Melkein

Kolmen viikon jälkeen meinasin aloittaa,

mut kohtalo reenin estää koittaa.

Fillarin selässä onnetar turpaan mätti,

ja mut tienposkeen kumi tyhjänä jätti.

On se nyt taas ihme piru,

renkaassa on pullon siru!

Autokyydillä kotiin takaisin,

ketutuksen maton alle lakaisin.

Eikai sitä ressata kannata turhia,

ei ton takia vielä tehdä murhia.

Pyörään uutta kumia täytyy ostaa,

pikkuhiljaa aktiivisuutta muutenkin nostaa.

Ehdin jo liikunnan riemua palasen maistaa,

jatkossa vähemmän täytyy siitä laistaa.

Eiköhän se taas ala happi kiertämään,

paikallaan olo alkaa nupissa hiertämään.

Hetken aikaa kun on ollut taukoa,

voi alkaa taas jäseniään aukoa..

Koitan myös taas blogille päätä aukoa,

jospa ei kukaan siksi ala mua turpaan laukoa!