Monipuolisuuden lisäystä

Äsken reippaasti uimahallilla polskin,

en sentään mene luokse painimolskin.

Ei näköjään paljon olkapäät pyöri,

ja oli liian löysällä simmarin nyöri.

Saattais kanssauimarit ilkkua,

jos alkais liiaksi vilkkua!

Mukavampi on sukeltaa altaaseen,

kuin turvautua maltaaseen!

Jospa se lihas siitä vähän tykkää,

ja pääsee treeneihin lujaa lykkää.

Tääkin viikko mennään tunnin keskiarvolla,

parempi se kuin tunteja päivässä nolla.

Totuttelua...

Tällä viikolla olen harrastanut jonkin asteista liikuntaa kuutena päivänä, keskiarvoksi tulee tunti päivässä. Äsken tuossa kävin kokeilemassa tätä "epätasavauhtijuoksua" jota olis tarkoitus kesän mittaan tehdä jos ei pallopelejä ole tarjolla yhtä tiheään kuin vuoden -97 kesällä. Täytyy todeta että oli tosi rankkaa, juoksin 50 minuuttia jossa keskellä puoli tuntia siten ettei vauhti ollut minuuttiakaan täysin sama, hetkittäin menin joitain sekunteja aivan täyttäkin. Jaloissa alkoi tuntumaan ihan toden teolla, eli totuttelua vaatii. Toisaalta tulee ainakin eri tavoin kroppaa järkytettyä niin eikös sen silloin pitäis olla kehittävää. Kyllä meinaan tuntuis rankalta jos pitäis pelata koko ottelu futista. Mut äkkiä siihen tottuu.
Joo aavistuksen olen lisää syynännyt tuota vuoden 97 treenikirjaa. Tein sen pohjalta tulevaa suunnitelmaa ja neljän viikon jaksoihin paloiteltuna tunnit ovat 40-50 per jakso. Viikolta 18 pitäs alkaa tekemällä 9 tuntia treeniä, sisältää pyöräilyä ja juoksua ja pallopelejä kuinka ollakaan. Ei kuulostaisi kamalan vaikealle aloitukselle, katsotaan kuinka "vanha" vertyy...

Urheilua.... vähäsen...varovasti

Pari viikkoa maltoin ihmeen hyvin olla kaikessa rauhassa. Ainoa liikehdintä töiden lisäksi oli se että pariin otteeseen kävin jalkaisin ulkoilemassa ja happea haukkaamassa. Nyt kumminkin takana kahden päivän eli kahden tunnin treeniputki, eilen ajoin fillarilla punttisalille ja tein siellä neljä liikettä ja sit takaisin. Eli liikuntaa kokonainen tunti. Tänään sitten juoksin ihan täyden tunnin. Jalat ovat vähän ihmeissään pitkästä aikaa juoksemisesta, tietty kyllä myös puntista, mutta kaikenkaikkiaan näyttäisi siltä että parin viikon lepo on tehnyt ihan hyvää. Jalat nimenomaan tuntuvat jopa jossain määrin elastiselle. Olkapäissä ja hartoissa on kyllä jotain vialla kun ne ei tunnu kauheen hyville edelleenkään. Tässä nyt on kolmisen viikkoa aikaa "valmistautua" julkistamaani projektiin. Tämän ajan käytän siten että koitan totuttaa jalkoja juoksemiseen ja muutenkin liikuskelen vapaasti rauhassa mutta en aio paahtaa hullun lailla mitään treeniä. Eiköhän tämä tästä.

Pääsiäisen viettoa ja tilastotiedettä

Kontiolahden kisojen jälkeen en ole kertaakaan urheillut vielä. Olen lorvaillut oikein huolella, ei vaan ole huvittanut lähteä treenaamaan. Nyt tosin alkaa olla hiukan levoton olo eli eiköhän varmaan viikon mittaan tule aavistus liikuskeltua. Pääpaino on siinä että koitan saada kroppaa palautumaan kun kaikenlaisia mystisiä kolotuksia on tuntunut. Tietty samalla ladataan akkuja myös henkiseltä puolelta. Ei tämä urheilu mun osalta ole maailman vakavin asia, mutta kyllä se silti vaatii hieman henkisiä ponnisteluita.
Pääsiäinen alkaa olla onnellisesti ohitse, tuli pyhien aikana käytyä kotipuolessa sekä anoppilassa, mukavaa oli.
Kotopuolessa tuli palattua niin sanotusti hassuhiihtäjän alkulähteille vcanhojen treenimerkintöjen muodossa. Ensimmäisiä paperille laitettuja merkintöjä urheilusuoritteista löytyi kaudelta -93-94 jolloin olen näemme urheillut vuodessa 258h.
Tuolloin treeni on näemmä ollut kesäisin sitä että kahdesti viikkoon ollut futistreeni ja joka toinen viikko kahden treenin lisäks futispeli ja yksi satunnainen muu lenkki, useimmiten maastojuoksua 3-5 kilsaa kerrallaan...
Talvisin sitten onkin tullut hiihdettyä melkein joka päivä vähäsen. Kilometri ja tuntimäärä vaihtelee hurjasti lenkkien välillä. Kuitenkin talven hiihtokilsat ovat 1519.
Seuraavalle vuodelle onkin sitten tullut reipas sata tunteroista lisää ja mukana on ollut jo hiukan suunnitelman tynkääkin, hiihtokilsat suunnilleen samat mutta kesälle on tullut monipuolisesti lisää liikuntaa.
Jokaista vuotta en tässä käy erittelemään. Parhaana junnuvuotena on tullut 550 tuntia treeniä ja juuri koskaan ei sen enempää ole tainnut tulla aikuisempanakaan, eli se siis kuvastaa melko lailla kivasti sitä että miksi itseäni amatööriksi olen tituleerannut kaikki nämä vuodet.
Kaudella 96-97 on tullut harjoitusta 440 tuntia, tuolla määrällä saavutin nuorten sm-hopeaa talvella 97 sarjassa 18 vuotta ja sitten samana vuonna pohjois-maiden mestaruuskisoissa sija 8.
Noista innostuneena sitten seuraavalle kaudelle oikein keskittyneesti satsattiin isä valmentajan kanssa ja jokaisessa treenissä oli ajatus mukana, sen huomaan kirjassa olevista merkinnöistä ja omista kommenteista. Määrää tuli 557 tuntia.
Nyt olenkin siis tullut siihen pisteeseen näiden aasinsiltojen kautta että on tullut aika julkistaa "paluu menneisyyteen projekti"
Eli nyt hyvät blogin lukijat voitte antaa palautetta ja kannustavaa kommenttia tai mitä tahansa kommenttia! Projektin nimi on siis se että kokeillaan että kuinka toimii jo aikuiseen ikään ehtineellä kansallisen keskitason perusnylkyllä nuoren ja hurjan innostuneen ja motivoituneen urheilijan vanha ohjelma.
Ohjelma alkaa viikolla 18. Tavoitteeni on siis vetää treeniä tuonne 500-600 tunnin välille, käyden samalla päivätöissä IKEA:ssa.
Luonnollisestikaan ohjelmaa ei voi plagioida pilkun tarkasti, koska on eri asia käydä töissä kuin koulussa ja tietty esim pallopelejä ei saata olla mahdollista pelata niin paljon. Tuolloin tuli pelailtua jalkapalloa ja sählyä aika paljon, niitä vastaaviksi harjoitteiksi voisi koittaa saada erilaisia juoksutreenejä joissa sitten pyritään menemään mahdollisimman epätasaista vauhtia.
Harjoitusohjelman kulkuun vaikuttaa sitten tietty hyvinkin moni muu asia jatkossa, kuten lumitilanteet yms.
Palaan tähän aiheeseen jatkossa usein ja koitetaan saada "projekti" käyntiin. Viikoittain tulee ohjelman startattua tähän päivitystä ja tätä ohjelmaa voi sitten seurata tältä blogilta tunnisteella "paluu menneisyyteen projekti"

Taustoja vielä lyhyesti:
Espen vuonna 1997
-18 vuotta
-innokas
-monipuolinen-
-187cm
-74kg
-rasvapros 10

Espen vuonna 2010
-31 vuotta
-innokas
-tehnyt liikaa samankaltaista lenkkiä
-sitkeäkestoinen
-188cm
-84kg
-rasvapros 7

Jatkossa siis näemme vaikuttaako "vanhaan" nylkkyyn nuoren ja innokkaan urheilijan monipuolinen ja nopeuteen satsaava ohjelma.
Parempaa tällä hetkellä tuohon menneisyyteen verrattuna on:
-Voimaa tuplasti enemmän
-vuosien mukanaan tuoma sitkeys

Huonompaa on:
-Notkeus on kärsinyt
-Hapensaanti harjoituksissa ja kisoissa

Tästä tuli järjettömän pitkä stoori mahtaakohan kukan jaksaa lukea kyllästymättä. Nyt taas peräänkuulutan niitä kommentteja! antaa siis tulla täysiä!

Kovat nimet lopettelee, meikä edelleen hiihtämään opettelee!

Sm kisat kontiolahden sateissa,

ei sieltä silti ollut tunnelma kateissa.

Muutamat sinne uransa lopettaa,

heillä kokemusta vaikka muitakin opettaa!

Virpi antoi faneille iloisia hetkiä,

teki maailmalle voitokkaita retkiä.

Saatteli Aino-Kaisa hänet maaliin,

ottaen samalla voittosaaliin!

Ohtosen ollikin teki mainiota uraa,

turha on päälle viskellä kuraa.

Nyt sitten perheen isänä,

muisto hiihtourasta mielessä lisänä!

Jos joskus jossain tavataan,

niin taas sanainen arkku avataan!

Itse aion kumminkin jatkaa

tätä iloista kilpailumatkaa.

Jaksan amatöörina urheilla,

eikä täytetä mieltä liioilla murheilla.

Hurahtanut oon tähän lajiin armaaseen,

runoilla koitan tuoda iloa arkeen harmaaseen!

Ei hiihtokärpäsen puremasta helpolla toivu,

sen todistaa vaikka Pekka Virtakoivu!

Omista tuloksista ei tartte liiaksi puhua,

niistä kaikki tietää jo tarpeeks huhua.

Ei ollut meikä liian hyvässä kunnossa,

ei silti oo vikaa omassa tunnossa.

Maaliin ihan hyvin jaksoi,

se hikipisaroita monia maksoi.

Koitetaan seuraavaks sit lihasjumit pois,

sen jälkeen liikkuminen helpompaa ois..

http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2010/tulokset.html

Loppukauden kuviot selvillä...

Oli pärnävaara mulle liian kova reitti,

mäkinen maasto jonka satava lumi peitti.

Ei ollut minkäänlaista kulkua,

henkitorveen tuppas pahaa sulkua.

Muutaman kilsan jälkeen ei ollu hoppu,

siihenpä se kilpahiihto sitten loppu.

Onko urheilijan käytävä ihan alamaissa,

onko se määritelty jossain laissa??

On olo vähän niinkuin häpäisty,

kun ei ees normimatkaa läpäisty.

Nyt on viikko enää aikaa,

mahtaako sitten riemu raikaa.

Vielä kerran kaudella koitetaan,

maaliin tullaan ja itsensä voitetaan!

Viikon ajan tarkkaillaan terveyden tilaa,

ettei liialla riehumisella enempää pilaa..

http://www.joensuunkataja.fi/hiihto/katajan_kansalliset10_tulokset.html

Limaista juttua..

Äsken lenkillä, fiilis vähän hontelo,

Liekö taas pilalla jokin ontelo.

Happea sisään imaisin,

suusta lensi yskös mitä limaisin.

Nenästä tirskautin vihreen räkäraidan,

siihen sotkin takin ja paidan.

Tais limakalvolta tulla myös tippa verta,

ei sekään ollut ensimmäinen kerta.

Aavistuksen tukossa on joka rööri ja kolo,

Yritän silti masennusta välttää poika polo.

Pian lähden tästä töitä painaan,

että saan rahaa safkoihin ja lainaan..