keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Äsken viimeisessä ilta-auringossa Huhmarkalliolla,
kostea viileä keli lämpöasteita nolla.
Siellä jyrkkään rinteeseen ravasin.
Siten henkeä avasin.
Olipas se rankkaa,
silti meno suhteellisen vankkaa.
Nyt onkin jo lopussa syyskuu,
mites nyt laitetaan suu?
Kolkuttaako omaa tuntoo,
jos ei oo lähelläkään huippukuntoo?!

1 kommentti:

  1. -vitut mä oo kunnossa, eikä vippaa omassa tunnossa- Käyn lenkillä jos on mulla aikaa, silloin vain siinä on itua ja taikaa- Runosuoni kun näin nyt sykkii, talvella tuskin kukaan ohi minusta hiihtämällä lykkii, nyt odottelen pihalle uutta lumi tykkii, ei kele naapurin koira pihalleni taasen kykkii-

    VastaaPoista

Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!