Kunto nousee

Niin, toisinaan hatuttaa tämän syksyn loputon vesisade ja pimeät kelit, mutta välillä niitä valon pilkahduksiakin.. Mulle on aina sellainen itsensä testaamistreeni kun saan itseni liikkeelle ja pääsen vetämään kunnon sauvarinteen. Siitä aina selkeesti huomaan oman kuntoni kehityksen parempaan tai huonompaan. Eilen siis kävin touhuamassa vähän tuolla mäessä ja ilokseni huomasin että prosentuaalisesti aika iso palanen ajasta on lähtenyt viimeisen kuukauden aikana nousuun jota pyrin käydä ravaamassa viikoittain. Nousuvauhtini ei varmaan kaikesta huolimatta ole ihan päätähuimaava, en pidä itseäni megakovana rinteen nousijana, mutta itsensä testaamiseen ja kunnon kohottamiseen se on yksi parhaista harrastuksista. Ensi viikolla sitten varmaan taas jonain päivänä samaa settiä, tokihan se aika ei aina voi parantua, eihän päivät ole veljiä keskenään mutta kunnon rääkkiä se kroppa välillä kaipaa...
Tässäpä taas pieni palanen infoa tällä erää, koitetaan harrastaa jatkossakin.. Pienen palasen tietoa mun treeneistä saa myös seuraamalla tätä linkkiä

Syksy saa

Nyt ei piru vie ihan vähällä taivuta,

ei perhana synkkyyteen vaivuta!

Vaikka taivaalta vettä niin roiskii,

lenkkarin märkyys varpaanvälissä loiskii.

Pitää koittaa masennusta poistaa,

ja vaikka jotain jumppaliikkeitä toistaa.

Ei oo mullakaan lenkkikerrat niin harvoja,

pikkuisen alkaa nostaa tuntikeskiarvoja.

Jos vaan siis jaksaa tällä tavoin,

on sitten talvella latu avoin.

Vois syksyn lätinä talven eessä nääntyä,

ja ilma tuolla pakkaseks lumisateeks kääntyä!

Informaatiota

Niin itse jo tässä peräänkuulutin sisältöä tälle palstalle joten jotain taas sitten. En tiedä kaipaako kukaan muu sisältöä kuin minä mutta tässä sitä silti tulee!
Tälleen masentavan syksyn tullen voisi vaikka sisällön saamiseksi julkistaa yhden viikon mitä settiä on saanut tällainen täysi amatööri riipaistua viikon aikana.
Esitellään tässä sitten viime viikko eli viikko 40

Ma 1.10 aamulla salilla 1h10 min keskipitkää settiä keskiraskailla painoilla + kuntopyöräverryttely
      (töihin klo 13 ja pois 21.30)

Ti  2.10 aamulla maastojuoksua 1h 5 min, reipas perusvauhti pirun märässä metsässä
    (töihin klo 13 ja pois 21.30)

ke 3.10 sauvajuoksua 1h jossa 4x5 min ylämäkeen lopussa syke miltei maksimiin saakka
    (töihin klo 13 ja pois 21.30)

To 4.10 rullahiihtoa perinteistä 1h 25 min
     (vapaapäivä töistä silti hieman väsytti/laiskotti)

pe 5.10 aamulla salitreeni 1h 10 min hienlennätyspunttia, paljon toistoja vähän taukoja+              
      kuntopyörä/soutuergoverryttely
     illalla tunnin reipasvauhtinen hapenhaukkomiskävelylenkki vaimon kanssa, kuinka ollakaan vesisateessa
    (vapaapäivä töistä)

La 6.10 aamulla juoksua 1h mäkiseen maastoon jossa keskellä puoli tuntia "melkein täysiä"
    (töihin klo 11 ja pois klo 19 vitusti kävelyä päivän aikana, jalat paskana illalla)

Su 7.10 aamulla töihin klo 6 ja pois klo 14 väsytti saatana
   illalla 1 h 25 min kävelyhölkkää vaimon kanssa, olo piristyi hieman



Tuollaista suhteellisen pelkistettyä liikehdintää tulee tällä erää tehtyä, mutta se tekee jo ainakin fiilikselle hyvää että saa itsensä paivittäin tekemään jotain, itse niin odotan sitä talvea koska se hiihtäminen on nimenomaan se mun juttu, kas kummaa! silloin ei varsinkaan tartte pakottaa itseään liikkeelle, ainakaan kovin usein...

Mikä mättää, onko blogi tullut tiensä päähän?

Pitääkö Espenin laittaa koko homma jäähän?

Mitenhän sais taas blogille eloa,

kauan onkin jaksettu nettiaalloilla meloa.

On sitä tullut urheiltua jokseenki vaihtelevasti,

mut blogi ollut hiljainen taas tänne asti.

Taas tuolta maastosta saavuin,

Liukastakin oli melkein kaavuin!

Vähän paikkoja avasin

ja muutaman tehomäen ravasin.

Selkeetä aktiivisuutta taas havaittavissa,

mäen nousin ylös kuin ketterä kissa.

Kunto hivenen taas nousussa,

eikä oo paska trikoohousussa.

Joka päivälle vaan jotain mikä urheiluun viittaa,

niin eiköhän jaksa niin ettei talvella täysin niittaa!

On ollut palautuminen hitaan sorttista,

itsepäs esitin sunnuntaina ihmistä niin sporttista!

Joutuu aikansa paikkoja avaamaan,

kun vähän pitemmästi innostuu ravaamaan.

kyllä noi jalat sentää liikkeelle päästää ,

ei niitä tartte loputtomiin säästää..

Joku vaan jalkapohjassa vaivaa,

se vähän mieltä kaivaa..

Nyt ois kumminkin se aika,

ku pitäs olla se hiihtoreenin taika...

Pitäs vaan motivaatio korkeella pitää,

niin johan taas alkaa riimitkin itää.

Kaipa se koko syksyn vettäkin valuttaa,

silloin kaikkia rullahiihto pirusti haluttaa!

Vielä juoksemisesta

Niin palaan vielä vähän tunnelmoimaan eilistä maratonjuoksua. Tosiaan se oli mun elämäni ensimmäinen (ja viimeinen?) maratonkisa. Kesän mittaan mietiskellyt ja kokeillut että millaista vauhtia suunnilleen voisin juosta. Lopulta en paljoa pitempiä juoksulenkkejä tehnyt kesän aikana mutta kumminkin useemman kerran jalkaisin olin liikkeellä.  Aavistus siis oli mulla että mihin rahkeet riittää, tavoite oli siis se kolme tuntia. Siitä jäin kymmenen minuuttia mutta silti täytyy sanoa että olen tyytyväinen. Riittävän koville se otti silti, ja juu tänään en ole lähdössä juoksulenkille...
Heti alusta alkaen otin vain ja ainoastaan omaksi vauhdiksi sen mitä olin koko kesän miettinyt eli noin 15 kilsaa tunnissa. Pari ukkoo siinä lähti menemään reilumpaa vauhtia ja heidän kyytiin en uskaltanu edes yrittää , juoksin vain ja ainoastaan omaa aikatavoitetta.. No se vauhti mulla pysyikin varsin tasaisena ja sit aloin jo miettimään että tällä vauhdilla taitaa tulla  jo hyvä sijoituskin. Alkumatkasta maha hieman tuntui painavalle ja jopa hölskyi hieman, hetken oli jo pelko perseessä että sen kanssa tulee ongelmia mutta onneksi se vaiva katosi ennen puolta matkaa. Parin kympin kohdan jälkeen toinen niistä karkulaisista pakitti mua vastaa ja näin ollen sijoitukseni nousi toiseksi. Oma mielestäni tasainen vauhti jolla alle kolmen tunnin ois menny jatkui aina 30 kilsan paikkeille saakka jonka jälkeen alkoi kintuissa jonkun verran tuntumaan huonolle. Jälkeenpäin mietin että varmaan pitäis olla alkumatkasta tavoiteaikataulua edellä saavuttaakseen aikatavoitteensa, koska ainakin meikäläisen kintuilla aina tulee pientä hyytymistä.
Kumminkin vielä tuosta eteenpäinkin vaikka jaloissa jo kipeää teki pysyi askel aika lailla mukavassa kuosissa ja energia ja nestetasapainokin oli ookoo, kiitos siitä kuuluu rakkaalle vaimolleni joka oli juomapulloa ojentamassa kahdessa kohtaa reitin varrella.. Pitkään näytti että kärkimies ottaa ylivoimaisen voiton kisassa, kun vielä alle kymmenen kilsaa maaliin olin häntä useita minuutteja jäljessä.
Mutta sitten vielä kerran tähänkin kisaan sain sen hullun kiillon silmiin kun kuulin että muutama kilsa ennen maalia kisan kärkimies oli joutunut ottamaan kävelyaskeleita.. ainakaan siitä eteenpäin ei yrityksen puutteesta meikää voinut syyttää.
Jalat oli ihan riekaleina mutta silti vaan koitin lisätä vauhtiani vielä jotenkin.. kipitin siis aika lailla hämärän maita hipoen siinä viimeisillä kilsoilla ja kun maali on mäellä ja sinne täytyi useempi satametriä taittaa nousua niin kyllä voin sanoa että aika loppuun sain jalkani juostua.
No kärkimiestä en täysin saavuttanut, siihen jäi vielä vajaa puolitoista minuuttia eroa.
Nyt siis on tämä projektikin tehty ja olen kokemusta rikkaampi. Palauttelen tästä ja sitten pyrin urheilemistani viemään  jälleen enemmän hiihtoharjoittelun suuntaan..

Varala maratonin tuloksia

Pikainen päivitys vaan, tässä vaiheessa on siis saatu meikäläisen maratonprojekti päätökseen. Hullun hommaa tuo juokseminen. Ukko on paskana en jaksa kirjoitella kauheesti.Täytyy yrittää kertoa tarinoita enemmän myöhemmin. Aikatavoitteesta jäin 10 minuuttia mutta silti lopulta täytyy olla tyytyväinen tähän kokeiluun. Ihan hyvinhän se kulki ja sijoituskin siis toinen. Koitan analysoida juoksua vähän ja kirjoitan muutaman rivin kenties siitä vielä mutta en nyt. Mutta tässä siis tulokset!

http://www.championchip.fi/tulospalvelu/2c3ed1cf-8c1b-4a77-b867-f1c14d2cadbf/Maraton+M