisaankin. Hämeen piirinmestaruuskisat , matkana 15 kilsaa vapaalla Tampereen kovimmalla kisareitillä. Noh, eihän siitä mitään sitten tullut. Oli mulla ajatusta että edes pienesti olis liikkunut mutta ei sitten mihinkään. Nyt täytyy peiliin katsoen tunnustaa että suksi ei ollut kilpailukykyinen ja sitten ku ukkokin on väsyksissä niin tuloksena oli valtaisa nöyryytys! Niin paljon jäin voittajalle seurakaveri Iiro Niskaselle etten sitä tähän edes viitsi mainita, kukin katsokoon sen tuolta tulos linkistä jos huvittaa ;)
No joka tapauksessa kun tää nyt oli ensimmäinen normaalimatkan luistelustartti talvelle niin pakkohan se oli maaliin saakka rouhia vaikka tuloksen tiesi jo kilometrin jälkeen. No voitaneen kai sanoa että aika lailla parempi viidentoista vapaa tää oli kuin sm-kisoissa..
Niin mulla on tässä ollut viime päivinä ja viikkoina että koitan löytää kierroksia jostain tähän koko ajan hidastuvaan vanhan ukon koneeseen! Tulipa alkuviikosta väännettyä melkein 50 kilsaa "ylikovaa peekoota" ja muut treenit olleet lyhykäisiä ja sit oon tehny maksimaalisia rynnistyksiä eri mittaisia maaston eri kohtiin. Vielä se ei ainakaan näkyny muuten kun että lihakset oli tukossa.
Yhtään enempää jossittelematta tulos oli huono. Elämä jatkuu ja harrastus tietenkin , enhän minä osaa olla harrastamattakaan hah, no tässäpä tätä skeidaa tarpeeks tälle päivälle. Jonain toisena päivänä lisää.
Ai niin piru vie, ne tulokset...:
http://www.tampereenpyrinto.fi/hiihto/TP%202013%20PM%20tulos.htm