miettimistä tai jotain sellaista...

On oma urheilu ja elämä ollut tässä tällaista väsymystä vastaan taistelua. Pientä liikettä koko ajan harrastan ja pidän huoli ettei läskiä pääse kertymään kehoon. Kuitenkin tuollaisia oikein toden teolla teräviä ja tuottavia harjoituksia tulee varsin vähän. Nyt vielä on ollut lieviä nuhan oireita kehossa ja päässä. Kävin kumminkin rennosti hölkkäilemässä tunnin verran rakkaan Sonjan kanssa ja sen jälkeen vielä käsipainoilla hauiksen kiinteytys ja vatsalihakset.
Kaiken kaikkiaan merkilliseksi on tää maailma mennyt ja tässä nyt on selväksi tullut että en tästä eteenpäin ole enää suuren finlandia hiihtomestarin ja monipuolisen huippuhiihtäjän Karin Variksen seurakaveri. Tilanteet muuttuu ja Karille toivotetaan erittäin kovasti onnea ja menestystä jatkossa. Seuraan hänen urheiluaan fanaattisesti. Onneks voi olla kaveri vaikkei oliskaan seurakaveri!
Sanomalehti Karjalaisessa oli siitä iso juttu paperilla, netissä vain tällainen lyhykäinen.
Rahoistahan noissa jutuissa on aina kyse. Hiihtoseurojen nykyinen taloustilanne on kyllä huolestuttavalla tolalla. Mikähän siihen auttais. Teoreettisena kuviona pähkäilin tässä että jos meikäläinen olis vaihtamassa seuraa niin olisko mikään seura halukas maksamaan 12 kuukauden siirtokorvausta yli 30 vuotiaasta olemattomilla näytöillä varustetusta "kehäraakista". Vaikkakin puhutaan vain sadoista euroista, mutta jos talous tilanne on seuroissa ympäri suomea suhteellisen sama eli huono niin tiukkaa saattaisi tehdä... tällaista tällä erää. Hiihdetään , oli rahaa tai ei! :)