lauantai 23. heinäkuuta 2016

Aihetta vai ei

Eipä oo juuri ollu kirjoittamisen aihetta,
runovirta viettää suvantovaihetta.
Mutta ainakin medioissa vähän kohisee,
kun astmahiihtäjällä vähän rööri rohisee!
Itsehän kuntoilen aika paljon rennommin,
ja happea haukotaan paljon hennommin.
Menisköhän vähän kovempaa mullakin rinteet,
jos ois käytössä Norjalaiset lisäravinteet?!



torstai 7. heinäkuuta 2016

Aamuvirkkuilua

Nyt ei ole tällä hetkellä edes kesäsateissa,
liikuntainnostus täysin kateissa.
Saattoi joku työmatkailijakin nähdä tän jätkän,
kun kävin rullilla sateessa pienen pätkän.
Kummasti se hymyyn saa naamataulun,
kun kuntoilee jo ennen kukonlaulun.
Alkaa kroppa mukavasti pyöriä,
ja jaksaa muutakin päivän aikana hyöriä
Kaipa se hulluus liikkeelle ajaa,
helppoa lähtee kun on päästään vajaa!
Aina kaikuu täältä sama tarina,
ainainen turha selitys ja narina.
siis näistä tylsistä aiheista 
ja hullun hiihtelijän vaiheista.
meinaan siis että ei edelleenkään kummoisia määriä,
silti fyysisesti terveenä ollessa koitetaan joka päivä hääriä!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kuntoilua joskus


Juhannuksen aikaan ei voinut muuta kuin niistää,
hatuttaahan sellainen sitä ei voi kiistää.
Nyt taas vähän enemmän liikunta puolella,
koitetaan hikoilla jokseenkin huolella
Nyt tässä eka viikkoo lomalla,
kiusataan yleisöö videolla vähemmän somalla.
Suoritustekniikoista paljastuu kropassa oleva jumi,
jospa se kumminkin vähä vertys enneku sataa lumi


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Kesä etenee normaalia rataa

Harvakseltaan tulee tänne tehtyä kirjoitusta,
laitetaan nyt pätkä armotonta vuodatusta!
Kuntoilun parissa oon jaksanu toisinaan hääriä,
ei kyl pukkaa taaskaan armottomia määriä.
Pienillä tunneilla täytyy mennä koittaa,
aina sitä niilläkin voi kisassa edes ittensä voittaa.
On uudesta vanhasta lajista innostunu tää jätkä,
maastopyörällä on tullu ajeltua useampi lyhyt pätkä.
On laji kaikkineen oikein mukava ja upea,
en silti tässäkään lajissa oo lähelläkään Kittilän Kupea!
Jonkun verran oon jaksanu liikutella lihasta,
pikkuisen löytynee paukkua reidestä ja hihasta.
Ei tähän touhuun juurikaan tuu enää mitään uutta,
mut jos ees prosentin verran lisää monipuolisuutta.
Aiemmin tässä itseäni spurttailemalla viihdytin,
rullilla maksimivauhteihin kiihdytin.
Täytyy kai sitä jotain skaboja joskus otella,
kun hetkittäin jopa lihas meinas käskyjä totella.


tiistai 24. toukokuuta 2016

Uutta ulkoilukautta mennään

Näköjään ennätti olla kuukausi hiljaista,
pitää taas samaa sontaa tännekin kiljaista!
Blogille totuttuun tyypilliseen tapaan,
Espeni tuijottelee taas omaan napaan.
Kirjoittelee vain elämästä omasta!
Entisestä nuoresta laihasta ja somasta!
Niin siis vähän niinku uutta kautta aloiteltu,
jonkin verran silloin tällöin jaloiteltu.
Sen verran itseä haastetaan,
että välillä jopa tehoja raastetaan!
Testijuoksu kaudenkin avasin,
kun kauden kärkituloksen ravasin.
Laitetaan pökköä pesään!
Tais olla kovin aika kahteen kesään?!
Onko kuntokäyrän nousu jatkossa hallittua,
vai meneekö heti kaikki päin v*ttua?
Jatkossakin blogin suhteen mennään tyyliin totuttuun,
eli tyytyminen on kovasti huonoon juttuun!
Kun ei ole mitään kunnon ideoita,
niin tulee kuppasta riimiä ja huonoja videoita!




torstai 21. huhtikuuta 2016

Ei oikeastaan mitään sanottavaa, kirjoitan silti

Tässä on kai nyt Hassullakin joku ns. siirtymävaihe menossa. Oon koittanu kuitenkin vähän liikuskella ettei tuu liian levoton olo. Lähinnä pientä totuttelua jalkalenkkeilyyn sekä puntin nostoa.
Seuraavaa talvea odotellaan, vaikkakin sitä ennen pääsee nauttimaan taas kesäharrastamisen monipuolisista riemuista.
Mikäs se on seuraavaan talveen alkaa valmistautumaan kun olen osana niin hyvää urheiluseuraakin. Tällainen hassuilijakin otettiin vastaan muutama vuosi sitten seuraan ja toivotettiin tervetulleeksi oikein lämpimästi. Koitetaan olla yksi palanen tuota komeaa yhdistystä ja viedään ilosanomaa eteenpäin!
Ohessa seuran sivulta raportti viimeisimpien kisojen tapahtumista. Siellä meikäläinenkin mainitaan.
http://www.lekihiihto.fi/kertomukset/kisalaisetkirivaetjakestivaetrukansm-hiihdoissa

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Se on loppu nyt!

Nimittäin talvi täällä Tampereella! Samaten luonnollisesti mun hiihtelykausi. Seuraavaa odotellessa!?

On tässä ollu blogillakin paussia liiallista ,
täytynee kaivaa siis runoratsu tallista.
Vedetään juttua niin rajua,
että vielä vappunakin hämärtää tajua!
Pitäskö viime kisoistakin kertoo tarinaa?
vai tuleeko niistä vain valitusta ja narinaa..
Joka tapauksessa useemmat kisat taas käyty,
aina ei mielessä olleet tavoitteet täyty!
Silti on useimmiten kiva hiihtourheilla,
ei kannata mieltä täyttää murheilla!
Yks viikonloppu vedettiin Taivalkoskella,
märkä oli reitti ja räkä oli poskella.
Laiha oli sieltä saavutettu tulos,
rinttiviestissäkin eka mutkassa ulos.
Edellä vetäs nurin siinä Härski,
ja eipä aikaakaan kun meikäkin hangessa pärski
Eikä tullut sen jälkeen nousua ripeää,
perskannikassakin teki kipeää.
Maaliin silti joukkueemme kisan kiersi,
vaikka hatutti ja kuupassa hiersi!
Seuraavana pertsaa seitsemän ja puoli,
sitäkin koitin vetää pitkällä peräsuoli!
Suksi mukavasti siellä toimi,
ja kunnon mukaisen sijan meikä sieltä poimi.
Ei liian lujaa tainnu jaksaa,
sen verran se reenaamisen vähyys maksaa!
Sunnuntaista ei jääny käteen mitään,
ois sama ollu mennä hevonvattuun itään! 
Ei kyllä silloin suksi antanu apua,
harmitti, ehkä jäi vähän tähteeks papua.
Kun en viittiny kaikkee irti riuhtoa,
kun ei luista niin ei se auta viuhtoa!


Väliviikko Posiolla itseään keräillen,
aamun viileyteen kuntoilemaan heräillen.
Enimmäkseen toki vain oleskelua rentoa,
odotellen josko kunto nousis ja olis lentoa.
Ihmeitä ei toki viikossa tuu,
mutta edelleenkin enimmäkseen hymyssä suu.
lauantaina sitten suomen cuppia Rukalla,
lämmintä oli ei tarvinnu karvahattua tukalla.
Pertsalla seiskapuolikkaan pätkää,
joukkueessa mä ja pari nuorta jätkää!
Jälleen epäonnea viestikisoissa,
mut ens vuonna sit onnistutaan tapahtumissa isoissa!
Ankkurina maaliin työnsin,
kärki menee lujaa senkin myönsin!
Omaa perustasoa tulla taisi,
vaikka kovempaakin kulkea saisi.
Sunnuntaina sitten pitkän lenkin päivää,
viidelle kympille starttasin ilman huolen häivää.
Tapasin jo ennen kisaa valtaisin määrän tuttuja,
oli hyvinkin monenlaista keskusteluu ja juttuja.
Puheissa oli hiihtää 20 pitkää starttia peräkkäistä,
toivotaan siis jatkossakin talvea lumista ja jäistä.
Mennään silti yksi talvi kerralla,
vielä riittää osallistumis intoa tällä herralla.
Laitetaan liikkeelle sellaista huhua,
että neljännesvuosisadastakin saatetaan puhua.
On se vaan vitsailua aikamoista,
kun nyt peräkkäisiä viiskymppisiä on vasta kuustoista.
Maaliin taas tasaisella vauhdin jaolla,
perässä kärkeä valtaisalla raolla!
Ei silti tarvinne pistää pensaaseen kuonoa,
ei se kaiketi siltikään ollu niin pirun huonoa!?