Projekti vailla määränpäätä

Niin se vaan kevät on edennyt jo siihen pisteeseen että pian taas vanhan perinteen mukaan alkaa uusi hiihtokausi.

Viikosta 18 kaivetaan taas ruutuvihkot ja excel taulukot esiin ja aletaan työstää, vai miten se menikään. 

Tämä huhtikuu on ollut minulla suhteellisen suurta hiljaiseloa urheilun rintamalla. Normaalistikin tunteja tulee melko vähän niin tässä kuussa ei sitäkään.

Ristijärven jälkeisellä viikolla pari kuntoilua loppuviikosta, sitten reilun viikon totaalinen urheilemattomuus nuhasta johtuen.  Tuon jälkeen olen muutaman kerran ulkoillut pyörällä ja jalkaisin. Eilen kävin salillakin herättelemässä kehoa, leuanveto ei ollut niin vahvaa kuin se oli syksyllä ja talvella.. Siitä pitänee ottaa taas projekti työn alle?

Kaipa minä sitten samalla vaivalla pistän tällä tai ensi viikolla rasvaa rullasuksen laakeriin ja vaihdan sauvoihin kovat piikit ja alan työstää.. Tunti kerrallaan niinkuin ennenkin 🤔

Nyt vaan vaikuttaa että tämä touhu on vieläkin enemmän päämäärätöntä haahuilua kuin ennen.

Olkoon tämä nyt sitten nimeltään vaikka Projekti X.

Voimattoman tuntuiset käsivarret ja yläselkä vetää harrastajan noin vakavaksi. 

Urheiluelämää projektittomassa tilassa

Nyt ei oo sitten mitään lyöty lukkoon,

Ei tavoitteita, ei paineita reenata tukkoon..

Mitäs mä sitten seuraavaks teen? 

Kunhan tervehdyn niin kai mä lenkille meen. 

Nyt on tilanne sellainen nääs, 

Lunssa vaivaa röörit on rääs.. 

Kyllä sm hiihtoihin lähtö vielä vaatis ponnisteluita, 

Varsinkin jos meinais siellä haastaa muita. 

Vaatis ajan hyötykäytön maksimointia, 

Ja muutenkin jatkuvaa hyvin vointia.. 

Hyvinvointi onkin useimmiten erinomaista, 

Eli äläpä poika kuntoiluita tyystin laista.. 

Voisko kokeilla ihan jotain lajia muuta, 

Pyrkis olemaan tavoittelematta kuuta.. 

Jonkinlaista leppoisaa ulkona oloa, 

Sen verran ettei mahan kasvu oo liian noloa? 

Vai pitääkö tänne taas joku suunnitelma laatia?! 

Nyt haluan kuunnella taas arvoisaa some raatia?! 

Eli nyt vaan kehiin ehdotuksia ja ideoita? 

Ettei tartte vaan himassa kattoo videoita! 

Tehty mikä tehty

Tässä se hiljalleen muistoihin painuu,

Oli putken alussa joskus Kainuu..

Lopussa saman maakunnan metsät ja vaarat..

Väliin mahtuu useammat wassuttelut ja haarat..

Viiskymppisiä tehtynä tonni ja risat,

Tasaluku jos laskee peräkkäiset kisat..

Olipahan sunnuntaina taas varsin harrasta,

Hiki lorinalla valui olemattomasta parrasta.

Vesiloska varpaiden välissä litisi,

Suksi tahmeasti liukui, melkein kitisi..

Maaliin saakka meno oli suoritus iisi,

Iso osa muhun verrattuna suorastaan kiisi.

Turhapa sitä sen enempää on alkaa puimaan.

Ei meikäläisen kalustossa oo suksea joka tuolla alkais kunnolla uimaan..

Oli itseä sinne hieman viritelty,

Kaverien kanssa toisinaan kiritelty..

Ihan en kaikkee osaamista saanu esittää,

Kaluston puute sen taisi osittain vesittää..

Ei toki luvata että ois menty kuuhun,

Eikä välineitä hakata puuhun..

Pikku hiljaa hiihtely muihin harrastuksiin vaihtuu.

Monoistakin varmaan tuo vesi syksyyn mennessä haihtuu.. 

Viimeistä voitelua vaille valmis?!

Tässä siirryttiin seuraavaan vaiheeseen,

Nimittäin talviloma aiheeseen.. 

Nyt ei tartte työmatka pyörää yli viikkoon sotkea

Mahtaako reisi silti olla yhtään enemmän notkea?

Lepuutetaan kroppaa ja kuuppaa

Mahtaako sitä silti tanakammin sauvalla tuuppaa.. 

On sitä hiukan koitettu kuntoa esiin repiä 

Onkohan loikka siltikään kovin kepiä? 

Se on niitä elämän arvoituksia isoja, 

Uhoon ei varaa kun ei oo alla kisoja.. 

Koitetaan haastaa nuorta ja vanhempaa miestä, 

Mahtaako kaikki mut siellä piestä?

Korona tuloksetkin siellä pitää listalle lätkiä, 

Tonne kaivataan vain terveitä jätkiä! 

On tämä ollut hikinen ajanviete tapa maalis/huhtikuinen, 

Paljon puhuu vähän toteuttaa ukko isosuinen! 

Mitähän sitä ensi kevättalvella nyhjää, 

Kun on omassa hiihto kalenterissa tyhjää?! 

Näinkö tässä sitten käy?!

Nyt alkoi kädet vapista ja kalpea on lärvi,

Herää kysymys perutaanko Ristijärvi?! 

Samalla alkaa armoton itku ja vikinä..

Hiihdänkö kisoissa enää ikinä..

On ollut hauskaa, sitten kaiken pilaa korona,

Haaveet valuu paskaviemäriin norona..

Oon yrittäny kunnontynkää viritellä, 

Enimmäkseen itse itseäni kiritellä.. 

Käykö taas niin että kisat vuodella siirtyy, 

Sellainen kauhukuva verkkokalvoille piirtyy. 

Siinä tapauksessa pitää jo enemmän miettiä,

Onko seuraavalle vuodelle enää viettiä.. 

 

Kuukausi

Olisko aika taas ajatuksia sanoiksi pukea,

että saa fanijoukko taas höpöjuttuja lukea.

Ettäkö millaista on ollu kuntoilu pöhinää, 

Vaiko vaan tukkeutuneen röörin röhinää?

Tasan kuukausi ja koittaa H-hetki..

Päättyy sinne eräänlainen hiihdon ristiretki.. 

Koitettava vaan ahkerasti liikkeellä pysyä, 

Mahtaa se jaksamista kysyä.. 

Tässä on koitettu turhat stressit sivuun heivata, 

Koitetaan hiihtää ja töihin pyörällä veivata. 

Välillä jopa uskaltaa aurinkokin näyttäytyä, 

Täytyy yrittää silloin hiihtourhelijan lailla käyttäytyä. 

Sai Risto-Matti ja Joni tänään mitalit taskuun,

Siitäkin onnellisena hiihtelin auringon laskuun..

Maistui kuntoilu varsin hyvälle,

Lenkin vaikutukset menee kehoon syvälle.. 

Ei se kunto niin kauheen syvällä lymyä.. 

Kohta on koko toiminta yhtä hymyä.. 

Milloin se tapahtuu?

On tässä nyt jo reilu kuukausi asuttu seassa lumen ja jään,

Lenkillä joka puolella valkoista nään.. 

Tällainen talvijakso on omiaan hiihto kuntoa kehittämään.. 

Muutaman kerran oon hihaan pyyhkäissyt myös tehorään.. 

Pikkuhiljaa kilsat karttuu, 

Ja läski kroppaan vähemmän tarttuu.. 

Liekö vieläkään ukko tai mieli kisa vireessä, 

Kroppa kuitenkin kunnossa jokseenkin kireessä.. 

On muutaman kerran hiihto paita ehtinyt kastua.. 

Jokohan olisi aika kisa-areenalle astua 🤔

On fanilauma alkanut hiljalleen tentata, 

Aiotko vielä kauankin starttaamista ventata...