torstai 17. joulukuuta 2015

Hitaasti mutta varmasti (toivottavasti)

Kyllä taudista paraneminen on osin henkistä työtä,
Se mieltä kuristaa kuin vedettäis kaulaan vyötä.
Se kaiken puolin kovasti syö miestä,
kun ei oo voinu riehua pää märkänä hiestä.
Jospa tässä pikku hiljaa ois tauti voitettu,
tällä viikolla jo pikkuisen liikuntaakin koitettu.
Kelithän nyt on edelleen syvältä pepusta,
ainakin sellaiselta ne tuntuu talventykkääjä hepusta.
Pienen pienellä ympyrällä pystyy suksilla liikkumaan,
toiset on varmaan jo laittanu sukset orrelle kiikkumaan.
Melkein mun tänäinen harrastus liittyy kiikkumiseen,
mutta pitäähän sitä vähän olla hauskuutta suksilla liikkumiseen.
Tästä eteenpäin taas vähemmän voivotellaan,
videon myötä hiihtokansalle jouluja toivotellaan!


 
 Lajinomaista voimaharjoittelua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!